Outcome of adult patients attended by rapid response teams : A systematic review of the literature

Background: An abundance of studies have investigated the impact of rapid response teams (RRTs) on in-hospital cardiac arrest rates. However, existing RRT data appear highly variable in terms of both study quality and reported uses of limitations of care, patient survival and patient long-term outcome. Methods: A systematic electronic literature search (January, 1990-March, 2016) of the PubMed and Cochrane databases was performed. Bibliographies of articles included in the full-text review were searched for additional studies. A predefined RRT cohort quality score (range 0-17) was used to evaluate studies independently by two reviewers. Results: Twenty-nine studies with a total of 157,383 RRT activations were included in this review. The quality of data reporting related to RRT patients was assessed as modest, with a median quality score of 8 (range 2-11). Data from the included studies indicate that a median 8.1% of RRT reviews result in limitations of medical treatment (range 2.1-25%) and 23% (8.2-56%) result in a transfer to intensive care. A median of 29% (6.9-35%) of patients transferred to intensive care died during that admission. The median hospital mortality of patients reviewed by RRT is 26% (12-60%), and the median 30-day mortality rate is 29% (8-39%). Data on long-term survival is minimal. No data on functional outcomes was identified. Conclusions: Patients reviewed by rapid response teams have a high and variable mortality rate, and limitations of care are commonly used. Data on the long-term outcomes of RRT are lacking and needed. (C) 2017 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

In-hospital cardiac arrest in hospitals with mature rapid response systems - a multicentre, retrospective cohort study

Aim: To investigate in-hospital cardiac arrests (IHCAs) according to the Ustein template in hospitals with mature systems utilizing rapid response teams (RRTs), with a special reference to preceding RRT factors and factors associated with a favourable neurological outcome (cerebral performance category (CPC) 1-2) at hospital discharge. Methods: Multicentre, retrospective cohort study between 2017-2018 including two Finnish and one Australian university affiliated tertiary hospitals. Results: A total 309 IHCAs occurred with an incidence of 0.78 arrests per 1000 hospital admissions. The median age of the patients was 72 years, 63% were male and 73% had previously lived a fully independent life with a median Charlson comorbidity index of two. Before the IHCA, 16% of the patients had been reviewed by RRTs and 26% of the patients fulfilled RRT activation criteria in the preceding 8 h of the IHCA. Return of spontaneous circulation was achieved in 53% of the patients and 28% were discharged from hospital with CPC 1-2. In a multivariable model, younger age, no pre-arrest RRT criteria, arrest in normal work hours, witnessed arrest and shockable initial rhythm were independently associated with CPC 1-2 at hospital discharge. Conclusions: In hospitals with mature rapid response systems most IHCA patients live a fully independent life with low burden of comorbid diseases before their hospital admission, the IHCA incidence is low and outcome better than traditionally believed. Deterioration before IHCA is present in a significant number of patients and improved monitoring and earlier interventions may further improve outcomes.Peer reviewe

Afferent limb failure revisited - A retrospective, international, multicentre, cohort study of delayed rapid response team calls

Aim: The efficiency of rapid response teams (RRTs) is decreased by delays in activation of RRT (afferent limb failure, ALF). We categorized ALF by organ systems and investigated correlations with the vital signs subsequently observed by the RRT and associations with mortality. Methods: International, multicentre, retrospective cohort study including adult RRT patients without treatment limitations in 2017-2018 in one Australian and two Finnish tertiary hospitals. Results: A total of 5,568 RRT patients' first RRT activations were included. In 927 patients (17%) ALF was present within 4 h before the RRT call, most commonly for respiratory criteria (419 patients, 7.5%). In 3516 patients (63%) overall, and in 756 (82%) of ALF patients, the RRT observed abnormal vital signs upon arrival. The organ-specific ALF corresponded to the RRT observations in 52% of cases for respiratory criteria, in 60% for haemodynamic criteria, in 55% for neurological criteria and in 52% of cases for multiple organ criteria. Only ALF for respiratory criteria was associated with increased hospital mortality (OR 1.71, 95% CI 1.29-2.27), whereas all, except haemodynamic, criteria at the time of RRT review were associated with increased hospital mortality. Conclusions: Vital signs were rarely normal upon RRT arrival in patients with ALF, while organ-specific ALF corresponded to subsequent RRT observations in just over half of cases. Our results suggest that systems mandating timely responses to abnormal respiratory criteria in particular may have potential to improve deteriorating patient outcomes.Peer reviewe

Ympäristörikoshyötyjen tilannekuva

Hankkeessa tuotettiin tietoa ympäristörikoksilla tavoiteltujen ja saatujen taloudellisten hyötyjen tilannekuvasta sekä selvitettiin piiloon jäävän ympäristörikollisuuden määrää, luonnetta ja taloudellista arvoa. Hankkeessa tuotettiin myös arvio siitä, kuinka tehokkaasti ympäristörikoksilla saatua rikoshyötyä on saatu perittyä valtiolle ja paljonko hyödystä olisi mahdollista palauttaa ympäristörikostorjuntaan. Lisäksi hankkeessa tuotettiin de lege ferenda kannanottoja rikoshyötyjen korvamerkinnästä ympäristörikosten ehkäisyssä sekä ennallistamiskustannusten ja rikoshyödyn menettämisen suhteen huomioimisesta. Toimiva viranomaisyhteistyö mahdollistaa tapausten tehokkaan ja selkeän etenemisen, jolloin prosessi toimii kustannustehokkaasti. Ympäristörikosten käsittelyprosessin sujuvoittamiseksi ja tehostamiseksi prosessia tulisi tarkastella kokonaisuutena, koko valtakunnan tasolla ja sitouttaa pitkäjänteiseen kehitystyöhön kaikki käsittelyyn osallistuvat viranomaiset. Ympäristösäännösten vastaisten pienten tekojen käsitteleminen hallinnollisessa sanktiomenettelyssä olisi resurssien kannalta tarkoituksenmukaista. Myös ympäristörikosten ehkäisy on tärkeää ja tarpeen. Siinä tietoisuuden lisääminen on olennaista. Ympäristörikosten rikoshyötyä pohdittaessa tulee ottaa huomioon myös vahinkojen ennallistamisen tärkeys. Olisikin tarpeen huolehtia siitä, että ympäristövahingon aiheuttaneella itsellään olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia ennallistamiseen.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Treatment Patterns and Outcomes in a Cohort of Finnish NSCLC Patients with ALK Rearrangement Reflect Rapid Evolution in Treatment Practices

