Pakkauksissa esitettyjen materiaaleihin liittyvien ympäristöväittämien tarkastelu

Pakkauksissa on erilaisia ympäristöväittämiä ja ympäristömerkkejä, joista osa liittyy pakkausmateriaaleihin. Nämä merkit voivat olla virallisia esimerkiksi viranomaisen hallinnoimia tai epävirallisia yritysten omia merkkejä. Tässä työssä tarkastellaan erilaisten ympäristöväittämien ja -merkkien paikkaansa pitävyyttä viiden pakkausparin avulla. Pakkauspareista toinen on tuotteen vanha pakkaus ja toinen on tuotteen uusi tai vaihto-ehtoinen pakkaus. Pakkaukset ovat suomalaisessa päivittäistavarakaupassa tai Alkossa myytävien elintarvikkeiden tai käyttötavaroiden kuluttajapakkauksia. Pakkauksista pyritään selvittämään, mitä materiaaleja ne sisältävät ja kuinka paljon. Aluksi pakkaukset kuvattiin kameralla ja tyhjät pakkaukset punnittiin vaa’alla. Mikäli oli mahdollista tai tarpeellista, pakkauksesta otettiin leikekuvat kerrosrakenteen selvittämiseksi. Pakkauksissa käytettyjä materiaaleja selvitettiin DSC:stä saatavien sulamispiikkien ja FTIR:n antamien infrapunaspektrien avulla. Lopuksi pakkauspareissa käytettyjä materiaaleja ja niiden ympäristövaikutuksia vertailtiin syöttämällä mittauksista saadut tulokset CESin Eco Audit -ohjelmaan. Lopputuloksissa pyrittiin löytämään pakkausparista ympäristölle parempi vaihtoehto, sekä tarkastelemaan pakkauksissa esitettyjä ympäristöväittämiä ja -merkkejä saatujen tulosten valossa. Ympäristölle selkeästi parempi vaihtoehto löydettiin kaikista paitsi yhdestä pakkausparista. Tämän yhden pakkausparin kohdalla tuloksia ei voitu pitää selkeänä. Tulosten perusteella voitiin todeta ympäristöväitteiden ja -merkintöjen pitävän pääosin paikkaansa. Mikäli nämä eivät pitäneet paikkaansa, oli se selitettävissä työn tekijän inhimillisellä virheellä tai mittausten tarkkuudella. Viralliset ympäristömerkit ovat varmin ja helpoin tapa varmistua jonkin tuotteen tai pakkauksen ympäristövaikutuksista. Yritysten omat epäviralliset merkit voivat antaa kuluttajalle hyvää ja tarkempaa lisätietoa pakkauksesta, mutta niihin ei voi kuitenkaan aina täysin luottaa. Vastuu synnytetyistä mielikuvista ja kerrotuista faktoista tulisi olla tuotteen valmistajalla eikä kuluttajalla

In vitro -keuhkomallialustojen rakenne ja käyttö COVID-19:n ja muiden tautien tutkimisessa

