Vihreän talouden kokeilu- ja kehittämishankkeiden arviointi

Tässä raportissa esitellään vihreän talouden kokeilu- ja kehittämishankkeiden arviointityön tulokset. Arviointityö suoritettiin vuoden 2014 aikana. Arviointityön tavoitteena on ollut arvioida yksittäisten hankkeiden ja kokeilujen vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja tulosten hyödynnettävyyttä. Arvioitavia hankkeita on ollut yhteensä 14. Samalla on arvioitu ympäristöministeriön vihreän talouden rahoituksen kokonaisvaikuttavuutta. Lisäksi arvioinnin tavoitteena oli tuottaa arviointiin valittujen hankkeiden projektipäälliköille ja ohjausryhmälle alustavia havaintoja ja suosituksia jo arvioinnin aikana. Arvioinnin kohteena on ollut sekä kierrätystä ja uusiomateriaalien käyttöä edistäviä hankkeita, joiden tavoitteena on ollut edistää ympäristö- ja jätepoliittisia tavoitteita, sekä kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelman (”Vähemmästä viisaammin”) tavoitteita edistäviä hankkeita, joissa on kokeiltu ekotehokkaita ratkaisuja liikkumisessa, asumisessa ja ruokailussa. Arvioinnin kohteena olleet hankkeet ovat olleet hyvinkin erilaisia toisiinsa nähden. Hankkeiden kokonaisrahoituksen suuruus on vaihdellut 29 000 € - 430 000 € välillä, josta vihreän talouden kokeilurahoituksen osuus on ollut 29 000 € - 250 000 €. Monissa hankkeissa tavoitteena on ollut yritysten liiketoimintamallien uudistaminen kehittämällä kokonaan uusia tuotteita ja palveluita. Osassa hankkeista taas on tavoiteltu kotitalouksia ja kuluttajia, joiden toimintaan ja asenteisiin on pyritty vaikuttamaan. Kaikille hankkeille tyypillistä on ollut käytännön kokeiluvaihe, jossa uutta konseptia tai toimintamallia on testattu. Kokeilu- ja kehittämishankkeet ovat merkittävä avaus kohti kokeilukulttuurin vahvistamista. Tehdyt kokeilut ovat myös olleet aitoja siinä mielessä, että ilman vihreän talouden kokeilu- ja kehittämisrahoitusta niistä suurta osaa ei olisi toteutettu. Rahoitus on siten katalysoinut uutta toimintaa. Hankkeissa on tunnistettavissa innovatiivisia uusia toimintamalleja ja muutamia erittäin onnistuneita kokeiluja

Sääntelyn ympäristöinnovaatiovaikutukset

Miten sääntelyllä voidaan edistää ympäristöinnovaatioita? Miten uudistettu jätelaki ja jätevero edistävät uusien innovaatioiden syntyä ja käyttöönottoa, ja minkälaisin ohjauskeinoin voitaisiin edistää uusien materiaalitehokkuutta edistävien innovaatioiden syntyä? Tässä selvityksessä on pohdittu sääntelyn ympäristöinnovaatiovaikutuksia ja sitä, miten ympäristösääntelyä voitaisiin kehittää, jotta se nykyistä paremmin edistäisi ympäristöinnovaatioita ja niiden käyttöönottoa. Tarkemman arvioinnin kohteena ovat jäte- ja materiaalitehokkuussektoreita ohjaavan sääntelyn vaikutukset innovaatioiden kysyntään. Selvityksessä on tunnistettu konkreettisia kehittämisehdotuksia säädösten ja niihin liittyvien taloudellisten ohjauskeinojen parantamiseksi. Lisäksi selvityksessä on esitetty muutamia uusia ohjauskeinoja ympäristöinnovaatiovaikutusten aikaansaamiseksi

Long-term trends of asthma, allergic rhinitis and atopic eczema in young Finnish men : a retrospective analysis, 1926-2017

The aim of this study was to assess the long-term time trends of the prevalence of asthma, allergic rhinitis and atopic eczema in young Finnish men. A retrospective analysis was carried out on cross-sectional data from the Finnish Defence Forces taken from call-up examinations of candidates for military conscription and examinations of conscripts discharged from service because of poor health. Roughly 1.7 million men aged 18.19 years (98% of men of conscription age) were examined from 1966 to 2017. A proportional but unknown number of young men were examined from 1926 to 1961. The main outcome measures were asthma recorded at call-up examination as the main diagnosis in 1926-2017 and any diagnosis in 1997-2017, exemption or discharge from military service due to asthma, and allergic rhinitis and atopic eczema recorded as the main diagnosis in 1966-2017 and any diagnosis in 1997-2017. During 1926-1961 the prevalence of asthma remained low at between 0.02% and 0.08%. A linear rise began between 1961 and 1966, with a 12-fold increase in the prevalence from 0.29% in 1966 to 3.44% in 2001. Thereafter, the prevalence of asthma as the main diagnosis stabilised but continued to increase to 5.19% in 2017 if secondary diagnoses of asthma were included. Exemption rates from military service due to asthma have similarly increased but fluctuated more. The prevalence of allergic rhinitis increased from 0.06% to 10.70% and atopic eczema from 0.15% to 2.90% during the period 1966-2017. In Finland, an increase in asthma and allergic conditions among young men became evident in the mid-1960s. The increase slowed in the 2000s and may be levelling off in the 2020s.Peer reviewe

