Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito

Suomalainen järviluonto on monimuotoisuudessaan ainutlaatuista. Järvet ovat keskeinen osa suomalaista maisemaa ja identiteettiä. Vaikka järviin kohdistuva jätevesikuormitus on viime vuosikymmeninä tuntuvasti vähentynyt, on maassamme edelleen noin 1500 kunnostuksen tarpeessa olevaa järveä. Rehevöityminen heikentää järven vedenlaatua ja ekologista tilaa, sekä haittaa järven virkistyskäyttöä.Monien rehevien järvien kunnostustarve on tunnistettu vuonna 2009 hyväksytyissä alueellisissa vesienhoidon toimenpideohjelmissa. Suuri osa kunnostuksen tarpeessa olevista kohteista on kuitenkin pieniä ja niiden merkitys on luonteeltaan paikallinen. Järvien kunnostus edellyttääkin ensisijaisesti alueen asukkaiden, yritysten ja yhteisöjen aktiivista osallistumista ja yhteistyötä.Rehevöityneen järven tilaa voidaan parantaa kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden avulla. Kunnostuksessa käytettävät menetelmät valitaan järven ongelmien ja kunnostukselle asetettujen tavoitteiden perusteella. Jos valuma-alueelta tuleva kuormitus on liian suurta, sen vähentäminen on kunnostuksen kannalta keskeistä. Eniten käytettyjä järvessä tehtäviä toimenpiteitä ovat ravintoketjukunnostus (hoitokalastus) ja hapetus sekä vesikasvien poisto, rantojen ruoppaus ja vedenpinnan nosto. Kunnostus on usein vesilain ja ympäristönsuojelulain perusteella luvanvaraista toimintaa. Myös luonnonsuojelulainsäädännön velvoitteet lajien ja elinympäristöjen turvaamisesta tulee ottaa huomioon, jotta kunnostuksella ei aiheuteta haittaa järviluonnon monimuotoisuudelle.Opas tarjoaa monipuolisen tietopaketin rehevöityneen järven kunnostuksesta ja hoidosta järvien tilasta kiinnostuneille kansalaisille, kansalaisjärjestöille ja päättäjille

Purojen merkitys helsinkiläisille. Helsingin pienvesiohjelman yhteiskunnallinen kannattavuus

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienvesistöjen ja erityisesti purojen merkitys Helsingin kaupungin asukkaille ja määrittää purovesistöihin suunniteltujen kunnostustoimien rahamääräisiä vaikutuksia Helsingin pienvesiohjelmassa (2007) kuvatun tavoitetilan saavuttamisesta. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena syksyllä 2010 Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin kaupungin rakennusviraston yhteistyönä ja siinä sovellettiin ympäristötaloustieteessä vakiintunutta ehdollisen arvottamisen menetelmää. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Helsingin kaupungin kotitaloudet (N=700). Lopullinen aineisto käsitti 265 vastausta kaikkiaan kolmen yhteydenoton jälkeen ja tutkimuksen vastausprosentti oli siten 38 %. Tutkimuksessa arvioitiin rahallinen kokonaishyöty purovesistön tilan ja rakenteen parantumisesta sekä asukkaiden käytön että käytöstä riippumattomasta näkökulmasta. Kyselyssä vastaajille kuvattiin parannus Helsingin purojen ja pienvesien ekologisessa tilassa pienvesiohjelmassa esitetyn tavoitetilan mukaisesti. Purot ja puronvarret koetaan tulosten perusteella tärkeäksi osaksi kaupunkiluontoa, joka tulisi säilyttää tuleville sukupolville. Suuri osa vastaajista pitää puroja ja puronvarsia tärkeinä virkistyspaikkoina, joihin voi hetkeksi vetäytyä rauhoittumaan. Maksuhalukkuutta kysyttiin käyttäen maksukorttitekniikkaa, joka mahdollisti myös vastaajan ilmaiseman epävarmuuden kullekin maksukortin summalle. Kokonaishyöty parantuneesta purovesiluonnosta on tämän tutkimuksen mukaan alueen asukkaille vähintään 1,4 miljoonaa euroa (2010) vuodessa ja kuvitteellisen pienvesirahaston viisivuotiskaudella noin 7,2 miljoonaa euroa. Arvioitu kokonaishyöty ylittää monin kerroin kunnostustoimista koituvat ja arvioidut kustannukset. Valuma-alueilla, joissa oltiin näkyvästi toteutettu kunnostustoimia, asukkaat ilmaisivat olevansa halukkaampia maksamaan enemmän purovesistöjen tilan parantumisesta koituvasta hyödystä tulevaisuudessa. Tällä arvottamistutkimuksella oli yhteiskunnallinen tilaus eli se toteutettiin yhteistyössä alueen kunnostustoimien rahoittajan kanssa. Päätöksentekijän kanssa yhteistyössä toteutetulla CV-tutkimuksella (ehdollisen arvottamisen menetelmä, Contingent valuation) on usein viestinnällisesti suuri merkitys. Tutkimuksen toteutusvaiheessa alueen sidosryhmät saavat paljon tietoa alueensa ekosysteemeistä ja niiden tuottamista palveluista. CV-tutkimuksen tuloksilla ja siihen liittyvällä viestinnällä voi olla vaikutusta myös alueen päätöksentekijöihin

