Motivoiva koululiikunta lapsen kasvun ja kehityksen tukena

Tiivistelmä. Tämä kandidaatin tutkielman tarkoituksena on kuvata, mistä eri asioista motivaatio muodostuu koululiikunnassa sekä miten motivoiva koululiikunta voi tukea lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Koululiikunnalla on merkittävä vaikutus peruskouluikäisen lapsen elämään, koska jokainen lapsi osallistuu siihen peruskoulunsa aikana viikoittain yhdeksän vuoden ajan. Huomionarvoista on, että osalle lapsista koululiikunta voi olla ainoa ohjattu ja tavoitteellinen liikunnan muoto, jossa pääsee kehittämään omia liikunnallisia taitojaan. Koululiikunnassa opettaja suunnittelee ja ohjaa liikuntatunnit, jotka pohjautuvat valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa asetettuihin tavoitteisiin. Koululiikunnalla on kokonaisvaltainen vaikutus lapsen kasvun ja kehityksen kaikkiin osa-alueisiin, ja parhaimmillaan sen tiedetään ennustavan tervettä ja liikunnallista aikuisuutta. Koululiikunnassa opettajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu tehdä liikuntatunneista lapsia motivoivia, jotta liikkuminen olisi mieluisaa ja lapsi saisi onnistumisen kokemuksia. Tutkielmassani käsittelen lapsen liikuntamotivaation rakentumista kahden eniten liikuntatutkimuksissa käytetyn motivaatioteorian valossa, jotka ovat itsemääräämisteoria ja tavoiteorientaatio. Itsemääräämisteorian mukaan koululiikunta joko vahvistaa tai tukahduttaa lapsen psykologiset perustarpeet. Kun lapsi saa kokea liikuntatunneilla psykologisia perustarpeitaan, eli autonomian, pätevyyden ja yhteisöllisyyden kokemuksia, hänen motivaationsa voi muuttua positiiviseksi ja sisäiseksi motivaatioksi, jolloin toiminta on omaehtoista ja omasta tahdosta kumpuavaa. Puolestaan tavoiteorientaatio voidaan jakaa kahteen eri osaan: tehtävä- ja minäsuuntautuneisuuteen. Tehtäväsuuntautunut lapsi tuntee pätevyyden tunnetta liikuntatunneilla, kun yrittää parhaansa ja huomaa kehittyvänsä omassa toiminnassaan. Minäsuuntautunut lapsi puolestaan kokee pätevyyttä onnistumalla tehtävissä mieluiten paremmin kuin muut, jolloin toimintaa ohjaa kilpailu ja vertailu. Tehtäväsuuntautuneen tavoiteorientaation nähdään olevan yhteydessä korkeampaan viihtyvyyteen liikuntatunnilla, jonka vuoksi opettajan tulisikin korostaa liikunnantunneilla uuden oppimista ja omissa taidoissa kehittymistä

”Se on kaiken oppimisen edellytys”:luokanopettajien käsityksiä hyvästä oppimisilmapiiristä

Tiivistelmä. Oppimisilmapiiri on olennainen osa kouluarkea. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten luokanopettajat käsittävät hyvän oppimisilmapiirin. Tarkastelun kohteena on luokanopettajien yleisten käsitysten ja oppimisilmapiirin merkityksellisyyden lisäksi luokanopettajien käyttämät toimet hyvän oppimisilmapiirin saavuttamiseksi. Tutkielman aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella helmikuussa 2019 sekä syyskuussa 2020. Tutkielman metodologisena lähestymistapana on laadullisten tutkimusten piiriin kuuluva fenomenografia, jonka lähtökohtana ovat ihmisten käsitykset. Tutkielman luotettavuutta ja yleistettävyyttä lisää tutkimusprosessin vaiheiden tarkka kuvaaminen sekä monipuolinen ja kansainvälinen lähdekirjallisuus. Tämä tutkielma on toteutettu parityönä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu hyvän oppimisilmapiiriin liittyvien käsitteiden ympärille, joita tarkastellaan pääasiassa opettajan, vuorovaikutuksen ja turvallisuuden näkökulmasta. Teoreettinen viitekehys pohjautuu aiheesta tehtyyn aiempaan tutkimukseen, mutta tutkielman lopullinen teoria nousee kuitenkin aineistosta. Oppimisilmapiirin käsite ei ole yksiselitteinen, vaan käsitteen määrittelyyn vaikuttaa oppimisilmapiiriä arvioineen henkilön subjektiiviset käsitykset ja kokemukset. Oppimisilmapiiri vaikuttaa väistämättä jokaisen oppilaan ja koulussa työtään tekevän arkeen. Tutkielman tulosten mukaan suurin osa luokanopettajista näkee hyvän oppimisilmapiirin oppimisen kannalta erittäin merkittävänä asiana, jopa oppimisen edellytyksenä. Luokanopettajien käsityksissä ilmeni jonkin verran vaihtelua opettajan omista vaikutusmahdollisuuksista oppimisilmapiirin suhteen. Selvää oli kuitenkin se, että suurin osa luokanopettajista näki päävastuun oppimisilmapiirin laadusta ja kehittämisestä kuuluvan opettajalle. Tutkielman aineistosta tehtyjen johtopäätösten perusteella luokanopettajien keinot oppimisilmapiirin kehittämiseksi tukevat heidän käsityksiään hyvästä oppimisilmapiiristä. Lisäksi oppimisilmapiiriä merkityksellisenä pitävä opettaja tekee tietoista työtä oppimisilmapiirin kehittämiseksi. Tutkielma vahvistaa omalta osaltaan käsitystä siitä, että oppimisilmapiiri ei synny itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä tietoisesti. Hyvän oppimisilmapiirin muodostuminen on jatkuva ja aikaa vaativa prosessi

