ARLTS1 and Prostate Cancer Risk - Analysis of Expression and Regulation

Peer reviewe

Contribution of ARLTS1 Cys148Arg (T442C) Variant with Prostate Cancer Risk and ARLTS1 Function in Prostate Cancer Cells

Peer reviewe

FinnGen provides genetic insights from a well-phenotyped isolated population

Population isolates such as those in Finland benefit genetic research because deleterious alleles are often concentrated on a small number of low-frequency variants (0.1% ≤ minor allele frequency < 5%). These variants survived the founding bottleneck rather than being distributed over a large number of ultrarare variants. Although this effect is well established in Mendelian genetics, its value in common disease genetics is less explored1,2. FinnGen aims to study the genome and national health register data of 500,000 Finnish individuals. Given the relatively high median age of participants (63 years) and the substantial fraction of hospital-based recruitment, FinnGen is enriched for disease end points. Here we analyse data from 224,737 participants from FinnGen and study 15 diseases that have previously been investigated in large genome-wide association studies (GWASs). We also include meta-analyses of biobank data from Estonia and the United Kingdom. We identified 30 new associations, primarily low-frequency variants, enriched in the Finnish population. A GWAS of 1,932 diseases also identified 2,733 genome-wide significant associations (893 phenome-wide significant (PWS), P < 2.6 × 10–11) at 2,496 (771 PWS) independent loci with 807 (247 PWS) end points. Among these, fine-mapping implicated 148 (73 PWS) coding variants associated with 83 (42 PWS) end points. Moreover, 91 (47 PWS) had an allele frequency of <5% in non-Finnish European individuals, of which 62 (32 PWS) were enriched by more than twofold in Finland. These findings demonstrate the power of bottlenecked populations to find entry points into the biology of common diseases through low-frequency, high impact variants.publishedVersionPeer reviewe

