Samarbeidsavtaler mellom kommuner og helseforetak – etterleves de?: En undersøkelse av erfaringene i et utvalg kommuner og helseforetak

Denne undersøkelsen har hatt som formål å kartlegge hvordan samarbeidsavtaler mellom kommuner og helseforetak, et av virkemidlene i Samhandlingsreformen, fungerer i et utvalg kommuner og helseforetak. Gjennom en kvalitativ tilnærming er det undersøkt hvorvidt intensjonene og forpliktelsene i de inngåtte samarbeidsavtalene etterleves, i tillegg er viktige suksesskriterier for at avtalene skal virke etter intensjonen identifisert og konkretisert. Lovpålagte samarbeidsavtaler mellom kommuner og helseforetak er et av virkemidlene som skal bidra til å realisere målsetningene ved Samhandlingsreformen. Samarbeidsavtalene skal fremme samhandlingen mellom kommuner og helseforetak ved å konkretisere oppgave- og ansvarsfordelingen, samt etablere gode samarbeidsrutiner på sentrale samhandlingsområder. Undersøkelsen viser at samarbeidsavtalene oppleves som et egnet og nødvendig verktøy for samhandling, har bidratt til en tydeliggjøring av ansvar- og oppgavefordeling samt medført et bedre samarbeid mellom partene. Hovedutfordringen knyttet til avtalene er omfanget, både antallet avtaler og detaljeringsgrad. At avtaleverket oppleves som omfattende, utfordrer håndteringen av avtalene (implementering og etterlevelse) og medfører høy ressursbruk hos kommuner og helseforetak. Det synes å være store variasjoner når det gjelder hvorvidt avtalenes innhold er kjent, både i kommunen og i helseforetaket. Generelt er det mest kjennskap til avtalene på høyere nivå, men det er kun et fåtall i hver organisasjon som kjenner helheten i avtaleverket. Samtidig er det delte meninger om hvorvidt det er behov for kjennskap til avtalene på lavere nivå. Det er generelt mest kjennskap til avtalene som direkte berører økonomi og pasientflyt. Avtaler som omhandler områder hvor ansvars- og oppgavefordelingen er uklar er utfordrende å formulere og preges av vage og runde formuleringer. Særlig gjelder dette innenfor rehabilitering, psykisk helse og rus. Suksesskriterier knyttet direkte til avtalene er konkrete, tydelige og presise formuleringer. På områder med liten usikkerhet rundt ansvars- og oppgavefordelingen er det ønskelig med tydelig ordbruk i avtalene hvor det fremgår klart hva oppgaven består av og hvem som har ansvaret, slik at det ikke er rom for tolkning. Et annet suksesskriterium er at avtalene ikke bør være for omfattende og detaljerte. Suksesskriterier knyttet til strukturelle og prosessuelle forhold rundt avtalene er; fellesavtaler mellom kommuner i samme opptaksområde, enighet mellom kommuner med fellesavtaler, personer med ulik fagbakgrunn samt beslutningsmakt og forhandlingskompetanse i avtale-/samarbeidsutvalg, jevnlige fysiske møter mellom partene, ledelsesforankring, bevissthet rundt likeverd og tilrettelegging for dette, en egen stilling/rolle med ansvar for samarbeidsavtalene for begge parter, tilstedeværelse fra kommunal side på sykehuset i forbindelse med utskriving, gjensidig kompetanseutveksling og involvering av fastleger. Selv om avtaler oppleves som et nødvendig verktøy, er de ikke tilstrekkelige for at intensjonene og forpliktelsene etterleves. Strukturelle og prosessuelle forhold er av stor betydning, både for avtalenes utforming og etterlevelse. Det er variasjoner mellom kommuner og avtaleparter når det gjelder organisering av samarbeidet og helsetjenestene, dette påvirker avtalenes innhold, utforming og bruk, samt samarbeidsrelasjonen mellom partene. Hovedvekten av tilbakemeldingene knyttet til erfaringer med avtalene er positive. Funnene i undersøkelsen tyder på at områder som er konkretisert og tydeliggjort i avtalene, i hovedsak etterleves. Derimot er det tegn som tyder på at områder med uklare eller utilstrekkelige beskrivelser av oppgave- og ansvarsfordeling i avtalene, kan være til hinder for etterlevelse

The relationships between biotic uniqueness and abiotic uniqueness are context dependent across drainage basins worldwide

Context: Global change, including land-use change and habitat degradation, has led to a decline in biodiversity, more so in freshwater than in terrestrial ecosystems. However, the research on freshwaters lags behind terrestrial and marine studies, highlighting the need for innovative approaches to comprehend freshwater biodiversity. Objectives: We investigated patterns in the relationships between biotic uniqueness and abiotic environmental uniqueness in drainage basins worldwide. Methods: We compiled high-quality data on aquatic insects (mayflies, stoneflies, and caddisflies at genus-level) from 42 drainage basins spanning four continents. Within each basin we calculated biotic uniqueness (local contribution to beta diversity, LCBD) of aquatic insect assemblages, and four types of abiotic uniqueness (local contribution to environmental heterogeneity, LCEH), categorized into upstream land cover, chemical soil properties, stream site landscape position, and climate. A mixed-effects meta-regression was performed across basins to examine variations in the strength of the LCBD-LCEH relationship in terms of latitude, human footprint, and major continental regions (the Americas versus Eurasia). Results: On average, relationships between LCBD and LCEH were weak. However, the strength and direction of the relationship varied among the drainage basins. Latitude, human footprint index, or continental location did not explain significant variation in the strength of the LCBD-LCEH relationship. Conclusions: We detected strong context dependence in the LCBD-LCEH relationship across the drainage basins. Varying environmental conditions and gradient lengths across drainage basins, land-use change, historical contingencies, and stochastic factors may explain these findings. This context dependence underscores the need for basin-specific management practices to protect the biodiversity of riverine systems

