Is There a Right to Hold a Delusion? : Delusions as a Challenge for Human Rights Discussion

The analysis presented in this article reveals an ambiguity and tension in human rights theory concerning the delusional person’s freedom of belief and thought. Firstly, it would appear that the concepts ‘opinion’ and ‘thought’ are defined in human rights discussion in such a way that they do include delusions. Secondly, the internal freedom to hold opinions and thoughts is defined in human rights discussion and international human rights covenants as an absolute human right which should not be restricted in any situation for any reason. These views, if understood literally, imply that a person has an absolute right to hold a delusion. However, this kind of conclusion has not been made in mental health laws, the ethical principles guiding psychiatric care or the practice of psychiatry. Instead, they assume that the use of involuntary antipsychotic medication is justified even thought its purpose is to influence delusions. The ambiguity and tension in human rights theory concerning the freedom of belief and thought challenge us to develop this theory within an interdisciplinary discussion so that people with delusions are taken into account properly.Peer reviewe

The freedom of belief and opinion of people with psychosis : The viewpoint of the capabilities approach

People with psychotic delusions have been mostly ignored when the freedom of belief and opinion is discussed. In this article, a view of freedom of belief and opinion based on the capabilities approach is presented, and I discuss what aspects are relevant and how these human rights can be promoted in cases of people with psychotic disorder. It is argued that although psychotic disorder may weaken many capabilities of thought and belief, it may also impart some meaningful abilities to the individual. Unbalanced power structures and nursing cultures that ignore existential considerations as well as stigmatization may weaken the person’s freedom of belief and opinion. However, this freedom can be promoted in psychiatric care through the arrangements needed for practicing religion and discussing politics, issuing appropriate medication, helping in decision-making, individualistic care and service user involvement. Further, promoting participation in civil society and the community at large as well as coworking with religious and ideological communities may promote freedom of belief and opinion more widely in society. The challenges involved with the relationships between juridical and ethical rights in the capabilities approach are discussed at the end of the article.Peer reviewe

Psykoottisen mielenterveyspotilaan uskonnonvapaus

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää psykoottisen mielenterveyspotilaan uskonnonvapautta. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Millä perusteilla psykoottisen potilaan uskonnonvapaus on turvattu ja millä perusteilla sitä rajoitetaan? Miten psykoottinen ja uskonnollinen todellisuudentulkinta eroavat toisistaan? Vaarantaako psykiatriseen todellisuudentulkintaan perustuva hoito potilaan negatiivisen uskonnonvapauden eli oikeuden elää ilman uskontoa? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Lähteet ovat perustusoikeudet, mielenterveyslaki, potilaslaki, YK:n Principles for the protection of persons with mental illness and the improvement of mental health care, Maailman psykiatriyhdistyksen Madridin julistus ja Suomen mielenterveysseuran Mielenterveyspotilaan oikeudet. Uskonnonvapautta tarkastellaan tässä tutkimuksessa kahden eri vapauskäsityksen näkökulmasta: ulkoisena vapautena, joka edellyttää kompetenssia ja autenttisuutta, sekä ulkoisen ja sisäisen vapauden summana, johon kompetenssi ja autenttisuus sisältyvät. Psykoottisella potilaalla on ihmisyytensä ja kansalaisuutensa perusteella lähtökohtaisesti täysi uskonnonvapaus, mutta sitä voidaan rajoittaa. Jos uskonnonvapaus ymmärretään ulkoiseksi vapaudeksi, rajoittaa psykoottisen potilaan uskonnonvapautta tahdosta riippumattomassa hoidossa hänen terveytensä ja turvallisuutensa suojaaminen. Uskonnonvapauden rajoittaminen voidaan perustella sillä, ettei psykoottinen potilas täytä uskonnonvapauden edellytyksiä eli kompetenssia ja autenttisuutta, sillä, että potilaan terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät oikeudet priorisoidaan uskonnonvapauden yläpuolelle sekä sillä, että pyritään terveyshyötyyn. Jos uskonnonvapaus ymmärretään ulkoisen ja sisäisen vapauden summaksi, on psykoosi uskonnonvapautta rajoittava tekijä, koska se tekee yksilöstä epäautenttisen ja puuttuu hänen kompetenssiinsa. Psykoosin (myös tahdosta riippumaton) hoito voidaan ymmärtää tällöin yritykseksi palauttaa uskonnonvapaus. Rajoittamalla ulkoista uskonnonvapautta pyritään maksimoimaan ulkoisen ja sisäisen uskonnonvapauden summa. Vaikka psykoottisella ja uskonnollisella todellisuudentulkinnalla on yhtäläisyyksiä, niiden toisistaan erottaminen on tärkeää, koska yksilöllä, jonka todellisuudentulkinta määritellään psykoottiseksi, on oikeus saada hoitoa, kun taas yksilön uskonnollista todellisuudentulkintaa suojaa uskonnonvapaus eikä sitä saa hoitaa sairautena. Lähteiden mukaan psykoottisen ja uskonnollisen todellisuudentulkinnan toisistaan erottaminen diagnostisten kriteerien ja lääketieteellisen tiedon avulla on lääkärin tehtävä. Tutkimuksessani esitän kaksi periaatetta, joiden avulla todellisuudentulkinnat voidaan erottaa toisistaan. Yksinäinen puu ei pala -periaatteen mukaan yksilön todellisuudentulkinta on uskonnollinen, mikäli se jaetaan jossain yhteisössä. Hedelmistään puu tunnetaan -periaatteen mukaan yksilön todellisuudentulkinta on uskonnollinen, mikäli sen terveydelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat hyvät. Antipsykiatrinen kritiikki väittää psykiatrian olevan uskonto. Jos väite on tosi, puututaan tahdosta riippumattomassa hoidossa yksilön oikeuteen elää ilman uskontoa, sillä ko. hoidossa olevan psykoottisen potilaan on pakko suostua siihen, että häntä hoidetaan psykiatrian arvojen ja todellisuudentulkinnan mukaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jos psykiatria määritellään uskonnoksi, uskonnon käsite kärsii inflaation. Koska psykoottisen potilaan uskonnonvapaus on pohjimmiltaan eettinen kysymys, on tärkeää myöntää psykiatrian arvosidonnaisuus. Tällöin voidaan tehdä tietoisesti moraalisia päätöksiä ja kantaa moraalinen vastuu esimerkiksi diagnoosin määrittelyssä. Psykiatrian voidaan katsoa perustuvan universaaleihin arvoihin samalla tavalla kuin ihmisoikeuksienkin