Alkuopetuksen luokanopettajien kokemuksia toiminnallisten opetusmenetelmien hyödyntämisestä LeaDo-oppimiskeskuksen käytön yhteydessä

Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alkuopetuksen luokanopettajien kokemuksia toiminnallisten opetusmenetelmien hyödyntämisestä LeaDo-oppimiskeskuksen käytön yhteydessä. Tutkimus perustuu kiinnostukseemme toiminnallista opetusta kohtaan, johon pääsimme tutustumaan uutta pedagogista innovaatiota tutkiessamme. Tutkimuksessa haluttiin selvittää LeaDo-oppimiskeskuksen käytön yhteydessä käytettyjä toiminnallisen opetuksen menetelmiä, sekä opettajien kokemia mahdollisuuksia, vahvuuksia, heikkouksia ja uhkia. LeaDo-oppimiskeskuksen tavoitteena on parantaa peruskoulun luokkien työrauhaa sekä helpottaa opettajan ja oppilaiden työskentelyä. Keräsimme aineistomme haastattelemalla LeaDo-oppimiskeskuksen perustajaa Lea Tornbergia sekä viittä alkuopetuksen opettajaa. Lea Tornbergin haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna etäyhteyksiä hyödyntäen ja alkuopetuksen opettajien aineisto kerättiin Webropol-lomakkeen avulla. Kaikilla viidellä opettajalla oli käytössä LeaDo-oppimiskeskus Ilo. Tutkimuksessamme hyödynnettiin fenomenologista lähestymistapaa. Tutkimuksen tuloksia analysoitiin kahdella eri tutkimusmetodilla: sisällönanalyysillä ja SWOT-analyysillä. Tutkimustulokset olivat pääasiassa myönteisiä. LeaDo-oppimiskeskuksen yhteydessä käytettiin monipuolisesti erilaisia toiminnallisen opetuksen menetelmiä ja niiden koettiin toiminallistavan opetusta luonnollisella tavalla. Oppimiskeskuksessa koettiin olevan mahdollisuuksia ja vahvuuksia huomattavasti enemmän kuin heikkouksia ja uhkia. Teoreettinen viitekehys tukee tutkimuksesta saatuja tuloksia. Tutkimuksen luotettavuudesta ja eettisyydestä huolehdittiin koko tutkimusprosessin ajan. Aineisto kerättiin anonyymisti ja sitä säilytettiin asianmukaisella tavalla

Targeting the IGF-1R signaling and mechanisms for epigenetic gene silencing in human multiple myeloma

Multiple myeloma (MM) is a B cell malignancy characterized by the expansion of clonal plasmablast/plasma cells within the bone-marrow. It is well established that the bone-marrow microenvironment has a pivotal role in providing critical cytokines and cell–cell interactions to support the growth and survival of the MM tumor clone. The pathogenesis of MM is, however, only fragmentarily understood. Detailed genomic analysis reveals a heterogeneous and complex pattern of structural and numerical chromosomal aberrations. In this review we will discuss some of the recent results on the functional role and potential clinical use of the IGF-1R, one of the major mediators of growth and survival for MM. We will also describe some of our results on epigenetic gene silencing in MM, as it may indeed constitute a novel basis for the understanding of tumor initiation and maintenance in MM and thus may change the current view on treatment strategies for MM

