Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla

Voidaanko enää ajatella, että sosiaali- ja ympäristöpolitiikka eivät kuulu yhteen? Vakavat ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos, luonnonvarojen ehtyminen ja eliölajien sukupuuttoaalto, ovat jo totta. Ne ovat suurelta osin ihmisen lyhytnäköisen toiminnan seurausta. Ekologinen kriisi vaikuttaa yhä enemmän ihmisten hyvinvointiin ja sosiaaliturvajärjestelmien toimintaedellytyksiin. Sosiaalipolitiikka ei ole ollut sivustakatsoja kriisin synnyssä, sillä se on ylläpitänyt ympäristöhaittoja tuottavaa talousjärjestelmää. Samalla sosiaalipolitiikalla on ollut tärkeä ihmisen hyvinvointia turvaava tehtävä. Nykyisin tämä tehtävä edellyttää maapallon rajallisuuden ymmärtämistä ja moniulotteisen hyvinvointikäsityksen omaksumista. Hahmottelemme tässä julkaisussa uudenlaista, laajaan ekososiaaliseen hyvinvointinäkemykseen perustuvaa sosiaalipoliittista järjestelmää. Ekologiset rajat tiedostava ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtiva sosiaalipolitiikka voisi edistää entistä paremmin sekä nykyisten että tulevien sukupolvien hyvinvointia.Loppuunmyyt

Kestävän hyvinvoinnin jäljillä : Ekologisten kysymysten integroiminen hyvinvointitutkimukseen

Tutkimuksen lähtökohtana on ristiriitainen tilanne: suomalaiset voivat keskimäärin hyvin mutta kuormittavat samalla maapallon ekosysteemejä kestämättömällä tavalla. Ristiriita herättää kysymyksen siitä, mitä olisi kestävä hyvinvointi ja miten sitä on mahdollista tutkia. Tutkimuksen tavoite on kehittää kestävän hyvinvoinnin teoriaa, joka tunnistaa ihmisen ja luonnon välisen vuorovaikutuksen sekä kestävyyden tavoitteet. Tieteidenvälisessä, hyvinvointitutkimukseen kiinnittyvässä tutkimuksessa liitetään ekologisia kysymyksiä sekä hyvinvointiteoriaan että empiirisiin tutkimusasetelmiin. Tutkimukseen sisältyvät empiiriset osajulkaisut pohjautuvat perusturvan saajien hyvinvointia ja elintasoa sekä luonnonvarojen kulutusta eli materiaalijalanjälkiä tarkastelevaan aineistoon. Materiaalijalanjäljet on laskettu MIPS-menetelmällä. Tutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Tutkimuksessa kehitetään dynaaminen viitekehys, jonka avulla selvitetään hyvinvoinnin tavoittelun ja materiaalijalanjälkien välisiä suhteita. Kestävyyden rajoissa pysymisen ehtona on hyvinvoinnin tavoittelun ekotehokkuus eli se, että tarpeita tyydytetään mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan tieteidenvälinen tutkimusasetelma, jonka avulla arvioidaan kohtuullista elintasoa sekä sosiaalisen että ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Kohtuullinen elintaso turvaa kaikille ihmisille välttämättömät resurssit luonnon kantokyvyn rajoissa.25,00 euro

Kohtuuden rajat? : Yksin asuvien perusturvan saajien elintaso ja materiaalijalanjälki

Tutkimuksessa tarkastellaan haastatteluaineiston avulla 18 yksin asuvan perusturvan saajan elintason osatekijöitä ja luonnonvarojen kulutusta sekä hahmotellaan kohtuullisen eli sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän elintason rajoja. Tutkimuksessa kysytään, miten erilaiset elintason osatekijät ovat yhteydessä luonnonvarojen käyttöön, minkälaisen elintason haastateltavat kokevat kohtuullisena ja miten perusturvan saajien elintaso suhteutuu aiemmin määritettyihin kestävän elintason rajoihin. Analyysissa selvitetään Doyalin ja Goughin (1991) tarveteoriaan ja hyvinvointitutkimukseen kiinnittyen työmarkkinatuen tai takuueläkkeen saajien tuloja ja eri elintason osatekijöihin liittyviä kulutusmenoja sekä subjektiivisia kokemuksia elintason riittävyydestä. Elintason kohtuullisuuden arvioinnissa sovelletaan köyhyystutkimuksen ja perusturvan riittävyyden arvioinnin menetelmiä. Haastateltujen luonnonvarojen käyttö lasketaan materiaalijalanjälkenä. Se perustuu MIPS-menetelmään, jossa kuvataan, kuinka paljon luonnonvaroja on kulunut jonkin tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikana. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että perusturvan saajien elintaso on sekä ekologisesti että sosiaalisesti kohtuuton. Perusturvan saajien elintaso ei ole sosiaalisesti kestävä, koska se ei mahdollista heille kohtuullisen minimin mukaista kulutustasoa eikä välttämättömäksi määriteltyjä hyödykkeitä ja palveluksia. Haastatteluaineiston analyysi tuo kuitenkin esiin, että elintaso koetaan kohtuullisena, jos se suhteutetaan itseään köyhempien elintasoon tai ekologisen kestävyyden tavoitteisiin. Vaikka yksin asuvat perusturvan saajat kuluttavat selvästi vähemmän luonnonvaroja kuin keskivertosuomalaiset, heidän materiaalijalanjälkensä ylittää arviot ekologisesti kestävästä tasosta vähintään puolitoistakertaisesti. Tutkimuksen johtopäätös onkin, että suomalaisessa yhteiskunnassa luonnonvarojen kulutusta ei voida vähentää kestävälle tasolle ainoastaan yksilöllisiä kulutustottumuksia muuttamalla, vaan se edellyttää institutionaalisia muutoksia infrastruktuurissa, tuotantotavoissa ja yhteiskunnallisissa palveluissa.25,00 euro

Ecosocial innovations enabling social work to promote new forms of sustainable economy

Social work research and practice that address environmental sustainability have already become prominent. However, a change in unsustainable economic structures is also urgently needed. This study explored emerging opportunities in theory and practice for a sustainable economy that are relevant to the aims of social work. As practical examples, our study concerns ‘ecosocial innovations’, i.e., social innovations that combine ecological and social goals. We analysed how these grassroots innovations in the field of social work reflect crucial shared conceptions of alternative economies. The qualitative data set comprised of 50 ecosocial innovations and six case studies in five European countries. The findings show a rich diversity of ecosocial innovations and describe how they reframe economic purposes, value economic diversity and democratise the economy. We suggest that social work might consider these practices as opportunities for collaboration, especially regarding work with people on the margins of the labour market.peerReviewe

Climate Change Education : A New Approach for a World of Wicked Problems

Human activity is the most important factor determining our future. The rapid growths of population and materialistic ways of living have given rise to what many geologists now call the era of the Anthropocene. We argue that in order to solve the wicked problems of the Anthropocene—such as climate change—we need education to be organized around sensing and actualizing the full potential of a human being. It is necessary to clarify the goal of education and the ideals of society toward that pursuit. Climate change education supports building societies that are characterized by flexible, creative, adaptable, well-informed and inventive sustainable well-being communities. In this article, we define the special aspects of climate change education and ask: how could we educate people for transformation toward a sustainable future? What kind of holistic change in thinking and action is needed for the construction of hope and of a sustainable future? What kind of pedagogical approaches can promote full humanness?Peer reviewe