In search of Soviet wartime interpreters : triangulating manual and digital archive work

Peer reviewe

How do interpreters become heroes? Narratives on Soviet/Russian military interpreters

Peer reviewe

“Does anybody here speak Finnish?” Linguistic first aid and emerging translational spaces on the Finnish-Russian Allegro train

Peer reviewe

Ei mistään hinnasta! Maallikkotulkkien negatiivisia kokemuksia tulkkauksesta

This pilot study attempts to open a discussion about lay interpreters’ negative experiences of interpreting. Studies on non-professional interpreting usually concentrate on positive sides of this activity or on child language brokering. A study that would focus on adult lay interpreters’ experiences is difficult to find. Such study would reveal, among other things, whether interpreting is as easy for lay interpreters as it is sometimes thought. To fill a gap in the research, I conduct a pilot study in which I interview immigrants who have an experience in lay interpreting. The sites of research include the international women’s club Naistari in Tampere, and the Russian culture club in Riihimäki, Finland. The findings of the pilot study show that lay interpreters are aware of their limited language proficiency, and they turn to professional interpreters in demanding circumstances, such as healthcare. Their negative experiences seem to derive from the subject matter of interpreting, from the participants’ attitudes towards them, and from the tensions between participants in the interpreting event. However, negative experience is not so evident, and more research is needed.This pilot study attempts to open a discussion about lay interpreters’ negative experiences of interpreting. Studies on non-professional interpreting usually concentrate on positive sides of this activity or on child language brokering. A study that would focus on adult lay interpreters’ experiences is difficult to find. Such study would reveal, among other things, whether interpreting is as easy for lay interpreters as it is sometimes thought. To fill a gap in the research, I conduct a pilot study in which I interview immigrants who have an experience in lay interpreting. The sites of research include the international women’s club Naistari in Tampere, and the Russian culture club in Riihimäki, Finland. The findings of the pilot study show that lay interpreters are aware of their limited language proficiency, and they turn to professional interpreters in demanding circumstances, such as healthcare. Their negative experiences seem to derive from the subject matter of interpreting, from the participants’ attitudes towards them, and from the tensions between participants in the interpreting event. However, negative experience is not so evident, and more research is needed

Sotatulkit Venäjän ja Suomen välillä

Peer reviewe

Sotatulkit Venäjän ja Suomen välillä

Abstract: This article examines people who served as intermediaries between Russians and Finns during wartime. These individuals often had roots on the both sides of the conflict, which sometimes aroused suspicion about their loyalty. In addition, their ethnic background, on the one hand, and their military commitment, on the other, might have caused confusion regarding their loyalty. This article follows the movement of Finns and Russians between both countries from the times when Finland was part of the Russian Empire to the Second World War. Special attention is given to the loyalty of these people in situations where ethnically related individuals were fighting on ideologically different sides. The study’s data include historical research and memoirs of former prisoners of war.Artikkelissa tarkastellaan henkilöitä, jotka toimivat sodan aikana viestinvälittäjinä eli kääntäjinä ja tulkkeina. Hyvin usein tällaisilla toimijoilla on siteitä sodan molempiin osapuoliin, mikä asettaa heidän lojaalisuutensa epäilyksenalaiseksi ja herättää heissä itsessään ristiriitaisia tunteita oman etnisen taustanja sotilaallisen sitoumuksen välillä. Seuraan artikkelissa sitä, miten suomalaiset ja venäläiset vaelsivat autonomian ajoista lähtien armeijasta ja maasta toiseen päätyen lopulta toisen maailmansodan kynnyksellä asetelmaan, jossa suomenkielisiä soti Neuvostoliiton puolella ja venäjänkielisiä Suomen puolella. Artikkelissa pohditaan sitä, miten kyseisten henkilöiden lojaliteetti rakentui, kun vastapuolella soti etnisesti omia mutta ideologisesti vieraita ihmisiä. Analyysini perustuu entisten sotavankien muistelmiin

Juridisen termistön kääntäminen: Venäläiset ja suomalaiset oikeushenkilöt.

