Suomalaisyrityksistä maailman vesivastuullisimmat : Tiekartta 2019–2030

Tässä tiekartassa määritämme Suomen vesivastuullisuuden kansallisen tavoitetilan 2030, luomme katsauksen vesivastuullisuuden taustaan ja nykytilaan, ja tunnistamme tiekartan toimeenpanolle neljä keskeistä kulmakiveä sekä etenemispolut. Tavoitteena on, että suomalaisyritykset ovat maailman vesivastuullisimpia vuonna 2030. Yritysten tueksi suomalaiset tutkimuslaitokset, ministeriöt ja WWF Suomi ovat perustaneet vesivastuusitoumuksen, jota yritykset voivat hyödyntää omassa vastuullisuustyössään. Vesivastuusitoumus on kannustava viitekehys yrityksille kestävän veden käytön arviointiin ja kehittämiseen tuotannossa ja arvoketjussa. Vesivastuullinen tuotanto ja kulutus sekä vesivastuusitoumukset tukevat vuonna 2018 julkaistun Suomen vesialan kansainvälisen strategian tavoitteita ja toimeenpanoa. Ilmastonmuutos vaikuttaa alueelliseen vedensaatavuuteen monin eri tavoin, minkä vuoksi vastuullinen veden käyttö on keskeistä kestävän kehityksen edistämisessä. Yritykset ovat suuria vedenkäyttäjiä ja veteen liittyvät kansainväliset haasteet vaikuttavat myös suomalaisten yritysten ja niiden kumppanien toimintaan. Yrityksillä on keskeinen rooli veden kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa ja kestävien käytäntöjen kehittämisessä. Vastuullinen veden käyttö on kilpailuvaltti kansainvälisillä markkinoilla. Suomella on useista vesivastuullisuuteen liittyviä vahvuuksia verrattuna muihin maihin, mutta kehitettävää on kaikilla vedenkäytön sektoreilla sekä niiden arvoketjuissa. Tiekartassa tunnistetaan yritysten lisäksi muiden tärkeiden toimijoiden, kuten tutkimus- ja oppilaitosten, ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen rooli vesivastuullisuuden edistämisessä. Toimijaverkoston tehtävä on tukea yritysten vesivastuullisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Tiekarttaa täydentää vuosittainen toimeenpanosuunnitelma

A framework for assessing water security and the water-energy-food nexus : The case of Finland

Water security demands guaranteeing economic, social and environmental sustainability and simultaneously addressing the diversity of risks and threats related to water. Various frameworks have been suggested to support water security assessment. They are typically based on indexes enabling national comparisons; these may, however, oversimplify complex and often contested water issues. We developed a structured and systemic way to assess water security and its future trends via a participatory process. The framework establishes a criteria hierarchy for water security, consisting of four main themes: the state of the water environment; human health and well-being; the sustainability of livelihoods; and the stability, functions and responsibility of society. The framework further enables the analysis of relationships between the water security criteria as well as between water, energy and food security. The framework was applied to a national water security assessment of Finland in 2018 and 2030. Our experience indicates that using the framework collaboratively with stakeholders provides a meaningful way to improve understanding and to facilitate discussion about the state of water security and the actions needed for its improvement

Den gröna omställningen gör energi- och materialflödena i ekonomin hållbara

Finlands ekonomi kan byggas på en grön omställning och ett rättvist välfärdssamhälle. Det här kräver åtgärder som stoppar klimatförändringen och förlusten av naturens mångfald samt hindrar överkonsumtionen av naturresurser. Utgångspunkten för förändringen är strävan att stärka välfärden och rättvisan. Allt detta tillsammans ökar säkerheten i samhället

Vihreä siirtymä muuttaa talouden energia- ja materiaalivirrat kestäviksi

Suomen talous voidaan rakentaa vihreän siirtymän ja oikeudenmukaisen hyvinvointiyhteiskunnan varaan. Tämä vaatii toimia ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseksi sekä luonnonvarojen ylikulutuksen hillitsemiseksi. Muutoksen lähtökohtana on hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden vahvistaminen. Kaikki nämä yhdessä lisäävät yhteiskunnan turvallisuutta

Vettä käyttävät yritykset vesiturvallisuuden ja vesivarojen hallinnan vaikuttajina – tapaustutkimuksia vesivastuullisuusaloitteista Etelä-Afrikassa globaaleihin vallan verkostoihin