Muovijätteen kemialliset hyödyntämisratkaisut ja -markkinat kiertotaloudessa

Selvityksessä arvioidaan muovijätteen kemiallisen kierrätyksen potentiaalia Suomessa kirjallisuuskatsauksen ja haastattelujen pohjalta. Haasteiksi muovin kemiallisen kierrätyksen markkinoiden syntymiseksi Suomeen nousivat: 1) Kemiallisen kierrätyksen markkinat ovat kansainvälisiä ja suomalaisten ratkaisujen on oltava osa eurooppalaisia arvoketjuja. Tutkimus, kehitys ja demonstrointi kotimaassa nostaa olennaisen osaamisen riittävälle tasolle kansainvälisiin arvoketjuihin pääsemiseksi. 2) Markkinan luomiseksi tarvitaan standardi edistämään kemiallisesti kierrätetyn muovin markkinoimista lopputuotteiden raaka-aineena. 3) Lainsäädäntö ja sen yhtenäistäminen Euroopassa on tärkeää markkinoiden syntymiseksi. Tarvitaan joustava muovijätteen ja välituotteen liikkuvuus, tehokas paikallinen keräys ja lajittelu, sekä riittävä muovijätteen saatavuus. Suomen potentiaalisia kilpailutekijöitä ovat: 1) erilliskeräysosaamisen tuotteistaminen green deal-pohjaiseksi palveluksi; 2) muovijätteen lajitteluun liittyvät teknologiat; 3) kemiallisen prosessoinnin teknologiat; 4) puhtauden, hygienian ja turvallisuuden analytiikka ja diagnostiikka; 5) infrastruktuuri (esim. öljynjalostamoja, krakkeri) välituotteen prosessoimiseksi muoviteollisuuden raaka-aineeksi; ja 6) mahdollisuus markkinoiden luontiin kierrätysmuovin massatasejärjestelmää kokeilemalla. TEM:n yhteyshenkilö: Mika Honkanen, mika.honkanen(at)tem.fi, puh. +358 295 064 90

Juomapakkausten pantillisten palautusjärjestelmien toimivuus ja kehittämistarpeita

