Kangasalan Vesijärven ekologisen tilan kehitys 1800-luvulta nykypäivään : paleolimnologinen tutkimus

Abstract

Kangasalan Vesijärvi eteläisessä Suomessa on melko kirkasvetinen ja keskisyvyydeltään matalahko (6 m) järvi, jossa tilavuudeltaan suuri tuottava kerros aiheuttaa alttiutta rehevöitymiselle. Tässä paleolimnologisessa tutkimuksessa tarkasteltiin sedimenttiin kertyneiden surviaissääski- ja piileväjäänteiden sekä sedimenttikerrostumien fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien avulla Kangasalan Vesijärven ekologisen tilan kehityshistoriaa 1800-luvun lopulta nykypäivään. Piileväyhteisö alkoi muuttua 1920-luvun lopulla kohti rehevämpiä olosuhteita suosivaa lajistoa ja muutokset jatkuivat 1970-luvulle, jonka jälkeen yhteisön lajikoostumus vakiintui. Surviaissääskiyhteisö alkoi vastaavasti muuttua 1940-luvulla. Samanaikaisesti myös sedimentin kemiallisissa ominaisuuksissa tapahtui muutoksia, kuten lyijy- ja rikkipitoisuuden nousu. Piilevien lajidiversiteetti pieneni 1800-luvulta nykypäivää kohti. Piileviin perustuvan siirtofunktion (DI–TP) avulla arvioitu kokonaisfosforipitoisuus kohosi tutkimusjakson aikana jopa 70 %. Euroopan unionin vesipuitedirektiivin vaatimusten mukaisesti tarkasteltuna syvänteen surviaissääskien avulla arvioitu järven ekologinen tila oli vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa erinomainen. 1930-luvulta noin vuoteen 1970 järven tila oli aiempaa heikompi, mutta voitiin kuitenkin luokitella hyväksi. 1970-luvulla tila kohentui ja viime vuosituhannen vaihteessa heikentyi uudelleen. Vaikutusta järven tilan muutoksiin on pääasiallisesti ollut maatalouden tehostumisella ja jätevesillä.Lake Vesijärvi in Kangasala, southern Finland, is a quite shallow (mean depth 6 m) clear-water lake. Large volume of the euphotic layer exposes this lake to eutrophication. The aim of this paleolimnological study was to examine the environmental history of Lake Vesijärvi from the late 19th century to the recent years using subfossil diatom and chironomid analysis and examining physical and chemical properties of the sediment. Diatom assemblages began to change towards more eutraphentic species composition in the late 1920s and the change continued until the 1970s, after which the diatom community stabilized. In chironomid assemblages the corresponding changes occurred in the 1940s. Contemporary changes were found from the chemical properties of the sediment, such as an increase in lead and sulphur concentrations. The species diversity of diatom assemblages decreased towards the recent years, and the total phosphorus concentration inferred from the diatom based transfer function (DI–TP) increased by 70 % during the study period. According to classification based on the Water Framework Directive of the European Union the profundal chironomid assemblages indicated excellent ecological status in the end of the 19th century and the beginning of the 20th century. From the 1930s until the year 1970 there was a period when the status of the lake was lower than earlier, but was still classified good. In the 1970s, the status improved, but deteriorated again during the past decade. The observed changes in the ecological status of the lake were mainly affected by waste water discharge and modernization of agriculture