What is the current relationship between al Qaeda and the Taliban?

Recent statements regarding a growing rift between al-Qaeda and Taliban by Omar bin Laden, son of Osama bin Laden, and Brigadier Sultan Amir Tarar, retired Inter-Services Intelligence (ISI) agency officer, have brought into light the fundamental problems facing the relationship of the two Islamist movements

Understanding Iranian foreign policy behaviour

Since its inception in 1979, the Islamic Republic of Iran has cut across a wide range of Western security concerns. From supporting terrorism, seeking weapons of mass destruction and more recently, supporting armed non-state actors in Afghanistan and Iraq, its recalcitrant theocracy has been viewed as a threat to regional stability. However, despite the plethora of literature written about Western policies vis-à-vis Iran, Iranian foreign policy remains poorly understood. Instead of clear analysis, there are considerable amounts of sensationalistic coverage about Iran’s nuclear ambitions and about “mad mullahs” driven by apocalyptic delusions and a martyr complex. Arguably, understanding Iran’s foreign policy is central to crafting sensible and effective policies and requires a closer examination of the historic, domestic, and regional contexts of Iranian foreign policy behaviour transcending Western perspectives and concerns

Crime and Punishment : Jihadist Financing and Criminal Accountability in Finland

Publisher Copyright: © 2021. All Rights Reserved.This article provides the first-ever empirical overview of patterns of jihadist financing in Finland. As jihadism has evolved in the country, particularly during the 2010s, financing-related activities have become increasingly present, also developing in quality and variance. While there are no upheld convictions on terrorist financing in Finland to date, the authors have identified at least three distinct types of jihadist financing present in the country. First, assets have been raised and moved to armed jihadist groups operating in conflict zones abroad. Second, foreign fighters traveling to Syria and Iraq, predominantly to join IS, have self-financed their travel and equipment purchases, partly through illicit means, and, in at least one case, also moved assets for the benefit of the group they joined. Lastly, there have been assets raised in Finland and moved to individuals engaging in jihadist activities abroad. However, Finland faces notable challenges in investigating and prosecuting these offenses, hampering its efforts to promote criminal accountability for terrorist offenses.Peer reviewe

Carbon footprint of food - an approach from national level and from a food portion

The evaluation of food chain environmental impacts was conducted using an environmental accounting model developed for the Finnish food sector, and a model of a Finnish standard lunch plate, which followed nutritional recommendations and represented division of a plate into three parts; half of the plate comprising vegetables, one quarter protein and one quarter carbohydrate.The impacts on climate change were analysed over the whole food chain. Different methods of food processing were assessed: preparation of a standard lunch plate at home, public food service preparation of lunch portions and industrial processing of ready‐made food. The overall aim was to help consumers make environmentally responsible choices in consumption and identify the key areas requiring improvement in terms of climate change and the food supply chain.According to environmental accounting in the food sector, the food chain accounts for 7% of CO2 emissions, 43% of CH4 emissions, and 50% of N2O emissions produced across the entire economy. Impact contribution of the Finnish food chain in climate change was calculated to be 14%. Food represented 15‐20% of the climate change impact of daily consumption. The carbon footprint ranged from 570g to 3.5kg equivalent CO2 for a single food portion. Impact profiles of portions varied depending on raw material composition and production procedure. Producers of animal products, food consumers making their food choices, and particularly decision makers in public catering are the critical stakeholders for minimizing climate change impacts of the food chain

Ecometrics of large herbivorous land mammals in relation to climatic and environmental changes during the Pleistocene

