39 research outputs found

    Ikäihmisten laitoshoidon laadun kehittämishanke : Loppuraportti 2007

    Get PDF
    Verkkoversion ISSN 1795-821

    Ikääntyneiden ruokatottumukset, ravinnonsaanti ja ravitsemustila suomalaisissa tutkimuksissa

    Get PDF
    Ikääntyneiden ravitsemustila ja ravinnonsaanti ovat kiinteästi yhteydessä terveydentilaan ja toimintakykyyn. Ravitsemustila heikkenee sairauksien ja avuntarpeen lisääntymisen myötä. Suomalaisten tutkimusten mukaan ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla on heikoin ravitsemustila. Ikääntyneet ovat terveydeltään ja toimintakyvyltään heterogeeninen ryhmä, ja siksi ravitsemuksen tavoitteet tulee arvioida yksilöllisesti toimintakyvyn, avuntarpeen ja ravitsemustilan mukaan. Ikääntyminen lisää haurastumisen, lihaskunnon heikkenemisen ja laihtumisen riskiä. Tähän liittyy varsinkin yli 80 –vuotiailla vähäinen ravintoaineiden saanti. Toimintakyvyn säilymisen tukena ravitsemushoito, painonvaihteluiden ehkäisy ja lihaskunnon ylläpito ovat keskeisiä ikääntyneen ihmisen hyvän ravitsemuksen tavoitteita. Ikääntyneen väestön heterogeenisyys asettaa haasteita ruokavalion terveellisyyden määrittelylle. Sairauksien ja toimintakyvyn heikkenemisen yhteydessä painottuvat painonlaskun ehkäisy sekä riittävä ravintoaineiden saannin turvaaminen

    Iäkkäiden asukkaiden ravitsemustila Helsingin pitkäaikaisen ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä

    Get PDF
    Helsingissä vuosina 2003-2017 tehtyjen ravitsemustutkimusten tarkoituksena on ollut tutkia ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten ravitsemustilaa. Tässä artikkelissa kuvataan ravitsemustilan ja -hoidon kehittymistä tehostetussa palveluasumisessa vuosina 2007, 2011 ja 2017 sekä laitoshoidossa (vanhainkodeissa) vuosina 2003, 2011 ja 2017 tehtyjen tutkimusten tulosten pohjalta. Helsingin ravitsemustutkimukset on toteutettu käyttäen samaa strukturoitua kyselylomaketta ja MNA-ravitsemusarviota (Mini Nutritional Assessment). Tässä artikkelissa esitetään tutkimuslomakkeiden muuttujia (ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutustaso, fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky, sairaudet ja lääkitys) kuvaamaan asukasrakenteen eroja eri asumismuodoissa. Ravitsemukseen liittyvistä muuttujista esitetään välipalojen syömistä, täydennysravintovalmisteiden ja D-vitamiinivalmisteiden käyttöä sekä painon seurantaa ja painehaavoja. Tulosten mukaan asukkaiden toiminnanvajeet ja muistisairaiden osuus ovat merkittävästi lisääntyneet. Tästä huolimatta ravitsemustilan mukaan riski- tai virheravitsemustilassa olevien osuudessa ei ole tapahtunut lisäystä. Ravitsemushoitokäytännöt ovat parantuneet. Tässä artikkelissa raportoidaan keskeiset trenditiedot eri tutkimusvuosilta. Noin 15 vuotta kestänyt tutkimus- ja kehittämishanke on ollut hyödyllinen asukkaiden hyvinvoinnin kannalta. Hyvä ravitsemus on merkittävä tekijä ikääntyneiden hyvinvoinnissa.Peer reviewe

    Potentially severe drug-drug interactions among older people and associations in assisted living facilities in Finland : a cross-sectional study

    Get PDF
    Objective: This study aims to assess potentially severe class D drug-drug interactions (DDDIs) in residents 65 years or older in assisted living facilities with the use of a Swedish and Finnish drug-drug interaction database (SFINX). Design: A cross-sectional study of residents in assisted living facilities in Helsinki, Finland. Setting: A total of 1327 residents were assessed in this study. Drugs were classified according to the Anatomical Therapeutic Chemical (ATC) classification system and DDDIs were coded according to the SFINX. Main outcome measures: Prevalence of DDDIs, associated factors and 3-year mortality among residents. Results: Of the participants (mean age was 82.7 years, 78.3% were females), 5.9% (N=78) are at risk for DDDIs, with a total of 86 interactions. Participants with DDDIs had been prescribed a higher number of drugs (10.8 (SD 3.8) vs. 7.9 (SD 3.7), p Conclusions: Of the residents in assisted living, 5.9% were exposed to DDDIs associated with the use of a higher number of drugs. Physicians should be trained to find safer alternatives to drugs associated with DDDIs.Peer reviewe

    Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn mittaaminen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä

    Get PDF
    TOIMIA-suositusTämän julkaisun korvaa uusi, päivitetty versio osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060540983</a

    Burden of Oral Symptoms and Its Associations With Nutrition, Well-Being, and Survival Among Nursing Home Residents.