Tämän tutkimuksen varsinaisena kohteena ovat suomalaiset ja venäläiset oikeushenkilöt eli ihmisten muodostamat yhteenliittymät, joilla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia. Niiden merkitys on korostunut nykymaailmassa, sillä melkein kaikki kauppa tehdään oikeushenkilöiden nimissä, ja asianosaisten ei ole samantekevää, mikä oikeushenkilö on kulloinkin kyseessä. Tarkoituksena on vertailla, kuinka hyvin suomalaiset ja venäläiset oikeushenkilöt vastaavat toisiaan käsitteinä ja sitä kautta, mitä niitä ilmentäviä termejä voidaan käyttää käännöksissä toistensa vastineina ja mille taas on etsittävä muita käännösvaihtoehtoja. Juridisten termien kääntämiseen liittyy montakin ongelmaa. Juridisilla käsitteillä ei ole tarkoitteita, jotka voitaisiin paikallista fyysisin keinoin. Sen vuoksi juridiset käsitteet saattavat olla epämääräisiä, mutta niiden hahmottaminen on kuitenkin välttämätöntä käännöksen kannalta. Jotta termi tulee käännetyksi oikein, sen ilmentämälle käsitteelle on löydettävä vastaavanlainen käsite kohdeoikeusjärjestelmästä, sillä pelkästään vastaavanlaisen termin etsiminen antaa väärän tuloksen termien harhaanjohtavuuden vuoksi. Kun kyseessä on juridisia tekstejä, tällainen funktionaalinen kääntämistapa ei ole ainoa oikea, vaan välillä on tarkoituksenmukaisempaa käyttää muita käännöstapoja. Juridisten tekstien kääntäjän on aina muistettava, että lingvistisillä ratkaisuilla saattaa olla oikeusseuraamuksia. Tätä tutkimusta voi pitää poikkitieteellisenä, sillä juridisten käsitevastaavuuksien ongelmalla on yhtymäkohtia niin terminologiaan, käännöstieteeseen kuin vertailevaan oikeustieteeseen. Näiden kolmen alan tarjoamien menetelmien synteesiä käytetään tässä työssä tutkimusmenetelmänä. Pääasiallinen tutkimusmenetelmä on kuitenkin terminologinen. Tutkimusaineistona käytetään suomalaista ja venäläistä oikeuskirjallisuutta. Kaikille oikeushenkilöille ei löydy funktionaalisia vastineita toisesta oikeusjärjestelmästä. Juridiset käsitteet ovat voimakkaasti sidoksissa tiettyyn yhteiskuntaan ja heijastavat juuri tämän yhteiskunnan historiaa, politiikkaa, kulttuuria, oikeudellista ajattelutapaa jne. Oikeushenkilöt eivät ole poikkeuksia. Käsite-erojen tapauksessa suosituin käännöskeino juridisella alalla on käännöslaina. Oikeushenkilöiden tapauksessa tämä käännöstapa on osoittautunut varsin sopivaksi, sillä käännösvastineista tuli tarpeeksi läpinäkyviä. Noin puolelle suomalaisista ja venäläisistä oikeushenkilöistä löytyy funktionaalisia vastineita toisesta oikeusjärjestelmästä ja toinen puoli on käännetty käännöslainamenetelmää käyttäen. On kuitenkin muistettava, että funktionaalisen vastineen käytön hyväksyttävyys riippuu kulloinkin kyseessä olevasta käännöksen skopoksesta. Avainsanat: juridinen termistö, kääntäminen, oikeushenkilö, funktionaalinen vastine