ARLTS1 eturauhassyövän riskitekijänä

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä teollistuneissa maissa, myös Suomessa, ja se aiheuttaa toiseksi eniten miesten syöpäkuolemia. Vaikka eturauhassyöpä on hyvin yleinen sairaus, sen syntyyn vaikuttavat syyt ja riskitekijät tunnetaan vielä huonosti, ja taudin ennaltaehkäisy ja hoito ovat hankalia. Perinnöllisten tekijöiden lisäksi eturauhassyöpäriskiä lisääviin tekijöihin luetaan korkea ikä ja etninen alkuperä. Uusien tapausten voimakkaaseen kasvuun johtavia tekijöitä ovat PSA-seulonnan lisääntyminen ja väestön ikääntyminen, mutta taustalla vaikuttaa osin myös vielä tuntemattomia tekijöitä, joita ei ole intensiivisestä tutkimuksesta huolimatta pystytty täysin identifioimaan. Suurin kliininen haaste on taudin käyttäytymisen ennustaminen. Eturauhassyövän geneettisen taustan tutkimus on tuottanut monta syöpäriskiin assosioituvaa riskialttiusgeeniä. Usein löydetyt geenimuutokset edustavat kuitenkin niin sanottuja matalan penetranssin muutoksia, jotka selittävät vain osan perinnöllisestä syöpäriskistä. Yhtenä selityksenä pidetään yksittäisten muutosten yhteisvaikutusta. Mittavista tutkimuksista huolimatta, ei yhtä ainoaa, suuren riskin aiheuttavaa perinnöllisen eturauhasmuodon selittävää alttiusgeeniä ole pystytty löytämään, vaikka useiden kromosomaalisten alueiden on osoitettu kytkeytyvän eturauhassyöpään. Syövänestogeeninä ja solukuoleman säätelyssä toimivan ADP-ribosylation factor like tumour suppressor 1 (ARLTS1) -geenin on osoitettu altistavan erilaisille syöville, erityisesti syövän perinnölliselle muodolle. Tämän väitöskirjatutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää ARLTS1-geenin muutoksia ja molekulaarisia mekanismeja eturauhassyövän kehittymisen ja syöpäalttiuden taustalla suomalaisessa väestössä. ARLTS1-geeni sijaitsee kromosomaalisella alueella 13q14, jossa on todettu häviämiä eturauhassyövässä. ARLTS1-geenin koodaavan alueen geenimuutokset kartoitettiin suomalaisessa eturauhassyöpäaineistossa, eturauhasen kasvainnäytteissä, solulinjoissa ja ksenograftinäytteissä. Myös kolorektaalisyövän ja rintasyövän näytteitä analysoitiin. Tulostemme mukaan ARLTS1 muutos G446A (Trp149Stop) ei altista rinta-, kolorektaali- eikä eturauhassyövälle, mutta G194T (Gly65Val) muutos tilastollisesti merkitsevästi lisää eturauhassyöpäriskiä perheissä ja T442C (Cys148Arg) variantti vaikuttaa sekä rinta- että eturauhassyöpäriskiin suomalaisessa väestössä. Tutkimalla lisää eturauhassyöpäpotilaiden näytteitä, havaitsimme, että ARLTS1 T442C variantin homotsygoottimuutos CC lisää merkitsevästi eturauhasen syöpäriskiä. Variantin kantajilla oli lisäksi taudin aggressiivinen muoto, ja muutos oli yleisin tai jopa ainoa ARLTS1 muutos tutkituissa näytteissä. ARLTS1-geenin todettiin ali-ilmentyvän syöpäkudosnäytteissä, mikä vahvistaa geenin toimivan kasvunrajoitegeeninä. Bioinformatiiviset analyysit paljastivat ARLTS1:n ilmentymisen olevan vahvasti yhteydessä immuunijärjestelmän prosesseihin. Tätä immuunijärjestelmän ja mahdollisen tulehduksen osuutta eturauhassyövän synnyssä ja ARLTS1-geenin toiminnassa tutkittiin syvemmin hyödyntämällä eturauhassyöpäperheiden SNP-genotyyppaus- ja RNA:n sekvensointimateriaaleja. Tutkimalla eturauhassyöpäperhenäytteiden kokoverestä eristettyä RNA:ta, ARLTS1:n ali-ilmentyminen havaittiin jo ituradan tasolla, ja lähialueen geenimuutosten todettiin vaikuttavan ARLTS1-geenin ilmentymisen tasoon. Tämä väitöskirjatutkimus antaa arvokasta uutta tietoa eturauhassyövän molekyylitason ilmiöistä. Tulevaisuudessa, lisätutkimusten jälkeen, voimme tutkia löydettyjä, taudille altistavia geenivirheitä kantavien henkilöiden sairastumisalttiutta, paitsi keräämässämme perhemateriaalissa, myös väestötasolla, ja mahdollisesti kehittää geenitestin perityn alttiuden diagnosoimiseksi.Prostate cancer is the most common malignancy among men in industrialised countries, including Finland. It is a heterogeneous disease with definitive risk factors that include age, ethnic origin and family history. In Finland, the incidence of prostate cancer is 