Mahdollistamisesta sankaritarinoihin - Referenssiviestinnän retoriset strategiat

Tutkimuksen tavoite on löytää erilaisia retorisia strategioita, joita käytetään suomalaisten vaikeasti hahmotettavia ja tietointensiivisiä business-to-business-palveluita tarjoavien yritysten asiakas- ja sidosryhmälehtien artikkeleissa. Tavoitteena on myös tunnistaa strategioiden tyylillisiä ja retorisia ominaispiirteitä sekä strategioiden käyttötarkoituksia ja -tilanteita. Referenssiviestintä on markkinointiviestintää, jossa hyödynnetään organisaation olemassa olevia asiakassuhteita tai kumppanuuksia tavoiteltaessa esimerkiksi uusia asiakkaita ja lisämyyntiä (Jalkala & Salminen 2006, 3). Referenssiviestinnällä voidaan myös rakentaa mainet-ta, kasvattaa luottamusta tai pyrkiä uusille markkinoille. Referenssiviestinnässä suosittelijana toimiva taho - niin kutsuttu kolmas osapuoli - arvioi myyjäyrityksen osaamista ja kyvykkyyttä todellisten kokemustensa pohjalta (Möller & Salminen 2004, 135). Retoriikka tutkii teksteissä ja puheessa käytettäviä vaikutuskeinoja sekä antaa tekstin tuottajalle ohjeita vakuuttavien tekstien tuottamiseen (Kakkuri-Knuuttila & Heinlahti 2006, 221). Retoriikka on myös kyky tuntea vaikuttamisen ja suostuttelun keinot, taito puhua hyvin sekä ominaisuus löytää oikeat argumentit kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen (Gill ja Whedbee 1997, 1). Retoriset strategiat rakentuvat retoristen tehokeinojen, retorisen tilanteen ja argumentoinnin varaan. Yleisimmin käytettyjä retorisia tehokeinoja ovat argumenttiin ja sen uskottavuuteen viittaava logos, puhujan uskottavuuteen liittyvä eetos sekä tunteisiin vetoava paatos. Tutkimus keskittyy kirjoitettuun referenssiviestintään. Tutkimusaineistona on käytetty kuusi asiakas- ja sidosryhmälehtien artikkelia, joissa esiintyy kolmas osapuoli palveluiden suosittelijana. Tutkimusmenetelmä on retorinen analyysi, jonka avulla on tunnistettu retorisia vaiku-tuskeinoja, arvioitu kolmannen osapuolen roolia sekä löydetty keskeisiä avainsanoja ja teemoja. Tutkimuksen avulla on löydetty kuusi erilaista käytettyä referenssiviestinnän retorista strategiaa: inhimillistämisen strategia, liiketaloudellistamisen strategia, sankaritarinan strategia, mahdollistamisen strategia, alan haasteisiin vastaamisen strategia ja strategisen kumppanuuden strategia. Käytetyt retoriset strategiat rakentuvat muun muassa myyjäyrityksen alan, yleisön, tarjottavien palveluiden, myyjän ja kolmannen osapuolen yhteistyön sekä tekstin tavoitteiden varaan. Referenssiviestinnän ja retoriikan yhdistäminen tekevät tutkimuksesta ainutlaatuisen ja tutkimuksen tulokset tarjoavat referenssiviestinnän laatijoille työkaluja ja tapoja, joiden avulla voidaan tuottaa vaikuttavaa referenssiviestintää

Photochemistry of self-assembled donor-acceptor architectures for photoactive supramolecular devices

Supramolecular donor-acceptor assemblies were prepared and studied with spectro-scopic methods. The two main objectives of this work were: (i) fundamental study of photoinduced energy and electron transfer processes in self-assembled supramolecular donor-acceptor complexes in solutions and (ii) self-assembly and photophysical characterization of donor-acceptor films on titanium dioxide (TiO2) surface. The study of these systems aims to develop more complex architectures for artificial photosynthesis and understand factors that affect efficiency of the photoinduced energy and electron transfer processes in natural and artificial photosynthesis. This knowledge can be used for building photoactive molecular devices such as organic solar cells. The singlet excited state energy transfer in dyads formed via axial metal–ligand coordination of free-base porphyrin to metal (Mg, Ru) complexes of pthalocyanine was observed. The position of imidazole linker group on one of the meso-aryl groups of the free-base porphyrin was used to tune the rates of energy transfer. The two-point binding provides better control over complex geometry and it was implemented utilizing metal-ligand and crown-ether coordination in zinc chlorin–fullerene supramolecular dyads. This approach allowed to increase the binding efficiency and achieve a well-defined mutual orientation between the moieties. The electron transfer rate was found to depend on the donor-acceptor distance as well as the mutual orientation of the entities and could be manipulated by changing positions of binding groups. The donor-acceptor layers were assembled on TiO2 using two methods. First, a layer of covalently linked porphyrin-pthalocyanine dyads was formed on TiO2 via supramolecular approach. Then, a new method was developed to construct donor-acceptor two-layer films using separate porphyrin and fullerene molecules. In both cases, photo-excitation of donor molecules resulted in charge-separation (CS) inside the organic layer and sequential electron transfer towards the TiO2. Furthermore, the charge recombination (CR) process was found to be slower than for systems sensitized with single chromophores