Tiivistelmä. Hengityselimistöllä on monia eri tehtäviä ihmisen elimistössä, mutta sen päätarkoitus on tuoda happea ulkoilmasta kudoksiin ja viedä hiilidioksidia ulos. Hengityselimistö koostuu ylä- ja alahengitysteistä. Ylähengitysteihin lukeutuvat rakenteet nenästä äänihuuliin, ja alahengitysteihin henkitorvi ja keuhkoputket. Hengityselimistön sairauksia ovat esimerkiksi erilaiset virusinfektiot, astma, keuhkopöhö, keuhkoahtaumatauti sekä syöpä. Virusten aiheuttamat infektiot voivat aiheuttaa eri tasoisia sairauksia. Ne vaihtelevat lievistä ylähengitysteiden infektioista vakaviin alahengitysteiden sairauksiin, kuten keuhkokuumeeseen. SARS-CoV-2 viruksen aiheuttama COVID-19 tauti on aiheuttanut maailmanlaajuisen pandemian. Tauti ilmenee ensin infektiona ylähengitysteissä ja vakavissa tapauksissa se voi edetä alahengitysteihin ja alveoleihin. Keuhkomallialustoilla voidaan mallintaa keuhkojen toimintaa ja tutkia keuhkojen sairauksia. Keuhkomallialusta rakentuu mikrosiruista ja mikrofluidiikasta. Mikrofluidiikkaa hyödyntämällä voidaan hallita erittäin pieniä nestetilavuuksia, lämpötilaa, virtausnopeuksia, gradientteja ja kudosspesifisiä parametrejä. Alveolin ja hiussuonen rajapintaa mallintava keuhkomallialusta koostuu neljän lokeron kokonaisuudesta. Lokerot ovat alveolikanava, hiussuonikanava sekä kaksi kanavaa, joihin kohdistetaan imua. Mallissa käytetään PDMS-kalvoa, joka päällystetään soluväliaineella (fibronektiinillä tai kollageenilla) erottamaan alveoli- ja kapillaarikanava toisistaan. Kalvon alveolipuolelle viljellään ihmisen alveolien epiteelisoluja ja kapillaarikanavan puolelle ihmisen hiussuonen endoteelisoluja. Ilman ja nesteen rajapinta (ALI) muodostettiin päästämällä ilmaa alveolikanavan puolelle. Rakenteensa ansiosta mallilla voidaan imitoida hengityksen aiheuttamaa liikettä alveolin ja kapillaarin rajapinnassa. Sivukanaviin kohdistetaan imua, jolloin alveoli- ja kapillaarikanavan välinen kalvo venyy, kuten tapahtuu oikeissakin alveoleissa. Hengitysteitä mallintava keuhkomallialusta koostuu kolmesta kerroksesta, jotka ovat elatusainesäiliö, PET-kalvo ja PDMS:tä tehdyt hengitystiet. Hengitystiemallissa on kolme symmetrisesti jakautuvaa kanavaa. Tällaisella keuhkomallialustalla voidaan simuloida keuhkojen altistumista pienhiukkasille ALI olosuhteissa. Eläimiä käytetään tautien tutkimiseen ja lääkkeiden kehittämiseen, mikä on kallista ja aikaa vievää. Ihmisen ja eläimen fysiologiset ominaisuudet eroavat toisistaan, minkä vuoksi eläimillä tehtyjen kokeiden tulokset ovat vaihtelevia. Eläimillä saadut lupaavat tulokset eivät takaa samanlaisia tuloksia ihmisillä. Keuhkomallialustoilla on tutkittu monia eri keuhkosairauksia. Keuhkopöhön tutkimisessa keuhkomallialustalla mallinnettiin lääketoksisuuden aiheuttamaa keuhkopöhöä syöttämällä alustalle IL-2:ta sekä hoitoina angiopoietiini-1:tä sekä TRPV4-ionikanavien salpaajaa. Tutkimuksessa havaittiin IL-2:n aiheuttavan nesteen vuotamisen alveolikanavan puolelle. Angiopoietiini-1 esti nesteen valumisen alveolikanavaan, ja TRPV4 lääke esti hiussuonten läpäisevyyden nousun, jonka IL-2 ja syklinen mekaaninen rasitus aiheuttivat. Ei-pienisoluista