IL-7 Promotes CD95-Induced Apoptosis in B Cells via the IFN-γ/STAT1 Pathway

Interleukin-7 (IL-7) concentrations are increased in the blood of CD4+ T cell depleted individuals, including HIV-1 infected patients. High IL-7 levels might stimulate T cell activation and, as we have shown earlier, IL-7 can prime resting T cell to CD95 induced apoptosis as well. HIV-1 infection leads to B cell abnormalities including increased apoptosis via the CD95 (Fas) death receptor pathway and loss of memory B cells. Peripheral B cells are not sensitive for IL-7, due to the lack of IL-7Ra expression on their surface; however, here we demonstrate that high IL-7 concentration can prime resting B cells to CD95-mediated apoptosis via an indirect mechanism. T cells cultured with IL-7 induced high CD95 expression on resting B cells together with an increased sensitivity to CD95 mediated apoptosis. As the mediator molecule responsible for B cell priming to CD95 mediated apoptosis we identified the cytokine IFN-γ that T cells secreted in high amounts in response to IL-7. These results suggest that the lymphopenia induced cytokine IL-7 can contribute to the increased B cell apoptosis observed in HIV-1 infected individuals

Co-present and real-time interaction in virtual reality:a study of environmentally coupled gestures in explanation sequences

This thesis focuses on the interactional issues in virtual reality (VR) that are presented in Hindmarsh, Heath & Fraser (2006). These issues are fragmenting interaction, misleading avatars and disrupting a world in common, and they are examined in explanation sequences that contain environmentally coupled gestures (EnCGs). The explanation sequences can be divided into two activities: word explanations and route explanations. This thesis will examine how these issues present themselves in co-present, real-time interaction in immersive VR. The interactional problems these issues cause will also be examined. The materials used in this thesis are video recordings of naturally occurring interaction in the Rec Room virtual space. All the participants have minimal experience with immersive VR. The materials are in English, and the participants are mostly non-native English speakers from Finland. The research method is based on conversation analysis and gesture studies, and detailed transcripts were made to aid in the analysis. The materials are presented in the form of anonymised screenshots from the videos and short excerpts from the transcripts to illustrate the issues as they appear in the materials. The main finding is that the participants are mostly unaware of these interactional issues, and that the issues often lead to the failure of the explanation sequence. A lack of awareness and experience factored in almost every examined instance, causing the participants to interpret actions made in VR incorrectly or to act based on incorrect assumptions. Some of the technical features caused actions to appear different in VR or even not appear in VR at all. The avatars are simplistic and pseudo-humanoid, making interpreting the avatars’ actions difficult at times. It is also shown in this thesis that the participants can adapt to these issues and solve them. Both activities contained one or two instances of a participant realising and then attempting to solve the issue. Further research is still needed to confirm the results of this thesis and to provide comprehensive descriptions of these issues in immersive VR.Tämä tutkimus käsittelee Hindmarsh, Heath & Fraserin (2006) esittelemiä vuorovaikutuksen ongelmia virtuaalitodellisuudessa. Nämä ongelmat ovat pirstoutuva vuorovaikutus, harhaanjohtavat avattaret ja yhteisen maailman häiriintyminen, ja niitä tutkitaan ympäristöön yhdistyneitä eleitä sisältävissä selityssekvensseissä. Selityssekvenssit voidaan jakaa kahteen aktiviteettiin: sanaselityssekvensseihin ja reitinselityssekvensseihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan miten nämä ongelmat esiintyvät yhteisläsnäolevassa, reaaliaikaisessa vuorovaikutuksessa immersiivisessä virtuaalitodellisuudessa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös näiden ongelmien aiheuttamia vuorovaikutuksen vaikeuksia. Tutkimuksen materiaaleina käytetään videonauhoitteita luonnollista Rec Room -virtuaalitilassa tapahtuvaa vuorovaikutuksesta. Kaikilla osallistujilla on vain vähäistä kokemusta immersiivisestä virtuaalitodellisuudesta. Materiaalit ovat englanniksi, ja lähes kaikki osallistujat ovat suomalaisia, ei-natiiveja englannin puhujia. Tutkimusmetodi pohjaa keskusteluanalyysiin ja eletutkimukseen, ja analyysin avuksi on tehty yksityiskohtaisia litteraatteja. Anonymisoituja kuvankaappauksia ja lyhyitä katkelmia litteraateista käytetään havainnollistamaan analyysiä. Tutkimuksessa havaittiin, että suurimman osan ajasta osallistujat eivät tiedosta vuorovaikutuksen vaikeuksia, ja että nämä vaikeudet johtavat usein selityssekvenssin epäonnistumiseen. Lähes jokaisessa ongelmatilanteessa vaikuttivat osallistujien kokemuksen puute ja se, etteivät osallistujat tiedostaneet ongelmaa. Nämä saivat osallistujat tulkitsemaan virtuaalitodellisuudessa näkyvää toimintaa virheellisesti sekä toimimaan virheellisten oletusten pohjalta. Eräät tekniset ominaisuudet aiheuttivat virtuaalitodellisuudessa näkyvän toiminnan luonteen muuttumista ja myös tilanteita, joissa toiminta ei näkynyt virtuaalitodellisuudessa. Avattarien yksinkertaisuus ja pseudohumanoidi ulkonäkö aiheuttivat hankaluuksia niiden toiminnan tulkitsemisessa. Tutkimuksessa havaittiin, että osallistujat kykenevät sekä huomaamaan ongelman, että yrittämään ratkaista sen vuorovaikutuksen ollessa yhä käynnissä. Lisätutkimus on tarpeen, jotta tutkimuksen tulokset voidaan vahvistaa ja tuottaa kattavat kuvaukset mainituista ongelmista immersiivisessä virtuaalitodellisuudessa