89.4/100,000 and in 2010, 4,697 new prostate cancer cases were diagnosed (http://www.cancer.fi/syoparekisteri/en/). Despite extensive research over the last decade, the aetiological risk factors and genes underlying the genetic susceptibility to prostate cancer remain largely unclear, which has hampered effective prevention and the development of better treatments. Mutations to known high-penetrance cancer predisposition genes can only explain a small fraction of cancer cases, and therefore, a polygenic model has been proposed in which several low-penetrance alleles may have a multiplicative and/or modifying effect that accounts for a substantial proportion of the familial aggregation of cancer. One such candidate gene is ARLTS1 (ADP-ribosylation factor like tumour suppressor 1, also known as ARL11, ADP-ribosylation factor-like 11), a tumour suppressor gene that is known to function in many human cancers and to play a role in apoptotic signalling. Interestingly, the chromosomal area 13q14, where ARLTS1 resides, was identified in a multi-centre genome-wide linkage search for new prostate cancer susceptibility genes in families with at least five affected members. In addition, the 13q14 locus is among the most frequently deleted chromosomal regions in prostate cancer and hereditary prostate cancer, suggesting that ARLTS1 could be a target for both germline and somatic mutations. The aim of this thesis study was to provide important new knowledge on the genetics and function of the tumour suppressor gene, ARLTS1, in prostate cancer, and to determine the molecular mechanisms involved in prostate cancer development and susceptibility, especially in patients with a family history of prostate cancer. The outcome of this study can be used to establish a basis for novel strategies for the diagnostics, prevention, prognosis and screening of prostate cancer, including possible novel therapeutic strategies. We performed direct sequencing and genotyping analyses on both germline DNA from prostate cancer patients and on clinical tumours, xenograft samples and prostate cancer cell lines. Additionally, colorectal and breast cancer samples were analysed. The whole coding region of ARLTS1 was analysed in Finnish familial cancer patients who had at least one affected 1st or 2nd degree relative. The results of this thesis suggest that ARLTS1 polymorphisms, G194T (Gly65Val) and T442C (Cys148Arg), increase the risk of prostate cancer. Further studies of the T442C variant revealed a statistically significant association with an increased risk for homozygous CC carriers both in unselected and familial prostate cancer cases. T442C CC variant carriers had an elevated risk of developing more aggressive disease. Additionally, T442C was the only variant observed with a greater frequency among malignant tissue samples, prostate cancer cell lines and xenografts, supporting its role in prostate carcinogenesis. Interestingly, the T442C variant was the only ARLTS1 variant found in any of the prostate cancer cell lines tested. Q-RT-PCR revealed that ARLTS1 is widely down-regulated in prostate cancer cell lines, xenografts and tumours. Most of the down-regulated samples also had the CC genotype for the T442C variant. The CC risk genotype was also associated with decreased ARLTS1 expression in immunologically relevant lymphoblastoid cell lines. In addition, the ARLTS1 co-expression signature confirmed the low expression of ARLTS1 in prostate cancer, and ARLTS1 expression was strongly associated with immune system processes. RNA expression analysis of whole-blood derived samples from 84 familial prostate cancer cases and 15 controls showed a significant decrease in ARLTS1 expression levels in prostate cancer cases, indicating an effect of germline alteration on ARLTS1 expression levels. The regulation of ARLTS1 expression was analysed with the expression quantitative trait loci (eQTL) method, and altogether, we identified 14 significant cis-eQTLs located in regulatory regions of the 13q14 locus that affected ARLTS1 expression levels