    Get PDF
    Objectives: To explore how oral problems, chewing problems, dry mouth, and swallowing difficulties cluster and whether their burden is associated with nutritional status, eating habits, gastrointestinal symptoms, psychological well-being, and mortality among institutionalized residents. Design: Cross-sectional study with 1-year mortality. Setting and participants: 3123 residents living in assisted facilities and nursing homes in Helsinki, Finland. Measures: Trained nurses assessed residents in all nursing homes and assisted living facilities in Helsinki in 2011. A personal interview, the Mini Nutritional Assessment (MNA), oral symptoms, questions about eating habits, and psychological well-being were used to assess each resident. We divided the subjects first according to the number of oral symptoms into 4 groups: no oral symptoms (G0), 1 oral symptom (G1), 2 oral symptoms (G2), and all 3 symptoms (G3); and second according to the symptoms: dry mouth, chewing problems, and swallowing difficulties. The diagnoses and medications were retrieved from medical records, and mortality data were obtained from central registers. Results: In all, 26% of the subjects had 1 oral problem (G1), 11% had 2 oral problems (G2), and 4% had all 3 oral problems (G3), whereas 60% (n = 1870) had no oral symptoms. Thus, the oral symptoms moderately overlapped. The burden of oral symptoms was linearly associated with malnutrition, higher numbers of comorbidities, dependency in physical functioning, gastrointestinal symptoms, and eating less and more often alone. The higher the burden of oral symptoms, the lower the self-rated health and psychological well-being. Mortality increased along with the higher oral symptoms burden. Among residents having 1 or more symptoms, 26% had chewing problems, 18% swallowing difficulties, and 15% dry mouth. Conclusions/Implications: The burden of oral health problems was associated in a stepwise fashion with poor health and psychological well-being, malnutrition, and mortality. Clinicians should routinely assess older institutionalized residents' oral health status to improve residents' well-being. (C) 2018 AMDA - The Society for Post-Acute and Long-Term Care Medicine.Peer reviewe