adenokarsinooma keuhkosyöpää tutkittiin keuhkomallialustalla ja havaittiin, että syöpäsolut ilmentävät samanlaista kasvaimen kasvua, hyökkäämistä ja hoitovasteita, joita on havaittu potilaillakin. Mallinnuksessa havaittiin myös, että alveolialustalla hengitysliikkeillä on syöpäsolujen kasvuun suuri merkitys. Ilman hengitysliikkeitä solut kasvoivat ja levisivät isommalle alueelle, kuin hengitysliikkeiden aikana. Keuhkoveritulpan muodostumista mallinnettiin keuhkomallialustalla, jota oli muokattu niin, että verta voitiin lisätä kapillaarikanavaan elatusaineen sijaan. Myös alveolikanavaan viljeltiin kasvaimen solujen sijaan ihmisen primaarisia epiteelisoluja. Endoteeliä stimuloitiin tulehduksellisella sytokiinilla TNF- α:lla, ennen kuin verta syötettiin kanavaan, mikä edisti nopeaa verihiutaleiden kasaantumista ja tukoksen muodostumista. Interleukiini-13 (IL-13) on sytokiini, jolla on huomattava merkitys astmassa. Keuhkomallialustalle syötettiin IL-13:ta ja havaittiin pikarisolujen määrän kasvua, sytokiinien G-CSF ja GM-CSF tuotannon ja erityksen kasvua sekä värekarvasolujen liikefrekvenssin pienenemistä, jotka ovat samankaltaisia havaintoja, joita astmaa sairastavilla potilailla tehdään. Keuhkoahtaumataudin (COPD) mallinnuksessa käytettiin terveeltä potilaalta saatuja soluja sekä COPD:tä sairastavalta potilaalta saatuja alahengitystien epiteelisoluja. Soluja stimuloitiin lipopolysakkaridi endotoksiinilla tai Poly I:C:llä, jolloin COPD mallissa havaittiin suurempaa sytokiinien M-CSF ja interleukiini-8:n eritystä kuin terveitä soluja sisältävässä mallissa. Tulokset heijastavat COPD potilailla tehtyjä havaintoja. Keuhkomallialusta sopii hengitysteiden tartuntatautien, kuten SARS-CoV-2:sen tutkimiseen hyvin, koska suoria kokeellisia havaintoja on haastava tehdä alveolien suuren pinta-alan vuoksi. Verisuonikanava, jossa ylläpidetään virtausta ja jossa infektio voi tapahtua ilman ja nesteen rajapinnassa, mahdollistaa SARS-CoV-2:n alveolien patogeenisuuden tutkimisen. Eräässä tutkimuksessa havaittiin infektion vaikuttavan viruksen pääsyyn solun sisään muuttamalla siihen vaikuttavien tekijöiden ilmentymistä. Virus pääsee tunkeutumaan solun sisään ACE2 (angiotensiinikonvertaasi 2) solukalvoreseptorin kautta, ja infektio aiheutti ACE2:n ekspression vähenemisen. Neuropiliini 1 (NRP1) on integriinejä sitova proteiini, jota esiintyy erityisesti hiussuonten soluissa ja infektio vaikuttikin NRP1 reseptoreiden ekspressioon vähentävästi. Infektio lisäsi TMPRSS2 proteaasin ekspressiota. TMPRSS2 pilkkoo viruksen piikkiproteiineja, mikä mahdollistaa viruksen sulautumisen solun solukalvoon ja pääsyn solun sisään. Infektiolla havaittiin myös olevan vaikutusta solujen morfologiaan. Myös lääkkeillä kuten tosilitsumabilla ja remdesivirillä on havaittu olevan vaikutusta COVID-19 taudin hoidossa. Kudosmallialustoilla uusien lääkkeiden kehitykseen ja seulontaan on saatu vakautta ja joustavuutta. Pluripotentteja kantasoluja hyödynnetään personoitujen kudos- ja elinmallien kehityksessä. Useita kudosmallialustoja yhdistävä malli on havaittu olevan hyvä työkalu lääkkeiden tehokkuuden ja turvallisuuden ennustamisessa