Asukkaiden näkemykset ja halukkuus osallistua vesienhoitoon Kalimenjoen valuma-alueella

Tämä tutkimus syntyi Kellon kyläyhdistyksen ja Kiimingin–Jäälin vesienhoitoyhdistyksen tarpeesta kuulla asukkaiden näkemyksiä vesienhoidon tavoitteista ja halukkuudesta osallistua vesienhoitoon Kalimenjoen valuma-alueella. Tutkimusmenetelmänä käytettiin taloudellisessa arvottamisessa eniten käytettyä ehdollisen arvottamisen menetelmää, joka perustuu kyselytutkimukseen. Kysely lähetettiin 1 632 valuma-alueella asuvalle kotitaloudelle ja kyselystä laadittiin kaksi erilaista versiota. Tutkimusmenetelmän testaamisen vuoksi puolelta kotitalouksista kysyttiin ”kuvitteellista” maksuhalukkuutta vesienhoitoyhdistykselle, kun taas toisella osalla oli ”todellinen” mahdollisuus maksaa vesienhoidosta. Tutkimuksen vastausprosentti oli noin 31. Vastanneiden yksimielisyys vesistöjen suuresta vaikutuksesta asuinympäristön viihtyisyyteen osoitti, että vesimaisemalla ja vedenlaadulla on merkitystä Kalimenjoen vesistön asukkaille. Enemmistölle vastaajista Oulun seudun pienvesistöjen vaaliminen ja kunnostaminen on erittäin tärkeää ja käytännön kunnostustoimiin oli osallistunut lähes kymmenesosa vastaajista. Vastuu vesistöjen tilan parantamisesta koetaan kuitenkin olevan vesistöjen pilaajilla ja yhteiskunnalla, vaikka vesistöt ja niiden kunnostus koetaan tärkeiksi. Vain kymmenen prosenttia vastaajista ei ollut kiinnostunut vesistöistä. Enemmistö vastanneista ei ollut valmis maksamaan vesienhoitomaksua useimmiten siitä syystä, että vesienhoidon kustannukset tulisi kattaa vesistöjen likaajien ja yhteiskunnan toimesta. Kaikkiaan 150 vastaajaa määritti vesienhoitomaksun, jonka olisi enimmillään valmis maksamaan. Maksu oli suuruudeltaan keskimäärin 18,70–25,70 €/ kotitalous. Kuvitteellisen mahdollisuuden maksaa olivat valmiita maksamaan noin 1,9–2,5 kertaa enemmän kuin ne vastaajat, jotka saivat todellisen mahdollisuuden maksaa yhdistykselle. Maksuhalukkuutta perusteltiin voimakkaimmin halulla käyttää alueen vesistöjä virkistäytymiseen. Kolmasosa maksuhalukkaista vastaajista haluaa turvata vesistöt hyväkuntoisina tuleville sukupolville. Tutkimus esitti uuden toimintatavan, jolla kansallisen vesienhoidon tavoitteita voidaan kuvata ja konkretisoida yleisölle. Kyselyn tulokset tarjoavat arvokasta tietoa alueellisen toiminnan ja päätöksenteon tueksi. Paikallinen media levitti tehokkaasti tietoa kyselystä. Samanaikaisesti itse kyselytutkimus levitti laajasti tietoa vesienhoidon ja vesistöjen kunnostuksista lähes puoleen valuma-alueen kotitalouksista. Lisäksi tutkimus herätti keskustelua vesienhoidon hyödyistä ja kustannuksista toiminta-alueella. ”Kalimenjoen toimintamallin” mukainen kysely on mahdollista toteuttaa vastaavanlaisissa kohteissa, joissa tarvitaan valuma-alueen asukkaiden näkemyksiä vesienhoidosta

Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnossapito

EU:n vesipuitedirektiivi, Suomessa uudisteilla oleva vesilaki, tuleva maankuivatusopas ja uusi ojitustoimitusopas kiinnittävät huomiota yhä pienempien virtavesien ympäristön tilaan. Uudet ohjeet edellyttävät luonnonmukaisen vesirakentamisen käyttöä myös peruskuivatushankkeissa. Tämä julkaisu on tehty osana vuonna 2005 käynnistettyä, Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa tutkimushanketta "Maatalousalueen perattujen purojen luonnonmukainen kunnostus ja hoito" (PURO), jonka tavoitteena on tutkia uusia menetelmiä peruskuivatuksessa muutettujen purovesistöjen kunnossapitoon ja hoitoon, sekä lisätä tietoa menetelmien toimivuudesta. Julkaisu kokoaa yhteen maatalousuomiin soveltuvia luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä sekä analysoi kyselytutkimukseen perustuen viljelijöiden mielipiteitä maatalousuomien uusista kunnostusmenetelmistä. Työn tavoitteena on ollut tiedon tuottaminen maatalousalan neuvonta- ja suunnittelutehtävissä olevia henkilöitä sekä viljelijöitä varten. Maatalousalueiden peratut purovesistöt kärsivät syöpymisestä, liettymisestä ja umpeenkasvusta. Ongelmia aiheuttavat myös heikentynyt vedenjohtokyky, huono veden laatu sekä köyhtynyt luonnon monimuotoisuus ja yksipuolinen maisema. Pienet maatalousuomat ovat kuitenkin tärkeä osa virtavesiekosysteemiämme ja niissä ilmenevät ongelmat heijastuvat myös joki-, järvi- ja rannikkovesiemme tilaan. Uomat ovat tärkeitä myös maisemallisesti ja puroeliöstön elinympäristöinä: maatalousalueiden läpi virtaavilla uomilla on usein myös kalataloudellista merkitystä. Luonnonmukainen kunnossapito ja -perkaus ovat keinoja, joilla pyritään parantamaan maatalous- alueiden perattujen uomien tilaa ottaen samalla huomioon myös peltoviljelylle välttämättömät kuivatustavoitteet. Kyselyn mukaan viljelijät kokivat tärkeimmiksi tavoitteiksi veden laadun ja peltojen kuivatustilan parantamisen sekä tulvien vähentämisen peltoalueilta. Luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmin pyritään ratkaisemaan juuri näitä ongelmia. Kyselyssä korostui pienten uomien kalastollinen ja maisemallinen merkitys osana asuinympäristöä. Vastaajat olivat kiinnostuneita myös luonnon monimuotoisuudesta, mutta toisaalta luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä ja tavoitteita ei välttämättä tunneta. Tutkimusta, tietoa ja tiedottamista eri menetelmien toimivuudesta erilaisissa ympäristöolosuhteissa tuleekin lisätä

Kaupunkipuron kunnostaminen

Tavoiteltaessa vesien hyvää ekologista tilaa valuma-alueiden maankäytön ja pienvesien merkitys korostuu. Valuma-alueelta tuleva, rehevöittävä ravinnekuormitus kulkeutuu isompiin vesistöihin purojen, valtaojien ja norojen kautta. Pienet virtavedet tarjoavat ainutlaatuisia elinympäristöjä monille eliölajeille. Tarve purojen laajamittaiselle kunnostamiselle tunnustetaan, ja purojen suuri merkitys kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle on tullut tutkimuksissa selkeästi esille. Samalla purojen arvostus on noussut, kun yleinen tietoisuus puroista on kasvanut ja niiden kunnostamisen hyödyt ymmärretty. Kaupunkialueilla valuma-alueen merkitys kuormituksessa korostuu. Maankäyttö on usein tehokasta, erilaisia toimijoita on paljon ja hulevesien aiheuttamat virtaamavaihtelut aiheuttavat ongelmia. Kunnostustarpeen selvittäminen ja kunnostuksen suunnittelu tarkastelemalla puroa ja sen valuma-aluetta kokonaisuutena on keskeistä kaupunkialueiden pienvesien kunnostus- ja suojelutoimia suunniteltaessa. Kaupunkialueilla tärkeitä pienvesien kunnostustavoitteita ovat esimerkiksi hulevesien käsittely, tulvasuojelu sekä uoman morfologisen ja ekologisen monimuotoisuuden lisääminen. Keinoja kunnostamiseen on useita ja oikeiden menetelmien valitseminen edellyttää valuma-alueen perusteellista tuntemusta. Kaupunkialueiden purokunnostuksiin liittyy keskeisenä osana myös yhteistyö eri toimijoiden ja kaupunkilaisten välillä. Kunnostushankkeen etenemistä tarkastellaan oppaassa yleisellä tasolla sekä Vantaanjoen alimman sivupuron Longinojan valuma-alueella Helsingissä. Opas tarjoaa monipuolisen tietopaketin taajama-alueiden pienvesien kunnostamisesta kaavoituksen, ympäristön tilan, viheralueiden ja rakentamisen parissa työskenteleville henkilöille, jotka tekevät taajama-alueiden pienvesiä koskevia suunnitelmia ja päätöksiä

