Urbaanien golfkenttien luonnon monimuotoisuus

Ecologically simplified urban landscapes are often claimed to be useless nature with hardly any wildlife. Golf courses in particular are often claimed to be a poor use of land, ecologically speaking. They cover large areas, have a restricted entrance, are heavily managed and require a lot of resources in their up-keeping. These green deserts and elitist people practicing their sport have been subject to much debate and environmental concern. Populist, active and loud lobbying against the building of golf courses has created a popular opposition, although there is little scientific evidence to support their claims. Therefore, it is of interest to determine to what extent these claims are justified. In this thesis, the ecological value of golf courses was assessed to determine how golf courses contribute to the diversity of open green spaces in an urban setting, by studying the biodiversity of established and newly-created golf courses in the greater Helsinki region, southern Finland. In a series of field experiments, the biodiversity of various animal groups (insects, birds, frogs) with distinct life histories was measured at urban or semi-urban golf courses. Each animal group was used to study different aspects of diversity. Species diversity and assemblages were studied using carabid beetles (articles I, IV), genetic diversity using the common frog (Rana temporaria) (II) and a case study to measure the quality of the golf course environment as habitat was performed using three hole-nesting bird species (great tit, blue tit and pied flycatcher), evaluating their nesting and reproductive success at golf course forest edges (III). Furthermore, the effects of constructing a golf course on carabid beetles were evaluated before (I) and after (IV) course development. Golf courses appeared to be rich in carabid beetle species, very few of them rare or of conservation concern though. Beetle assemblages differed considerably between the golf courses studied and between the habitat types sampled on these courses, but not between course development stages (established vs. newly created vs. reference area). Genetic variation of common frog populations in golf courses showed little differentiation, suggesting that golf courses contribute positively to urban amphibian populations by providing suitable water bodies for reproduction and green corridors for dispersal, thus preventing isolation and loss of genetic variability within populations. Hole-nesting passerine birds showed a clear preference for golf course forest edges over the nearby forests. Birds also performed better in terms of nest occupancy and number of offspring at golf course forest edges, thus indicating a valuable habitat, which could be further improved with the addition of nest boxes. The studies show that golf courses host high biodiversity and have conservation potential in ecologically simplified urban landscapes. Urban fauna seems resilient and capable of adapting to these highly modified environments, thus providing possibilities to enhance biodiversity though the combined and well-planned efforts of various practitioners.Kaupunkiluonnon väitetään usein olevan köyhää ja hyödytöntä luontoa, jossa tuskin mikään eliölaji viihtyy. Maankäyttö golfkenttiä varten on myös usein kyseenalaistettu samasta syystä. Golfkentät vievät paljon maapinta-alaa, niihin on rajoitettu pääsy ja niiden ylläpito vaatii runsaasti resursseja. Urheilulajina golfilla on ollut elitistinen leima ja se on saanut potea huonoa omaatuntoa ympäristöarvojen polkemisesta. Golfkenttiä on vastustettu milloin mistäkin syystä, usein vailla kovin vakuuttavia perusteita - ainakaan sellaisia, jotka liittyisivät luontoarvoihin. Golfkenttien luontoarvot on kyseenalaistettu mm. siksi, että tutkittua tietoa niistä on ollut todella vähän. Onkin paikallaan kysyä, millaisia luontoarvoja golfkentillä on tai voisi olla ja lähestyä aihetta tieteellisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia golfkenttien luontoarvoja. Mielenkiinnon kohteena on urbaanien golfkenttien luonnon monimuotoisuus ja sen suhde ja merkitys kaupunkialueen luonnon monimuotoisuuteen. Tätä tutkitaan vertaamalla golfkenttien biodiversiteettiä ympäröivän luonnon biodiversiteettiin sekä vertaamalla kenttäalueiden biodiversiteettiä ennen kentän rakentamista ja sen jälkeen. Tutkimuseläiminä ovat hyönteiset, sammakot ja linnut. Eri eliöryhmien avulla päästään käsiksi biodiversiteetin eri tasoihin. Lajimonimuotoisuutta tutkitaan kovakuoriaisilla, maakiitäjäisillä (artikkelit 1 ja 4) ja geneettistä monimuotoisuutta sammakoilla (artikkeli 2). Golfkenttäympäristön laatua ja sen aktiivista parantamista lisääntymisympäristönä tutkitaan linnuilla (artikkeli 3), joiden lisääntymismenestystä arvioidaan kenttäympäristön linnunpöntöissä. Golfkenttien laajennuksen vaikutuksia maakiitäjäisyhteisöjen rakenteeseen onnistuttiin tutkimaan tekemällä mittauksia ennen (artikkeli 1) golfkentän laajennusta ja sen jälkeen (artikkeli 4). Golfkentät osoittautuivat monimuotoisiksi ympäristöiksi. Maakiitäjäislajeja ja yksilöitä on kentillä runsaasti, joskaan joukossa ei ollut harvinaisia tai uhanalaisia lajeja. Maakiitäjäisten lajiyhteisöt vaihtelevat huomattavasti kenttien ja eri elinympäristötyyppien välillä, mutta eivät juurikaan eroa kenttien, niiden laajennusalueiden tai niitä ympäröivien alueiden välillä. Golfkenttien sammakoiden geneettinen variaatio osoittautui vähäiseksi sekä kenttien sisällä että niiden välillä. Golfkentät eivät siis ilmeisesti rajoita sammakoiden geenivaihtoa, vaan saattavat toimia viheryhteyksinä lisääntymispaikkojen välillä. Pöntöissä pesivät linnut suosivat golfkenttien reunoilla olevia pönttöjä verrattuna läheisten metsien pönttöihin. Myös lintujen pesintämenestys golfkenttien reunoissa vaikuttaisi olevan parempi kuin lähiympäristössä. Tutkimukset osoittavat että golfkentät kaupunkiympäristössä ovat monimuotoisia ja arvokkaita elinympäristöjä. Kaupunkiympäristön lajit pystyvät hyvin hyödyntämään golfkenttien elinympäristöä, jonka laatua voi entisestään parantaa aktiivisilla suojelu- ja luonnonhoitotoimilla

