A Joint Modeling Approach for Childhood Meat, Fish and Egg Consumption and the Risk of Advanced Islet Autoimmunity

Several dietary factors have been suspected to play a role in the development of advanced islet autoimmunity (IA) and/or type 1 diabetes (T1D), but the evidence is fragmentary. A prospective population-based cohort of 6081 Finnish newborn infants with HLA-DQB1-conferred susceptibility to T1D was followed up to 15 years of age. Diabetes-associated autoantibodies and diet were assessed at 3-to 12-month intervals. We aimed to study the association between consumption of selected foods and the development of advanced IA longitudinally with Cox regression models (CRM), basic joint models (JM) and joint latent class mixed models (JLCMM). The associations of these foods to T1D risk were also studied to investigate consistency between alternative endpoints. The JM showed a marginal association between meat consumption and advanced IA: the hazard ratio adjusted for selected confounding factors was 1.06 (95% CI: 1.00, 1.12). The JLCMM identified two classes in the consumption trajectories of fish and a marginal protective association for high consumers compared to low consumers: the adjusted hazard ratio was 0.68 (0.44, 1.05). Similar findings were obtained for T1D risk with adjusted hazard ratios of 1.13 (1.02, 1.24) for meat and 0.45 (0.23, 0.86) for fish consumption. Estimates from the CRMs were closer to unity and CIs were narrower compared to the JMs. Findings indicate that intake of meat might be directly and fish inversely associated with the development of advanced IA and T1D, and that disease hazards in longitudinal nutritional epidemiology are more appropriately modeled by joint models than with naive approaches

Composition and volume of the rumen microbiota of sheep fed on grass silage with different sucrose, starch and cellulose supplements

vokkirjasto Aj-KSokeri-, tärkkelys- ja selluloosalisäysten vaikutus erilaisilla säilörehuilla ruokittujen lampaiden pötsimikrobiston määrään ja koostumuksee

Tavoitteena henkilöstön sitoutuminen : mitkä tekijät edistävät työhön sitoutumista sairaanhoitajilla?

Hoitajapula terveydenhuoltoalalla on ollut pitkään tunnettu ja jatkuva kriisi maailmanlaajuisesti viime vuosikymmenen ajan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kyselytutkimus. Tavoitteena oli selvittää tekijöitä, jotka saavat sairaanhoitajat sitoutumaan työhön. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli perustason erikoissairaanhoitoa tarjoava organisaatio. Tutkimuskohteena oli kolme sisätautivuodeosastoa. Tutkimukseen osallistuneiden sairaanhoitajien työhön kuului monisairaiden potilaiden hoito, heidän lääkityksensä ja laitteet toimintoineen. Niin kuin joka paikassa hoitoalalla, he työskentelevät usein kovan paineen ja kiireen alla, vastuullisessa työssä. He ovat rinnalla, kun lääketiede ei tarjoa parannuskeinoja. Yhteiskunnallisesti hoitajien sitoutuminen työhön on tärkeää. Viime vuosina hoitajien alalta pako, työolosuhteet ja palkkaus ovat nousseet esille. Eläköityminen ja nuorten kiinnostuksen hiipuminen alasta ovat merkittäviä ongelmia tulevaisuudessa. Hoitotyöstä pitää saada vetovoimaisempaa. Tutkimuksen lähtökohtana on työhyvinvointi. Tämä muodostuu organisaation arvoista, johtamisesta, viestinnästä, työturvallisuudesta, perehdytysjärjestelmästä, ilmapiiristä, työkavereiden tuesta, työvuorosuunnitellusta, sijaisten saatavuudesta. Ongelmat ja puutteet näissä asioissa kääntävät ne ei sitouttaviksi. Tutkimus on toteutettu survey menetelmällä. Tutkimusaineisto on kerätty paperisilla kyselykaavakkeilla. Kaavakkeessa oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Tutkimustulosten mukaan sairaanhoitajia sitoutti työhönsä työkavereiden tuki, ilmapiiri ja vaikutusmahdollisuus työvuoroihin. Asia, johon sairaanhoitajat kaipasivat parannusta, jotta työhön sitoutuminen paranisi oli yksimielisesti palkkaus. Myös riittävä hoitajamitoitus potilasaineistoon nähden ja sijaisten saatavuus koettiin parannuksen aiheeksi. Puolet kyselyyn vastanneista sairaanhoitajista olivat miettineet yksikön vaihtoa.The shortage of nursing professionals has been a known and ongoing crisis worldwide for the past decade. The purpose of this thesis is to conduct a survey. The aim of this thesis is to determine the factors influencing commitment to the nursing career. The client of the thesis is an organization which provides basic specialist medical care. The research is focused on three internal medicine inpatient wards. The work of the nurses in this research is to take care of patients with multiple illnesses; nurses have to master their care and medications and be able to use different devices according to what patients need. They work under pressure and quickly perform responsible work as everywhere in the care sector. They are alongside a patient at important times when medicine does not offer cures. A nurse´s commitment to the work is important in society. In the recent years as nurses have fled from the care sector, working conditions and pay have been in media from time to time. Retirement and image decline of the care sector will be significant problems in the future. The nursing profession needs to be made more attractive. The basis of this thesis is well-being at work. This consists of organizational values, management, communication, occupational safety, orientation system, atmosphere, social support, shift planning and availability of deputies. When there are problems with these, there will not be committed nurses anymore to the work. The research has been made by using the survey method. The material of the research has been collected with paper questionnaires. There were closed and open questions on the form. According to the results of the research, nurses were committed to their work by the support of workmates, the atmosphere and the opportunity to influence the work shifts. The pay and reduction of workload were perceived as matters for improvement. Half of the nurses who responded to the survey had considered switching units