Body Mass Index Trajectory–Specific Changes in Economic Circumstances: A Person-Oriented Approach Among Midlife and Ageing Finns

Economic disadvantage is related to a higher risk of adulthood obesity, but few studies have considered whether changes in economic circumstances depend on a person’s body mass index (BMI) trajectory. We identified latent BMI trajectories among midlife and ageing Finns and captured individual-level changes in economic circumstances within the BMI trajectories utilizing sequence analysis. We used the Helsinki Health Study cohort data of initially 40–60-year-old Finnish municipal employees, with four survey questionnaire phases (2000–2017). Each survey included identical questions on height and weight, and on economic circumstances incorporating household income and current economic difficulties. Based on computed BMI, we identified participants’ (n = 7105; 82% women) BMI trajectories over the follow-up using group-based trajectory modeling. Four BMI trajectories were identified: stable healthy weight (34% of the participants), stable overweight (42%), overweight to class I obesity (20%), and stable class II obesity (5%). Lower household income level and having economic difficulties became more common and persistent when moving from lower- to higher-level BMI trajectories. Differences in household income widened over the follow-up between the trajectory groups, whereas economic difficulties decreased equally in all trajectory groups over time. Our study provides novel information on the dynamic interplay between long-term BMI changes and economic circumstances

Body Mass Index Trajectory–Specific Changes in Economic Circumstances: A Person-Oriented Approach Among Midlife and Ageing Finns

Economic disadvantage is related to a higher risk of adulthood obesity, but few studies have considered whether changes in economic circumstances depend on a person’s body mass index (BMI) trajectory. We identified latent BMI trajectories among midlife and ageing Finns and captured individual-level changes in economic circumstances within the BMI trajectories utilizing sequence analysis. We used the Helsinki Health Study cohort data of initially 40–60-year-old Finnish municipal employees, with four survey questionnaire phases (2000–2017). Each survey included identical questions on height and weight, and on economic circumstances incorporating household income and current economic difficulties. Based on computed BMI, we identified participants’ (n = 7105; 82% women) BMI trajectories over the follow-up using group-based trajectory modeling. Four BMI trajectories were identified: stable healthy weight (34% of the participants), stable overweight (42%), overweight to class I obesity (20%), and stable class II obesity (5%). Lower household income level and having economic difficulties became more common and persistent when moving from lower- to higher-level BMI trajectories. Differences in household income widened over the follow-up between the trajectory groups, whereas economic difficulties decreased equally in all trajectory groups over time. Our study provides novel information on the dynamic interplay between long-term BMI changes and economic circumstances

Intergenerational social mobility and body mass index trajectories – A follow-up study from Finland

Evidence remains unclear on how intergenerational social mobility is associated with body mass index (BMI) and its long-term changes. Our study identified BMI trajectories from middle to older age by intergenerational social mobility groups and stratified the analyses by gender and two birth cohorts (birth years 1940‒1947 and 1950–1962). We used questionnaire-based cohort data that consists of four survey phases: 2000–2002, 2007, 2012, and 2017. In Phase 1, participants were 40–60-year-old employees of the City of Helsinki, Finland. Our analytical sample consisted of 6,971 women and 1,752 men. Intergenerational social mobility was constructed based on self-reported parental and own education—both divided into high and low—yielding four groups: stable high socioeconomic position (SEP) (high-high), upward social mobility (low-high), downward social mobility (high-low), and stable low SEP (low-low). BMI was calculated from self-reported height and weight from all four phases. Using mixed-effects linear regression, we found increasing BMI trajectories in all four social mobility groups until the age of 65. Women and men with stable high SEP had lower BMI trajectories compared to those with stable low SEP. In the younger birth cohort, women with upward social mobility had a lower BMI trajectory than women with stable low SEP. Additionally, women and men with downward social mobility had higher BMI trajectories than those with stable high SEP. In the older birth cohort, however, the BMI trajectories of upward and downward social mobility groups were somewhat similar and settled between the BMI trajectories of stable high and stable low SEP groups. Our results indicate that the associations between intergenerational social mobility and BMI may depend on gender and birth cohort. Nevertheless, to reduce socioeconomic inequalities in unhealthy weight gain, obesity prevention actions that focus on people who are likely to remain in low SEP might be worthwhile.Peer reviewe

Associations of changes in diet and leisure-time physical activity with employer's direct cost of short-term sickness absence