Psykoottisen yksilön uskonnon- ja ajatuksenvapaus

Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella psykoottisen yksilön uskonnon- ja ajatuksenvapautta kolmen erilaisen vapauskäsityksen näkökulmasta sekä pohtia, millaisiin psykiatrian käytäntöihin psykoottisen yksilön uskonnon- ja ajatuksenvapaus haastaa. Metodina on käsitteiden ja argumentaation analyysi, jolla on analysoitu ihmisoikeuksia, poliittista filosofiaa, psykiatriaa ja psykiatrian filosofiaa koskevaa keskustelua sekä psykiatrista hoitoa ohjaavaa lainsäädäntöä ja eettisiä ohjeistoja. Psykoottisen yksilön uskonnon- ja ajatuksenvapaus voidaan ymmärtää inhimillisen puuttumattomuuden, autenttisuuden ja mahdollisuuksien näkökulmasta. Mikään näistä lähestymistavoista tai niiden yhdistelmistä ei kuitenkaan ole ongelmaton. Lisäksi kysymys psykoottisen yksilön uskonnon- ja ajatuksenvapaudesta paljastaa psykiatrian arvosidonnaisuutta. Näyttää siltä, että psykoottisen yksilön uskonnon- ja ajatuksenvapauden turvaaminen haastaa punnitsemaan arvoperusteisen psykiatrian mahdollisuuksia evidence-based-medicine - lähestymistavan rinnalla

Forum Internum Revisited : Considering the Absolute Core of Freedom of Belief and Opinion in Terms of Negative Liberty, Authenticity, and Capability

Human rights theory generally conceptualizes freedom of thought, conscience, religion, and belief as well as freedom of opinion and expression, as offering absolute protection in what is called the forum internum. At a minimum, this is taken to mean the right to maintain thoughts in one’s own mind, whatever they may be and independently of how others may feel about them. However, if we adopt this stance, it seems to imply that there exists an absolute right to hold psychotic delusions. This article takes the position that this conclusion is ethically problematic from the perspective of psychiatric treatment and the rights of persons with psychosis. The article reflects on this particular challenge and sets forth an understanding of freedom in the forum internum that might apply to situations where for various reasons it is not, necessarily accurate to maintain that persons have an absolute right to their own thoughts. For the purpose of proposing such an understanding, the article engages with current debates within human rights theory and political philosophy and analyzes discussions about psychotic delusions and the way in which involuntary treatment is justified. Based on this analysis, this article in turn conceptualizes freedom in the forum internum as ‘negative liberty’, ‘authenticity’, and ‘capability’. This article suggests that when forum internum is redefined as encompassing a right to certain internal capabilities, the right remains meaningful for persons with psychotic delusions as well.Peer reviewe

