Peruskoulun neljäsluokkalaisten lukuharrastus ja luovan kirjoittamisen taidot

Tämä tutkimus on pääosin kvantitatiivinen tutkimus peruskoulun neljäsluokkalaisten lukuharrastuksesta ja luovan kirjoittamisen taidoista. Tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon ja mitä tutkimusjoukkoon kuuluvat neljäsluokkalaiset lukevat sekä minkälaisia kirjoitelmia he kirjoittavat. Tavoitteena on myös tutkia, miten lukuharrastuneisuudelta erilaisten oppilaiden kirjoitelmat eroavat toisistaan. Lisäksi halutaan saada tietää, poikkeavatko tyttöjen ja poikien lukemisharrastukset, lukemiskulttuurit ja kirjoitelmat toisistaan. Tutkimusjoukkoon kuuluu 68 oppilasta yhteensä kolmesta peruskoulun neljännestä luokasta. Kaikki koulut ovat Pirkanmaan alueella. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella ja oppilaiden kirjoitelmista. Tutkimuksen tulosten mukaan tytöt lukevat kirjoja ja lehtiä enemmän kuin pojat. Poikiin verrattuna tytöt myös lukevat useammin kavereiden tai sisarusten kanssa. Sekä poikien että tyttöjen lempikirjoja ovat vitsikirjat, sarjakuvakirjat ja -lehdet sekä kirjasarjat. Vastaajat lukevat paljon myös erilaisia tietokirjoja. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat etsivät ja valitsevat luettavansa mieluiten itse. Tässä tutkimuksessa neljäsluokkalaisten kirjoitelmissa yleisin piirre on havainnollisuus, joka ilmenee hahmojen ja tapahtumien tarkkana kuvailuna. Tytöt suoriutuivat kirjoitelmien kirjoittamisesta paremmin kuin pojat. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ne, jotka lukevat paljon taitavat kirjoittamisen paremmin kuin ne, jotka lukevat vähän. Tutkimuksen tulokset nostavat esiin kysymyksen siitä, miten pojat tai muuten vähän lukevat saataisiin lukuharrastuksen piiriin ja siten kehittämään omaa kielenkäyttötaitoaan sekä keskusteluin että kirjoittamalla.Siirretty Doriast

Interactions of daylength, temperature and nutrients affect thresholds for life stage transitions in the kelp Laminaria digitata (Phaeophyceae)

Kelp beds worldwide are under pressure from ongoing climate and environmental change. Along European coastlines increases in seawater temperature and changes in nutrient conditions occur where upwelling events are disrupted and also along eutrophicated coasts. In addition, seaweed responses to change may interact with seasonal daylength cycles. We performed a factorial experiment to examine the combined effects of seawater temperatures, nutrient regimes and photoperiod (long and short days) in order to better understand how latitudinal or seasonal differences in daylengths affect the sensitivity of transient microscopic kelp stages of Laminaria digitata from the North Sea to warming and eutrophication. While the optimal temperature range for vegetative gametophyte growth was 10 degrees C-18 degrees C under long summer photoperiod conditions, gametogenesis was induced at lower temperatures between 5 degrees C and 15 degrees C, with maximum sporophyte development under long photoperiods and enriched nutrient regimes, which represent local late spring conditions. Although gametogenesis was fastest at 10 degrees C-15 degrees C, sporophyte recruitment was highest at 5 degrees C. As these particular early life cycle processes in L. digitata have different temperature optima, this may drive the seasonal cycle of recruitment in the field. Increasing summer temperatures due to global warming will increase gametophyte size due to enhanced vegetative growth and inhibition of gametogenesis. This will probably lead to delayed but enhanced recruitment of new sporophytes under cooler autumn to spring conditions over a wide geographical scale, preventing the formation of juvenile sporophytes under stressful summer conditions and possibly changing annual recruitment patterns.STSM Grant from the COST Action "Phycomorph" [FA1406]; Portuguese Science Foundation (FCT) programs [EXCL/AAG-GLO/0661/2012, UID/Multi/04326/2013]; BiodiVERsA [Biodiversa/0004/2015, PTDC/MAR-EST/6053/2014]info:eu-repo/semantics/publishedVersio

Kangasalan Vesijärven ekologisen tilan kehitys 1800-luvulta nykypäivään : paleolimnologinen tutkimus

Kangasalan Vesijärvi eteläisessä Suomessa on melko kirkasvetinen ja keskisyvyydeltään matalahko (6 m) järvi, jossa tilavuudeltaan suuri tuottava kerros aiheuttaa alttiutta rehevöitymiselle. Tässä paleolimnologisessa tutkimuksessa tarkasteltiin sedimenttiin kertyneiden surviaissääski- ja piileväjäänteiden sekä sedimenttikerrostumien fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien avulla Kangasalan Vesijärven ekologisen tilan kehityshistoriaa 1800-luvun lopulta nykypäivään. Piileväyhteisö alkoi muuttua 1920-luvun lopulla kohti rehevämpiä olosuhteita suosivaa lajistoa ja muutokset jatkuivat 1970-luvulle, jonka jälkeen yhteisön lajikoostumus vakiintui. Surviaissääskiyhteisö alkoi vastaavasti muuttua 1940-luvulla. Samanaikaisesti myös sedimentin kemiallisissa ominaisuuksissa tapahtui muutoksia, kuten lyijy- ja rikkipitoisuuden nousu. Piilevien lajidiversiteetti pieneni 1800-luvulta nykypäivää kohti. Piileviin perustuvan siirtofunktion (DI–TP) avulla arvioitu kokonaisfosforipitoisuus kohosi tutkimusjakson aikana jopa 70 %. Euroopan unionin vesipuitedirektiivin vaatimusten mukaisesti tarkasteltuna syvänteen surviaissääskien avulla arvioitu järven ekologinen tila oli vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa erinomainen. 1930-luvulta noin vuoteen 1970 järven tila oli aiempaa heikompi, mutta voitiin kuitenkin luokitella hyväksi. 1970-luvulla tila kohentui ja viime vuosituhannen vaihteessa heikentyi uudelleen. Vaikutusta järven tilan muutoksiin on pääasiallisesti ollut maatalouden tehostumisella ja jätevesillä.Lake Vesijärvi in Kangasala, southern Finland, is a quite shallow (mean depth 6 m) clear-water lake. Large volume of the euphotic layer exposes this lake to eutrophication. The aim of this paleolimnological study was to examine the environmental history of Lake Vesijärvi from the late 19th century to the recent years using subfossil diatom and chironomid analysis and examining physical and chemical properties of the sediment. Diatom assemblages began to change towards more eutraphentic species composition in the late 1920s and the change continued until the 1970s, after which the diatom community stabilized. In chironomid assemblages the corresponding changes occurred in the 1940s. Contemporary changes were found from the chemical properties of the sediment, such as an increase in lead and sulphur concentrations. The species diversity of diatom assemblages decreased towards the recent years, and the total phosphorus concentration inferred from the diatom based transfer function (DI–TP) increased by 70 % during the study period. According to classification based on the Water Framework Directive of the European Union the profundal chironomid assemblages indicated excellent ecological status in the end of the 19th century and the beginning of the 20th century. From the 1930s until the year 1970 there was a period when the status of the lake was lower than earlier, but was still classified good. In the 1970s, the status improved, but deteriorated again during the past decade. The observed changes in the ecological status of the lake were mainly affected by waste water discharge and modernization of agriculture