Percutaneous coronary angioplasty versus coronary artery bypass grafting in treatment of unprotected left main stenosis (NOBLE) : a prospective, randomised, open-label, non-inferiority trial

Background Coronary artery bypass grafting (CABG) is the standard treatment for revascularisation in patients with left main coronary artery disease, but use of percutaneous coronary intervention (PCI) for this indication is increasing. We aimed to compare PCI and CABG for treatment of left main coronary artery disease. Methods In this prospective, randomised, open-label, non-inferiority trial, patients with left main coronary artery disease were enrolled in 36 centres in northern Europe and randomised 1: 1 to treatment with PCI or CABG. Eligible patients had stable angina pectoris, unstable angina pectoris, or non-ST-elevation myocardial infarction. Exclusion criteria were ST-elevation myocardial infarction within 24 h, being considered too high risk for CABG or PCI, or expected survival of less than 1 year. The primary endpoint was major adverse cardiac or cerebrovascular events (MACCE), a composite of all-cause mortality, non-procedural myocardial infarction, any repeat coronary revascularisation, and stroke. Non-inferiority of PCI to CABG required the lower end of the 95% CI not to exceed a hazard ratio (HR) of 1 . 35 after up to 5 years of follow-up. The intention-to-treat principle was used in the analysis if not specified otherwise. This trial is registered with ClinicalTrials.gov identifier, number NCT01496651. Findings Between Dec 9, 2008, and Jan 21, 2015, 1201 patients were randomly assigned, 598 to PCI and 603 to CABG, and 592 in each group entered analysis by intention to treat. Kaplan-Meier 5 year estimates of MACCE were 29% for PCI (121 events) and 19% for CABG (81 events), HR 1 . 48 (95% CI 1 . 11-1 . 96), exceeding the limit for non-inferiority, and CABG was significantly better than PCI (p=0 . 0066). As-treated estimates were 28% versus 19% (1 . 55, 1 . 18-2 . 04, p= 0 . 0015). Comparing PCI with CABG, 5 year estimates were 12% versus 9% (1 . 07, 0 . 67-1 . 72, p= 0 . 77) for all-cause mortality, 7% versus 2% (2 . 88, 1 . 40-5 . 90, p= 0 . 0040) for non-procedural myocardial infarction, 16% versus 10% (1 . 50, 1 . 04-2 . 17, p= 0 . 032) for any revascularisation, and 5% versus 2% (2 . 25, 0 . 93-5 . 48, p= 0 . 073) for stroke. Interpretation The findings of this study suggest that CABG might be better than PCI for treatment of left main stem coronary artery disease.Peer reviewe

Randomised comparison of provisional side branch stenting versus a two-stent strategy for treatment of true coronary bifurcation lesions involving a large side branch: the Nordic-Baltic Bifurcation Study IV

Background It is still uncertain whether coronary bifurcations with lesions involving a large side branch (SB) should be treated by stenting the main vessel and provisional stenting of the SB (simple) or by routine two-stent techniques (complex). We aimed to compare clinical outcome after treatment of lesions in large bifurcations by simple or complex stent implantation.Methods The study was a randomised, superiority trial. Enrolment required a SB >= 2.75 mm, >= 50% diameter stenosis in both vessels, and allowed SB lesion length up to 15 mm. The primary endpoint was a composite of cardiac death, non-procedural myocardial infarction and target lesion revascularisation at 6 months. Two-year clinical follow-up was included in this primary reporting due to lower than expected event rates.Results A total of 450 patients were assigned to simple stenting (n = 221) or complex stenting (n=229) in 14 Nordic and Baltic centres. Two-year follow-up was available in 218 (98.6%) and 228 (99.5%) patients, respectively. The primary endpoint of major adverse cardiac events (MACE) at 6 months was 5.5% vs 2.2% (risk differences 3.2%, 95% CI -0.2 to 6.8, p=0.07) and at 2 years 12.9% vs 8.4% (HR 0.63, 95% CI 0.35 to 1.13, p = 0.12) after simple versus complex treatment. In the subgroup treated by newer generation drug-eluting stents, MACE was 12.0% vs 5.6% (HR 0.45, 95% CI 0.17 to 1.17, p = 0.10) after simple versus complex treatment.Conclusion In the treatment of bifurcation lesions involving a large SB with ostial stenosis, routine two-stent techniques did not improve outcome significantly compared with treatment by the simpler main vessel stenting technique after 2 years

Reperfusion therapy for ST elevation acute myocardial infarction 2010/2011: current status in 37 ESC countries

