4-Eth­oxy­phenyl 4-[(meth­oxy­carbon­yl)­oxy]benzoate

In the title compound, C17H16O6, the two benzene rings form a dihedral angle of 54.95 (10)°. Only weak inter­molecular inter­actions are present in the crystal structure, viz. C—H⋯O hydrogen bonds and C—H⋯π inter­actions involving one of the benzene rings

6-Cyanonaphthalen-2-yl 4-hexylbenzoate

In the title compound, C24H23NO2, a whole molecule is disordered over two sets of sites with occupancies in a ratio of 0.692 (6):0.308 (6). In the major disorder component, the naphthalene ring system forms a dihedral angle of 68.6 (5)° with the benzene ring. The corresponding angle in the minor component is 81.6 (10)°. In the crystal, molecules are linked into chains propagating along the b-axis direction via weak C—H...O hydrogen bonds. The crystal packing is further consolidated by weak C—H...n interactions

4-(Benz­yloxy)phenyl 4-hexa­dec­yloxy-3-meth­oxy­benzoate

In the title compound, C37H50O5, the central benzene ring makes dihedral angles of 39.72 (14) and 64.43 (13)° with the benzyl and 3-meth­oxy­benzoate rings, respectively. The crystal structure is stabilized by inter­molecular C—H⋯π inter­actions involving the central benzene ring and the benzene ring closest to the aliphatic chain

Mixed Convection Flow over a Vertical Cone with an Applied Magnetic Field

An analysis is performed to investigate the mixed convection flow over a vertical cone with an applied magnetic field when the axis of the cone is in line with the flow. The results have been obtained for assisting and opposing flows. The partial differential equations governing the non-similar flow have been solved by an implicit finite difference scheme in combination with the quasilinearization technique. Numerical results are reported here to account the effects of magnetic field in presence of buoyancy parameter at different stream wise locations on skin friction and heat transfer coefficients

4-Decyl­phenyl 4-benz­yloxy-3-methyl­benzoate

In the title compound, C31H38O3, the central benzene ring makes dihedral angles of 66.06 (9) and 65.21 (8)°, respectively, with the benzyl and 4-decyl­phenyl rings

DJ-1 interacts with and regulates paraoxonase-2, an enzyme critical for neuronal survival in response to oxidative stress.

Loss-of-function mutations in DJ-1 (PARK7) gene account for about 1% of all familial Parkinson's disease (PD). While its physiological function(s) are not completely clear, DJ-1 protects neurons against oxidative stress in both in vitro and in vivo models of PD. The molecular mechanism(s) through which DJ-1 alleviates oxidative stress-mediated damage remains elusive. In this study, we identified Paraoxonase-2 (PON2) as an interacting target of DJ-1. PON2 activity is elevated in response to oxidative stress and DJ-1 is crucial for this response. Importantly, we showed that PON2 deficiency hypersensitizes neurons to oxidative stress induced by MPP+ (1-methyl-4-phenylpyridinium). Conversely, over-expression of PON2 protects neurons in this death paradigm. Interestingly, PON2 effectively rescues DJ-1 deficiency-mediated hypersensitivity to oxidative stress. Taken together, our data suggest a model by which DJ-1 exerts its antioxidant activities, at least partly through regulation of PON2

Methyl 4-benz­yl­oxy-2-hy­dr­oxy­benzoate

In the title compound, C15H14O4, the dihedral angle between the benzene rings is 67.18 (8)°. The Ca—Cm—O—Ca (a = aromatic and m = methyl­ene) torsion angle is 172.6 (3)° and an intra­molecular O—H⋯O hydrogen bond generates an S(6) ring. In the crystal, mol­ecules are linked by C—H⋯O hydrogen bonds into zigzag chains propagating in [001] and C—H⋯π inter­actions also occur

Nitrogen accumulation in three legumes and two cereals with emphasis on estimation of N2 fixation in the legumes by the natural15 N-abundance technique

N accumulation and natural "N ahundance in three legumes (groundnuts, cowpeas, and soybeans) and in two cereals (sorghum and maize) were investigated over two seasons in Alfisols with and without N fertilization. Using the N uptake and natural "N abundance of non-nodulating plants as the indication of N derived from soil and fertilizer, the per cent N derived from atmospheric N2 was calculated for nodulated plants. In the first experiment, the groundnut genotype contained 85% atmospherc-derived N, but the percentage decreased with N application, Estimates of atmosphere-derived N by the N-difference and 15~-abundanctee chniques gave identical results. The percentages of atmosphere-derived N estimated by the two methods at different stages of groundnut growth were also similar. In the second experiment, atmosphere-derived N was estimated in plants grown with 0-200 kg ha-' applied N. The estimated atmosphere-derived N ranged from 42% to 61 % for groundnuts from 33% to 77% for cowpeas, and from 24% to 48% for soybeans, depending on the amount of N applied. Inoculation with a Bradyrhizobium strain increased the percentage of atmospherederived N in soybean plants grown without any fertilizer N. The natural "N abundance of sorghum and maize was very close to that of the non-nodulating groundnut, suggesting that these cereals can be used as reference plants in the estimation of atmosphere-derived N by the natural "N-abundance method