Background: In Finland approximately 2,500 people are diagnosed with lung cancer annually. A small proportion of non-small cell lung cancer (NSCLC) patients (3–7%) have tumorigenic rearrangement of the anaplastic lymphoma kinase (ALK) gene (ALK-positive). ALK tyrosine kinase inhibitors (TKI) are the standard of care for these patients, showing superior efficacy compared to traditional chemotherapy (CT). Due to the rapid development of novel next-generation ALK TKIs, treatment practices have undergone substantial changes. In Finnish real-life clinical practice the choice of treatment is largely determined by the reimbursement status of available drugs. We set out to assess the prevailing treatment practices and outcomes for NSCLC patients harbouring ALK rearrangement. Materials and methods: This was a retrospective, non-interventional, two-centre study. Adult NSCLC patients from the Hospital District of Southwest Finland and ALK-positive NSCLC patients from the Hospital District of Helsinki and Uusimaa diagnosed between 2013–2017 were included. Patients were followed until death or until the end of study period (May 2018). Data were extracted retrospectively from electronic health records from University Hospital data lakes. Results: A total of 1,260 patients were included, of which 60 were ALK-positive. ALK TKI regimens were mainly received in second and later lines of treatment. Median time-to-next treatment (TTNT) during ALK TKI treatment was 11.0 months (95% CI; 5.0–35.0) and during CT treatment 7.0 months (5.0–11.0) when assessed irrespective of treatment line (p=0.08). Patients who received at least one ALK TKI treatment regimen during the follow-up had median overall survival (OS) of 33.6 months (16.9–NR) from diagnosis vs. 11.5 months (4.6–NR) in patients who were treated with CT regimens only (p=0.054). Conclusions: ALK-positive patients benefit from treatment with ALK targeting agents in real-world clinical practice. </p

Mikä on MET-ryhmän kohtaamien potilaiden ennuste?

Sairaalansisäisten ensihoitoryhmien (Medical Emergency Team, MET) vaikutuksia sairaalansisäisten sydänpysähdysten ilmaantuvuuteen ja ennusteeseen on tutkittu runsaasti. Tutkittua tietoa itse MET-ryhmien kohtaamien potilaiden ennusteesta on vähemmän ja tutkimusten raportointimenetelmät vaihtelevat. Tavoitteenamme oli tehdä systemaattinen katsaus MET-potilaiden hoidonrajauksista, siirroista teho-osastolle sekä lyhyt- ja pitkäaikaisesta ennusteesta. Sähköinen kirjallisuushaku (tammikuu 1990 – maaliskuu 2016) toteutettiin PubMed- ja Cochrane-tietokannoista. Noudatimme PRISMA-protokollaa. Kirjallisuushausta tutkimukseen sisällytettyjen artikkeleiden kirjallisuusviitteet tarkistettiin mahdollisen lisäkirjallisuuden löytämiseksi. Ennalta määrättyä MET-raportoinnin laatupisteytystä (asteikolla 0-17) käytettiin tutkimusten metodien arvioimiseen. Katsaukseen sisällytettiin 29 tutkimusta, jotka olivat dokumentoineet tietoa yhteensä 157 383 MET-hälytyksestä. Tutkimusten laatu arvioitiin vaatimattomaksi; laatupisteytyksen keskiluku oli 8 (vaihteluväli 2 – 11). Tulosten perusteella keskimäärin 8.1 % MET-hälytyksistä johtaa hoidonrajaukseen (vaihteluväli 2.1 – 25 %) ja 23 % (8.2 – 56 %) potilaan siirtämiseen teho-osastolle. Tehohoitoon siirretyistä potilaista keskimäärin 29 % (6.9 – 35 %) menehtyy tehohoitohoitojakson aikana. MET-ryhmien arvioimien potilaiden sairaalakuolleisuus tutkimusaineistossa oli keskimäärin 26 % (12 – 60 %). Vain kaksi tutkimusta raportoi MET-potilaiden puolen vuoden elossa olosta. MET-potilaiden toimintakyvystä sairaalasta kotiutumisen jälkeen ei löytynyt tietoa. Keskimäärin joka neljäs MET-hälytys johtaa siirtoon teho-osastolle; toisaalta melkein joka kymmenennellä hälytyksellä potilaalle asetetaan uusi hoidonrajaus. MET-potilaiden sairaalakuolleisuus on korkea, tietoa heidän pitkäaikaisennusteestaan on vähän ja toimintakyvystä tietoa ei ole ollenkaan. Tutkielma on mukailtu alkuperäisestä englanninkielisestä julkaisusta (53). Syventävän tutkielman tekijä toteutti kirjallisuushaun, tiedon keräämisen, taulukot ja osallistui artikkelin kirjoitusprosessiin. (207 sanaa