ARLTS1 eturauhassyövän riskitekijänä

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä teollistuneissa maissa, myös Suomessa, ja se aiheuttaa toiseksi eniten miesten syöpäkuolemia. Vaikka eturauhassyöpä on hyvin yleinen sairaus, sen syntyyn vaikuttavat syyt ja riskitekijät tunnetaan vielä huonosti, ja taudin ennaltaehkäisy ja hoito ovat hankalia. Perinnöllisten tekijöiden lisäksi eturauhassyöpäriskiä lisääviin tekijöihin luetaan korkea ikä ja etninen alkuperä. Uusien tapausten voimakkaaseen kasvuun johtavia tekijöitä ovat PSA-seulonnan lisääntyminen ja väestön ikääntyminen, mutta taustalla vaikuttaa osin myös vielä tuntemattomia tekijöitä, joita ei ole intensiivisestä tutkimuksesta huolimatta pystytty täysin identifioimaan. Suurin kliininen haaste on taudin käyttäytymisen ennustaminen. Eturauhassyövän geneettisen taustan tutkimus on tuottanut monta syöpäriskiin assosioituvaa riskialttiusgeeniä. Usein löydetyt geenimuutokset edustavat kuitenkin niin sanottuja matalan penetranssin muutoksia, jotka selittävät vain osan perinnöllisestä syöpäriskistä. Yhtenä selityksenä pidetään yksittäisten muutosten yhteisvaikutusta. Mittavista tutkimuksista huolimatta, ei yhtä ainoaa, suuren riskin aiheuttavaa perinnöllisen eturauhasmuodon selittävää alttiusgeeniä ole pystytty löytämään, vaikka useiden kromosomaalisten alueiden on osoitettu kytkeytyvän eturauhassyöpään. Syövänestogeeninä ja solukuoleman säätelyssä toimivan ADP-ribosylation factor like tumour suppressor 1 (ARLTS1) -geenin on osoitettu altistavan erilaisille syöville, erityisesti syövän perinnölliselle muodolle. Tämän väitöskirjatutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää ARLTS1-geenin muutoksia ja molekulaarisia mekanismeja eturauhassyövän kehittymisen ja syöpäalttiuden taustalla suomalaisessa väestössä. ARLTS1-geeni sijaitsee kromosomaalisella alueella 13q14, jossa on todettu häviämiä eturauhassyövässä. ARLTS1-geenin koodaavan alueen geenimuutokset kartoitettiin suomalaisessa eturauhassyöpäaineistossa, eturauhasen kasvainnäytteissä, solulinjoissa ja ksenograftinäytteissä. Myös kolorektaalisyövän ja rintasyövän näytteitä analysoitiin. Tulostemme mukaan ARLTS1 muutos G446A (Trp149Stop) ei altista rinta-, kolorektaali- eikä eturauhassyövälle, mutta G194T (Gly65Val) muutos tilastollisesti merkitsevästi lisää eturauhassyöpäriskiä perheissä ja T442C (Cys148Arg) variantti vaikuttaa sekä rinta- että eturauhassyöpäriskiin suomalaisessa väestössä. Tutkimalla lisää eturauhassyöpäpotilaiden näytteitä, havaitsimme, että ARLTS1 T442C variantin homotsygoottimuutos CC lisää merkitsevästi eturauhasen syöpäriskiä. Variantin kantajilla oli lisäksi taudin aggressiivinen muoto, ja muutos oli yleisin tai jopa ainoa ARLTS1 muutos tutkituissa näytteissä. ARLTS1-geenin todettiin ali-ilmentyvän syöpäkudosnäytteissä, mikä vahvistaa geenin toimivan kasvunrajoitegeeninä. Bioinformatiiviset analyysit paljastivat ARLTS1:n ilmentymisen olevan vahvasti yhteydessä immuunijärjestelmän prosesseihin. Tätä immuunijärjestelmän ja mahdollisen tulehduksen osuutta eturauhassyövän synnyssä ja ARLTS1-geenin toiminnassa tutkittiin syvemmin hyödyntämällä eturauhassyöpäperheiden SNP-genotyyppaus- ja RNA:n sekvensointimateriaaleja. Tutkimalla eturauhassyöpäperhenäytteiden kokoverestä eristettyä RNA:ta, ARLTS1:n ali-ilmentyminen havaittiin jo ituradan tasolla, ja lähialueen geenimuutosten todettiin vaikuttavan ARLTS1-geenin ilmentymisen tasoon. Tämä väitöskirjatutkimus antaa arvokasta uutta tietoa eturauhassyövän molekyylitason ilmiöistä. Tulevaisuudessa, lisätutkimusten jälkeen, voimme tutkia löydettyjä, taudille altistavia geenivirheitä kantavien henkilöiden sairastumisalttiutta, paitsi keräämässämme perhemateriaalissa, myös väestötasolla, ja mahdollisesti kehittää geenitestin perityn alttiuden diagnosoimiseksi.Prostate cancer is the most common malignancy among men in industrialised countries, including Finland. It is a heterogeneous disease with definitive risk factors that include age, ethnic origin and family history. In Finland, the incidence of prostate cancer is 