Several unhealthy lifestyles are associated with increased sickness absence (SA). This study examined the associations of changes in diet and leisure-time physical activity (LTPA) with employer’s direct cost of subsequent short-term (<10 working days) SA. The survey data from phases 1 (2000−2002) and 2 (2007) of the Helsinki Health Study (HHS), a longitudinal cohort study of initially 40−60-year-old employees of the City of Helsinki, Finland, were linked with SA register data. Final data consisted of 4157 employees. Dietary habits were inquired with a short food frequency questionnaire. Consumption of fruits (F) and vegetables (V) was used to indicate healthiness of diet. LTPA was measured with a series of questions on the intensity and the amount of LTPA. Data on short-term SA and salaries (2008−2012) were received from the employers’ registers. A two-part model was used to analyse the associations. Those who improved their F&V consumption from non-daily to daily and persevered physically active got 620 € (95% CI −1194, −47) lower cost than those remaining non-daily F&V consumers and physically inactive. When examining LTPA only, those who persevered physically active or improved from moderately active to active got 19% less cost for the employer than those remaining inactive. Dietary changes were not independently associated with the cost. Improving employees’ diet and LTPA may reduce employer’s direct cost of SA. Although the associations of diet with SA cost were not statistically significant, improvements in diet may contribute to the beneficial associations of LTPA and employer’s cost of SA.Several unhealthy lifestyles are associated with increased sickness absence (SA). This study examined the associations of changes in diet and leisure-time physical activity (LTPA) with employer’s direct cost of subsequent short-term (<10 working days) SA. The survey data from phases 1 (2000−2002) and 2 (2007) of the Helsinki Health Study (HHS), a longitudinal cohort study of initially 40−60-year-old employees of the City of Helsinki, Finland, were linked with SA register data. Final data consisted of 4157 employees. Dietary habits were inquired with a short food frequency questionnaire. Consumption of fruits (F) and vegetables (V) was used to indicate healthiness of diet. LTPA was measured with a series of questions on the intensity and the amount of LTPA. Data on short-term SA and salaries (2008−2012) were received from the employers’ registers. A two-part model was used to analyse the associations. Those who improved their F&V consumption from non-daily to daily and persevered physically active got 620 € (95% CI −1194, −47) lower cost than those remaining non-daily F&V consumers and physically inactive. When examining LTPA only, those who persevered physically active or improved from moderately active to active got 19% less cost for the employer than those remaining inactive. Dietary changes were not independently associated with the cost. Improving employees’ diet and LTPA may reduce employer’s direct cost of SA. Although the associations of diet with SA cost were not statistically significant, improvements in diet may contribute to the beneficial associations of LTPA and employer’s cost of SA.Peer reviewe

Peer selection and influence: Students’ interest-driven socio-digital participation and friendship networks

Digital technologies have been increasingly embedded in students’ everyday lives. Interest-driven socio-digital participation (ISDP) involves students’ pursuit of interests mediated by computers, social media, the internet, and mobile devices’ integrated systems. ISDP is likely to intertwine closely with young people’s social networks that has been scarcely studied quantitatively. To close this gap, the present paper investigated students’ peer selection and influence effects of the intensity of their ISDP and friendship networks. We collected two-wave data by administering a peer nomination to trace students’ friendship networks with peers and a self-reported questionnaire to examine students’ ISDP. Participants were 100 students in Finland (female: 53%; mean age = 13.48, in grade 7 in the first wave). Through stochastic actor-oriented modelling, the results showed that the students’ friendship ties with peers influenced the intensity of their ISDP practices to become more similar. Yet, students did not select peers as friends based on similar intensity levels of ISDP. Utilizing influence effect found in students’ ISDP and their peer networks, we suggest that connected learning (Ito et al., 2013) should be promoted to integrate students’ informal and formal learning in order to bridge the gap between students’ informal interest-related digital practices and formal educational practices.</p

Associations between Childhood Disadvantage and Adult Body Mass Index Trajectories : A Follow-Up Study among Midlife Finnish Municipal Employees