Rukiista ranskalaisiin viineihin:eri sosiaaliryhmien kulutuskäyttäytyminen Raahen seudulla vuodesta 1825 vuoteen 1850

Tutkielman aiheena on eri sosiaaliryhmien kuluttamiskäyttäytyminen Raahen seudulla 1800-luvun toisella neljänneksellä. Tutkimusaika on rajattu suurten kauppahuoneiden loistokauden alkuun, ennen suurten taloudellisten murrosten kautta. Päälähteenä tutkielmassa ovat Sovion kauppahuoneen tilikirjat. Tutkielmassa selvitetään, mitä Raahen seudulla kulutettiin ja kuinka paljon, sekä millaisia eroja eri sosiaaliryhmien kuluttamistottumuksissa oli ja mitä eroja oli maaseudun- ja kaupungin väestön kuluttamiskäyttäytymisellä. Sosiaaliryhmät ovat tässä työväki, maaseudun väestö, porvarit ja säätyläiset. Metodina on käytetty pääasiassa kvantitatiivista tutkimusta sekä vertailua. Tutkielmaan on laskettu kuinka paljon kukin sosiaaliryhmä on käyttänyt tutkimuskaudella rahaa kauppahuoneelta yleisimmin ostettuihin välttämättömyys- ja ylellisyyshyödykkeisiin eli rukiiseen, suolaan, pukeutumiseen, alkoholiin, kahviin ja sokeriin. Työväki osti enimmäkseen välttämättömyyshyödykkeitä, joista ehdottomasti yleisin oli ruis, suolaa ja pukeutumistuotteitakin ostettiin jonkin verran. Näiden tuotteiden lisäksi työväki kuten muutkin ryhmät nosti kauppahuoneelta usein käteistä rahaa. Työväki osti joskus myös ohraa, kalaa ja rakennustarpeita, jotka nekin olivat melko yleisiä hankintoja myös muissa sosiaaliryhmissä. Ylellisyyshyödykkeitä ryhmä osti harvoin ja tuotteet olivat laadultaan melko yksinkertaisia, alkoholeista kulutettiin lähinnä viinaa. Luksustuotteiden kuluttaminen oli ryhmän sisällä keskittynyt jonkin verran samoille henkilöille. Kuluttamisesta voidaan päätellä, että ainakin joillain työväkeen kuuluneista oli mahdollisuus käyttää rahaa muuhunkin kuin vain kaikkein tarpeellisimpiin asioihin. Maaseudun väestö kulutti niin ikään paljon välttämättömyyshyödykkeitä, joista eniten rahaa käytettiin rukiiseen. Tästä huolimatta suola oli yleisin ostos. Rukiin suuret ostomäärät johtuivat siitä, että vaikka peltoviljelyä edelleen harjoitettiin tärkeänä elinkeinona, ei sato aina riittänyt omaankaan tarpeeseen, jolloin syöntivilja oli ostettava muualta. Suolan merkittävää osaa ostoissa puolestaan selittää se, että sitä on tarvittu maalla tuotettujen tuotteiden kuten voin säilömiseen. Luksusta ei maaseudullakaan ostettu paljoa, mutta kun sitä ostettiin, oli alkoholi suosituin valinta. Laadultaan ostettu alkoholi oli yleensä viinaa tai rommia. Maaseudun asukkaat ostivat tuotteita yleensä suuremmissa erissä kuin kaupungin työväki, sillä hankintojen tekeminen oli etäisen sijainnin vuoksi hankalampaa kuin kaupungissa. Porvaristo osti tuotteita oman käytön lisäksi ammatinharjoittamista varten, esimerkiksi leipuri osti paljon sokeria ja seppä runsaasti rautaa. Ylellisyyttä ostettiin hieman enemmän suhteessa välttämättömyystuotteisiin kuin aiemmissa ryhmissä ja kulutetut laadut olivat monipuolisempia. Säätyläiset olivat henkilömäärältään pienin ryhmä, mutta he käyttivät selvästi eniten rahaa lähes jokaiseen tuotteeseen. Ryhmä oli varakkain ja siksi heillä oli mahdollisuus kuluttaa enemmän. Osan suurista ostoista selittää kuitenkin jälleenmyynti. Suuri osa ryhmään kuuluneista henkilöistä oli kauppiaita, joten he ovat käyttäneet Sovion kauppahuonetta tukkunaan ostaen sieltä suuria eriä ja myyden niitä muille. Luksustuotteita säätyläiset ostivat selvästi monipuolisemmin kuin muut ryhmät. Ostoksissa mainittiin esimerkiksi kaneli, riisiryynit, viikunat, ruusut, ranskalainen viini ja arrakki. Raahen säätyläisten kuluttamista ei kuitenkaan voida pitää mitenkään erityisen ylenpalttisena

Diesel-like hydrocarbons from catalytic deoxygenation of stearic acid over supported pd nanoparticles on SBA-15 catalysts

Palladium catalysts with different loading on SBA-15 have been prepared using a direct synthesis method and characterized with X-ray diffraction, micrographimages, and X-ray photoelectron spectroscopy. Mesoporous Pd-SBA-15 was an active and selective catalyst for deoxygenation of stearic acid in dodecane as a solvent at 300 °C under 17 bar of 5 vol% H2 in argon as a carrier gas in a semibatch reactor