Työhyvinvoinnin edistämistä yhteistyöllä

Työelämän jatkuvissa muutoksissa työntekijöiden työhyvinvointi ja sen kehittäminen on yksi keskeinen painopiste. Hyvinvoivat ihmiset tekevät hyvän tuloksen ja he ovat työpaikan tärkein voimavara. Master-koulutukseen kuuluvassa opinnäytetyössä kuvattiin erään päiväkodin työhyvinvoinnin tila henkilöstön kokemana. Lisäksi kuvattiin henkilöstön kokemuksia niistä vahvuuksistaan, joiden avulla työhyvinvointia voidaan kehittää aiempaa paremmaksi sekä työhyvinvointiin liittyviä epäkohtia. Opinnäytetyön tuloksena laadittiin työhyvinvoinnin edistämisen suunnitelma työhyvinvoinnin portaat -mallia soveltaen. Tutkimus- ja kehittämisprosessi päättyi työhyvinvointiportaiden mukaiseen kehittämiskohteiden täsmentämiseen. Näin työhyvinvoinnin edistämisen suunnitelma mahdollisti tutkimustulosten viemisen konkreettisen toiminnan tasolle. Työyhteisö jatkoi valittujen kehittämiskohteiden mukaista toimintaa ja arvioi säännöllisesti työhyvinvoinnin edistymistä. Opinnäytetyön prosessin liittyvä yhteinen tutkimus- ja kehittämisprosessi tuotti myös käyttökelpoisia arvioinnin työvälineitä työyhteisön käyttöön työhyvinvoinnin edistymisen arvioimiseksi. Opinnäytetyö on yksi esimerkki master-koulutuksessa valmistuneesta työelämän kehittämistyöstä, joka toteutettiin opiskelijan, työelämän edustajien ja opettajien yhteistyössä

Aputytöstä asiantuntijaksi – 120 vuotta sairaanhoitajakoulutusta Oulussa

Aputytöstä asiantuntijaksi – 120 vuotta sairaanhoitajakoulutusta Oulussa artikkelissa kuvataan lyhyesti koulutuksen juhlakonferenssin sisällöllisiä teemoja koulutus, tutkimus- ja kehittämistoiminta, johtaminen ja esimiestyö, sairaanhoitajan työ tulevaisuudessa ja kansainvälinen yhteistyö. Koulutus on kehittynyt kursseista asiantuntijoiden koulutukseen. Muutos on heijastellut ympäröivän yhteiskunnan tilannetta ja on vastannut työelämän tarpeisiin. Oulun sairaanhoitajakoulutus on tuottanut osaajia alueelle, koko Suomeen ja kansainvälisiin tehtäviin. Sairaanhoitajan tehtävänä on auttaa ihmistä, tervettä tai sairasta, niissä toiminnoissa, jotka edistävät terveyttä tai toipumista tai auttavat kuolemaan rauhallisesti. Sairaanhoitaja on hoitotyön asiantuntija, joka työskentelee perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, sosiaalihuollossa ja yksityisen sekä kolmannen sektorin alueilla. Sairaanhoitaja toteuttaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Sairaanhoitaja tekee tutkimus- ja kehittämistoimintaa yhteistyössä työelämän ja palveluiden käyttäjien kanssa. Kansainvälinen verkostoituminen ja yhteistyö sairaanhoitajan tulevaisuuden osaamista. Hoitotyön koulutuksen ja käytännön johtamisessa on tärkeää, että johtaja tuntee alan sisältöä ja toimintaa sekä tulevaisuuden haasteita. Sote-alan palvelut, hoitovälineet ja käytännöt uudistuvat teknologian, digitaalisten palveluiden ja hoitomenetelmien kehittymisen myötä. Tänä päivänä sote-uudistus organisoituu uusilla palveluiden järjestämisvastuussa olevilla sote-alueilla. Tässä muutoksessa kaikkien tulee kyetä kohdentamaan toimintaansa kohti tulevaisuuden osaamistarpeita. Asiakkaiden rooli kasvaa oman terveyden edistämisessä omahoito tuotteiden kehittyessä. Teknologian ja etälääketieteen kehittyminen sekä väestön oman osaamisen kasvaminen tukevat asiakkaan aktiivista roolia. Sairaanhoitajien osaamisvaatimukset lisääntyvät heidän toimiessaan vaativissa sairaanhoidollisissa tehtävissä kotisairaalaympäristöissä