89.4/100,000 and in 2010, 4,697 new prostate cancer cases were diagnosed (http://www.cancer.fi/syoparekisteri/en/). Despite extensive research over the last decade, the aetiological risk factors and genes underlying the genetic susceptibility to prostate cancer remain largely unclear, which has hampered effective prevention and the development of better treatments. Mutations to known high-penetrance cancer predisposition genes can only explain a small fraction of cancer cases, and therefore, a polygenic model has been proposed in which several low-penetrance alleles may have a multiplicative and/or modifying effect that accounts for a substantial proportion of the familial aggregation of cancer. One such candidate gene is ARLTS1 (ADP-ribosylation factor like tumour suppressor 1, also known as ARL11, ADP-ribosylation factor-like 11), a tumour suppressor gene that is known to function in many human cancers and to play a role in apoptotic signalling. Interestingly, the chromosomal area 13q14, where ARLTS1 resides, was identified in a multi-centre genome-wide linkage search for new prostate cancer susceptibility genes in families with at least five affected members. In addition, the 13q14 locus is among the most frequently deleted chromosomal regions in prostate cancer and hereditary prostate cancer, suggesting that ARLTS1 could be a target for both germline and somatic mutations. The aim of this thesis study was to provide important new knowledge on the genetics and function of the tumour suppressor gene, ARLTS1, in prostate cancer, and to determine the molecular mechanisms involved in prostate cancer development and susceptibility, especially in patients with a family history of prostate cancer. The outcome of this study can be used to establish a basis for novel strategies for the diagnostics, prevention, prognosis and screening of prostate cancer, including possible novel therapeutic strategies. We performed direct sequencing and genotyping analyses on both germline DNA from prostate cancer patients and on clinical tumours, xenograft samples and prostate cancer cell lines. Additionally, colorectal and breast cancer samples were analysed. The whole coding region of ARLTS1 was analysed in Finnish familial cancer patients who had at least one affected 1st or 2nd degree relative. The results of this thesis suggest that ARLTS1 polymorphisms, G194T (Gly65Val) and T442C (Cys148Arg), increase the risk of prostate cancer. Further studies of the T442C variant revealed a statistically significant association with an increased risk for homozygous CC carriers both in unselected and familial prostate cancer cases. T442C CC variant carriers had an elevated risk of developing more aggressive disease. Additionally, T442C was the only variant observed with a greater frequency among malignant tissue samples, prostate cancer cell lines and xenografts, supporting its role in prostate carcinogenesis. Interestingly, the T442C variant was the only ARLTS1 variant found in any of the prostate cancer cell lines tested. Q-RT-PCR revealed that ARLTS1 is widely down-regulated in prostate cancer cell lines, xenografts and tumours. Most of the down-regulated samples also had the CC genotype for the T442C variant. The CC risk genotype was also associated with decreased ARLTS1 expression in immunologically relevant lymphoblastoid cell lines. In addition, the ARLTS1 co-expression signature confirmed the low expression of ARLTS1 in prostate cancer, and ARLTS1 expression was strongly associated with immune system processes. RNA expression analysis of whole-blood derived samples from 84 familial prostate cancer cases and 15 controls showed a significant decrease in ARLTS1 expression levels in prostate cancer cases, indicating an effect of germline alteration on ARLTS1 expression levels. The regulation of ARLTS1 expression was analysed with the expression quantitative trait loci (eQTL) method, and altogether, we identified 14 significant cis-eQTLs located in regulatory regions of the 13q14 locus that affected ARLTS1 expression levels

