Explorative study on performance measurement systems’ usage practices and outcomes

Objective of the study: This study explores how performance measurement systems are used in practice, and how satisfied users are with their systems. Further, the study focuses on assessing benefits and challenges that users of performance measurement systems are experiencing, as well as identifies specific usage practices that influence the experienced benefits and challenges. The context of the study is QPR Software’s customer base. Research method: The research project was conducted in two phases; first a survey was prepared and sent to contacts in QPR Software’s customer relationship management (CRM) database. The objective of the survey was to explore how sophisticated and strategic usage practices the users have, what are the systems mainly used for, and how satisfied they are with their systems. The survey also categorized the respondents’ according to their usage practices. In the second phase, a multiple case study was conducted with selected respondents from the most represented usage category found in the survey. In total, seven interviews were conducted with interviewees from five different organizations. The multiple case study’s objective was to further increase understanding on what the systems are used for, what sort of benefits and challenges the users are experiencing, as well as recognize usage practices affecting the benefits and challenges. Findings of the study: Majority of the respondents were found to belong to a category where the usage practices were seen as operational; they combined both financial and non-financial measurements, but hadn’t separated the measurements into a specific framework for strategic performance measurement. Among the cases, the systems were used for a variety of purposes when assessed in organizational context. However, although the usage practices among the category were not seen to reflect strategic usage, in most cases, the systems were also used for developing and implementing strategy. The main benefits of PM were found to be related to supporting in decision-making and control, enabling and increasing communication and transparency, and promoting learning. Particularly, appropriate balance between interactive and diagnostic use of controls, the use of cause-and-effect relationships, standardized measurements, standardized terminology, and benchmarking, were found to be usage practices contributing to the benefits. It was however found in the interviews, that the organizations’ context was seen to affect the way in which specific usage practices contributed to the benefits and challenges experienced among the case organizations. Common main challenges with performance measurement among the case organizations were for the most parts, related to ambiguity of performance measurement objectives, and data quality

