Två lingvistiska landskap i Norden : om språk i Helsingfors metro och Oslos T-bane

Tämän tutkielman ensisijaisena tavoitteena on kartoittaa ns. kielimaisemaa (englanniksi Linguistic Landscape) kahdessa pohjoismaisessa pääkaupungissa, Helsingissä ja Oslossa. Toisin kuin sosio-lingvistinen ja monikielisyyden tutkimus perinteisesti, ei kielimaiseman tutkimus keskity puhuttuun vaan kirjoitettuun kieleen - tarkemmin sanottuna kaikkien tietyllä alueella havaittavissa olevien kylttien teksteihin. Tutkimusala on kehittynyt viime vuosina, ja eri tutkimuksissa sitä on käytetty mm. kieli-politiikkaan, kielelliseen identiteettiin ja kielellisiin muutoksiin (kuten globalisaatio) liittyvien kysymysten tarkasteluun. Kielimaisemaa on tutkittu sekä perinteisesti yksikielisissä että ennen kaikkea monikielisissä ympäristöissä. Tämä tutkielma keskittyy Helsingin ja Oslon metroissa esiintyvään kieleen, sillä nämä ovat rajattuja ympäristöjä, joissa esiintyy sekä julkisia että kaupallisia tekstejä. Tutkittavia kysymyksiä ovat mitä kieliä ja missä laajuudessa esiintyy tutkituilla alueilla, millaista kaksikielisyyttä kylteissä esiintyy, sekä eroavatko julkiset ja kaupalliset tekstit toisistaan kielellisesti. Toissijainen tavoite on verrata kaupunkien tilannetta toisiinsa, sekä keskustella kuinka erilaiset kielilait ja -ohjeistukset vaikuttavat käytettyihin kieliin. Koska tutkimusala on suhteellisen vähän tunnettu Suomessa ja Pohjoismaissa on tutkielman kolmantena tavoitteena lisätä tietoisuutta tämänkaltaisen tutkimuksen mahdollisuuksista. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu kaikista teksteistä, kuten opasteista ja mainoksista, viideltä metroasemalta molemmista kaupungeista. Yhteensä tutkielmassa on analysoitu 1391 kylttiä Helsingistä ja 685 Oslosta. Nämä kyltit on Linguistic Landscape -tutkimuksen käytäntöjen mukaisesti tallennettu valokuvaamalla ja tämän materiaalin kielellistä sisältöä tarkasteltu kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Saadut tulokset on tutkielmassa esitetty taulukoiden avulla. Tutkielman jälkimmäisessä osassa saatuja tuloksia on tarkasteltu kontrastiivisesti ja oheismateriaalina käytetty erilaisia kielilakeja ja -ohjeistuksia. Suoritettu analyysi osoittaa, että kaksikieliset kyltit muodostavat huomattavan osan kielimaisemasta. Helsingissä esiintyy myös kolmikielisiä kylttejä, sekä kahden yksikielisen kyltin muodostamia kaksikielisiä kokonaisuuksia. Vieraita kieliä esiintyy kuitenkin vain vähän: kotimaisten kielten (suomi ja ruotsi, norja) ohella ainoastaan englantia esiintyy runsaammin. Julkisten ja kaupallisten kylttien monikielisyyden välillä voidaan havaita eroja: julkisissa kylteissä monikielisyys on informatiivista, tarjoten joko koko tai osan sisällöstä useana käännöksenä. Kaupallisissa kylteissä joka kielellä on oma roolinsa, ja vieraskieliset elementit ovat pääasiassa tavaramerkkejä ja mainoslauseita. Myös kaupunkien välillä on sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Kielellinen moninaisuus on suurempaa Helsingissä, mutta monikielisten kylttien roolit ja kielilakien ja -ohjeistusten tavoitteet ovat samanlaiset molemmissa kaupungeissa. Tehtyjen havaintojen perusteella todellinen tilanne vastaa hyvin kielilakien ja -ohjeiden määräyksiä ja tavoitteita julkisille teksteille (molempien virallisten kielten käyttö Helsingissä, pyrkimys englannin käyttöön kotimaisten kielten rinnalla molemmissa kaupungeissa)