Objective: Childhood disadvantage is associated with a higher risk of adult obesity, but little is known about its associations with body mass index (BMI) trajectories during adulthood. This study aimed first to identify adulthood BMI trajectories, and second to investigate how childhood disadvantage is associated with trajectory group membership. Methods: Data from the Helsinki Health Study, a longitudinal cohort study of initially 40- to 60-year-old employees of the City of Helsinki in Finland, were used. The baseline survey was conducted in 2000–2002, and similar follow-up surveys in 2007, 2012, and 2017. Based on self-reported BMI, participants’ (n =5,266; 83% women) BMI trajectories, including their retrospectively reported BMI at the age of 25 years, were examined. Data on childhood disadvantage, including parental education and 7 types of childhood adversity (their own serious illness; parental divorce, death, mental disorder, or alcohol problems; economic difficulties at home; and peer group bullying) before the age of 16 years, were obtained from the baseline survey. Group-based trajectory modeling was used to identify BMI trajectories, and multinomial logistic regression to analyze the odds for trajectory group membership for the disadvantage variables. Results: Four ascending BMI trajectories in women and men were found: persistent normal weight (trajectory 1; women 35% and men 25%), normal weight to overweight (trajectory 2; women 41% and men 48%), normal weight to class I obesity (trajectory 3; women 19% and men 23%) and overweight to class II obesity (trajectory 4; women 5% and men 4%). Compared to trajectory 1, women with multiple adversities and repetitive peer bullying in childhood had greater odds of belonging to trajectories 3 and 4, whereas men with parental alcohol problems had greater odds of belonging to trajectory 4. For women and men, a low level of parental education was associated with a higher-level BMI trajectory. Conclusions: Low parental education for both genders, multiple adversities and repetitive peer bullying in childhood among women, and parental alcohol problems among men increased the odds of developing obesity during adulthood. Further studies are needed to clarify how gender differences modify the effects of childhood disadvantage on adult BMI trajectories.Objective: Childhood disadvantage is associated with a higher risk of adult obesity, but little is known about its associations with body mass index (BMI) trajectories during adulthood. This study aimed first to identify adulthood BMI trajectories, and second to investigate how childhood disadvantage is associated with trajectory group membership. Methods: Data from the Helsinki Health Study, a longitudinal cohort study of initially 40- to 60-year-old employees of the City of Helsinki in Finland, were used. The baseline survey was conducted in 2000–2002, and similar follow-up surveys in 2007, 2012, and 2017. Based on self-reported BMI, participants’ (n =5,266; 83% women) BMI trajectories, including their retrospectively reported BMI at the age of 25 years, were examined. Data on childhood disadvantage, including parental education and 7 types of childhood adversity (their own serious illness; parental divorce, death, mental disorder, or alcohol problems; economic difficulties at home; and peer group bullying) before the age of 16 years, were obtained from the baseline survey. Group-based trajectory modeling was used to identify BMI trajectories, and multinomial logistic regression to analyze the odds for trajectory group membership for the disadvantage variables. Results: Four ascending BMI trajectories in women and men were found: persistent normal weight (trajectory 1; women 35% and men 25%), normal weight to overweight (trajectory 2; women 41% and men 48%), normal weight to class I obesity (trajectory 3; women 19% and men 23%) and overweight to class II obesity (trajectory 4; women 5% and men 4%). Compared to trajectory 1, women with multiple adversities and repetitive peer bullying in childhood had greater odds of belonging to trajectories 3 and 4, whereas men with parental alcohol problems had greater odds of belonging to trajectory 4. For women and men, a low level of parental education was associated with a higher-level BMI trajectory. Conclusions: Low parental education for both genders, multiple adversities and repetitive peer bullying in childhood among women, and parental alcohol problems among men increased the odds of developing obesity during adulthood. Further studies are needed to clarify how gender differences modify the effects of childhood disadvantage on adult BMI trajectories.Peer reviewe

Potilaan ravitsemustilan arviointi ja NRS 2002 -menetelmän käyttö sairaanhoitajien kokemana