Involuntary antipsychotic medication and freedom of thought

In this article I clarify the relationship between the use of involuntary antipsychotic medication and a delusional person’s freedom of thought in the light of three different views of freedom, namely, freedom as negative freedom, freedom as having an autonomous mind and freedom as capability. It is not clear how freedom of thought as a psychotic person’s human right should be understood and protected in practice. Therefore, further discussion is needed. These different ways of understanding a patient’s freedom of thought also encourages to consider individual situations, hear the patient’s voice and work both multiprofessionally and across disciplines

Freedom of delusion : Interdisciplinary views concerning freedom of belief and opinion meet the individual with psychosis

The purpose of this study is to seek a definition of freedom of belief and opinion which would allow this freedom to be seen as a human right for a person with psychosis. This study has four research questions: 1) How can the freedom of belief and opinion be understood as a human right? 2) In what kinds of discourses, concepts and presuppositions are the different views of freedom of belief and opinion based? 3) What aspects are relevant when the realization of and interferences with freedom of belief and opinion are considered in the case of an individual with psychosis? 4) How are views about freedom of belief and opinion challenged in the case of an individual with psychosis? In this study materials from different fields are analysed by philosophical conceptual analysis in order to realize interdisciplinary two-way interaction in human rights theory. The material includes: (1) legislation and ethical principles which guide psychiatric care, (2) human rights theory, legislation and conventions concerning the freedom of belief and opinion, (3) textbooks on psychiatric diagnosis, (4) discussions concerning philosophy and the ethics of psychiatry, (5) (political) philosophical discussions concerning freedom and human rights and (6) studies and reports which concentrate on the views and experiences of patients with psychotic disorder. In this study necessary criteria of irrationality (with a loss of insight), being unwell and alienation are presented for a psychotic view of reality in order to distinguish it from other exceptional views of reality. However, it is noted, that in human rights theory the concepts of thought and opinion are defined in such a manner that they also seem to include delusions. Because it is also declared that there is an absolute right to hold thoughts and opinions (forum internum), it seems to follow that a person has an absolute right to hold a delusion. This conclusion challenges the formulations presented in human rights theory and reveals that there is a tension between human rights theory and views on, and the practice of, psychiatry. In order to arrive at an appropriate view of freedom of belief and opinion, three different views concerning the freedom of belief and opinion are analysed in this study and their applicability and the challenges they present in the case of an individual with psychosis are clarified. First, freedom of belief and opinion has been understood in classical human rights discussion in the negative sense, which means that other people do not interfere technically or physically with an individual holding and manifesting his or her beliefs and opinions. Non- and involuntary treatment is seen as an interference in an individual s negative liberty. One problem with this point of view is that when it is applied to a person with psychosis, the consequences seem to be ethically problematic. It seems to follow from this view that the use of involuntary antipsychotic medication is absolutely against an individual s human rights. Alternatively, it might be argued that a person with psychosis is no longer deemed to be entitled to freedom of belief and opinion because as an incompetent person he or she does not fulfil the requirements of this right. This view of freedom does not take into account that the person with psychosis may need help in order to develop and manifest his or her beliefs and opinions and in order to live a life which is sufficiently in accordance with his or her values. If the forum internum was redefined as a negative right to competence, the view of negative liberty might be partly helpful in understanding freedom of belief and opinion. Second, especially in some philosophical and ethical discussions freedom of belief and opinion is understood in terms of authenticity, which means the right to hold such beliefs and opinions which are really one s own and the right to manifest them in a way that is in harmony with them. From this viewpoint, a psychotic disorder which distorts a person s beliefs and opinions can be defined as a violator of authenticity. One problem with this viewpoint is that there are different views about how such authenticity should be evaluated. Moreover, the criteria for any such evaluation seem to be, on the one hand, too demanding in order to understand freedom of belief and opinion as a human right in general. On the other hand, some people with delusions still fulfil these criteria, and should