Nimet-kielet-paikka : Kielenkäyttäjät kaksikielisen Suomen julkisissa tiloissa

Väitöksenalkajaisesitemä Helsingin yliopistossa 14. kesäkuuta 2018.Väinö Syrjälän pohjoismaisten kielten alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa 14. kesäkuuta 2018. Vastaväittäjänä toimi professori emerita Pirkko Nuolijärvi Kotimaisten kielten keskuksesta ja kustoksena professori Hanna Lehti-Eklund. Väinö Syrjälä: Namn – språk – ställe. Språkbrukarna i Svenskfinlands offentliga rum. Nordica Helsingiensia 52. Helsinki: Helsingin yliopisto 2018. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4299-3.Non peer reviewe

Names - languages – places : Language users in the public spaces of bilingual Finland

This study focuses on the effect language use in the public space has for language users’ perception of towns in bilingual Finland and how these perceptions construe specific bilingual places. Of central concern is the methodology used within both onomastics and the general study of linguistic landscapes: I ask, what is the best way to take into account the views of language users in these kinds of studies? A fundamental starting point is the distinction between geographical spaces and socially significant, perceived places. Furthermore, an analysis of the role of proper names in the linguistic landscapes, and of the perceptions of linguistic places, allows for a discussion of the status of Swedish in the Finnish society. The study is carried out within the sociolinguistic branch of linguistic landscape studies, a field with focus on visual language use in public spaces. I have also used more ethnographic (folk-onomastic) methods to study the views of language users. The study uses three types of material: (1) an analysis of the linguistic landscapes in the bilingual towns Grankulla and Karis in Southern Finland; (2) a questionnaire targeted at language users from these same towns; and (3) an experimental case-study of teenagers’ own observations of the linguistic landscape in two suburbs of Helsinki. My thesis consists of five articles. In three of these, my focus is on the use of proper names. Taking a socio-onomastic approach I discuss the relation between name and place in the light of language users’ choice between parallel toponyms (article A), the role of names in the linguistic landscape of bilingual Finland (article C), and the relation between commercial naming and bilingualism of the society (article D). In the remaining two articles my focus is on language users’ views on the linguistic landscape: inhabitants’ perceptions of and preferences for language use in the public space (article B) and teenagers’ observations (article E). The results of my study highlight the important role that linguistic landscapes have for the perceived bilingualism of the towns and suburbs analysed. Swedish is, and is perceived to be, visible in the public space. This is, however, to a large extent due to the official, regulated language use. The subordinate position of the language in commercial contexts still raises questions about its actual status in the society. The use of proper names does not support an unambiguous sense of a bilingual place either. Overall, the perceptions of language users are based on more factors than simply the visible use of names and languages in the public space. The use of different methods shows the methodological potential for new perspectives on the study of linguistic landscapes. With a questionnaire one can relatively easily analyse the reliability of a researcher’s own understanding of a linguistic landscape in relation to the perceptions of other language users. By taking into account their views, even questions about the visibility of certain signs and their importance for the perceived status of a language in a society can be approached in greater detail. Proper names are an integral part of all linguistic landscapes. At the same time, they are often open for different interpretations. This is why I argue that names should be made more visible in every analysis of linguistic landscapes. Further studies are needed to shed light on how names are being interpreted in the multimodal context of language in public space.I denna avhandling diskuterar jag hur språkbruket i det offentliga rummet påverkar språkbrukarnas uppfattningar av städer i Svenskfinland som tvåspråkiga ställen. Särskild tyngd ges åt en metodologisk diskussion med syfte att bättre ta hänsyn till språkbrukarnas synpunkter i kartläggningen av lingvistiska landskap. Distinktionen mellan den geografiska platsen och det föreställda stället utgör en central utgångs-punkt. Vid sidan av svenskans ställning i det finländska samhället fokuserar jag på namnens roll i det lingvistiska landskapet och i uppfattningarna om språkliga ställen. Utgångspunkten för avhandlingen är studiet av lingvistiska landskap, ett relativt nytt fält inom sociolingvistiken med intresse för språket i det offentliga rummet. Jag har dessutom använt mer etnografiska (folkonomastiska) metoder för att undersöka språkbrukarnas synpunkter. Arbetet baserar sig på tre typer av material: 1) en kartläggning av de lingvistiska landskapen av städerna Grankulla och Karis, 2) en enkätstudie genomförd i samma städer och 3) en experimentell fallstudie om ungdomars observationer av språkbruket i två förorter i Helsingforsregionen. Avhandlingen består av fem delstudier. I tre av dessa fokuserar jag namnbruket: förhållandet mellan namn och ställe i ljuset av språkbrukarnas val mellan parallella ortnamn (studie A), namnens roll i Svenskfinlands lingvistiska landskap (studie C) och förhållandet mellan kommersiellt namnbruk och tvåspråkighet (studie D). I två delstudier är fokus på språkbrukarnas synpunkter på det lingvistiska landskapet: stadsbornas uppfattningar om och preferenser för språkbruket i gatubilden (studie B), samt ungdomars egna observationer av det lingvistiska landskapet (studie E). Undersökningarna pekar på den viktiga roll lingvistiska landskap har för städernas tvåspråkighet. Svenskan är, och uppfattas vara, synligt i det offentliga rummet. Detta är dock till stor del tack vare det officiella språkbruket: språkets underordnade ställning i kommersiella sammanhang väcker frågor om språkets egentliga status i samhället. Namnbruket stöder inte heller entydigt idén om två-språkiga ställen. Överlag baserar sig språkbrukarnas uppfattningar om det språkliga stället på fler faktorer än endast namn och språkbruket i det offentliga rummet. De olika metoderna visade potential för att ge nya perspektiv på studiet av lingvistiska landskap. Med hjälp av enkätunderskökningen kan man relativt enkelt analysera pålitligheten av forskarens egen kartläggning i förhållande till språk-brukarnas uppfattningar. Genom att delaktiggöra språkbrukare i studiet av lingvistiska landskap kan man dessutom diskutera bland annat synligheten av enskilda skyltar och deras betydelse för språkens uppfattade status i samhället. Namn är centrala i alla lingvistiska landskap samtidigt som de ofta är öppna för olika tolkningar. Därför borde namn göras mer synliga i alla analyser av lingvistiska landskap. Ytterligare studier krävs för att fastställa hur namn tolkas i den multimodala kontexten av språk i det offentliga rummet