Aims Primary percutaneous coronary intervention (PPCI) is the preferred reperfusion therapy in ST-elevation myocardial infarction (STEMI). We conducted this study to evaluate the contemporary status on the use and type of reperfusion therapy in patients admitted with STEMI in the European Society of Cardiology (ESC) member countries. Methods and results A cross-sectional descriptive study based on aggregated country-level data on the use of reperfusion therapy in patients admitted with STEMI during 2010 or 2011. Thirty-seven ESC countries were able to provide data from existing national or regional registries. In countries where no such registries exist, data were based on best expert estimates. Data were collected on the use of STEMI reperfusion treatment and mortality, the numbers of cardiologists, and the availability of PPCI facilities in each country. Our survey provides a brief data summary of the degree of variation in reperfusion therapy across Europe. The number of PPCI procedures varied between countries, ranging from 23 to 884 per million inhabitants. Primary percutaneous coronary intervention and thrombolysis were the dominant reperfusion strategy in 33 and 4 countries, respectively. The mean population served by a single PPCI centre with a 24-h service 7 days a week ranged from 31 300 inhabitants per centre to 6 533 000 inhabitants per centre. Twenty-seven of the total 37 countries participated in a former survey from 2007, and major increases in PPCI utilization were observed in 13 of these countries. Conclusion Large variations in reperfusion treatment are still present across Europe. Countries in Eastern and Southern Europe reported that a substantial number of STEMI patients are not receiving any reperfusion therapy. Implementation of the best reperfusion therapy as recommended in the guidelines should be encourage

Valuma-aluetekijöiden vaikutus virtavesien pH- ja lämpötila-arvoihin

Pohjoisen vesistöissä happamuus tuottaa usein ongelmia vesien ekologiselle tilalle ja virkistyskäytölle. Kausittaista happamuutta esiintyy yleensä alueilla, joilla sijaitsee turvepitoisia happamia sulfaattimaita. Tässä työssä pyritään löytämään uusien paikkatietoihin perustuvien menetelmien avulla happamuuden lähteitä ja keinoja happamuuspiikkien ennakoimiseksi. Pohjois-pohjanmaalla Oulun lähistöllä sijaitseva Sanginjoki on yksi kausittaisesta happamuudesta kärsivistä vesistöistä. Sanginjoen happamuuden lähteitä ja arvoja on tutkittu Suomen ympäristökeskuksen Kaupunki ja vesi — Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus -hankkeessa, jonka koko valuma-alueen kattavaan ja jatkuvatoimiseen pH-mittausaineistoon tämä työ pohjautuu. Työssä verrataan Sanginjoen valuma-alueelta saatuja veden minimi pH-arvoja kunkin pH-mittauspisteen muodostaman alivaluma-alueen paikkatietoihin/valuma-aluetekijöihin. Sanginjoen alueen valuma-aluetekijätiedot saatiin CSN:n PaITuli ja GTK:n Hakku -paikkatietojen latauspalveluista. Paikkatietojen käsittely ja mittapisteiden alivaluma-alueiden muodostaminen työssä tehtiin ArcGIS:n karttapohja ArcMap:lla. Työn tuloksissa löytyi yhteys happamien sulfaattimaiden, suoalueiden ja eräiden maaperäluokkien happamuutta vahvistavasta vaikutuksesta. Lisäksi eräät maaperäluokat ja laajemmat vesistöalueet työn tulosten perusteella vähentävät happamuutta virtavesissä. Tulosten pohjalta luotiin happamuutta kuvaava usean muuttujan regressiomalli, jonka avulla voidaan ennustaa lähes puolet (42,3 %) veden minimi pH-arvon suuruudesta. Tulokset antavat tukea jo aiemmin tunnetuille toimenpiteille happaman kuormituksen synnyn ehkäisemiseksi. Tietoja tulisi hyödyntää maankäytön suunnittelussa erityisesti Suomen rannikkoseutujen sulfaattimaavyöhykkeellä.Acidification of water courses is a serious problem to the ecological status and the recreational use of lakes and rivers. Seasonal acidity is a common phenomenon in the northern areas which consists of peatlands and sulphate soils. This thesis includes new geographical information system (GIS) based methods to identify the sources of acidity and ways to predict the acidification peaks of streams. River Sanginjoki at Northern Ostrobothnia, Finland is one of the river systems where periodic acidity occurs frequently. The sources and rates of acidity in the River Sanginjoki have been studied in previous projects. This thesis is utilize previous databases and is based on the whole river basin. The relations between the minimum pH-values of each measurement and the properties of their sub-catchments were studied in this thesis. The data of the catchment properties were downloaded from Finnish GIS databases PaITuli and Hakku. The processing of the catchment data and the formation of the sub-catchment areas were performed using the ArcGIS software package. The results showed acidity increasing effects with presence of the sulphate and four other soil types, and peatlands in the catchment area. Also evidence of decreasing acidity with certain soils types and water areas were found. A multiple regression model, which can be used to predict a sample’s minimum pH-value. The regression model can determine almost half (42.3%) of the variation of the minimum pH-value. The results of this thesis support the known methods of preventing the formation of acid loads. Further on they can be suitable for planning the land use, especially in the coastal areas of Finland sulphate soils are common