Sairaanhoitajakoulutus Oulussa

Sairaanhoitajan työ on yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Hoitotyö on terveyttä edistävää, sairauksia ennalta ehkäisevää, ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa sairauden aikana ja kuntouttavaa. Sairaanhoitaja kohtaa ihmisiä heidän elämäntilanteidensa kriittisinä aikoina. Sairaanhoitajan työ on sidoksissa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Koulutuksessa painottuvat nyt ja tulevaisuudessa teknologian, robotisaation, digitalisaation ja tiedon käyttö potilasta hoitaessa. Tämä muuttaa sairaanhoitajan työtä potilaslähtöiseksi ja entistä enemmän potilaan kotona tapahtuvaksi hoitotyöksi esimerkkinä kotisairaalatoiminta. Työ tulee kuitenkin edelleen olemaan inhimillistä, luotettavaa ja ammattitaitoista työtä ihmisen lähellä. Sairaanhoitajakoulutus on muuttunut 120 vuoden aikana kurssimuotoisesta koulutuksesta korkeakoulutukseksi. Ihmisten terveyteen ja sairauteen liittyvät ongelmat ovat muuttuneet esimerkiksi rokotusohjelmien ja ravitsemukseen liittyvän tiedon lisääntymisen myötä. Sairaanhoitajan rooli on muuttunut asiantuntijaksi, jonka toimintaa pääosin ohjaa hoitotieteellinen tietoperusta. Sairaanhoitaja käyttää työssään myös monitieteistä tietoa toteuttaessaan potilaan kokonaishoitoa. Koulutuksessa oppimisympäristöjä ja opetusmenetelmiä kehitetään mahdollistamaan opiskelu lähes autenttisesti virtuaali- ja simulaatio-oppimisympäristöissä

Kolmikantayhteistyö auttaa master-opiskelijaa osaamistaan vastaavalle uralle

Työelämän ja ammattikorkeakoulun edustajat muodostavat yhdessä toinen toisistaan hyötyvän verkoston. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot tuottavat työelämään osaajia ja työelämä määrittelee puolestaan osaltaan koulutuksen sisältöjä. Yhteistyö on kuitenkin jäänyt monin paikoin pintapuoliseksi. Kolmikannan mukainen yhteistyö ja sen vahvistaminen ovat lähes tärkeimpiä kehittämiskohteita ylemmän ammattikorkeakoulun toiminnassa. Artikkeli on kolmas YAMK-koulutus vahvaksi tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiovaikuttajaksi tki-hankkeen kolmikantayhteistyötä käsittelevän Oulun osatutkimuksen artikkelisarjasta. Oulun osatutkimus liittyi valtakunnalliseen opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli uudistaa YAMK- toimintoja vahvistamalla tki-työn vaikuttavuutta. Oulun, Turun ja Vaasan ammattikorkeakouluissa toteutetuissa osatutkimuksissa kuvattiin opiskelijoista, työelämän edustajista ja opettajista muodostettujen fokusryhmien kokemuksia kolmikantamallin mukaisesta yhteistyöstä ylemmän ammattikorkeakoulun tki-oppimisympäristöissä. Opiskelijoilla, työelämän edustajilla ja opettajilla on yhteinen tahtotila yhteistyökumppanuuden kehittämiseksi opiskelijan oppimista ja tulevaa urakehitystä edistäväksi