Urbaanien golfkenttien luonnon monimuotoisuus

Ecologically simplified urban landscapes are often claimed to be useless nature with hardly any wildlife. Golf courses in particular are often claimed to be a poor use of land, ecologically speaking. They cover large areas, have a restricted entrance, are heavily managed and require a lot of resources in their up-keeping. These green deserts and elitist people practicing their sport have been subject to much debate and environmental concern. Populist, active and loud lobbying against the building of golf courses has created a popular opposition, although there is little scientific evidence to support their claims. Therefore, it is of interest to determine to what extent these claims are justified. In this thesis, the ecological value of golf courses was assessed to determine how golf courses contribute to the diversity of open green spaces in an urban setting, by studying the biodiversity of established and newly-created golf courses in the greater Helsinki region, southern Finland. In a series of field experiments, the biodiversity of various animal groups (insects, birds, frogs) with distinct life histories was measured at urban or semi-urban golf courses. Each animal group was used to study different aspects of diversity. Species diversity and assemblages were studied using carabid beetles (articles I, IV), genetic diversity using the common frog (Rana temporaria) (II) and a case study to measure the quality of the golf course environment as habitat was performed using three hole-nesting bird species (great tit, blue tit and pied flycatcher), evaluating their nesting and reproductive success at golf course forest edges (III). Furthermore, the effects of constructing a golf course on carabid beetles were evaluated before (I) and after (IV) course development. Golf courses appeared to be rich in carabid beetle species, very few of them rare or of conservation concern though. Beetle assemblages differed considerably between the golf courses studied and between the habitat types sampled on these courses, but not between course development stages (established vs. newly created vs. reference area). Genetic variation of common frog populations in golf courses showed little differentiation, suggesting that golf courses contribute positively to urban amphibian populations by providing suitable water bodies for reproduction and green corridors for dispersal, thus preventing isolation and loss of genetic variability within populations. Hole-nesting passerine birds showed a clear preference for golf course forest edges over the nearby forests. Birds also performed better in terms of nest occupancy and number of offspring at golf course forest edges, thus indicating a valuable habitat, which could be further improved with the addition of nest boxes. The studies show that golf courses host high biodiversity and have conservation potential in ecologically simplified urban landscapes. Urban fauna seems resilient and capable of adapting to these highly modified environments, thus providing possibilities to enhance biodiversity though the combined and well-planned efforts of various practitioners.Kaupunkiluonnon väitetään usein olevan köyhää ja hyödytöntä luontoa, jossa tuskin mikään eliölaji viihtyy. Maankäyttö golfkenttiä varten on myös usein kyseenalaistettu samasta syystä. Golfkentät vievät paljon maapinta-alaa, niihin on rajoitettu pääsy ja niiden ylläpito vaatii runsaasti resursseja. Urheilulajina golfilla on ollut elitistinen leima ja se on saanut potea huonoa omaatuntoa ympäristöarvojen polkemisesta. Golfkenttiä on vastustettu milloin mistäkin syystä, usein vailla kovin vakuuttavia perusteita - ainakaan sellaisia, jotka liittyisivät luontoarvoihin. Golfkenttien luontoarvot on kyseenalaistettu mm. siksi, että tutkittua tietoa niistä on ollut todella vähän. Onkin paikallaan kysyä, millaisia luontoarvoja golfkentillä on tai voisi olla ja lähestyä aihetta tieteellisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia golfkenttien luontoarvoja. Mielenkiinnon kohteena on urbaanien golfkenttien luonnon monimuotoisuus ja sen suhde ja merkitys kaupunkialueen luonnon monimuotoisuuteen. Tätä tutkitaan vertaamalla golfkenttien biodiversiteettiä ympäröivän luonnon biodiversiteettiin sekä vertaamalla kenttäalueiden biodiversiteettiä ennen kentän rakentamista ja sen jälkeen. Tutkimuseläiminä ovat hyönteiset, sammakot ja linnut. Eri eliöryhmien avulla päästään käsiksi biodiversiteetin eri tasoihin. Lajimonimuotoisuutta tutkitaan kovakuoriaisilla, maakiitäjäisillä (artikkelit 1 ja 4) ja geneettistä monimuotoisuutta sammakoilla (artikkeli 2). Golfkenttäympäristön laatua ja sen aktiivista parantamista lisääntymisympäristönä tutkitaan linnuilla (artikkeli 3), joiden lisääntymismenestystä arvioidaan kenttäympäristön linnunpöntöissä. Golfkenttien laajennuksen vaikutuksia maakiitäjäisyhteisöjen rakenteeseen onnistuttiin tutkimaan tekemällä mittauksia ennen (artikkeli 1) golfkentän laajennusta ja sen jälkeen (artikkeli 4). Golfkentät osoittautuivat monimuotoisiksi ympäristöiksi. Maakiitäjäislajeja ja yksilöitä on kentillä runsaasti, joskaan joukossa ei ollut harvinaisia tai uhanalaisia lajeja. Maakiitäjäisten lajiyhteisöt vaihtelevat huomattavasti kenttien ja eri elinympäristötyyppien välillä, mutta eivät juurikaan eroa kenttien, niiden laajennusalueiden tai niitä ympäröivien alueiden välillä. Golfkenttien sammakoiden geneettinen variaatio osoittautui vähäiseksi sekä kenttien sisällä että niiden välillä. Golfkentät eivät siis ilmeisesti rajoita sammakoiden geenivaihtoa, vaan saattavat toimia viheryhteyksinä lisääntymispaikkojen välillä. Pöntöissä pesivät linnut suosivat golfkenttien reunoilla olevia pönttöjä verrattuna läheisten metsien pönttöihin. Myös lintujen pesintämenestys golfkenttien reunoissa vaikuttaisi olevan parempi kuin lähiympäristössä. Tutkimukset osoittavat että golfkentät kaupunkiympäristössä ovat monimuotoisia ja arvokkaita elinympäristöjä. Kaupunkiympäristön lajit pystyvät hyvin hyödyntämään golfkenttien elinympäristöä, jonka laatua voi entisestään parantaa aktiivisilla suojelu- ja luonnonhoitotoimilla

Augmented maturation of executive functions in musically trained children and adolescents