be regarded, because of that, as holding authentic beliefs and opinions and left without treatment. Third, freedom of belief and opinion can be understood in terms of capability, which signifies that the individual is capable of choosing a way of life which he or she considers valuable and which is worthy of human dignity. For example, stigmatization and the undesirable effects of both a psychotic disorder and antipsychotic medication can be seen as impediments to such a capability. This view encourages patients to participate in the treatment and to find their place in society and encourages carers to listen to patients voice including their existential considerations. Because of its background suppositions, the view of capability also seems to be relevant to people with psychosis. For example, the view of capability guides one to understand the forum internum not as something which protects holding thoughts and opinions or believing and thinking processes, but instead as something which protects the abilities needed in believing and thinking. This kind of redefinition would allow one to see the forum internum also as an absolute human right for a person with psychosis. However, one problem with this view is that the relationships between legal rights and what is ethically good are undefined. Moreover, it seems that many decisions are left to be considered individually in each case. This is why a capabilities approach is difficult to apply in a juridical context. However, the view of freedom in terms of capability could be developed in interdisciplinary discussion and cooperation so that juridical challenges concerning freedom of belief and opinion could be discussed and resolved in more detail. In psychiatry, the approach of values-based practice could be used in order to develop the view of freedom of belief and opinion in terms of capability. Developing human rights theory also requires more cooperation between conceptual research and practical psychiatry in order to clarify what we really want to protect under the term freedom of belief and opinion.Tutkimuksessa on kehitetty sellaista uskonnon- ja mielipiteenvapauden ymmärtämistapaa, joka olisi mielekäs myös silloin, kun ihmisellä on psykoottisia harhaluuloja. Tarve uskonnon- ja mielipiteenvapauden teorian kehittämiseen nousee lainsäädännön ja ihmisoikeusteorian sisäisestä ristiriitaisuudesta. Ihmisoikeussopimuksissa on nimittäin määritelty, että ihmisellä on mielensä sisällä ehdoton oikeus ajatuksiinsa ja mielipiteisiinsä eikä tätä oikeutta saa rajoittaa mistään syystä. Näyttää siltä, että kirjaimellisen tulkinnan mukaan ihmisellä on ehdoton oikeus myös omiin harhaluuloihinsa. Tällaista oikeutta ei kuitenkaan tunnusteta mielenterveyslainsäädännössä, koska psykoottista ihmistä voidaan hoitaa ns. pakkohoidossa antipsykoosilääkityksellä, jolla pyritään lieventämään tai poistamaan hänen harhaluulojaan. Tämän ristiriidan vuoksi tässä tutkimuksessa selvitetään kolmen eri vapauskäsityksen näkökulmasta, mitä uskonnon- ja mielipiteenvapaudella on pohjimmiltaan tarkoitus suojata. Klassisen uskonnon- ja mielipiteenvapauden ymmärtämistavan mukaan ihmisen tulee saada pitää omat mielipiteensä ja uskomuksensa ilman, että muut ihmiset pyrkivät niitä muuttamaan konkreettisin pakkokeinoin esimerkiksi lääkitystä käyttämällä. Täysi pidättäytyminen pakkohoidosta olisi kuitenkin eettisesti kyseenalaista potilaan laiminlyöntiä. Tässä ymmärtämistavassa saatetaan myös määritellä uskonnon- ja mielipiteenvapaudelle ehtoja, jotka rajaavat psykoottiset ihmiset näiden oikeuksien ulkopuolelle. Toiseksi on esitetty, että uskonnon- ja mielipiteenvapaus suojaa ihmisen oikeutta niihin uskomuksiin ja ajatuksiin, jotka ovat todella hänen omiaan ja joiden muodostamisprosessia muut ihmiset tai psykoosi sairautena eivät ole vääristäneet. Tämän ymmärtämistavan mukaan pakkohoito on yritys vapauttaa potilas psykoosin vaikutuksesta ja näin palauttaa hänen uskonnon- ja mielipiteenvapautensa. Tämän näkemyksen ongelmana on muun muassa sen idealistinen oletus ihmisyyden luonteesta: oletuksena näyttää olevan, että aitoon ihmisyyteen ei kuulu epärationaalisuus, kärsimys tai pahuus toisia kohtaan. Lisäksi on epäselvää, miten aitous tunnistetaan ja mikseivät harhaluulot voisi ainakin joskus olla ihmisen aitoja uskomuksia. Tutkimuksen mukaan uskonnon- ja mielipiteenvapaus on mielekkäintä ymmärtää valmiuksien näkökulmasta. Tällöin uskonnon- ja mielipiteenvapaus suojaa mahdollisuutta valintoihin, jotka ovat ihmisen oman arvomaailman mukaisia ja jotka turvaavat hänelle ihmisarvoisen elämän. Suojelemisen kohteena eivät ole niinkään uskomusten ja mielipiteiden sisällöt tai uskomus- ja ajatusprosessit, vaan ihmisen kyky ja valmiudet uskomusten ja mielipiteiden muodostamiseen. Jos ihmisoikeusteoriaa kehitetään tähän suuntaan, uskonnon- ja mielipiteenvapaus voidaan nähdä kaikkien ihmisten, myös psykoottisten henkilöiden, ihmisoikeutena. Valmiuksien näkökulmasta psykiatrisessa hoidossa on keskeistä muun muassa se, kuinka potilaan ajattelukykyä, maailmankuvan kehittymistä ja omien arvojen mukaisen elämän mahdollisuuksia tuetaan. Laajemmin uskonnon- ja mielipiteenvapaus kannustaa kehittämään yhteiskuntaa, jossa hulluksi leimautuminen ei muodosta esteitä mielipiteiden esittämiselle ja uskonnolliselle aktiivisuudelle