Saving our streams : public willingness to participate in stream restoration in Finland

Human actions have seriously changed global biodiversity, causing severe habitat degradation and loss of habitats and species. Ecological restoration is seen as a major tool to reverse this environmental change. Restoration projects might be easier to accomplish if the local communities and other beneficiaries could be more involved in the projects. In this thesis I studied the restoration of an urban brook, the valuations associated to streams and the ecosystem services the streams provide, and public willingness to participate, either by donating money or by doing voluntary work, in the restoration of their nearby watercourses. The work is based on an urban stream restoration project and three different primary contingent valuation (CV) studies conducted in three geographical areas in Finland. The results of this thesis showed that people in Finland are interested in their nearby environment. The most valued ecosystem services provided by the streams being among non-use values, such as the value of existence, quality of downstream waters, and the value of scenery. Local residents are also willing to share the responsibility and participate in the restoration of their nearby waters by contributing their time and money to restore them. Participation of local citizens and other stakeholders could be a valuable addition to the restoration of watercourses in Finland. Restoration projects might be easier to accomplish, if they were supported more by the local communities. Funding is often lacking in sparsely populated rural areas where populations of endangered species and other conservation values still exist. Knowledge of the intensity and preferred means of public participation can help allocating budget funding more efficiently and targeting it to the areas where public participation is scarce.Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt voimakkaasti ihmisen toiminnan seurauksena. Elinympäristöjen ennallistaminen tai kunnostaminen ovat menetelmiä, joiden avulla voidaan korjata ihmistoiminnan vaikutuksia ympäristössä. Tässä väitöskirjatyössä tutkin kaupunkipuron kunnostusta, purovesistöjen ja niihin liittyvien ekosysteemipalvelujen arvottamista ja kansalaisten osallistumishalukkuutta lähivesiensä kunnostukseen joko lahjoittamalla rahaa tai tekemällä talkootyötä vesistöjen kunnostuksen hyväksi. Työ perustuu kaupunkipuron kunnostushankkeeseen ja kolmeen ehdollisen arvottamisen menetelmällä (contingent valuation, CV) tehtyyn maksuhalukkuustutkimukseen, jotka toteutettiin kolmella alueella eri puolilla Suomea. Tutkimuksessani havaittiin, että suomalaiset ovat kiinnostuneita lähivesiensä tilasta. Vastaajat kokivat tärkeiksi vesiin liittyvät ei-käyttöarvot, kuten vesistön olemassaoloarvon, alapuolisten vesistöjen vedenlaadun ja maisemalliset arvot. Vastaajat olivat myös halukkaita osallistumaan lähivesiensä kunnostamiseen joko rahallisesti tai tekemällä talkootyötä. Elinympäristöjen kunnostushankkeita voisi olla helpompi toteuttaa, jos paikalliset asukkaat ja muut hyödynsaajat osallistuisivat nykyistä aktiivisemmin hankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen. Tämä voisi myös lisätä vesistöjen kunnostushankkeiden määrää ja parantaa vesistöjen tilaa Suomessa. Kunnostukseen osoitettuja varoja olisi tällöin mahdollista kohdentaa esimerkiksi harvaan asuituille alueille, joiden vesistöissä on merkittäviä luontoarvoja, mutta mahdollisuuksia tai halukkuutta osallistumiseen on vähän