Musically trained individuals have been found to outperform untrained peers in various tasks specific to music performance. Interestingly, they have also been found to outperform their musically untrained peers in tasks not related to music-making, requiring a wide range of cognitive skills, such as executive functions. In a series of studies with the same participants, this thesis examines the developmental paths of different subcomponents of executive functions in a group of participants in their school years, from childhood until adolescence, while undergoing music training. Their neurocognitive development is compared with that of their musically untrained peers. The aim of the studies was to uncover whether music training is associated with improved executive functions and augmented functioning of the brain mechanisms of executive functions. Performance measures included various neuropsychological test measures and tasks created for neuroimaging experiments. Brain activation measures of executive functions were event-related potentials (ERPs) recorded with electroencephalography, and BOLD activation changes acquired with functional magnetic resonance imaging (fMRI). Differences in these measures between musically trained and untrained participants aged 9-21 were examined, as well as longitudinal change in test performance during six years. The results of the studies showed that music training is associated with the enhancement of various executive functions: working memory maintenance, inhibition, set shifting, and selective attention during childhood and adolescence. However, the improvement in set shifting diminishes with age being virtually nonexistent in early adulthood. Results also showed more efficient functioning of neural mechanisms related to executive functions. Musically trained participants exhibited lower distractibility and enhanced processing of targets during tasks for executive functions. Furthermore, still in late adolescence and early adulthood, musically trained participants had more adult-like responses and more efficient functioning of brain mechanisms for attention and executive control during tasks for executive functions than their untrained peers. Together, the results show that music training is associated with enhancement of brain mechanisms of executive functions and a passing advantage in tasks for executive functions, with the largest differences compared to untrained peers seen in school-age and early adolescence. In late adolescence, the advantage in tasks has disappeared but echoes of enhancement can be still seen in the more mature and more efficient functioning of neural mechanisms of executive functions.Musiikkia harrastaneet suoriutuvat paremmin musiikkiin liittyvissä tehtävissä kuin ne, joilla musiikinharrastustaustaa ei ole. Yllättäen muusikot ja muut musiikin parissa harjaantuneet pärjäävät muuta harrastaneita paremmin myös sellaisissa tehtävissä, jotka eivät liity musiikkiin ja jotka edellyttävät laaja-alaisia kognitiivisia taitoja, kuten toiminnanohjausta. Tämä väitöskirja selvitti toiminnanohjauksen eri osa-alueiden kehityskaarta lapsuudesta varhaisaikuisuuteen sarjalla tutkimuksia, joihin osallistui sama musiikkia harrastavien lasten joukko. Näiden osallistujien neurokognitiivisten toimintojen kehittymistä verrattiin muuta harrastavien osallistujien kehitykseen. Tutkimusten tarkoitus oli selvittää, onko musiikin harrastaminen yhteydessä tehostuneisiin toiminnanohjauksen taitoihin, sekä muutoksiin näitä taitoja tukevien aivomekanismien toiminnassa. Taitoja tutkittiin neuropsykologisilla testimenetelmillä sekä aivokuvantamiskokeita varten erikseen kehitetyillä tehtävillä. Toiminnanohjauksen aivomekanismeja tutkittiin rekisteröimällä aivojen herätevasteita aivosähkökäyrällä, ja aivoalueiden veren happipitoisuudesta riippuvaa vastetta toiminnallisella magneettiresonanssikuvantamisella. Tutkimuksissa vertailtiin musiikkia harrastavien ja muuta harrastavien, 9-21-vuotiaiden osallistujien testisuoriutumisen ja aivojen toiminnan eroja. Lisäksi testisuoriutumisen erojen muutosta seurattiin kuuden vuoden ajan. Tutkimusten tulokset osoittavat, että musiikin harrastaminen on yhteydessä usean toiminnanohjauksen osa-alueen tehostumiseen lapsuudessa. Näihin kuuluivat työmuistin ylläpito ja päivittäminen, inhibitio, vaihtaminen ja valikoiva tarkkaavaisuus. Vaihtamisen tehostuminen vähenee kuitenkin iän myötä siten, että varhaisaikuisuudessa eroja musiikkia ja muuta harrastavien välillä ei testisuoriutumisessa ole. Tulosten mukaan musiikkia harrastavien toiminnanohjauksen aivomekanismit toimivat myös eri tavoin kuin muiden osallistujien. Toiminnanohjausta edellyttävissä tehtävissä musiikkia harrastavilla ilmeni vähäisempää häiriöherkkyyttä ja tehostunutta kohteiden käsittelyä. Lisäksi vielä varhaisaikuisuudessa musiikkia harrastavilla oli kehitysasteeltaan kypsempiä aivovasteita sekä tehokkaampaa toimintaa tarkkaavuuteen ja toiminnanohjaukseen liittyvillä aivoalueilla toiminnanohjauksen tehtävien aikana kuin muilla osallistujilla. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että musiikin harrastaminen on yhteydessä toiminnanohjauksen aivomekanismien tehokkaampaan toimintaan sekä ohimenevästi myös parempaan suoriutumiseen toiminnanohjauksen tehtävissä

Introduction

Source at https://www.sgr.fi/en/items/show/675.This volume is a collection of articles based on papers that were presented at the conference Networks, Interaction and Emerging Identities in Fennoscandia and Beyond, 13–16 October 2009. The conference was held at the University of Tromsø in Norway, and hosted by its Department of Archaeology and Social Anthropology at the Faculty of Humanities, Social Sciences and Education. The University of Tromsø was the obvious choice of venue due to its explicit research emphasis on northern regions and indigenous identities, as well as its location in an area where hunter-fisher-gatherer populations persisted well into the second millenium AD