Linguistic Landscapes in the Stockholm Archipelago—Producing and Reflecting a Sense of Place

This article takes a look at the linguistic landscapes of the Stockholm archipelago with the aim to discuss if, and how, a specific sense of place is produced or reflected in the signs, building on Lefebvre’s concept of social spaces. Signs collected from two islands, Nämdö and Svartsö, are used in qualitative analysis. Firstly, the construction of such a (rural) linguistic landscape is discussed, focusing on the languages used as well as the emplacement and general functions of signs. Secondly, a closer look at some examples from the linguistic landscape provides insight into signs that are speaking to locals and visitors. The analysis shows that the linguistic landscape is almost exclusively made up of signs in Swedish. Functionally, a variety of different signs can be found, partly centred by local businesses, and on bulletin boards, but many signs with general information and instructions can also be found throughout the landscape. Examples of signs addressing both permanent residents and visitors can be identified, but the general sense of place the linguistic landscapes reflect is that of more organic places, not overly produced or touristic ones

Linguistic Landscapes in the Stockholm Archipelago—Producing and Reflecting a Sense of Place

This article takes a look at the linguistic landscapes of the Stockholm archipelago with the aim to discuss if, and how, a specific sense of place is produced or reflected in the signs, building on Lefebvre’s concept of social spaces. Signs collected from two islands, Nämdö and Svartsö, are used in qualitative analysis. Firstly, the construction of such a (rural) linguistic landscape is discussed, focusing on the languages used as well as the emplacement and general functions of signs. Secondly, a closer look at some examples from the linguistic landscape provides insight into signs that are speaking to locals and visitors. The analysis shows that the linguistic landscape is almost exclusively made up of signs in Swedish. Functionally, a variety of different signs can be found, partly centred by local businesses, and on bulletin boards, but many signs with general information and instructions can also be found throughout the landscape. Examples of signs addressing both permanent residents and visitors can be identified, but the general sense of place the linguistic landscapes reflect is that of more organic places, not overly produced or touristic ones.Ingår i Special Issue: Current Issues in Linguistic Landscapes.</p

Nimistöntutkijan uusi kirja

Arvioitu teos: Carole Hough (toim.): The Oxford handbook of names and naming. Oxford: Oxford University Press 2016. 771 s. isbn 978-0-19-965643-1