The climatic cooling during the Cenozoic (65 Ma present) culminated in the Pleistocene Ice Ages (ca. 2.6 Ma 10 000 BP) during which the global climate oscillated between relatively warm climatic phases and very cold and dry glacial phases when extensive continental glaciers formed in the Northern hemisphere. The oscillation between the cold and warm climatic stages caused dramatic cyclic changes in the structure of vegetation varying at its extreme between relatively humid forests and very dry and cold mammoth steppes in Europe. These constantly changing and harsh climatic and environmental conditions caused strong extinction and evolution pressures on mammal species. In this thesis I will discuss how two major ecometric variables, body size and diet, of large herbivorous land mammals have varied during the Pleistocene and how these patterns are connected with climate, environmental conditions and competing mammal species. Mammals diversified and started to occupy the niches of large vertebrates after the Late Cretaceous mass extinction which caused the extinction of large non-avian dinosaurs. The frequency of maximum body size in archaic mammal orders shows a significant global peak in the Middle Eocene (ca. 40 Ma) as a result of the diversification and niche filling after the Late Cretaceous mass extinction, but after that maximum size frequency in mammal orders was low until it peaked significantly again the Pleistocene Ice Ages. This indicates that the Pleistocene climatic and environmental conditions favoured particularly large body sizes in mammals. The overall harshness of the Ice Age climate (seasonal, mostly cold and dry conditions and often rapid climatic changes) could have favoured large body sizes in large terrestrial mammals through mechanisms which are more complicated than the often cited benefit of large size for heat conservation (Bergmann s rule). Large size increases the ability to survive over seasonal shortages of resources such as food and water and enables long-distance migrations to areas of better resource availability. On the other hand, strong erosional processes caused by glaciers produced fertile soils and harsh climates reduced the chemical defences of plants, which resulted in seasonally high primary production and plant quality, which would have enabled herbivorous mammals to grow into large sizes during seasons of high productivity. The main factor driving fine-scale body size variations in ungulate populations has been shown by several studies to be resource availability, which is regulated by primary productivity, plant quality, population densities of the ungulate species (intraspecific resource competition) and interspecific resource competition. The comparisons of ungulate body sizes from Middle and Late Pleistocene of Britain and Germany with vegetation openness (percentages of non-arboreal pollen from associated pollen records) show that species with different ecological strategies have different body size patterns in relation to the vegetation structure. The connection between body size patterns and ecological strategies could explain the different responses of body size to vegetation openness. Species which tend to have relatively small group sizes (e.g. deer) show on average larger body sizes in environments where the vegetation structure is open, whereas gregarious, open adapted species (e.g. horses) tend to have smaller average body sizes in open habitats. I suggest this is because open habitats favour large body size in ecologically flexible species with small group sizes due to high resource availability and quality per an individual (relatively low population densities), less size-restricted manoeuvrability and enhanced capability to escape predators, whereas resource limitations for each individual caused by high population densities can become a limiting factor for individual body size in open-adapted, gregarious species which are efficient open-vegetation feeders and form large groups in open habitats. In closed environments, the body size of the open-adapted, gregarious species is not limited by high population density which enables them to attain larger individual sizes. Dietary signals of