Oulun ammattikorkeakoulun master-tutkintojen opinnäytetöiden itsearviointien kuvaus ja kehittämishaasteet

Tutkimusten mukaan suurin osa master-tutkintojen opinnäytetöistä tehdään yksittäisille yrityksille ja opinnäytetöistä saatujen tulosten hyöty alueen elinkeinoelämälle jää vähäiseksi. Parhaimmillaan opinnäytetyöt voisivat kehittää olemassa olevia työelämän käytäntöjä opiskelijan taustaorganisaatiota laajemmasta näkökulmasta, jolloin niillä olisi todellista alueellista vaikuttavuutta. Oulun ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulututkintokoulutuksen kehittämisprojektissa vuosina 2012-2014 arvioitiin itsearviointina master-tutkintojen opinnäytetöiden prosessia. Itsearvioinnit kohdistuivat kymmeneneen eri koulutusohjelmaan. Itsearvioinneissa opinnäytetyön tekeminen kuvattiin hanke- ja työelämäyhteistyöhön osallistumisena. Kehittämiskohteiksi nousivat työelämän systemaattinen osallistuminen tutkimus- ja kehitystyön suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Lisäksi esille nousi seurannan tekeminen tk-työn tulosten hyödystä, käyttökelpoisuudesta ja vaikuttavuudesta työelämälle ja alueen elinkeinoelämälle. Mietittävä on myös, millaisilla tuloksilla, tuotteilla ja palveluilla saadaan alueelle yrittäjyyttä ja työpaikkoja sekä miten opiskelijat saavuttavat master-tutkinnolle asetetun osaamisen tason olemalla mukana tk-työssä yhdessä työelämän kanssa. Myös koulutusalojen keskinäiseen yhteistyöhön ja vuorovaikutuksen toteutumiseen monialaisena tk-työnä tulee kiinnittää huomoita

Kertomuksia psyykkisestä väkivallasta terveydenhuollon työ- ja opiskeluyhteisöissä