TIIVISTELMÄ Tampereen ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitajakoulutus HILJANEN, NOORA & SALMELA, SANNA: Potilaan ravitsemustilan arviointi ja NRS 2002 -menetelmän käyttö sairaanhoitajien kokemana Opinnäytetyö 49 sivua, joista liitteitä 4 sivua Lokakuu 2016 Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia potilaan ravitsemustilan arvioinnista ja NRS 2002 -menetelmän käytöstä vuodeosastolla. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ravitsemustilan arvioinnista ja NRS 2002 -menetelmän käytöstä hoitotyössä. Tavoitteena oli löytää keinoja, joilla NRS 2002 -menetelmän käyttö saadaan osaksi arjen toimintaa vuodeosastolla. Aiheesta rajattiin pois ravitsemushoidon osuus. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä haastattelemalla neljää Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä työskentelevää sairaanhoitajaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että sairaanhoitajat pitivät ravitsemustilan arviointia ja seulontaa tärkeänä asiana. Potilaan ravitsemustilaa arvioitiin osastolla havainnoimalla, haastattelemalla, erilaisia mittauksia hyödyntämällä ja seuraamalla nestetasapainoa. NRS 2002 -menetelmän käyttöönotto oli osastolla vielä alussa, minkä vuoksi sen käyttö oli vähäistä. Ravitsemustilan arvioinnin ja NRS 2002 -menetelmän käytön haasteiksi nousivat ajanpuute, tietojen hankala saatavuus, potilaiden lyhyet hoitojaksot sekä yhteisten toimintatapojen ja perehdytyksen puute. NRS 2002 -menetelmän saaminen osaksi arjen toimintaa vaati sairaanhoitajien mukaan hyvää perehdytystä, konkreettista ohjausta, moniammatillista yhteistyötä, yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja omahoitajuuden hyödyntämistä. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää osaston toiminnan kehittämisessä. Kehittämisehdotuksena osastolle on perehdytyksen ja ohjauksen lisääminen sekä yhteisistä toimintatavoista sopiminen. Ravitsemustilan arviointia ja NRS 2002 -menetelmän käyttöä on tutkittu hoitotyössä hyvin vähän. Jatkotutkimusehdotuksena on tutkia havainnoinnin avulla, miten hoitajat arvioivat potilaan ravitsemustilaa. Lisäksi jatkossa voisi tutkia ravitsemushoidon toteutumista moniammatillisessa työyhteisössä. Vajaaravittujen potilaiden osuutta sairaalahoidossa voisi tutkia myös määrällisesti. Asiasanat: ravitsemustilan arviointi, vajaaravitsemus, NRS 2002 -menetelmäABSTRACT Tampereen ammattikorkeakoulu Tampere University of Applied Sciences Degree Programme in Nursing and Health Care Option of Nursing HILJANEN, NOORA & SALMELA, SANNA: The assessment of the Patient´s Nutrition Status and Using the NRS 2002 -method Ex-perienced by Nurses Bachelor's thesis 49 pages, appendices 4 pages October 2016 The purpose of this study was to examine nurses’ experiences of the nutrition status assessment and the use of NRS 2002 -method on the hospital ward. The aim was to pro-duce information of the nutrition status assessment and the use of NRS 2002 -method in nursing. The aim was also to find ways how to get the NRS 2002 -method use part of everyday activities on the hospital ward. The study was carried out by using a qualitative method. The data were collected from four nurses who work for Pirkanmaa Hospital District through theme interview. The data were analyzed by means of qualitative content analysis. The results of this study showed that nurses considered nutrition status assessment and screening as important. A patient’s nutrition status was assessed by observing, interviewing, exploiting different measurements and following fluid balance on the hospital ward. The introduction of NRS 2002 -method was still at the outset and that is why its use was low. The results revealed that challenges of the nutrition status assessment and NRS 2002 -method use were lack of time, difficulties of information availability, patients’ short treatment periods and both lack of common approaches and orientation. According to nurses getting NRS 2002 -method as a part of everyday activities required good orientation, concrete guidance, multi-professional cooperation, commonly agreed practices and the use of primary nursing. The results can be utilized in the development of the department’s activities. The development suggestions for action are to add nurses’ orientation and guidance, and to agree common practices. The suggestion for further study is to examine how nutrition status assessment is carried out in a multi-professional working community. The proportion of malnutrition patients in nursing could be examined also by using a quantitative method. Key words: nutrition status assessment, malnutrition, NRS 2002 -metho