    Hoitotyö ja hoitohenkilöstön rakenne vanhusten lyhytaikaisessa laitoshoidossa

    No full text
    Vanhusten hoitoa on usein pidetty työnä, joka ei vaadi korkeatasoista koulutusta. Kuitenkin useiden tutkimusten mukaan hyvin koulutettu hoitohenkilöstö tuottaa parempilaatuista hoitotyötä kuin kouluttamaton henkilöstö. Tässä tutkimuksessa hoitotyön laatua ja kustannuksia tutkittiin kahdella hoitohenkilöstörakenteeltaan erilaisella vanhusten lyhytaikaisosastolla. Tutkimuksessa kuvattiin myös helsinkiläisen vanhainkodin lyhytaikaista laitoshoitoa. Tutkimusosastolla työskenteli sairaanhoitajista muodostettu henkilöstö ja vertailuosastolla perinteinen sairaanhoitajista, perushoitajista ja hoitoapulaisista koostuva henkilöstö. Tutkimusmenetelminä hoitotyön laadun arvioinnissa käytettiin lyhytaikaiseen laitoshoitoon vuoden aikana tulleen 207 henkilön fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn mittausta sekä hoitojakson alussa että lopussa. Haastatteluun kykeneviä lyhytaikaisella laitoshoitojaksolla olleita asukkaita (126 henkilöä) myös haastateltiin ennen osastolta lähtöä, ja kaikkien hoitojaksolla olleiden henkilöiden omaisille lähetettiin kyselylomake. Myös omahoitajat täyttivät kyselylomakkeen, joka koski heidän hoitamiensa asukkaiden hoitojaksoa. Lisäksi hoitotyön laatua arvioitiin analysoimalla potilasasiakirjat, ja osastojen hoitotyön kustannuksia vertailtiin. Vanhainkotiin lyhytaikaiselle laitoshoitojaksolle tulleet henkilöt olivat heterogeeninen ryhmä, ja heidät oli ohjattu hoitojaksolle vaihtelevin perustein. Osa tuli omaisen levon vuoksi ja osa kuntoutumaan tai virkistymään. Kaikista hoitojaksolle tulleista henkilöistä yli puolella oli jonkinasteinen dementia, mutta fyysinen toimintakyky osoittautui keskimäärin melko hyväksi. Haastatteluun vastanneista asukkaista noin puolet asui yksin. Asukkaiden fyysinen toimintakyky parani lyhytaikaisen laitoshoidon aikana hieman enemmän tutkimus- kuin vertailuosastolla. Tutkimusosaston asukkaat myös arvioivat useammin kuin vertailuosaston asukkaat selviytyvänsä kotona hoitojakson jälkeen. Hoitojaksolta kotiin lähtevistä asukkaista lähes viidesosa olisi halunnut jäädä pysyvästi laitokseen, hieman useampi vertailuosastolta kuin tutkimusosastolta. Asukkaiden päivittäisistä toiminnoista huolehtimiseen oli suurin osa niin asukkaista kuin omaisistakin tyytyväisiä, kun taas henkisessä ja hengellisessä tukemisessa sekä sosiaalisen hyvän olon edistämisessä koettiin olevan parantamisen varaa. Tutkimusosaston asukkaat arvioivat hoitotyön paremmaksi kuin vertailuosaston asukkaat, kun taas omaiset vertailuosastolla arvioivat hoitotyön paremmaksi kuin tutkimusosastolla. Kirjaamisen arvioinnin perusteella hoitotyö oli tutkimusosastolla suunnitelmallisempaa kuin vertailuosastolla. Hoitotyön kustannuksissa ei ollut juurikaan eroa osastojen välillä. Hyvin koulutetun hoitohenkilöstön käyttö näytti olevan yhteydessä nykyisten vanhustenhoidon periaatteiden suuntaisiin hoitotuloksiin. Tutkimusosastolla saavutettiin useammin lyhytaikaisen laitoshoidon pitkän aikavälin tavoite: asukkaat kuntoutuivat ja uskoivat kotona selviytymiseen. Vertailuosastolla taas saavutettiin useammin lyhyen aikavälin tavoite: asukkaat näyttivät viihtyvän osastolla. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää vanhusten toimintakykyä tukevan ja edistävän toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Jatkossa on hyödyllistä tutkia vanhustenhoidon osastoilla, joilla on eri osuudet erilaisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa, millaisella hoitohenkilöstörakenteella voidaan tuottaa sekä laadultaan parasta että kustannuksiltaan kohtuullista hoitoa.According to several studies a well-educated nursing staff produces better quality in care than a non-educated staff. In this study the care and the structure of the nursing staff were examined in institutional respite care, which is used as a support for elderly people living at home. The research task was to describe the respite care in a nursing home in the city of Helsinki and to study the quality and the costs of the care on two wards with different staff structures. The staff on the study ward comprised registered nurses and on the control ward registered nurses, licensed practical nurses and nurse aids. The study material comprised the 207 residents admitted the wards in the course of a year, and their relatives (170) and the primary nurses (207) and the nursing staff (16). The physical functioning was measured on arrival and on discharge in 181 (87%) residents by Barthel index and the cognitive functioning in 167 (81%) residents by MMSE test. Of the residents 126 (61%) were able to participate in the interview and of the relatives 99 (58%) replied to the questionnaire. Of the primary nurses questionnaires including an assessment of the resident s care 199 (96%) were returned. Of the nursing staff 14 (88%) completed the nursing staff questionnaire. All the nursing documents of the residents were also evaluated and the costs of the care were compared between the wards. The differences between the study and the control ward were analyzed by cross-tabulation and chi-square test or Fisher s test. The relation between independent and dependent variables was analyzed by logistic regression analysis. Mann-Whitney U test and Wilcoxon test were used in analyzing the means of the scores in functional ability and the relation between the scores of functioning on arrival and the changes in the scores were analyzed by analysis of covariance. Of the residents interviewed two thirds were women. The average age of the respondents was 80 years. The proportion of those living alone were about a half: 48% on the study ward and 65% on the control ward. The residents interviewed had approximately three diseases. The most common were cardiovascular and musculoskeletal diseases, sight- and hearing defects, dementia and memory problems and mental disorders. The residents came to institutional respite care most often because of the relatives need for rest or a break. Many of the residents also came for rehabilitation or to get cheered up. Of the relatives about one third felt exhausted because of the care and about two thirds wished to get their close relatives into permanent institutional care. More than one tenth of the residents interviewed assessed their physical state, mood and quality of life to have become impaired during the institutional care. One third assessed them to have improved. The physical functioning improved slightly more on the study ward than on the control ward according to the scores for functional ability. The residents on the study ward also stated more often than the residents of the control ward that they could cope well after the care period. Of those residents who returned home after the care period nearly one fifth would have liked to stay permanently in institutional care and more of those residents were from the control ward than from the study ward. Most of the residents and the relatives were satisfied with the care of residents daily activities but many were dissatisfied with the care of mental, spiritual and social activities. The relatives assessed the assistance in daily activities and the support in social wellbeing better on the control ward than on the study ward. Both the residents and the relatives reported more often on the study ward than on the control ward that the communication with primary nurses was good. The residents of the study ward were more satisfied than the residents of the control ward with the realization of the ethical principles. The nursing documentation was better and the nursing care plan was written for a greater part of the residents on the study ward than on the control ward. In the costs of the care there were no clear differences between the wards. The care on the study ward was better planned and more often directed to the long-term goal of institutional respite care, with the old person coping at home for as long as possible. Achieving the short-term goal, the contentment of the resident, was emphasized on the control ward more often than on the study ward. The care on the study ward produced by well-educated staff seems to be more in accordance with current generally accepted elderly care principles