Abstract The present paper discusses mental violence on the basis of empirical narrations submitted by health-care employees and students. The general belief is that people who work or study in the health care sector are aware of the nature of mental violence – guided by ethic principles, their education and the requirements of health care professions – and recognize its impact on people's lives and health, work and studying. However, surveys indicate that mental violence occurs in health care communities between the patient and the professional helper and between staff members. This investigation falls in a category between nursing science and feministic research and features a narrative approach. In the theory section, I will discuss terms closely connected with mental violence and earlier investigations on that particular topic. I will also define what is meant with mental violence in this paper. The research material was collected at two stages in 2002–2006. The material for the first stage consisted of 32 letters from health-care employees and students, while that for the second stage was collected through discussions with those narrators who had given their consent and contact details in their letters. Analysed letters and interviews produced a total of 482 pages of text. At first I analysed the original empirical narrations of mental violence by applying parts of Labov's (1982) structural analysis, which were orientation, method, evaluation and solution. In this way the narrations could be reduced to the level of core narrations specific to individual and community. The individual-specific core narrations comprised the Narration of vulnerability, Narration of enthusiasm, Narration of questioning routines, Narration of being a newcomer, Narration of leadership and Narration of awareness, and the community-specific core narrations the Narration of a fatigued work community and Narration of work community as the victim of mental violence. I then analysed the individual-specific and community-specific core narrations by means of the Categorical-Content method, drawing up a complete narration of mental violence. The analysis involved two stages, of which the first involved formulating four narrations from the core narrations by means of the Categorical-Content method. The names of the narrations are the Narration of the arousing of mental violence, Narration of the means of mental violence, Narration of the consequences of mental violence and Narration of recovery from mental violence. On the basis of the above narrations, I then compiled stories connected with their contents by means of the Categorical-Content analysis method. The core narrations, specific to individual and community, account for the narrations that the persons participating in the research considered to be of significance to themselves. The complete narration of mental violence that I formed using the Categorical-Content analysis method represents general knowledge of the empirical narrations of mental violence written or told by the participating health-care employees and students. According to the complete narration, mental violence develops in communities where the conditions favouring mental violence are hierarchical structures, their negative bureaucratic operation and management methods, and economic recession and its consequences. Favourable conditions also include changes in community values. In conditions of this kind, the victims of mental violence, persons resorting to mental violence and those assisting in it make up a problematic system of interaction. Together they can exhaust the victim of mental violence and cause the feeling of complete fatigue and burnout, from which it is difficult yet possible to recover. For people fatigued by mental violence, recovery means efforts to reach a new beginning in life, regaining of life and loss of life.Tiivistelmä Tutkimuksessani kuvaan psyykkistä väkivaltaa terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kokemuksellisten kertomusten avulla. Terveydenhuollon työ- ja opiskeluyhteisöissä toimivien ihmisten uskotaan eettisten periaatteiden ohjaamina, koulutuksensa ja terveydenhuollon ammattien harjoittamisessa edellytettävien vaatimusten perusteella olevan tietoisia psyykkisen väkivallan luonteesta ja sen merkityksestä ihmisen elämään ja terveyteen, työntekoon ja opiskeluun. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että terveydenhuollon yhteisöissä ilmenee psyykkistä väkivaltaa sekä potilaan ja ammattiauttajan välisessä että henkilökunnan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimus sijoittuu hoitotieteen ja naistutkimuksen välimaastoon ja sen lähestymistapa on narratiivinen. Tarkastelen teoriaosassa psyykkisen väkivallan lähikäsitteitä ja aikaisempia tutkimuksia siitä. Lisäksi määrittelen, mitä tarkoitan psyykkisellä väkivallalla tässä tutkimuksessa. Kokosin tutkimusaineiston kahdessa eri vaiheessa vuosina 2002–2006. Ensimmäisen vaiheen aineiston muodostivat terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kirjeet, joita sain 32. Toisen vaiheen aineiston kokosin keskustelemalla niiden kertojien kanssa, jotka antoivat kirjeissään suostumuksensa ja yhteystietonsa. Litteroidut kirjeet ja keskusteluhaastattelut tuottivat aineistoksi 482 sivua tekstiä. Analysoin aluksi alkuperäiset psyykkisen väkivallan kokemukselliset kertomukset soveltaen Labovin (1982) rakenneanalyysin osia, joita olivat orientaatio, menetelmä, arviointi ja ratkaisu. Näin kertomukset pelkistyivät yksilö- ja yhteisökohtaisiksi ydinkertomuksiksi. Yksilökohtaisiksi ydinkertomuksiksi muodostuivat Kertomus haavoittuvuudesta, Kertomus innostuneisuudesta, Kertomus rutiinien kyseenalaistamisesta, Kertomus tulokkuudesta, Kertomus johtajuudesta ja Kertomus tiedostamisesta. Yhteisökohtaisiksi ydinkertomuksiksi muodostuivat Kertomus väsytetystä työyhteisöstä ja Kertomus työyhteisöstä psyykkisen väkivallan uhrina. Tämän jälkeen analysoin yksilö- ja yhteisökohtaiset ydinkertomukset Categorical-Content -analyysimenetelmällä muodostaen psyykkisen väkivallan kokonaiskertomuksen. Analysointi sisälsi kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa muodostin ydinkertomuksista Categorical-Content -analyysimenetelmää käyttäen neljä kertomusta, joiden nimet ovat: Kertomus psyykkisen väkivallan kehittymisestä, Kertomus psyykkisen väkivallan menetelmistä, Kertomus psyykkisen väkivallan seurauksista ja Kertomus psyykkisestä väkivallasta toipumisesta. Edellä mainituista kertomuksista muodostin Categorical-Content -analyysimenetelmää käyttäen edelleen kertomusten sisältöihin liittyvät tarinat. Yksilö- ja yhteiskohtaiset ydinkertomukset kuvaavat niitä kertomuksia, joita tutkimukseen osallistujat ovat pitäneet merkityksellisinä itselleen. Categorical-Content -analyysimenetelmän avulla muodostamani psyykkisen väkivallan kokonaiskertomus edustaa yleistä tietoa tutkimukseen osallistuneiden terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kirjoittamista ja kertomista psyykkisen väkivallan kokemuksellisista kertomuksista. Tämän kokonaiskertomuksen mukaan psyykkinen väkivalta kehittyy yhteisöissä, joissa psyykkiselle väkivallalle otollisia olosuhteita ovat yhteisöjen hierarkkiset rakenteet, niiden kielteiset byrokraattiset toiminta- ja johtamistavat sekä talouslama ja sen seuraukset. Otollisiin olosuhteisiin kuuluvat myös yhteisöjen muuttuneet arvot. Tällaisissa olosuhteissa psyykkisen väkivallan uhrit, psyykkisen väkivallan käyttäjät ja mukana toimijat muodostavat ongelmallisen vuorovaikutussysteemin. Nämä yhdessä voivat johtaa psyykkisen väkivallan uhrin uuvuttamiseen ja aiheuttaa hänelle kokonaisvaltaisen uupumisen ja loppuun kulumisen tunteen, josta toipuminen on vaikeaa mutta mahdollista. Psyykkisen väkivallan uuvuttamille ihmisille toipuminen merkitsee uuden alun tavoittelemista elämässä, elämän saavuttamista ja sen menettämistä

Autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtyminen kolmivuorotyötä tekevässä päivystävässä röntgenyksikössä

Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus Röntgenhoitajien suhtautumiset ja kokemukset ilmentävät uudenlaista työyhteisön toimintakulttuuria, jossa työntekijät yhdessä vastaavat toiminnan sujuvuudesta autonomisen työvuorosuunnittelun avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata päivystävän röntgenyksikön röntgenhoitajien suhtautumista työvuorosuunnitteluun ennen autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymistä ja kokemuksia siihen siirtymisen jälkeen kolmivuorotyötä tekevässä röntgenyksikössä. Aineistot kerättiin kahdella sähköisellä kyselyllä. Menetelmät: Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset: Tulosten mukaan röntgenhoitajat toisaalta epäilivät, toisaalta odottivat autonomista työvuorosuunnittelua. Toteutettuaan autonomista työvuorosuunnittelua he kokivat ongelmia, mutta myös sujuvuutta suunnitellessaan työvuorojaan ja esittivät sen käyttöön parannusehdotuksia. Työhyvinvointivaikutusten osalta autonominen työvuorosuunnittelu koettiin positiiviseksi työssä jaksamisen, työn mielekkyyden ja työvuorojen tasapuolisuuden kannalta. Oli tärkeää vaikuttaa työvuorosuunnittelulla omaan työhön ja sen ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Esille nousi huoli tilanteesta, jolloin ensimmäisenä suunnitteluvuorossa olevat valitsevat parhaimmat työvuorot ja myöhemmin suunnitteleville jäisivät loput. Yhdessä sovittujen reunaehtojen avulla voitiin kuitenkin taata tasapuolisuus, mikä edellytti esimiesten osallisuutta autonomisessa työvuorosuunnittelussa.Aim of the study: Radiographers' views and experiences on autonomous shift planning reflect a new working culture of a work community, in which the employees are responsible for the smooth flow of operations. The objective of the research was to describe the radiographers' views on shift planning before the transition to autonomous shift planning, and the experiences after that in the emergency x-ray unit, in which the three-shift system is used. The data was collected through two electronic questionnaires. Methods: The answers were analysed by data-driven content analysis. According to the results, the radiographers' had doubts, but also expectations towards autonomous shift planning. Results: After they had used the autonomous shift planning, the radiographers experienced problems, but also in some cases that it made planning their shifts smoother. In addition, they presented some proposals for further improvements. Autonomous shift planning was perceived to affect work wellbeing by lessening the work burden, making the work feel more meaningful and adding to the equality of shifts. It was important that, through shift planning, they were able to influence their own work and to balance work and leisure time. A concern which was expressed was of a situation, in which the first ones planning their shifts would choose the best shifts and those who planned later, would get the rest. By mutually outlining the terms of use beforehand, it was generally possible to guarantee equality, but this required the superiors to take part in the shift planning