Vaikeaa viivytystaistelua vai voittoisaa vastuunjakoa? Tutkielma lastensuojelun ja koulun sosiaalityön yhteistyöstä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun ja koulun sosiaalityön yhteistyötä. Tutkimuksen kohteena ovat lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja koulukuraattorit sekä heidän ajatuksensa tämänhetkisestä yhteistyöstä, sen ongelmista, esteistä ja toisaalta mahdollisuuksista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista yhteistyötä koulukuraattorit ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät tekevät, miksi yhteistyötä tehdään ja millaiset seikat yhteistyöhön vaikuttavat. Lisäksi tutkielma pyrkii selvittämään, millainen tarve yhteistyölle on ja millaisia toiveita sille asetetaan. Tutkimus on laadullinen tutkimus, se linkittyy käytännön sosiaalityön tutkimukseen ja kehittävään työn tutkimukseen. Tutkimusta varten on kerätty kaksi eri aineistoa. Ensimmäinen aineisto koostuu yhteistyötä kartoittavista kyselylomakkeista, jotka lähetettiin 34 tamperelaiselle lastensuojelun sosiaalityöntekijälle ja 17 tamperelaiselle koulukuraattorille. Toisen aineiston muodostavat kolmen koulukuraattorin ja kolmen lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelut. Aineistojen analyysimenetelmänä oli sisällön analyysi. Koulun sosiaalityö ja lastensuojelu toteuttavat niille lastensuojelulaissa annettua tehtävää. Lastensuojelu ja koulun sosiaalityö voidaan nähdä kehittävän työn tutkimuksen periaatteiden mukaan rinnakkaisina toimintajärjestelminä, jotka molemmat toimivat erityistä tukea tarvitsevien lasten ja heidän perheidensä kanssa. Työn kohde, välineet ja säännöt, työnjako sekä työyhteisö ovat kuitenkin erilaiset, mikä luo jo luonnostaan jännitteitä yhteistyöhön. Tutkimustulosten mukaan koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyö on moninaista ja vaihtelevaa. Yhteistyötä pidetään tärkeänä ja sitä tehdään tarvittaessa. Olemassa oleva yhteistyö perustuu pitkälti henkilökohtaiseen tuntemiseen, ei yhteistyörakenteisiin, mikä tekee yhteistyöstä haavoittuvaa. Yhteistyö painottuu lastensuojeluprosessien alkupäähän. Yhteistyö voi myös alkaa vasta silloin, kun lapsen tilanne oli jo kriisiytynyt. Tällaisessa tilanteessa koulun ilmoitus lastensuojeluun oli tullut liian myöhään tai koulun ilmaisemaa huolta ei otettu lastensuojelussa tosissaan. Yhteistyön esteet ja ongelmat voidaan luokitella tutkielmani perusteella seuraavasti: 1. yhteistyön rakenteet puuttuvat, 2. ongelmat asenteissa, 3. tiedon puutteesta johtuvat ongelmat 4. erilaisista rooleista, näkökulmista ja toimintakulttuureista johtuvat ongelmat sekä 5. erilaiset odotukset. Erityisesti asenteisiin liittyvät ongelmat korostuvat. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen näytti myös muodostavan ongelmia yhteistyöhön. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin lastensuojelun näkökulmasta liian vähän ja liian myöhään ja koulukuraattorit kokivat ilmoitusten tekemisen vaikeaksi ja joskus myös hyödyttömäksi. Yhteistyön ongelmat liittyivät koulukuraattorien monimuotoiseen rooliin koulun, lastensuojelun sekä lapsen ja perheen välissä. Koulun sosiaalityön näkökulma oli lastensuojeluprosesseissa usein lapsen tarpeita painottava, kun taas lastensuojelussa ajateltiin enemmän tilannetta koko perheen näkökulmasta. Yhteistyötä edistävät seikat voidaan luokitella seuraavasti: 1. asenteet ja arvostus, 2. yhteiset toimintamallit ja toimivat yhteistyön rakenteet ja 3. tunteminen. Tutkielmassa nousee esiin myös yhteistyön parantamisehdotuksia. Näitä ovat mm. säännöllisten tapaamisten järjestäminen, henkilökohtaisen tuntemisen lisääminen, selkeiden mallien ja rakenteiden luominen yhteistyölle sekä tiedon jakaminen ja yhteistyön levittäminen myös varsinaisen asiakastyön ulkopuolelle. Koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyö näyttää olevan enemmän ”vaikeaa viivytystaistelua” kuin ”voittoisaa vastuunjakoa.” Sillä on kuitenkin mahdollisuus muuttua enemmän kohti voittoisaa vastuunjakoa, sillä yhteistyön hyöty yleisesti tunnustetaan ja yhteistyö koetaan tärkeäksi. Avainsanat: lastensuojelu, koulun sosiaalityö, yhteistyö, koulukuraattori, lastensuojelulaki, lapsiperheiden palvelujärjestelm