    Terve Kunta -verkosto

    No full text

    Terveyttä edistävät tavoitteet Helsingin vanhuspalveluissa

    No full text

    Hoitotyö ja hoitohenkilöstön rakenne vanhusten lyhytaikaisessa laitoshoidossa

    No full text
    Vanhusten hoitoa on usein pidetty työnä, joka ei vaadi korkeatasoista koulutusta. Kuitenkin useiden tutkimusten mukaan hyvin koulutettu hoitohenkilöstö tuottaa parempilaatuista hoitotyötä kuin kouluttamaton henkilöstö. Tässä tutkimuksessa hoitotyön laatua ja kustannuksia tutkittiin kahdella hoitohenkilöstörakenteeltaan erilaisella vanhusten lyhytaikaisosastolla. Tutkimuksessa kuvattiin myös helsinkiläisen vanhainkodin lyhytaikaista laitoshoitoa. Tutkimusosastolla työskenteli sairaanhoitajista muodostettu henkilöstö ja vertailuosastolla perinteinen sairaanhoitajista, perushoitajista ja hoitoapulaisista koostuva henkilöstö. Tutkimusmenetelminä hoitotyön laadun arvioinnissa käytettiin lyhytaikaiseen laitoshoitoon vuoden aikana tulleen 207 henkilön fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn mittausta sekä hoitojakson alussa että lopussa. Haastatteluun kykeneviä lyhytaikaisella laitoshoitojaksolla olleita asukkaita (126 henkilöä) myös haastateltiin ennen osastolta lähtöä, ja kaikkien hoitojaksolla olleiden henkilöiden omaisille lähetettiin kyselylomake. Myös omahoitajat täyttivät kyselylomakkeen, joka koski heidän hoitamiensa asukkaiden hoitojaksoa. Lisäksi hoitotyön laatua arvioitiin analysoimalla potilasasiakirjat, ja osastojen hoitotyön kustannuksia vertailtiin. Vanhainkotiin lyhytaikaiselle laitoshoitojaksolle tulleet henkilöt olivat heterogeeninen ryhmä, ja heidät oli ohjattu hoitojaksolle vaihtelevin perustein. Osa tuli omaisen levon vuoksi ja osa kuntoutumaan tai virkistymään. Kaikista hoitojaksolle tulleista henkilöistä yli puolella oli jonkinasteinen dementia, mutta fyysinen toimintakyky osoittautui keskimäärin melko hyväksi. Haastatteluun vastanneista asukkaista noin puolet asui yksin. Asukkaiden fyysinen toimintakyky parani lyhytaikaisen laitoshoidon aikana hieman enemmän tutkimus- kuin vertailuosastolla. Tutkimusosaston asukkaat myös arvioivat useammin kuin vertailuosaston asukkaat selviytyvänsä kotona hoitojakson jälkeen. Hoitojaksolta kotiin lähtevistä asukkaista lähes viidesosa olisi halunnut jäädä pysyvästi laitokseen, hieman useampi vertailuosastolta kuin tutkimusosastolta. Asukkaiden päivittäisistä toiminnoista huolehtimiseen oli suurin osa niin asukkaista kuin omaisistakin tyytyväisiä, kun taas henkisessä ja hengellisessä tukemisessa sekä sosiaalisen hyvän olon edistämisessä koettiin olevan parantamisen varaa. Tutkimusosaston asukkaat arvioivat hoitotyön paremmaksi kuin vertailuosaston asukkaat, kun taas omaiset vertailuosastolla arvioivat hoitotyön paremmaksi kuin tutkimusosastolla. Kirjaamisen arvioinnin perusteella hoitotyö oli tutkimusosastolla suunnitelmallisempaa kuin vertailuosastolla. Hoitotyön kustannuksissa ei ollut juurikaan eroa osastojen välillä. Hyvin koulutetun hoitohenkilöstön käyttö näytti olevan yhteydessä nykyisten vanhustenhoidon periaatteiden suuntaisiin hoitotuloksiin. Tutkimusosastolla saavutettiin useammin lyhytaikaisen laitoshoidon pitkän aikavälin tavoite: asukkaat kuntoutuivat ja uskoivat kotona selviytymiseen. Vertailuosastolla taas saavutettiin useammin lyhyen aikavälin tavoite: asukkaat näyttivät viihtyvän osastolla. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää vanhusten toimintakykyä tukevan ja edistävän toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Jatkossa on hyödyllistä tutkia vanhustenhoidon osastoilla, joilla on eri osuudet erilaisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa, millaisella hoitohenkilöstörakenteella voidaan tuottaa sekä laadultaan parasta että kustannuksiltaan kohtuullista hoitoa.According to several studies a well-educated nursing staff produces better quality in care than a non-educated staff. In this study the care and the structure of the nursing staff were examined in institutional respite care, which is used as a support for elderly people living at home. The research task was to describe the respite care in a nursing home in the city of Helsinki and to study the quality and the costs of the care on