Kohti todellista ja jatkuvaa master-opiskelijoiden, työelämän edustajien ja opettajien yhteistyötä

Valtakunnalliseen Ylempi ammattikorkeakoulutus vahvaksi tutkimus- kehitys- ja innovaatiovaikuttajaksi -hankkeen yhdessä osatutkimuksessa kehitettiin master-opiskelijoiden, työelämän edustajien ja opettajien välistä yhteistyötä. Tutkimusaineisto kerättiin työelämän edustajien, opiskelijoiden ja opettajien muodostamalta fokusryhmältä maaliskuussa 2015. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia siihen, millaisia kokemuksia fokusryhmällä on yhteistyöstä master-koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-oppimisympäristöissä ja miten opettajien, opiskelijoiden ja työpaikkojen edustajien yhteistyötä voidaan fokusryhmän mielestä kehittää. Tutkimuksessa nousi esille, että opiskelijoiden, työelämän edustajien ja opettajien yhteistyötä tarvitaan lisää. Opiskelijan, opettajan ja työelämän edustajan roolia tulisi selkiyttää, jotta yhteistyöstä saataisiin tavoitteellista ja tuloksia tuottavaa. Keskeinen haaste on luoda yhteistyötä, joka palvelisi ennen kaikkia opiskelijan oppimista. Tällä hetkellä yhteistyön rakentaminen on opettajavetoista ja oppilaitoskeskeistä ja todellinen yhteistyö edellyttää enemmän dialogia eri osapuolten välillä. Taustalla on perinteinen ajatus siitä, että oppilaitokset tuottavat teoreettista osaamista ja varsinainen käytännön työ opitaan työpaikoilla

Toimivan yhteistyömallin kehittäminen ammattikorkeakoulun master-tutkinnoissa

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto (yamk) koulutus on master-koulutusta, jonka kehittämisote on käytäntöorientoitunut. Lähtökohtana on työelämän tarve sellaisista osaajista, jotka ymmärtävät teoriaa ja osaavat soveltaa sitä käytännön työhön. Tähän haasteeseen vastaa osaltaan Yamk-koulutus vahvaksi tki-vaikuttajaksi -hanke, jonka yhtenä tavoitteena on liittää tki-toiminta sekä erilaisissa oppimisympäristöissä tehtävät opiskelijoiden opinnäytetyöt kolmikantamalliin kuuluvien toimijoiden yhteistyönään toteuttavina luontevina kokonaisuuksina. Tässä valtakunnallisessa hankkeessa opiskelijoiden, työelämän edustajien ja opettajien välistä yhteistyötä kutsutaan kolmikantamalliksi. Toimivan yhteistyön saavuttaminen edellyttää opiskelijoiden ja opettajien roolien selkiyttämistä, työyhteisöjen osaamispotentiaalien tunnistamista sekä henkilöstön osallisuutta ja osallistumista kehittämishankkeiden eri vaiheisiin. Artikkelissa kuvataan uudenlaisen yhteistyönmallin rakentamista opettajien, opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa sekä yamk-koulutuksen tämän päivän haasteita ja tulevaisuuden ihannekuvaa. Lisäksi artikkelissa kuvataan Oulun ammattikorkeakoulussa toteutetun tutkimuksen tietoperustaa, aineistonkeruuta sekä tutkimusprosessia