Korpusvetoinen juridinen kääntäminen

Hakutermit: juridinen kääntäminen, korpusteknologia, kontekstuaalinen merkitysteoria, funktionaaliset vastineet, tiedonhakumenetelmät, prosessilainsäädäntö Tutkimus on lähtenyt liikkeelle juridisen kääntämisen ja korpusteknologian integrointiajatuksesta. Korpusteknologia nähdään tässä tutkimuksessa ensisijaisesti kääntämisen apuvälineenä, ja tutkimus sijoittuu siten soveltavan korpuspohjaisen käännöstutkimuksen piiriin. Tutkimuksessa kartoitetaan kääntäjän tiedonlähteitä yleisellä tasolla ja erityisesti juridisen kääntämisen lähteitä ja oikeusviestinnän sisäisiä tiedonlähteitä, joita ehdotetaan korpusaineistoksi, koska niiden kautta kääntäjä voi parhaiten sosialisoida itseään ja käännöksiään osaksi oikeusdiskurssia. Tutkimusaineistona on kaksikielinen verrannollinen korpus, jossa on toisaalta Suomen ja toisaalta Venäjän prosessilainsäädäntöä. Kyseisen korpuksen katsotaan muodostavan kontekstin ja diskursiiviset puitteet muille käännettäville prosessioikeudellisille teksteille, jotka tavalla tai toisella juontavat merkityksensä prosessilaeista. Isojen tekstimassojen tutkiminen on tehokkaimmillaan korpuslingvististen menetelmien avulla. Verrannollisten korpusten konsultointimenetelmät korpusteknologian avulla ovat vasta kehittämisvaiheessa ja tässä tutkimuksessa tartutaan haasteeseen kehittää soveltava menetelmä, jonka avulla verrannollisesta korpuksesta voidaan hakea funktionaalisia vastineita. Hypoteesina oleva hakumenetelmämalli perustuu oletukseen, että funktionaaliset vastineet käyttäytyvät leksikogrammaattisella tasolla jokseenkin samankaltaisesti saman erikoisalan sisällä ja että funktionaalisia vastineita voidaan siten kohdistaa niiden yhteisten kollokaattien (naapurisanojen) avu! lla. Tätä oletusta on tukemassa kontekstuaalinen merkitysteoria ja havaittuja samankaltaisuuksia osakorpusten tilannekonteksteissa. Hypoteesina olevan hakumenetelmän havainnollistamiseksi ja testaamiseksi tutkitaan tiedossa olevien funktionaalisten vastineiden ko(n)teksteja tarkoituksena selvittää, kollokoivatko funktionaaliset vastineet tosiaan samankaltaisesti saman erikoisalan sisällä. Tutkimuskohteiksi valittiin oikeudenkäynnin subjekteja, jotka oikeudenkäynnin keskeisinä toimijoina edustavat tekstien ideationaalista merkitystä. Analyysi on osoittanut, että kaikille tutkittaville vastinepareille voidaan osoittaa ainakin joitakin yhteisiä kollokaatteja, joten siltä osin hypoteesi saa vahvistuksen. Tarvitaan kuitenkin teknillispainotteista jatkotutkimusta ja kokeellista tiedonhakujärjestelmää selvittämään, ovatko kyseiset yhteiset kollokaatit riittäviä vastineiden hakemiseksi. Analyysista ja aineistosta käsin yritetään myös osoittaa, mistä erilainen kollokointi johtuu, ja ennakoida samalla tulevien tiedonhakujen mahdollisia ongelmakohtia. Vaikka tutkimuksessa ehdotettavan tiedonhakumallin käytännön sovelluksiin on vielä matka johtuen ennen kaikkea teknisistä seikoista, sen teoreettisena antina voidaan pitää uutta tapaa nähdä oikeudellisia merkitysyksiköitä ja funktionaalisia vastineita. Sanojen kollokatiiviset suhteet voidaan nähdä ontologisina suhteina, joita voidaan linkittää edelleen sosiokulttuuriseen kontekstiin. Erot funktionaalisten vastineiden kollokatiivisissa suhteissa palautuvat viime kädessä eroihin sosiokulttuurisella tasolla. Korpusteknologia paljastaa ennen muuta tutkimuksenarvoisia kohteita, jotka olisivat ehkä muuten jääneet tiedostamatta, ja toimii hypoteesien lähteenä. Tutkimusta voidaan laajentaa soveltamalla esitettyjä menetelmiä muihin tutkimuskohteisiin, linkittämällä eksplisiittisemmin korpusteknologian leksikogrammaattisella tasolla paljastamat kohteet sosiokulttuuriseen kontekstiin ja kehittämällä teknisiä sovelluksia. Korpusteknologia voi toimia ihmistieteiden ja kovien tieteiden yhdistävänä lenkkinä, ja tässä tutkimuksessa se on yhdistänyt ainakin joiltakin osin käännöstutkimuksen, oikeusinformatiikan, korpuslingvistiikan ja informaatiotutkimuksen