the key ungulate species in Middle and Late Pleistocene Europe based on mesowear analyses are on average significantly positively correlated with vegetation openness (non-arboreal pollen percentages) at locality-level. However, there are significant interspecific differences. While most of the species show positive correlations between their mesowear signal and non-arboreal vegetation, others, especially the red deer (Cervus elaphus), do not show any correlation. Instead, the mesowear signal of the red deer is significantly more abrasive dominated when other browse-dominated feeders, especially the roe deer (Capreolus capreolus) are present. This indicates that interspecific competition can obscure the effect of available plant material in the diet of ecologically flexible species. This should be taken into account when interpreting the feeding ecology of the key species in palaeocommunities, and especially when attempting to reconstruct palaeoenvironmental conditions from dietary proxies of mammals. Such attempts should ideally be based on as complete dietary analyses of fossil herbivore faunas as possible. In order to extend the palaeodietary and palaeoecological analyses based on mesowear signals of herbivorous mammas, a new tooth wear -based dietary analysis method was developed for elephants and other lamellar toothed proboscideans, based on measuring occlusal relief of their molar teeth as angles. The benefits of that approach compared with other available methods are that it is easy-to-do, fast and robust, and it gives consistent and comparable results for species with different dental morphologies. The preliminary results from that study indicate that the angle measurement method is a powerful tool for reconstructing proboscidean diets from the fossil record.Kenotsooisella ajalla (65 miljoonaa vuotta sitten nykyaika) maapallon ilmasto on lämpimän alkuvaiheensa jälkeen muuttunut enimmäkseen kylmemmäksi, keskileveysasteilla kuivemmaksi ja kausittaisemmaksi. Tämä ilmaston pitkäaikainen kehitys huipentui pleistoseeniin eli jääkausiaikaan, joka vallitsi noin 2,6 miljoonaa 10 000 vuotta sitten. Pleistoseeniajalla ilmasto vaihteli voimakkaasti ja sen seurauksena pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyi vuorotellen melko lämpimiä ilmastovaiheita joiden aikana metsät olivat hallitsevia elinympäristöjä ja kylmiä glasiaalivaiheita, jolloin kylmän ja kuivan ilmaston seurauksena syntynyt aro- ja tundrakasvillisuuden vyöhyke, niin kutsuttu mammuttiaro, levittäytyi laajalle alueelle pohjoisessa Euraasiassa. Kasvillisuuden ja eläimistön piti sopeutua näihin voimakkaisiin ilmaston ja elinympäristöjen muutoksiin. Tässä väitöskirjassa selvitetään miten kenotsooisen ajan globaalin ilmaston vaihtelut vaikuttivat nisäkkäiden ruumiin koon evoluutioon ja keskitytään tarkastelemaan tarkemmin miten suurten kasvinsyöjänisäkkäiden ruumiin koko ja ravinto vaihtelivat ympäristön ja kasvillisuuden muutosten mukaan keski- ja myöhäis-pleistoseenin Euroopassa. Liitukauden lopun massasukupuutossa (noin 65 miljoonaa vuotta sitten) suurten maaselkärankaisten ekologisia lokeroita hallinneet dinosaurukset hävisivät, mikä mahdollisti nisäkkäiden voimakkaan monimuotoistumisen niiden levittäytyessä vapaaksi jääneisiin suurten maaselkärankaisten ekolokeroihin. Tämä laukaisi eksponentiaalisen maksimiruumiinkoon kasvun useissa nisäkäslahkoissa kenotsooisen ajan alkupuolella, mutta keski-eoseeniajan (noin 40 miljoonaa vuotta sitten) jälkeen maksimikoon evoluutio tasoittui ja alkoi seurata ilmaston muutoksia. Sama ilmiö on nähtävissä maksimikoon esiintymisfrekvenssissä hyvin erilaisissa nisäkäslahkoissa ja maailmanlaajuisesti. Erityisen voimakas maksimiruumiinkoon esiintymisen huippuvaihe on pleistoseenin jääkausiajalla, mikä viittaa siihen että ilmaston kylmeneminen ja siihen liittyvät ympäristönmuutokset suosivat erityisen suuren ruumiin koon kehittymistä useimmissa nisäkäslahkoissa. Tämän ilmiön aiheuttivat todennäköisesti monet ilmaston ja ympäristöjen muutoksiin liittyvät tekijät, jotka ovat monimutkaisempia kuin usein esitetty suuren koon hyöty ruumiinlämmön ylläpitämiseksi kylmässä ilmastossa (niin kutsuttu Bergmannin sääntö). Suuri koko auttaa nisäkkäitä