Sokeri-, tärkkelys- ja selluloosalisäysten vaikutus erilaisilla säilörehuilla ruokittujen lampaiden pötsimikrobiston määrään ja koostumukseen

A comparative study was made of the effect of different sucrose, starch and cellulose supplements and the effect of different silage preservatives on the quality and quantity of the rumen microbiota of sheep fed on grass silage. The levels of the carbohydrate supplements were 15 % and 30 % of the dry matter of the daily rations, representing 2 1/2 and 5 g/kg animal live weight per day. The silages were prepared with three different preservatives: 1) AIV I solution (25 % formic acid and 20 % hydrochloric acid), 2) formic acid and 3) Viher solution (26 %formic acid and 70 % formalin). The total number of ciliates was highest in the animals receiving sucrose with the silage, lower in those given starch and lowest in those given cellulose. On the pure silage diet, it was between those for the starch and cellulose diets. The total number of bacteria decreased in the opposite direction on the different diets. The sucrose supplements increased the numbers of small ciliates especially and the cellulose supplements those of the bigger ciliates. The total volume of the ciliate fauna was thus highest in the animals on cellulose diets, lower in those on starch diets and lowest in those on sucrose diets. The total microbe mass constituted the following percentages of the rumen content on the different diets: only silage 4.1, 15 % sucrose 3.5, 30 % sucrose 3.5, 15 % starch 4.0, 30 % starch 4.5, 15% cellulose 4.6 and 30 % cellulose 5.2. Bacteria constituted 77—86 % of the total microbe mass on the different diets, the precentage being highest on the sucrose diets and lowest on the cellulose diets. Only small differences were found between the different silage preservatives in the effect on the rumen microbiota.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää säilörehuannokseen lisättyjen eri suurien sokeri-, tärkkelys- ja selluloosamäärien sekä erilaisten säilöntäaineiden vaikutusta märehtijäin pötsin mikrobiston määrään ja laatuun. Koe suoritettiin latinalaisten neliöiden mukaan yhdeksällä täysikasvuisella pässillä, joille oli tehty pötsifisteli. Alkueläinten ja bakteerien mikroskooppinen laskeminen tehtiin pötsinäytteistä, jotka oli otettu jokaisen koejakson lopulla kahtena päivänä aamulla ennen ruokintaa. Hiilihydraattilisäyksillä korvattiin 15 % ja 30 % päivittäisen rehuannoksen kuiva-aineesta, joka oli keskimäärin 928 g. Hiilihydraattilisäykset olivat tällöin 2 1/2 ja 5 g elopainokiloa kohti päivässä. Kokeessa käytetyt säilörehut oli valmistettu kolmella eri säilöntäaineella: AIV I:llä, muurahaishapolla ja Viherliuoksella. Tutkimuksessa havaittiin, että hiilihydraatin laadulla oli suurempi vaikutus pötsimikrobistoon kuin sen määrällä. Alkueläinten lukumäärä oli suurin silloin, kun eläimet saivat säilörehuruokinnan yhteydessä sokeria, seuraavaksi suurin tärkkelysdieeteillä ja alhaisin selluloosadieeteillä. Pelkällä säilörehudieetillä jäi alkueläinten lukumäärä tärkkelys- ja selluloosadieeteillä saatujen määrien väliin. Bakteerien lukumäärä oli suurin selluloosadieeteillä, seuraaviksi suurin pelkällä säilörehulla ja tärkkelysdieeteillä sekä alhaisin sokeridieeteillä. Sokeridieeteillä alkueläimistö koostui muihin dieetteihin verrattuna suhteellisesti suuremmassa määrin kooltaan pienistä alkueläimistä, kun taas selluloosadieeteillä tavattiin suhteellisesti enemmän suurikokoisia alkueläimiä. Tästä oli seurauksena, että alkueläimistön kokonaistilavuus muodostui selluloosadieeteillä suuremmaksi kuin sokeridieeteillätärkkelysdieetin jäädessä näiden väliin. Koko mikrobimassan prosenttinen osuus pötsin sisällön tilavuudesta oli eri dieeteillä seuraava: pelkkää säilörehua 4,1, 15 % sokeria 3.5, 30 % sokeria 3.5, 15 % tärkkelystä 4.0, 30 % tärkkelystä 4.5, 15 % selluloosaa 4.6 ja 30 % selluloosaa 5.2. Bakteerien osuus koko mikrobimassan tilavuudesta oli suhteellisen korkea, 77—86 % eri dieeteillä, suurimman osuuden ollessa sokeridieeteillä ja pienimmän selluloosadieeteillä. Eri säilöntäaineilla valmistetuilla rehuilla ruokittaessa ei havaittu mainittavia eroja pötsin mikrobiston määrässä ja laadussa