Using genomic information for management planning of an endangered perennial, Viola uliginosa

Species occupying habitats subjected to frequent natural and/or anthropogenic changes are a challenge for conservation management. We studied one such species, Viola uliginosa, an endangered perennial wetland species typically inhabiting sporadically flooded meadows alongside rivers/lakes. In order to estimate genomic diversity, population structure, and history, we sampled five sites in Finland, three in Estonia, and one each in Slovenia, Belarus, and Poland using genomic SNP data with double-digest restriction site-associated DNA sequencing (ddRAD-seq). We found monophyletic populations, high levels of inbreeding (mean population F-SNP = 0.407-0.945), low effective population sizes (N-e = 0.8-50.9), indications of past demographic expansion, and rare long-distance dispersal. Our results are important in implementing conservation strategies for V. uliginosa, which should include founding of seed banks, ex situ cultivations, and reintroductions with individuals of proper origin, combined with continuous population monitoring and habitat management.Peer reviewe

Kaupunkiluonnon biodiversiteetti

Peer reviewe

Do hole-nesting passerine birds fare well at artificial suburban forest edges?

Urbanization and subsequent disturbance, habitat alteration and fragmentation are usually seen as major threats to biodiversity. However, habitat alterations might also create new habitat types that can be used by the local fauna. Here, we tested whether hole-nesting passerines use forest edges next to open grassland areas for reproduction by assessing five golf courses in the Helsinki region in southern Finland. We found a major effect in all species breeding at our sites (great tit, Parus major; blue tit, Cyanistes caeruleus; pied flycatcher, Ficedula hypoleuca): both nest occupancy and the number of offspring were significantly higher at the artificial edges than 50 m into the original forests. We conclude that man-made suburban forest edges provide suitable habitat for nesting, which could be further improved with the addition of nest boxes

Using genomic information for management planning of an endangered perennial, Viola uliginosa

Species occupying habitats subjected to frequent natural and/or anthropogenic changes are a challenge for conservation management. We studied one such species, Viola uliginosa, an endangered perennial wetland species typically inhabiting sporadi-cally flooded meadows alongside rivers/lakes. In order to estimate genomic diversity, population structure, and history, we sampled five sites in Finland, three in Estonia, and one each in Slovenia, Belarus, and Poland using genomic SNP data with double-digest restriction site-associated DNA sequencing (ddRAD-seq). We found mono-phyletic populations, high levels of inbreeding (mean population FSNP = 0.407-0.945), low effective population sizes (Ne = 0.8-50.9), indications of past demographic ex-pansion, and rare long-distance dispersal. Our results are important in implementing conservation strategies for V. uliginosa, which should include founding of seed banks, ex situ cultivations, and reintroductions with individuals of proper origin, combined with continuous population monitoring and habitat management