Selvityksen tavoitteena oli määrittää keinot, joilla panttijärjestelmiä tai veropohjaa kehittämällä voitaisiin edelleen tehostaa juomapakkausten palautusta ja siten vähentää juomapakkauksista aiheutuvaa roskaantumista ja lisätä hyvälaatuisen pakkausmateriaalin uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Suomessa käytössä oleva panttiin perustuva juomapakkausten palautusjärjestelmä on juomapakkausten pakkaajalle vapaaehtoinen tapa hoitaa lainmukainen tuottajavastuuvelvollisuutensa. Kannustimena on, että panttipakkauksesta ei peritä juomapakkausten valmisteveroa. Panttijärjestelmän vaatimukset tulevat jätelaista. Panttijärjestelmä on materiaalin kiertämisen kannalta tehokas ja arvostettu tapa saada koottua laadukasta kierrätysmateriaalia hyödynnettäväksi. Pantti kuitenkin kattaa vain osan juomapakkauksista. Rajaus on määritetty valmisteverolaissa, jonka nykyiset rajaukset ovat osin tulkinnallisia ja voivat aiheuttaa haasteita uusien pakkausmateriaalien ja tuotteiden kehittämiselle. Nykyisen panttijärjestelmän kautta saavutetut kierrätysosuudet ylittävät jätelaissa määritellyt tavoitetasot. Avainasemassa panttijärjestelmän toimivuuden kannalta ovat pakkausten palautusaste, järjestelmän houkuttelevuus pakkaajien näkökulmasta ja koko järjestelmän kannattavuus. Pantillisten pakkausten palautusasteeseen vaikuttavat pantin suuruuden lisäksi monet muut tekijät, kuten pakkauksen käyttötilanne, palautuksen helppous sekä ostajan tottumukset ja arvot. Pantin suuruuden vaikutus kierrätysasteeseen voi olla erityisesti pienimmissä panttiluokissa merkittävä. Suurimpien lasipullojen nykyisen pantin korottaminen olisi perusteltua pysyvän ja loukkaantumisvaaraa aiheuttavan roskaamisen vähentämiseksi ja kierrätysasteen parantamiseksi. Vaikka panttijärjestelmä tuottaa laadukasta kierrätysmateriaalia, sen laajentamismahdollisuudet ovat rajalliset. Muut kuin juomapakkaukset tuovat tullessaan materiaaliin ja puhtauteen liittyviä teknisiä ongelmia ja kaikille kierrätysmateriaaleille ei ole markkinakysyntää Suomessa. Uusien juomapakkausten lisäämistä järjestelmään ei selvityksen perusteella suositella, mutta tilannetta voidaan tarkastella uudelleen, kun uuden pakkausjäteasetuksen ja tuottajavastuujärjestelmän tuomista vaikutuksista on saatu kokemuksia. Mikäli uusien pakkausten liittämistä panttijärjestelmään harkitaan, ensimmäisenä mahdollisena kohteena ovat hedelmä- ja kasvismehujen muovi- ja lasipullot. Liittämisen avulla voitaisiin lisätä etenkin PET-muovin kierrätystä. Panttijärjestelmä on nykytilanteessa pakkaajalle houkutteleva. Se on käytännössä kaikille valmisteverolain piiriin kuuluville merkittäville toimijoille kustannuksiltaan tuottajavastuujärjestelmää edullisempi vaihtoehto, joten valmisteveron korottamiseen ei ole tarvetta. Vertailumaiden tulosten perusteella pakollinen panttijärjestelmä ei automaattisesti näyttäisi johtavan palautusasteen kasvuun eikä lisäisi kierrätettävää kokonaisvolyymiä suhteessa Suomen nykyiseen veropohjaiseen järjestelmään. Nykyistä järjestelmää kuormittavat ja sen houkuttelevuutta vähentävät pantti- ja tuottajavastuujärjestelmien ulkopuolelta tulevat pakkaukset. Aiempien selvitysten perusteella Euroopan laajuisen tai yhteispohjoismaalaisen panttijärjestelmän kustannukset olisivat kuitenkin suuremmat kuin hyödyt. Matkustajatuonnin ja tulevaisuudessa myös verkkokaupan kautta tulleiden juomapakkausten aiheuttama rasite suomalaiselle kierrätysjärjestelmälle liittyy myös alkoholipoliittisiin ratkaisuihin, joten vaihtoehtoja on tarkasteltava osana laajempaa kokonaisuutta. Kompensaatiomekanismien luominen edellyttäisi huomattavia investointeja eikä mekanismia todennäköisesti olisi taloudellisesta näkökulmasta kannattavaa kehittää. Osaratkaisuja vapaamatkustajien ongelmaan ovat tilastoinnin ja seurannan kehittäminen toimijoiden välillä

Itämerirehua kotimaisista kalavirroista

Luken kirjat, raportit, oppaat ja esitteet. Loppuraportti201

Kierrätysmateriaalien käyttöosuusvelvoite kiertotalouden edistäjänä

Käyttöosuusvelvoite on yksi kiertotalouden työkaluista, joka parhaimmillaan edistää kierrätetyn materiaalin markkinoita vähentäen samalla neitseellisten raaka-aineiden käyttöä. Käyttöosuusvelvoitteella viitataan tässä selvityksessä niin sitoviin lainsäädännöllisiin ohjauskeinoihin, julkisten hankintojen hankintakriteereihin kuin vapaaehtoisiin sopimuksiin. Käyttöosuusvelvoite on uudenlainen työkalu kiertotalouden edistämiseen ja luonnonvarojen kulutuksen hillitsemiseen, minkä vaikuttavuudesta ei ole vielä kokemukseen perustuvaa tutkimusta. Tämä selvitys toimii pohjustavana esiselvityksenä, jonka tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa mahdollisia käyttöosuusvelvoitteen kehittämisen seuraavia askeleita. Tässä selvityksessä tutkittiin käyttöosuusvelvoitetta ohjauskeinona neljässä arvoketjussa: muovit, betoni, kuitukankaat sekä ravinteet (typpi ja fosfori). Selvityksessä muodostettiin suosituksia ja näkemyksiä pohjautuen asiantuntijahaastatteluihin sekä sidosryhmätyöpajoihin. Suositukset muovin, kuitukankaiden ja betonin arvoketjuissa pohjautuivat green deal -sopimuksiin. Ravinteille ei pystytty muodostamaan tämän selvityksen pohjalta suosituksia. Ennen käyttöosuusvelvoitteen käyttöönottoa tulee kuitenkin kokonaisvaltaisesti arvioida, voidaanko sillä saavuttaa tietylle arvoketjulle asetettuja tavoitteita.Tämä julkaisu on toteutettu osana Kiertotalousohjelman toimeenpanoa. Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä