Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan laitosten tehtävät ja rakenteet Sote-uudistuksen ja maakuntauudistuksen tehtävien toteuttamiseksi

Selvityksessä keskitytään pääasiassa THL:n tutkimustoimintaan, koska maakuntauudistuksen jälkeen sosiaali- ja terveystoimessa tarvitaan nykyistä enemmän ja uudenlaista tietoa. Sosiaali- ja terveysministeriön toimialueella tehtävä tutkimus on liian kaukana päätöksenteosta, jolloin tutkittu tieto ei välity päätöksentekoon eivätkä päätöksenteon ongelmat tutkimukseen. Uudessa tilanteessa THL tarvitsee enemmän talouden asiantuntemusta. Yhteydenpitoa Valtion taloudelliseen tutkimuskeskuksen ja akateemisten taloustutkijoiden kanssa tulisi lisätä. Soininvaara esittää perustettavaksi maakuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen tutkimuslaitosta (Masote) tehtävänään tuottaa tietoa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Se sijoittuisi viidelle yliopistopaikkakunnalle. THL:n tutkimustoiminnan tulee painottua erityisesti maakuntien toiminnan auditointiin, Sote-uudistuksen taloudellisiin pelisääntöihin ja terveyden edistämiseen. Sosiaalisen eriytymisen tutkimuksessa painopistettä tulee siirtää kausaalisuhteisiin ja interventioiden vaikuttavuuteen. Valviran tehtävänä on seurata palvelulupausten täyttymistä sote-keskusten toiminnassa. Työterveyslaitos tulee siirtää työmarkkinajärjestöjen vastuulle. Työturvallisuuskeskus yhdistetään Työterveyslaitokseen. Fimean päätoimipiste säilyy Helsingissä, mutta sen nykyiset toiminnot Kuopiossa jatkuvat. Kansallisen neurokeskuksen päätoimipiste perustetaan Kuopioon. Valviran yhdistetään suunniteltuun valtioneuvoston yhteiseen valtakunnalliseen lupa-, ohjaus- ja valvontavirastoon, mikäli virasto toteutuu riittävän laajana. Nykyinen toiminnan päällekkäisyys aluehallintovirastojen kanssa tulee samalla purkaa

Epilogi: Eriarvoisuuden paluu?

Kirjan päättää Osmo Soininvaaran näkökulmateksti, jossa katse siirretään tulevaan. Soininvaaran vuonna 2021 julkaistuun teokseen 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka perustuva artikkeli maalaa synkkää kuvaa erityisesti ammattitaidottoman, lyhyen koulupolun käyneen väestönosan tulevaisuudesta. Jos aikaisemmin kansalaiskoulun tai peruskoulun päättäneellä nuorella oli ainakin teoreettinen mahdollisuus saavuttaa keskiryhmien elintaso teollisuuden palveluksessa, ei 2020-luvun maailmassa tätä mahdollisuutta enää ole. Soininvaara luettelee omia ratkaisumallejaan siihen, miten sosiaali- ja talouspolitiikalla voidaan vastata modernin työelämän vaatimuksiin. Samalla teksti herättää kysymään: onko vaurauden ja työväenluokan pitkään jatkunut liitto ohi

Matalapalkkatyö Suomessa

Talousneuvoston tausta-aineistoksi tilattu raportti käsittelee matalapalkkaisen työn edellytyksistä Suomessa. Raportti sisältää kaksi itsenäistä, sisällöllisesti toisiaan täydentävää osaraporttia: Ohto Kannisen ja Petri Böckermanin laatimassa raportissa ”Matalapalkkatyön kysyntä ja tarjonta Suomessa” tarkastellaan viime vuosina toteutettujen matalapalkkaisen työn kysyntää tukevien vero- ja tukiuudistusten vaikutuksia sekä työn vastaanottamisen kannustimien kehitystä. Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen raportti ”Lisää matalapalkkatyötä” tarkastelee matalapalkkaisen työn markkinoita Suomessa ja sisältää myös konkreettisia ehdotuksia heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyysasteen nostamiseksi

Suomalainen rahapelijärjestelmä muutoksessa : Tulevaisuuden vaihtoehtoja

Rahapelihaitat nähdään yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta suuriksi, minkä johdosta asiaan on katsottu välttämättömäksi puuttua lainsäädännöllisin keinoin ja lisäämällä rahapelaamisen vastuullisuustoimia. Tämän lisäksi rahapeliautomaatteja on pidetty suljettuina koronavirusepidemian vuoksi. Veikkaus Oy arvioi, että toimenpiteiden seurauksena valtiolle tuloutetut vuosittaiset rahapelituotot vähenevät noin 300 miljoonalla eurolla. Samalla kun rahapelihaitat vähenevät, tämä merkitsee rahapelituotoilla rahoitettujen edunsaajien rahoituksen alenemista. Selvityksessä tarkastellaan neljää eri vaihtoehtoa suomalaisen rahapelijärjestelmän kehittämistyölle. Työryhmä asettaa ensisijaiseksi vaihtoehdoksi kokonaisuudistuksen, jossa rahapelituotot ohjataan valtion yleiskatteellisiksi tuloiksi ja nykyiset edunsaajat siirretään budjetin kehysmenettelyn piiriin. Edunsaajien ja kansalaisjärjestötoiminnan rahoituksen mitoittaminen, tehostaminen ja vaikuttavuuden arviointi tarvitsee huolellisen valmistelun ja suunnitelman. Rahoituksen vakautta voitaisiin lisätä, mikäli rahoituksen mittaluokka voitaisiin määrittää yhtä vaalikautta pidemmäksi ajaksi. Työryhmä arvioi, että uudistus voitaisiin toteuttaa vuoden 2024 alusta alkaen