Vaikeaa viivytystaistelua vai voittoisaa vastuunjakoa? Tutkielma lastensuojelun ja koulun sosiaalityön yhteistyöstä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun ja koulun sosiaalityön yhteistyötä. Tutkimuksen kohteena ovat lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja koulukuraattorit sekä heidän ajatuksensa tämänhetkisestä yhteistyöstä, sen ongelmista, esteistä ja toisaalta mahdollisuuksista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista yhteistyötä koulukuraattorit ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät tekevät, miksi yhteistyötä tehdään ja millaiset seikat yhteistyöhön vaikuttavat. Lisäksi tutkielma pyrkii selvittämään, millainen tarve yhteistyölle on ja millaisia toiveita sille asetetaan. Tutkimus on laadullinen tutkimus, se linkittyy käytännön sosiaalityön tutkimukseen ja kehittävään työn tutkimukseen. Tutkimusta varten on kerätty kaksi eri aineistoa. Ensimmäinen aineisto koostuu yhteistyötä kartoittavista kyselylomakkeista, jotka lähetettiin 34 tamperelaiselle lastensuojelun sosiaalityöntekijälle ja 17 tamperelaiselle koulukuraattorille. Toisen aineiston muodostavat kolmen koulukuraattorin ja kolmen lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelut. Aineistojen analyysimenetelmänä oli sisällön analyysi. Koulun sosiaalityö ja lastensuojelu toteuttavat niille lastensuojelulaissa annettua tehtävää. Lastensuojelu ja koulun sosiaalityö voidaan nähdä kehittävän työn tutkimuksen periaatteiden mukaan rinnakkaisina toimintajärjestelminä, jotka molemmat toimivat erityistä tukea tarvitsevien lasten ja heidän perheidensä kanssa. Työn kohde, välineet ja säännöt, työnjako sekä työyhteisö ovat kuitenkin erilaiset, mikä luo jo luonnostaan jännitteitä yhteistyöhön. Tutkimustulosten mukaan koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyö on moninaista ja vaihtelevaa. Yhteistyötä pidetään tärkeänä ja sitä tehdään tarvittaessa. Olemassa oleva yhteistyö perustuu pitkälti henkilökohtaiseen tuntemiseen, ei yhteistyörakenteisiin, mikä tekee yhteistyöstä haavoittuvaa. Yhteistyö painottuu lastensuojeluprosessien alkupäähän. Yhteistyö voi myös alkaa vasta silloin, kun lapsen tilanne oli jo kriisiytynyt. Tällaisessa tilanteessa koulun ilmoitus lastensuojeluun oli tullut liian myöhään tai koulun ilmaisemaa huolta ei otettu lastensuojelussa tosissaan. Yhteistyön esteet ja ongelmat voidaan luokitella tutkielmani perusteella seuraavasti: 1. yhteistyön rakenteet puuttuvat, 2. ongelmat asenteissa, 3. tiedon puutteesta johtuvat ongelmat 4. erilaisista rooleista, näkökulmista ja toimintakulttuureista johtuvat ongelmat sekä 5. erilaiset odotukset. Erityisesti asenteisiin liittyvät ongelmat korostuvat. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen näytti myös muodostavan ongelmia yhteistyöhön. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin lastensuojelun näkökulmasta liian vähän ja liian myöhään ja koulukuraattorit kokivat ilmoitusten tekemisen vaikeaksi ja joskus myös hyödyttömäksi. Yhteistyön ongelmat liittyivät koulukuraattorien monimuotoiseen rooliin koulun, lastensuojelun sekä lapsen ja perheen välissä. Koulun sosiaalityön näkökulma oli lastensuojeluprosesseissa usein lapsen tarpeita painottava, kun taas lastensuojelussa ajateltiin enemmän tilannetta koko perheen näkökulmasta. Yhteistyötä edistävät seikat voidaan luokitella seuraavasti: 1. asenteet ja arvostus, 2. yhteiset toimintamallit ja toimivat yhteistyön rakenteet ja 3. tunteminen. Tutkielmassa nousee esiin myös yhteistyön parantamisehdotuksia. Näitä ovat mm. säännöllisten tapaamisten järjestäminen, henkilökohtaisen tuntemisen lisääminen, selkeiden mallien ja rakenteiden luominen yhteistyölle sekä tiedon jakaminen ja yhteistyön levittäminen myös varsinaisen asiakastyön ulkopuolelle. Koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyö näyttää olevan enemmän ”vaikeaa viivytystaistelua” kuin ”voittoisaa vastuunjakoa.” Sillä on kuitenkin mahdollisuus muuttua enemmän kohti voittoisaa vastuunjakoa, sillä yhteistyön hyöty yleisesti tunnustetaan ja yhteistyö koetaan tärkeäksi. Avainsanat: lastensuojelu, koulun sosiaalityö, yhteistyö, koulukuraattori, lastensuojelulaki, lapsiperheiden palvelujärjestelm