selviämään kausittaisesta ravinnon niukkuudesta ja mahdollistaa tehokkaan vaeltamisen ravintokohteita seuraten. Toisaalta jäätiköiden aiheuttama voimakas eroosio tuotti ravintorikkaita maannoksia mahdollistaen suuren perustuotannon kasvillisuudessa kasvukausien aikana ja kylmät ja karut olosuhteet paransivat ravinnon laatua heikentäen kasvien kemiallisia puolustusmekanismeja. Tämä mahdollisti suuren ruumin koon kasvattamisen suotuisina vuodenaikoina. Pääasiallinen suurten kasvinsyöjänisäkkäiden ruumiin kokoa säätelevä tekijä populaatiotasolla on useiden tutkimusten mukaan ravinnon saatavuus, jota puolestaan säätelevät perustuotanto, kasviravinnon laatu, nisäkäslajin populaatiotiheys (lajinsisäinen ravintokilpailu) ja lajien välinen kilpailu ravinnosta. Keskeisten kasvinsyöjänisäkäslajien ruumiin koon vaihtelun vertailu niiden yhteydestä kerättyihin siitepölyaineistoihin keski- ja myöhäis-pleistoseenin Euroopan keskeisiltä fossiililöytöpaikoilta viittaa siihen että erilaisten lajien ruumiin koon vaste kasvillisuuden avoimuuteen vaihtelee riippuen lajien ekologiasta tavalla, joka tukee käsitystämme ravinnon saatavuuden ja populaatiotiheyksien vaikutuksesta yksilöiden ruumiin kokoon. Lajit jotka esiintyvät tyypillisesti pieninä ryhminä ja ovat ekologisesti joustavia (kuten useimmat hirvieläimet) ovat keskimäärin suurikokoisempia avoimissa ympäristöissä, joissa ravinto on hyvälaatuista ja sitä on runsaasti tarjolla, liikkuvuus on vähemmän rajoittunutta kuin suljetuissa ympäristöissä ja suuri koko on etu petojen välttämisessä. Suurina laumoina avoimissa ympäristöissä esiintyvät, avoimiin ympäristöihin erikoistuneet lajit (kuten hevoset) ovat keskimäärin pienikokoisempia tällaisissa ympäristöissä mikä johtuu todennäköisesti siitä että suuri populaatiotiheys rajoittaa yksilökohtaista ravintoresurssien saatavuutta. Suljetuissa ympäristöissä tällaisten lajien populaatiotiheydet jäävät pieniksi koska avomaan kasvillisuutta (kuten heinää), jota nämä lajit ovat erikoistuneet hyödyntämään, on tarjolla vähemmän ja se esiintyy laikuittaisemmin, jolloin populaatiotiheys ei rajoita yksilökohtaista ruumiin kokoa ja keskimääräinen ruumiin koko on suurempi. Suurten kasvinsyöjänisäkkäiden ravinto vaihteli keski- ja myöhäis-pleistoseenin Euroopan löytöpaikoilla ja olisi keskimäärin merkitsevästi yhteydessä kasvillisuuden rakenteeseen. Useimmat lajit söivät keskimäärin voimakkaammin hampaita kuluttavaa ravintoa (pääasiassa heinää) avoimissa ympäristöissä, mikä voitiin todeta vertailemalla keskimääräisiä hampaiden purupinnan kulumismuotoja fossiilisissa kasvinsyöjänisäkäsyhteisöissä samojen löytöpaikkojen siitepölyaineistoihin. Tästä on kuitenkin poikkeuksia, erityisesti pleistoseenin Euroopan löytöpaikoilla yleinen, runsas ja ekologisesti joustava isokauris eli saksanhirvi (Cervus elaphus). Sen ravinto on sen sijaan keskimäärin kuluttavampaa (runsaammin heinää sisältävää) löytöpaikoilla, joilla esiintyy runsaasti muita samankaltaista lehtevää kasviainesta hyödyntäviä lajeja, erityisesti metsäkaurista (Capreolus capreolus). Tämä viittaisi siihen että lajien välinen kilpailu saa ekologisesti joustavan isokauriin muuttamaan ravinnonkäyttöään riippumatta kasvillisuuden rakenteesta. Tämä havainto osoittaa että käytettäessä kasvinsyöjänisäkkäiden ravinnonkäyttöanalyysejä elinympäristöjen paleoekologisessa rekonstruoinnissa tulee olla varovainen ja tulkintojen tulisi mahdollisuuksien mukaan perustua mahdollisimman kattavaan nisäkäsfaunan analysointiin. Laajentaaksemme mahdollisuuksia nisäkkäiden makroskooppiseen hampaiden kulumismorfologiaan (niin kutsuttuun mesowear-analyysiin) perustuvien ravinnonkäyttöanalyysimenetelmien hyödyntämiseen fossiilisten nisäkäsyhteisöjen analysoinnissa, kehitimme uudenlaisen, kulmamittauksiin perustuvan menetelmän hampaiden purupinnan suhteellisen topografian mittaamiseen norsuilla ja niiden fossiilisilla sukulaisilla (Proboscidea). Tällaisen menetelmän etuna on sen helppokäyttöisyys, nopeus ja vertailukelpoisuus verrattuna muihin ravinnonkäyttöanalyysimenetelmiin. Alustavien tulostemme mukaan menetelmä antaa erinomaisia tuloksia norsueläinten ravinnon kuluttavuudesta, mikä osoittaa erityisesti heinäkasvien määrää kasvinsyöjien ravinnossa