This dissertation explores the largest water-using corporations as agents of water security, management and governance. An analytical framework is constructed to investigate different forms of corporate power and strategies, their drivers and legitimacy to engage on water. The framework is applied to, and tested with, three case studies: 1) corporations dominating the water-intensive global agro-food value chains and networks, 2) corporations engaging in the development of corporate water stewardship principles and practices, and 3) corporations engaging in corporate water stewardship initiatives and projects in South Africa.  The corporations studied are found to have remarkable power to change water management and governance processes with implications for water security from global to local level. The corporations dominating the agro-food value chains and networks are identified to be part of a global 'virtual water hegemony', and corporations engaging in the development of the corporate water stewardship principles and practices to be contributing to an emerging transnational water governance regime. Predominantly driven by water scarcity, stakeholder pressure and public sector failure to act as the custodian of water resources, the corporations are shown to have become increasingly active and proactive in their water engagement strategies and tactics. Legitimacy of their engagement is found to be questionable, however. The corporations studied are yet to embrace water in their strategic cores. Equal participation, accountability and transparency are found to be in need of improvement in all the engagement processes in focus. Outcomes of the processes are shown to include much needed drive and resources for multistakeholder collaboration on water, but previous concerns of fragmentation, re-inventing wheels and private capture of public institutional processes and resources are also confirmed.  The findings of the dissertation show how water-using corporate engagement has become increasingly central to processes of water management and governance. If water security for all is to be reached instead of risk management for a few, however, corporate engagement demands further scrutiny and guidance. The analytical framework developed is proposed as one tool for this purpose. Policy efforts globally are recommended to be targeted towards ensuring equal participation, accountability and transparency in corporate water stewardship initiatives and broader processes of water management and governance where corporations engage.Tässä väitöskirjassa tarkastellaan vettä käyttäviä yrityksiä vesiturvallisuuden ja vesivarojen hallinnan vaikuttajina. Väitöskirjassa rakennetaan analyyttinen viitekehys, jonka kautta tutkitaan yritysten vallan muotoja ja strategioita, toiminnan ajureita, ja toiminnan legitimiteettiä. Viitekehystä testataan ja sovelletaan kolmeen tapaustutkimukseen: 1) vesiintensiivisiä globaaleja ruoka- ja maatalousarvoketjuja – ja verkostoja hallitsevat yritykset, 2) vesivastuullisuuden periaatteiden ja käytänteiden kehittämiseen osallistuvat yritykset, ja 3) vesivastuullisuusaloitteissa ja hankkeissa Etelä-Afrikassa toimivat yritykset. Väitöskirjan tulokset osoittavat tutkituilla yrityksillä olevan huomattavasti vaikutusvaltaa vesivarojen hallinnan prosesseihin ja vesiturvallisuuteen globaalilta paikalliselle tasolle. Vesiintensiivisiä ruoka- ja maatalousarvoketjuja- ja verkostoja hallitsevien yritysten tunnistetaan olevan osa globaalia 'virtuualiveden hegemoniaa', ja vesivastuullisuuden periaatteita ja käytänteitä kehittävien yritysten kontribuoineen ylikansallisen vesivarojen hallinnan regiimin syntyyn. Veden niukkuuden, sidosryhmien paineen ja julkisen sektorin paikoittaisen epäonnistumisen vesivarojen hoitajana osoitetaan erityisesti vaikuttaneen yritysten aktiivisempaan ja proaktiivisempaan toimintaan vesivarojen hallinnassa. Yritysten toimijuuden legitimiteetistä löydetään kuitenkin puutteita. Yksikään tutkituista yrityksistä ei ole vielä sisäistänyt veden kokonaisvaltaisesti kestävää käyttöä osaksi liiketoimintansa strategista ydintä. Myös sidosryhmien tasapuolisessa osallistumisessa eri hallinnan prosesseihin ja prosessien vastuullisuudessa ja läpinäkyvyydessä havaitaan puutteita. Yritysten proaktiivisen toiminnan osoitetaan johtaneen osallistavan vesivarojen hallinnan aktivoitumiseen ja parempaan resurssointiin, mutta tulokset vahvistavat myös aiemmat huolet hallinnan pirstaloitumisesta ja prosessien ja resurssien yksityisen kaappauksen uhasta. Väitöskirjan tulokset osoittavat vettä käyttävien yritysten roolin tulleen keskeiseksi vesivarojen hallinnassa. Yleisen vesiturvallisuuden takaamiseksi yksityisen riskienhallinnan sijaan yritysten toimintaa täytyy kuitenkin tarkastella kriittisesti ja ohjata, mihin väitöskirjassa kehitetyn analyyttisen viitekehyksen ehdotetaan tarjoavan välineen. Vesipolitikan globaaliksi tavoitteeksi suositellaan sidosryhmien tasapuolisen osallistumisen, vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden takaamista niin yritysten vesivastuullisuushankkeissa kuin laajemmassa vesivarojen hallinnassa, mihin yritykset vaikuttavat