Pienten lasten myötätuntoteot varhaiskasvatuksessa : kasvattaja myötätuntotekojen tukijana

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen työntekijöiden havaintoja alle 3-vuotiaiden lasten myötätuntoteoista varhaiskasvatuksessa. Tarkoitus oli myös selvittää työntekijöiden näkemyksiä siitä, kuinka he voivat tukea myötätuntotekoja ja myötätuntokulttuurin rakentumista. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä kasvattajien ymmärrystä ja tietämystä myötätuntoteoista ilmiönä sekä oman roolinsa merkityksestä lasten myötätuntotekojen tukijana. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen kaupungin kasvatus- ja opetuspalveluiden kanssa. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla, joka toteutettiin ryhmähaastatteluna. Ryhmähaastatteluun osallistui kuusi varhaiskasvatuksen työntekijää, jotka työskentelivät alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä. Aineiston sisällönanalyysi toteutettiin käyttäen apuna sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa analyysimenetelmää. Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että varhaiskasvatuksen arjessa jo alle kolmivuotiaat lapset tekevät toisilleen myötätuntotekoja auttaen tai lohduttaen toisiaan. Tulokset osoittavat, että kasvattajalta vaaditaan sensitiivistä läsnäoloa ja herkkyyttä havaita ja tarttua tilanteisiin, joissa myötätunnon osoittamista lasten välillä tapahtuu. Olemalla itse myötätuntoinen, mallintamalla myötätuntotekoja sekä sanoittamalla tilanteita, joissa myötätuntotekoja tehdään, kasvattaja mahdollistaa ja tukee lasten välisiä myötätuntotekoja. Jotta kaikki yhteisön jäsenet sitoutuvat myötätuntoisen toimintakulttuurin rakentamiseen, yhteisö tarvitsee yhteiset arvot, joista myötätunto on yksi. Jokaisen kasvattajan on kuitenkin itse tiedostettava, mitä myötätuntoteot ovat, jotta myötätuntokulttuurin on mahdollista laajentua koko yhteisöön.The purpose was to study the educators’ observations of acts of compassion of children under three years of age. The purpose was also to study the educators’ view on how they can support acts of compassion and build a culture of compassion. The objective was to increase the educators’ understanding and knowledge of acts of compassion as a phenomenon as well as the significance of their own role as a supporter of compassion. Qualitative research method was used in the thesis. The material was gathered by focused group-interviews. The material was and analysed using both data and theory driven content analysis. The results show that in the daily life of early childhood education even children under three years of age do acts of compassion by helping or consoling each other. The results indicate that sensitive presence and sensibility are required from the educator to notice and catch the situations where acts of compassion between children happen

PALB2 variants in hereditary and unselected Finnish Prostate cancer cases

Background PALB2 1592delT mutation is associated with increased breast cancer and suggestive prostate cancer (PRCA) risk in Finland. In this study we wanted to assess if any other PALB2 variants associate to increased PRCA risk and clinically describe patients with formerly found PALB2 1592delT mutation. Methods Finnish families with two or more PRCA cases (n = 178) and unselected cases (n = 285) with complete clinical data were initially screened for variants in the coding region and splice sites of PALB2. Potentially interesting variants were verified in additional set of unselected cases (n = 463). Results From our clinically defined sample set we identified total of six variants in PALB2. No novel variants among Finnish PRCA cases were found. Clinical characteristics of the variant carriers, including the previously described family carrying PALB2 1592delT, revealed a trend towards aggressive disease, which also applied to a few non-familial cases. Hypersensitivity to mitomycin C (MMC) of lymphoblasts from individuals from the family with 1592delT revealed haploinsufficiency among carriers with altered genotype. Conclusions Though any of the detected PALB2 variants do not associate to PRCA in population level in Finland it cannot be ruled out that some of these variants contribute to cancer susceptibility at individual level.BioMed Central Open acces