Species richness and distribution of butterflies (Lepidoptera: Hesperioidea, Papilionoidea) in an agricultural environment in SE Finland

A five-year follow-up study was carried out to assess the species richness, adult flight period and distribution of butterflies in an agricultural environment in southeastern Finland in the years 1991-1995. Butterflies were monitored once a week from early May to late September on a 2.5-km field boundary transect. During 107 counts, a total of 49 species and 6 112 individuals were observed. More than half of all individuals (56%) were observed in July. The results of multivariate analyses indicated that the occurrence of species was related to three habitat types, classified as field margins dividing arable field and coniferous forest, arable field and deciduous forest and two arable fields. Species richness was higher in field margins near forests than in margins between two fields

Outline of the Finnish system of certified carbon footprints of food products

The basic structure of a system called Certified Footprints of Products (CFP system) is outlined in this discussion paper. The CFP system could produce strict and reliable data needed for generating product-oriented carbon footprints in Finland. Central parts of the CFP system are a national CFP programme, product category rules (PCRs), a chain or actor-wise monitoring plan, validation of the monitoring plan, and reporting and verification of data, and an ICT-system to support data sharing. The system is designed around activity-based monitoring data, and every actor would be responsible for data on its own activities. Linkages to existing environmental management systems are taken into account. The CFP system is still just a theoretical structure. It needs further development prior to full-scale introduction. For the food sector, a new architecture for data acquisition and quality assurance, development of existing mechanisms and consolidation of them in the CFP system are needed. Additional research is needed regarding emissions from agricultural production

Jihadistinen liikehdintä Suomessa

Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa yleiskuva jihadistisesta liikehdinnästä Suomessa 2010-luvun aikana. Tutkimus perustuu avoimesti saatavilla olevaan aineistoon, jota on täydennetty haastatteluilla. Jihadistinen aktivismi on Suomessa edelleen moniin muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna vähäistä, mutta siinä mukana olleiden määrä on kasvanut merkit-tävästi 2010-luvulla. Suurin yksittäinen liikehdinnän kehittymiseen vaikuttanut tekijä on ollut Syyrian ja Irakin konflikti, joka on uusien aktivistien mobilisoinnin lisäksi toiminut hajanaista miljöötä yhdistävänä tekijänä. Jihadistinen toiminta Suomessa on tästä huolimatta edelleen enimmäkseen hajanaista ja epäorganisoitunutta. Suurin osa aktivismista on varsin pienimuotoista ja väkivallatonta tukitoimintaa. Merkittävin muutos toimintamuodoissa on konfliktialu-eelle matkustamisen huomattava yleistyminen. Ainoa Suomessa tapahtunut jihadistinen isku on Turun puukkoisku elokuussa 2017 eikä julkisesti ole tiedossa vakavasti otettavia iskuyrityksiä tai iskusuunnitelmia. Aktiivisin Syyrian ja Irakiin konfliktiin kytkeytynyt kasvuvaihe näyttää alkuvuodesta 2019 olevan hiipumassa. Konfliktin yhteydessä nähty aktivismi on kuitenkin jättänyt pysyvät jälkensä jihadistisen toiminnan kenttään Suomessa. Tutkimus on tehty samanaikaisesti Jihadistinen verkkoviestintä ja Suomi -tutkimuksen kanssa

Tuuli- ja lumituhojen kartoitus ja mallinnus useampiaikaisten kaukokartoituspintamallien avulla

Tieteen tori: Luonnonvarariskien hallint