Do the use of a ward checklist affect nurseʼs experiences of participation in patientʼs antibiotic- and indwelling catheter treatment : An interventionstudy in Västerbotten

Introduktion: Vårdrelaterade infektioner och antibiotikaresistens är ett folkhälsoproblem. Kvarliggande urinvägskateter är en riskfaktor för att drabbas av vårdrelaterad urinvägsinfektion. Det finns en tydlig koppling mellan vårdrelaterad infektion, antibiotikaanvändning och antibiotikaresistens. På sjukhusronden har sjuksköterskan en nyckelroll i att förebygga vårdrelaterade infektioner. Syfte: Undersöka om införandet av ett rondkort har någon effekt på sjuksköterskornas upplevelse av sin delaktighet i patientens antibiotika- och urinvägskateterbehandling. Metod: En interventionsstudie utfördes på två vårdavdelningar på Norrlands universitetssjukhus, Umeå, Västerbotten. Interventionen bestod av en checklista, RondkortVLL, som utvecklades för sjuksköterskor att använda vid ronden. Interventionen pågick under fyra veckor. För att mäta deras upplevelse av delaktighet i patienternas antibiotika- och KAD-behandling fick de svara på en enkät före och efter interventionen. Svaren före och efter interventionen jämfördes med Mann Whitney-U test. Resultat: En signifikant förbättring på 1) dagligt ställningstagande till KAD-behandling och 2) sjuksköterskorna upplevde det naturligt att föra en dialog med läkaren om alternativ till urinvägskateter med mindre infektionsrisk. En ökad upplevelse av delaktighet angående patienternas antibiotikabehandling kunde ses på svaren efter interventionen men denna ökning var inte signifikant. Slutsats: Eftersom urvalet var litet och endast två avdelningar undersöktes är det svårt att dra några generella slutsatser. Resultatet tyder på att RondkortVLL har ökat sjuksköterskornas upplevelse av delaktighet i patienternas KAD-behandling och kan ha ökat sjuksköterskornas upplevelse av delaktighet i patienternas antibiotikabehandling. På grund av resultaten och betydelsen av att förebygga vårdrelaterade infektioner förordar vi en ökad klinisk användning av RondkortVLL. Vi hävdar att RondkortVLL kan vara effektivt som en daglig påminnelse, stärka sjuksköterskorna och medvetandegöra dem om deras betydelse i alla aspekter i patientens vård.Introduction: Healthcare-associated infections and antibiotic resistance are public health problems. Indwelling catheters increase risk for urinary tract infections. There are connections among healthcare-associated infections, antibiotic use and antibiotic resistance. Nurses play a key role in infection control during hospital ward rounds. Aim: To investigate if a ward round checklist affects nursesʼ experiences of participation in patients’ antibiotica and indwelling catheter treatments. Method: An intervention study was conducted in two wards at Norrland University Hospital. The intervention was use of a checklist, RondkortVLL, that we developed for use by nurses at the ward round. The duration of the intervention was 1 month. The nurses answered a questionnaire about the use of antibiotica- and indwelling catheter before and after the intervention. Pre- and post-intervention responses were compared using the Mann Whitney-U test. Results: Significant improvements were found in 1) daily consideration of indwelling catheters and 2) the nurses feeling it was natural to conduct a dialogue with the physician about lower infection risk alternatives to indwelling catheters. While nurses tended to more often report the experience of participation in antibiotic treatment considerations post-intervention, this was not significant. Conclusion: Due to a small sample size and only two wards investigated it is difficult to generalize our results. However, our data indicate that RondkortVLL improved the nurses' experience of participation in patients' indwelling catheter treatments and may improve nursesʼ experiences of participation in a patient’s antibiotic treatment. Given these findings and the importance of infection prevention and control, we are pursuing greater clinical utilization of the RondkortVLL. We assert that RondkortVLL can be useful as a daily reminder, empower the nursesʼand raise awareness of their importance in all aspects of patient care