Unlocking the “Prisoner’s Dilemma” of Corporate Water Stewardship in South Africa—Exploring Corporate Power and Legitimacy of Engagement in Water Management and Governance

VK: T20702Peer reviewe

From Risks to Shared Value? Corporate Strategies in Building a Global Water Accounting and Disclosure Regime

The current debate on water accounting and accountability among transnational actors such as corporations and NGOs is likely to contribute to the emergence of a global water governance regime. Corporations within the food and beverage sector (F-B) are especially vulnerable to water risks; therefore, in this article we analyse motivations and strategies of the major F-B corporations participating in the debate and developing different water accounting, disclosure and risk-assessment tools. Neo-institutionalism and neo-Gramscian regime theory provide the basis for our framework to analyse the discursive, material and organisational corporate water strategies. Findings based on an analysis of the chosen F-B corporations’ sustainability reports and interviews with key informants suggest that the corporations share similar goals and values with regard to the emerging regime. They seek a standardisation that is practical and supportive in improving their water efficiency and communication with stakeholders. This indicates that some harmonisation has taken place over time and new actors have been pursuing the path of the pioneering companies, but the lead corporations are also differentiating their strategies, thus engaging in hegemonic positioning. However, so far the plethora of NGO-driven accountability initiatives and tools has fragmented the field more than 'war of position' amongst the corporations. Furthermore, several companies claim to have proceeded from internal water-risk management to reducing risks throughout their value chains and watersheds. As a result they are 'creating shared value' with stakeholders, and potentially manifesting an emergent paradigm that goes beyond a private regime framework. Nevertheless, in the absence of verification schemes, questions of sustainability and legitimacy of such actions on the ground prevail and remain a topic for further research

Investigating Food and Agribusiness Corporations as Global Water Security, Management and Governance Agents: The case of Nestlé, Bunge and Cargill

This article investigates the agency of the world’s largest food and agribusiness corporations in global water security via case studies of Nestlé, Bunge and Cargill by analysing their position in the political economy of the world agro-food system and the ways they intentionally and non-intentionally manage and govern water in their value chains and wider networks of influence. The concentrated power of a few corporations in global agro-food value chains and their ability to influence the agro-food market dynamics and networks throughout the world pose asymmetric conditions for reaching not only global food security but also water security. The article will analyse the different forms of power exercised by the corporations in focus in relation to global water security and the emerging transnational water governance regime, and the extent to which their value chain position and stakeholder interaction reflect or drive their actions. Due to their vast infrastructural and technological capacity and major role in the global agro-food political economy, food and agribusiness corporations cannot avoid increasingly engaging, for endogenous and exogenous reasons, in multi-stakeholder initiatives and partnerships to devise methods of managing the agro-food value chains and markets to promote global water security. However, their asymmetric position in relation to their stakeholders demands continuous scrutiny

Enhancing Security, Sustainability and Resilience in Energy, Food and Water

Our societies build largely on the concept of security and the ultimate justification for our present-day states is to ensure internal and external security of their citizens. While this task has traditionally focused on local and national scales, globalisation and planetary-scale challenges such as climate change mean that security connects also to a variety of sectors and has a stronger global dimension. Security is therefore increasingly connected with sustainability, which seeks to ensure that we as humans are able to live and prosper on this planet now and in the future. The concepts of energy security, food security and water security-as being used separately or together-manifest the burgeoning linkages between security and sustainability. This Special Issue brings together ten scientific articles that look at different aspects of security, sustainability and resilience with an emphasis on energy, food and/or water in the context of Finland and Europe. In this Editorial, we introduce the key concepts ofthe Special Issue, synthesise the articles' key findings and discuss their relevance for the on-going deliberations on security and sustainability. We conclude that ensuring sustainable security-or secure sustainability-requires systemic, structured processes that link the policies and actors in these two important but still distant fields.Non peer reviewe

Työkalupakki vesivastuulliseen arvoketjun hallintaan

201