two wards with different staff structures. The staff on the study ward comprised registered nurses and on the control ward registered nurses, licensed practical nurses and nurse aids. The study material comprised the 207 residents admitted the wards in the course of a year, and their relatives (170) and the primary nurses (207) and the nursing staff (16). The physical functioning was measured on arrival and on discharge in 181 (87%) residents by Barthel index and the cognitive functioning in 167 (81%) residents by MMSE test. Of the residents 126 (61%) were able to participate in the interview and of the relatives 99 (58%) replied to the questionnaire. Of the primary nurses questionnaires including an assessment of the resident s care 199 (96%) were returned. Of the nursing staff 14 (88%) completed the nursing staff questionnaire. All the nursing documents of the residents were also evaluated and the costs of the care were compared between the wards. The differences between the study and the control ward were analyzed by cross-tabulation and chi-square test or Fisher s test. The relation between independent and dependent variables was analyzed by logistic regression analysis. Mann-Whitney U test and Wilcoxon test were used in analyzing the means of the scores in functional ability and the relation between the scores of functioning on arrival and the changes in the scores were analyzed by analysis of covariance. Of the residents interviewed two thirds were women. The average age of the respondents was 80 years. The proportion of those living alone were about a half: 48% on the study ward and 65% on the control ward. The residents interviewed had approximately three diseases. The most common were cardiovascular and musculoskeletal diseases, sight- and hearing defects, dementia and memory problems and mental disorders. The residents came to institutional respite care most often because of the relatives need for rest or a break. Many of the residents also came for rehabilitation or to get cheered up. Of the relatives about one third felt exhausted because of the care and about two thirds wished to get their close relatives into permanent institutional care. More than one tenth of the residents interviewed assessed their physical state, mood and quality of life to have become impaired during the institutional care. One third assessed them to have improved. The physical functioning improved slightly more on the study ward than on the control ward according to the scores for functional ability. The residents on the study ward also stated more often than the residents of the control ward that they could cope well after the care period. Of those residents who returned home after the care period nearly one fifth would have liked to stay permanently in institutional care and more of those residents were from the control ward than from the study ward. Most of the residents and the relatives were satisfied with the care of residents daily activities but many were dissatisfied with the care of mental, spiritual and social activities. The relatives assessed the assistance in daily activities and the support in social wellbeing better on the control ward than on the study ward. Both the residents and the relatives reported more often on the study ward than on the control ward that the communication with primary nurses was good. The residents of the study ward were more satisfied than the residents of the control ward with the realization of the ethical principles. The nursing documentation was better and the nursing care plan was written for a greater part of the residents on the study ward than on the control ward. In the costs of the care there were no clear differences between the wards. The care on the study ward was better planned and more often directed to the long-term goal of institutional respite care, with the old person coping at home for as long as possible. Achieving the short-term goal, the contentment of the resident, was emphasized on the control ward more often than on the study ward. The care on the study ward produced by well-educated staff seems to be more in accordance with current generally accepted elderly care principles
    corecore