Historiallinen ja vertaileva kielentutkimus

Peer reviewe

Aleksandr Matveev 1926–2010

Nekrolog Aleksandr Matveev 1926–201

Valtapolitiikan ja yhteistyön merkkejä : Saksan uusi ulkopolitiikka itsevarmuuden ja jatkuvuuden viitekehyksessä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa tarkastellaan Saksan liittovaltion uuden ulkopolitiikan linjauksia eurooppalaisessa yhteistyössä. Tutkimus painottuu Saksojen yhdistymisen jälkeiseen ajankohtaan sekä punavihreän hallituksen aikakauteen. Tavoitteena on selvittää, mitä merkkejä liittovaltion ulkopolitiikassa on muutoksesta (valtapoliittiset keinot) ja mitä jatkuvuudesta (yhteistyön tärkeys). Empiiristen esimerkkien avulla tutkitaan, miten maan suhtautuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan on muuttunut. Lisäksi pohditaan Saksan toimia Maastrichtin sopimusneuvotteluissa, jotta maan roolista eurooppalaisessa yhteistyössä saadaan kattavampi kuva. Tutkielman lähestymistapa on poikkeava. Työ muodostuu kahdesta pääluvusta, joissa molemmissa tarkastellaan vaihtoehtoisista näkökulmista Saksan asemaa Euroopassa. Näin ollen työ ei rakennu perinteisestä teoreettisesta ja empiirisestä osiosta. Lähestymistapa mahdollistaa sen, että työn tutkimuskysymyksiin voidaan pureutua heti alusta alkaen. Tutkimuksen tavoitteena on lähestyä Saksan ulkopolitiikan tutkimuskenttää uudesta ja haasteellisesta näkökulmasta. Työ on tosiasioihin perustuva kuvaileva tutkimus. Aineiston analyysi pohjautuu aiemmin tehdyistä teoreettisista tutkimuksista sekä empiirisestä aineistosta saatujen tulosten yhdistelyyn ja uudelleentulkintaan. Työn lähtökohtana on Dirk Petersin artikkeli ”The Debate about a New German Foreign Policy after Unification” (2001), jonka mukaan Saksan ulkopolitiikan tutkimuskentästä on erotettavissa kaksi suuntausta. Itsevarmuutta korostavan suuntauksen perustuessa kansainvälisen politiikan uusrealistiseen teoriaan, nojautuu jatkuvuutta korostava suuntaus uusliberalistisen institutionalismin teoriaan. Luokittelemalla Saksan ulkopolitiikan tutkijat ja asiantuntijat itsenäisesti jommankumman suuntauksen edustajiksi, on tavoitteena ollut Saksan ulkopoliittisen tutkimuskentän perusteellinen tarkastelu. Kyseessä on ennen kaikkea analyyttinen menetelmä, jonka soveltaminen käytäntöön ei ole aivan yksiselitteistä. Saksan ulkopoliittinen linja ei ole yhdenmukainen. Toisissa asioissa painotetaan kansallista etua ja toisissa eurooppalaista sekä kansainvälistä etua. Kansallista etua tähdennetään esimerkiksi EU:n toiminnan maksuosuutta sekä institutionaalisia ratkaisuja koskevissa asioissa. Eurooppalaisia arvoja ja kansainvälistä yhteistyötä edistetään kansainvälisen järjestelmän vakauteen liittyvissä asioissa. Arvioitaessa Saksan suhtautumista sotilaallisiin konflikteihin esiin nousee sekä itsevarmuuden että jatkuvuuden elementtejä. Itsevarmuus näkyy siinä, että maan ulkopoliittinen johto on valmis – kritisoinnin uhallakin – arvostelemaan toimijoita, jotka konfliktitilanteissa rikkovat demokratian periaatteita. Jatkuvuus taas korostuu siinä, että kansainvälisen yhteisön vastuuta painotetaan rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi

Kansalliskielinen korkeakoulutus – uhanalaista kulttuuriperintöä?

Syrjäytyvätkö kansalliset kielet yliopisto-opetuksessa englannin tieltä? Onko kyse vääjäämättömästä tai tarpeellisesta kansainvälistymisestä? Pitääkö olla huolissaan suomen kielen asemasta? Onko kehitykselle vaihtoehtoja

Heini Karjalainen, Yhteisöt kontaktissa, systeemit muutoksessa. Vepsän kielen indefiniittipronominien järjestelmä.

Heini Karjalainen, Yhteisöt kontaktissa, systeemit muutoksessa. Vepsän kielen indefiniittipronominien järjestelmä. [Gemeinschaften im Kontakt, Systeme im Wandel. Das System der Indefinitpronomina im Wepsischen.] Acta Universitatis Ouluensis. B, Humaniora, nro 142. Oulun yliopisto. Oulu, 2016. <http://urn.fi/urn:isbn:9789526212234&gt