Ikääntyvien kuvataideopiskelijoiden kerrontaa elinikäisestä oppimisesta

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää millaista on opiskelu kolmannessa iässä. Tutkimuskysymykset ovat ”Mitä ikääntyvät kuvataideopiskelijat kertovat opinnoistaan?” ja ”Millaista on opiskelu ikääntyvänä?” Kirjallisuuskatsauksesta selviää kuinka elinikäiseen oppimiseen liittyvää tieto keskittyy työssä jaksamiseen ja työurien pidentämiseen. Ikääntyvien formaaleista opinnoista löytyy tietoa ainoastaan ikäihmisten yliopistotoiminnasta, sillä toiminta kolmannessa iässä painottuu vapaaehtoistyöhön. Kolmannella iällä tarkoitetaan eläkeiän alkupäätä, työiän ja varsinaisen vanhuuden väliin jäävää elämänvaihetta. Elinikäisen oppimisen muodot olen jakanut tässä työssä formaaliin, nonformaaliin, informaaliin ja satunnaisoppimiseen ja tarkastelen niitä eri elämänvaiheissa. Kolmatta ikää elävien oppiminen painottuu nonformaaliin oppimiseen. Tutkimusaineiston kokosin Väri-nää varttuneiden kuvataidekoulun jatkoryhmästä. Väri-nää on ikääntyville suunnattu, tavoitteellisesti etenevä pitkäkestoinen kuvataidekoulu, joka toimii Lapinlahdella, Pohjois-Savossa. Tutkimukseen osallistui kahdeksan ikääntyvää naista, jotka ovat syntyneet vuosina 1939–1950. Olen valinnut laadulliseen tutkimukseeni kerronnallisen lähestymistavan. Kerronnallisuus tässä työssä tarkoittaa sekä ikääntyvien kuvataideopiskelijoiden suullista kerrontaa että taiteen avulla tuotettua kuvallista kerrontaa. Ensimmäisessä tiedonhankinnan vaiheessa kuvataideopiskelijat maalasivat elämänpolkunsa ja/tai opiskelupolkunsa kuusi ja puoli metriä pitkälle tapettirullalle. Toisessa vaiheessa he kertoivat polkunsa suullisesti koko ryhmälle. Tiedonhankinnan kolmas vaihe oli ryhmäkeskustelu. Tiedonkeruun neljänneksi vaiheeksi muodostui keskustelu, joka lähti liikkeelle spontaanisti opiskelijoista itsestään. Aineiston käsittelyssä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön tarkoitus on antaa ääni ikääntyville kuvataideopiskelijoille itselleen. Analyysin tuloksena keskeiset vastaukset tutkimuskysymyksiin ovat seuraavat: Työelämästä pois jääminen on ollut ikääntyville kuvataideopiskelijoille suuri elämänmuutos ja kuvataidekouluun pääseminen merkittävä asia elämässä. Yhdessä tekemistä ja viihtymistä korostetaan ikääntyvien opiskelussa keskeisenä piirteenä, vaikka sosiaalisiin suhteisiin hakeutuminen ei ole varsinainen opiskelumotiivi. Taideopinnoilla on vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. Erona aikaisempiin tutkimuksiin on, että ikääntyvien kuvataideopiskelijoiden pyrkimyksenä ei ole yhteiskunnallisten muutosten ymmärtäminen, vaan itsensä kehittäminen. Näitä opinnäytetyön tuloksia voisi käyttää ikääntyville tarkoitettujen palvelukeskusten ja niissä tapahtuvan toiminnan suunniteluun. Myös yksityisten palvelujen tarjoajat voisivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia erilaisten aktiviteettien suunnittelussa ostovoimaiselle ikääntyvälle väestölle