Animal disease hazards and biosecurity of organic and pastured turkeys

Ur djursjukdomsfaro- och smittsskyddssynvinkel är utegångskravet för ekologisk kalkon den största skillnaden mellan ekologisk och konventionell kalkonuppfödning. Smittspärrar mellan omgivningen och produktionsutrymmena kan inte tillämpas lika heltäckande utomhus som i konventionella produktionsanläggningar. Utegående kalkoner kan därför i högre grad utsättas för smittämnen från vildfåglar och gnagare samt för markburna smittämnen. Smittor påverkar kalkonernas hälsa och kan också spridas till konsumenterna via kalkonkött. Uppfödning av ängskalkoner erbjuder en mellanform mellan ekologisk och konventionell uppfödning. Smittrisker förknippade med utomhusvistelse gäller även ängskalkoner. Djursjukdomsriskerna vid betesgång kan begränsas genom kontrollåtgärder såsom skadedjursbekämpning, betesrotation och vaccination mot rödsjuka. Smittskyddet medför naturligtvis extra kostnader för producenten men dess andel av de totala rörliga kostnaderna för ekologisk produktion är ändå förhållandevis liten. Andra smittskyddsrisker inom ekologisk kalkonuppfödning är förknippade med djurstallar, utfodring och djurmaterial. Utomhusvistelse för också med sig många positiva effekter, bland annat ökad motion, lägre beläggningsgrad och bättre luftkvalitet. Med god planering och genom att tillämpa smittskyddsåtgärder kan smittriskerna minskas.Eläintautivaarojen ja tautisuojauksen näkökulmasta suurin ero luomukalkkunatuotannon ja tavanomaisen tuotannon välillä on luomukalkkunoiden ulkoiluvaatimus. Ympäristön ja tuotantotilojen välisiä tautisulkuja ei ulkotiloissa voida toteuttaa yhtä kattavasti kuin tavanomaisessa siipikarjatuotannossa. Ulkoilevat kalkkunat voivat siksi helpommin altistua muun muassa luonnonlintujen ja jyrsijöiden levittämille, sekä maaperäisille taudinaiheuttajille. Nämä vaikuttavat kalkkunoiden terveyteen ja voivat sairastuttaa myös kuluttajia kalkkunanlihan välityksellä. Laidunkalkkunatuotanto tarjoaa luomukalkkunatuotannon ja tavanomaisen tuotannon välimuodon. Ulkoiluun liittyvät tautiriskit koskevat myös laidunkalkkunoita. Laiduntamiseen liittyviä eläintautiriskejä voidaan rajoittaa erilaisin riskinhallintakeinoin, muun muassa haittaeläintorjunnalla, laidunkierrolla sekä rokottamalla kalkkunat sikaruusua vastaan. Riskinhallinta luonnollisesti maksaa tuottajalle, mutta sen osuus on kuitenkin pieni verrattuna muihin luomutuotannon muuttuviin kustannuksiin. Muut tautiriskitekijät luomukalkkunan tuotannossa liittyvät eläinsuojiin, ruokintaan sekä eläinainekseen. Ulkoilu tuo mukanaan monia myönteisiä vaikutuksia kuten lisääntyneen liikunnan, alemman eläintiheyden ja paremman ilmanlaadun. Tautiriskejä voi vähentää hyvällä suunnittelulla ja riskinhallintakeinoja toteuttamalla.The main difference between organic and conventional turkey production from an animal disease hazard and biosecurity standpoint, is the outdoor requirement in organic production. Biosecurity barriers between the production facilities and the environment cannot be implemented as strictly as in conventional production facilities. Organic turkeys are therefore more susceptible to disease agents spread by wild birds and rodents as well as soil-borne agents. Infectious agents influence the health of the turkeys and can affect consumers through the consumption of turkey meat. Production of pastured turkeys offers an intermediate form between organic and conventional production. Risk management options such as pest control, pasture rotation and vaccination against erysipelas can limit the animal disease risks associated with pasturing. Risk management naturally involves added costs for the producer. However, its share is small in relation to other variable costs of organic production. Other animal disease risk factors in organic turkey production are associated with housing, feeding and animal stock. Pasturing also involves many positive effects such as increased exercise, lower animal density and better air quality. Disease risks can be decreased with good planning and the use of risk management tools

Turkey pathogens in wild birds submitted for necropsy in Finland

Poster abstract P

Farm Fatalities to Youth 1995–2000: A Comparison by Age Groups

Problem: Although a myriad of research illustrates the safety issues related to farm fatalities in youth populations, very little empirical evidence exists that includes work and non-work related farm fatalities to all youths under 20 years of age at the national level. Methods: This research will use death certificate data for the six years from 1995 to 2000 that were collected by NIOSH from all 50 state vital statistics registries. Demographic data from the 1998 CAIS were used in rate calculations. In addition to providing annual fatality rates and descriptions of the general causes of death, this research will examine the variation between age groups. Results: Analysis of 695 total farm-related youth fatalities shows an average annual fatality rate of 9.3 fatalities per 100,000 youths. Males account for 80% of these fatalities. The most prevalent causes of death are: machinery (25%), motor vehicle (17%), drowning (16%), suicide (8%) and homicide (6%). Of all youth fatalities occurring while at work, 45% are to youths less than 16 years of age. This same age group accounts for 71% of all non-work related fatalities. Summary: This research will provide farm families and researchers more detailed information on farm hazards that contribute to the deaths of youths. As these youths may encounter hazards while working or playing in their daily environment, identification and elimination of these hazards will increase overall safety on the farm. This research also indicates the need to include youths under 16 years of age in future comprehensive farm safety research