Connecting iconic gestures with units of speech

The aim of this study is to look at the connections between speech and gesture at the level of iconic gestures and their lexical affiliates. The primary interest is to see if the lexical affiliates of gestures representing the four aspects of iconicity belong to any specific word class or take a specific position within clause structure. David McNeill’s theories on gestures and the growth point as well as Nick Enfield’s idea of the composite utterance serve as the main theoretical background for this study. The findings suggest that iconic gestures connect to specific units of speech

Sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön merkitys lapsen hyvinvoinnille

Tässä kandidaatintutkielmassa selvitämme sosiaalista ja psyykkistä oppimisympäristöä määrittäviä tekijöitä, sekä niiden merkitystä lapsen hyvinvoinnille. Lisäksi tutkimme opettajan tuen näkymistä sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön luomisessa. Tutkimuskysymyksemme ovat siis ”mitkä tekijät määrittävät sosiaalista ja psyykkistä oppimisympäristöä?” sekä ”miten opettajan tuki näkyy sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön muodostumisessa?”. Oppimisympäristöt mielletään usein vain fyysisiksi tiloiksi, vaikka sosiaalinen ja psyykkinen oppimisympäristö ovat vähintään yhtä merkittävässä asemassa erityisesti lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta. Oppimisympäristöt voidaankin nähdä osana jokapäiväistä elämää. Sosiaalinen ja psyykkinen oppimisympäristö ovat käsitteitä, jotka ovat hyvin kiinteässä suhteessa toisiinsa. Oppilaan kognitiivinen, emotionaalinen sekä vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin liittyvät tekijät muodostavat sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön. Sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön muodostumisessa avainasemassa ovat vuorovaikutus, yhteisöön kuuluminen ja sen tuki oppilaalle, toimivat vertaissuhteet sekä oppilaan ja opettajan sosiaalis-emotionaaliset taidot. Nämä tekijät vaikuttavat turvallisen ja hyvinvointia tukevan ilmapiirin syntymiseen. Kouluilla on kasvatustyössä keskeinen tehtävä lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen tukemisessa. Hyvinvointi vaikuttaa monella tapaa oppimiseen, sekä koko koulun ilmapiiriin. Oppilaat, jotka kokevat voivansa koulussa hyvin, voivat kehittää positiivisia asenteita koulua, oppimista ja tavoitteiden saavuttamista kohtaan. Hyvä oppimisympäristö tukee lapsen kasvua itsenäiseksi oppijaksi sekä mahdollistaa ja tukee yhteistoimintaa sekä vuorovaikutusta. Hyvässä oppimisympäristössä tulisi olla niin opettajien, vanhempien kuin oppilaidenkin mielestä lämmin, rakastava, sekä kunnioitusta ja turvallisuutta sisältävä ilmapiiri. Opettajalla on merkittävä asema niin sosiaalisen kuin psyykkisen oppimisympäristön luomisessa. Tästä huolimatta myös lasten ja nuorten osaaminen tulisi ottaa huomioon oppimisympäristöjä suunniteltaessa, sillä he ovat oppimisympäristöjen pääasiallisia toimijoita. Oppimisen ja suotuisten olosuhteiden tukeminen edellyttää opettajalta erityisesti yksilön sosiaalis-emotionaalisen kehityksen ja vuorovaikutukseen liittyvien seikkojen tuntemista sekä tervettä itsetuntoa ja uskoa omaan itseensä. Hyvä ja lämmin psyykkinen ympäristö vaikuttaa myös oppilaiden tyytyväisyyteen ja vapautuneisuuteen sekä auttaa oppilasta kehittämään tervettä kuvaa itsestään. Tämä parityönä tehty kandidaatintyö on toteutettu teoreettisena tutkimuksena, joka pohjautuu aihealuettamme käsittelevään aiempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Lähteinä olemme käyttäneet mahdollisimman ajankohtaisia kotimaisia sekä kansainvälisiä tutkimuksia, artikkeleita ja kirjoja. Päälähteemme pohjautuvat Piispasen (2008), Iurean (2015) sekä Tonelsonin (1981) tutkimuksii