Sopimusvapaus aviovarallisuusoikeudessa : Tutkielma aviopuolisoiden mahdollisuuksista tehdä aviovarallisuusoikeudellisia sopimuksia avioeron varalle sekä näiden sopimusten käyttöalasta

Avioero on yleinen ja merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö suuren osan avioliitoista päättyessä avioeroon. Suomen avio-oikeusjärjestelmässä noudatetaan erillisomistuksen periaatetta, jolloin aviopuolisoiden omaisuudet säilyvät avioliitosta huolimatta heidän omistuksessaan. Aviopuolisoilla on kuitenkin lähtökohtainen avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Tämä avio-oikeus realisoituu ositustilanteessa, jolloin puolisoiden aviovarallisuusoikeudellinen suhde puretaan ja varakkaampi puoliso maksaa toiselle puolisolle tasinkoa. Jos puolisot haluavat järjestää aviovarallisuusoikeudellisen asemansa avioliittolain olettamasäännöksistä poikkeavalla tavalla, he voivat vaikuttaa mahdollisesti tulevan avioero-osituksen lopputulokseen laatimalla välillään sopimuksen. Puolisoilla on käytettävissään kaksi eri sopimustyyppiä. Ensimmäinen tyypeistä on avioehtosopimus, jossa puolisot voivat määrämuotoisen sopimuksen laatimalla ja rekisteröimällä poistaa toiselta tai molemmilta avio-oikeuden toisen omaisuuteen osaksi tai kokonaan. Rekisteröity avioehtosopimus on sitova sekä puolisoiden välillä että näiden velkojia kohtaan. Aviopuolisoiden toinen poikkeamisvaihtoehto laatia heidän välilleen osituksen esisopimus, jolla he voivat sopia tulevan osituksen lopputuloksesta avioliittolain tarjoamista olettamasäännöksistä poikkeavalla tavalla. Tämä sopimustyyppi on muotovapaa ja sitä koskee pitkälle menevä sisältövapaus. Osituksen esisopimus on sitova ainoastaan puolisoiden välisessä suhteessa, sen sitovuus ei ulotu puolisoiden velkojiin. Osituksen esisopimus ei myöskään ole tehtävissä kuolleen puolison perillisiä sitovalla tavalla jäämistöositusta varten. Tässä tutkielmassa selvitetään näiden kahden toisistaan erilaisen aviovarallisuusoikeudellisen instrumentin, avioehtosopimuksen ja osituksen esisopimuksen, lainsäädännöllistä pohjaa, keskinäistä suhdetta, käyttöalaa, niiden sallittua ja kiellettyä sisältöä sekä niiden vaikutuksia kolmansiin osapuoliin. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään instrumenttien pätevyyden arviointia, pätemättömyyden vaikutuksia sekä mahdollisuutta instrumenttien sovitteluun. Instrumenttien tarkastelun lisäksi tutkielmassa selvitetään nykyisen aviovarallisuusoikeudellisen perusjärjestelmän, laajan lähtökohtaisen avio-oikeuden, tulevaisuudennäkymiä oikeuskirjallisuudessa käydyn keskustelun pohjalta, tarkastellaan tutkielmassa esille nousseita aviovarallisuusoikeudellisten sopimusperusteisten instrumenttien ongelmakohtia. Lopuksi tutkielman laatija esittää hahmotelman siitä, millaiseksi avioliittolain aviovarallisuusoikeudellinen sopimusjärjestelmä olisi mahdollista rakentaa näiden ongelmien vähentämiseksi. Tutkielmassa tutkimuskohdetta, aviovarallisuusoikeudellisia sopimusperusteisiä instrumentteja, lähestytään sopimusvapauden näkökulmasta selvittäen, miten sopimusvapauden ideaali toteutuu aviovarallisuusoikeudellisessa sääntelyssä ja minkälaisia rajoituksia toimiminen perinteisesti tarkoin säännellyllä ja heikomman osapuolen erityisen suojaamisen tarvetta korostaneella perheoikeuden alueella asettaa. Tämän selvittämiskeksi tutkielman laatija esittää tutkielmassa avioliittoinstituution ja aviovarallisuusoikeuksien kehityksen lyhyen historian ja tämän historiallisen puolisoiden oikeusasemia koskevan muutoksen kautta perustelee näkemyksensä tutkielmassa esille tulevasta ihmiskäsityksestä ja sen vaikutuksista aviopuolisoiden keskinäisessä suhteessa ja heikomman osapuolen suojan tarpeesta nykyisessä aviovarallisuusoikeudellisessa sääntelyssä. Metodiikaltaan tutkielma noudattaa lainopin tutkimustraditiota. Lainopillisen tutkimuksen perustehtävän noudattaen tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan lainsäädäntöä ja muita sallittuja oikeuslähteitä, sekä esitetään soveltuvin osin tulkintasuosituksia näiden suhteen. Tutkielmassa ollaan sitouduttu tavanomaiseen oikeuslähdeoppiin, jossa lainsäädännölle annetaan normihierarkian mukainen etusija ja sitä tulkitaan oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta löytyvien oikeusohjeiden avulla