Thermal rectification in nonlinear quantum circuits

We present a theoretical study of radiative heat transport in nonlinear solid-state quantum circuits. We give a detailed account of heat rectification effects, i.e. the asymmetry of heat current with respect to a reversal of the thermal gradient, in a system consisting of two reservoirs at finite temperatures coupled through a nonlinear resonator. We suggest an experimentally feasible superconducting circuit employing the Josephson nonlinearity to realize a controllable low temperature heat rectifier with a maximal asymmetry of the order of 10%. We also discover a parameter regime where the rectification changes sign as a function of temperature.Comment: 5 pages, 5 figures; v2: added discussion on rectification sig

Ruokaravintolan Joutsenmerkin hankintaprosessi

Opinnäytetyöni on työelämälähtöinen kehittämistehtävä. Työ toteutettiin yhdessä helsinkiläisen ravintola Savoyn kanssa. Opinnäytetyöni tavoite on kuvata ruokaravintolan Joutsenmerkin hankintaprosessi. Opinnäytetyöni toimii oppaana kaikille Joutsenmerkkiä hakeville ravintoloille. Opinnäytetyössäni on kuvattu koko prosessi aina merkin hakemisesta sen mahdolliseen irtisanomiseen. Opinnäytetyöni kirjallisuusosassa esittelin tunnetuimpia ympäristömerkkejä ja perehdyin tarkemmin Joutsenmerkkiin. Esiin nousivat myös jokapäiväiset ympäristöongelmat kuten ilmastonmuutos, väestönongelmat sekä vesistö-jen rehevöityminen. Joutsenmerkki omalta taholtaan tarjoaa ratkaisun edellä mainittujen ympäristöuhkien pienentämiseksi. Pohjoismaisen ympäristömerkinnän toiminta perustuu ympäristöfilosofiaan. Nykykulutuksella pitäisi olla kolme maapalloa, jotta tulevatkin sukupolvet voisivat elää kuten me elämme. Joutsenmerkki ja sen tuoma hyöty ohjaavat kuluttajia ja tuotteen tai palvelun valmistajia kohti kestävää kehitystä ja parempaa huomista. Joutsenmerkki itsessään pyrkii teknologian kehittämiseen ympäristön kannalta parempaan suuntaan. Työ paremman ympäristön puolesta on edennyt ja kehittynyt päästöjen laimentamisesta puhdistukseen päästön/jätteen syntypaikalla ja siitä edelleen puhtaampaan teknologiaan ja tuotteisiin. Opinnäytetyöni päätuloksena voidaan todeta, että Joutsenmerkintä on paras vaihtoehtoympäristön pelastamiseksi. Olin mukana kokoamassa hakemusta ravintolan keittiöpäällikön kanssa, niin sanottuna ulkopuolisena konsulttina. Työnkuvaani kuului mm. raaka-ainetoimittajille ja heiltä lisäselvitysten pyytäminen (luomutuotteiden sertifiointinumerot, lähiruokatuottajien tarkat etäisyydet), käytössä olevien luomutuotteiden listaus sekä muiden liitteiden puhtaaksikirjoitus. Työni oli onnistunut ja Joutsenmerkki myönnettiin.This bachelor’s thesis is developmental work and it’s originating from working life. This work was carried out in conjunction with restaurant Savoy in Helsinki. The intention of this bachelor’s thesis is to describe the process of acquiring an Eco-Label for a restaurant. The work serves as a guide to all restaurants who are thinking of procuring an Eco-Labelling. The thesis I described whole process and its possible cancellation. The thesis describes well-known eco-labels and looks in-depth at the Joutsenmerkki. Some questions about environmental problems like glabal warming, demographics and eutrophication also emerge. The Joutsenmerkki offers solutions how to reduce the aforementioned environmental threats. Nordic Eco-Labelling is based an environment philosophy. At current consumption levels it is said there should be three globes so upcoming generation could live like the way we currently live. Joutsenmerkki and the benefits it brings directly to consumers and makers of products/services should lead to sustainable developmental and better days. Joutsenmerkki itself tries to develop environmentally sound technologies. Work for a better environment has progressed and developed so that emissions are minimized and waste products are already cleaned up at their source. Environmental damages caused by transportation of waste products are then decreased. The main result of this bachelor's thesis can be stated that the Joutsenmerkki is the best way to help the environment. I was involved in putting together an application with restaurant Savoy's Executive Chef and external consultants. My job was among other things, calling raw material suppliers and ask them additional explanations (Organic product certification numbers, local food producers to determine accurate distances), listing of available organic ingredients and the other appendices transcription. My job was a success and Joutsenmerkki was awarded

Torajyväsienen, Claviceps purpurea (fr.) tul.:n, leviämisestä ja torjunnasta

Die Ausbreitung des Mutterkornpilzes, Claviceps purpurea (Fr.) Tul., aus infizierten Roggenbeständen in die in deren unmittelbarer Nähe gelegenen Roggenkulturen war da am stärksten (29 —42 St./m2), wo die infizierten Pflanzen so weit reichten, dass sie den Bestand der Kultur berührten. Schon in 1—10 m Entfernung von der infizierten Fläche bildeten sich bedeutend weniger Mutterkörner (Tabelle I). War die Entfernung noch grösser, so verminderte sich der Mutterkornbefall, war aber in den randlichen Teilen der Roggenkultur noch reichlicher als in ihren mittleren Teilen. Die Anzahl der Mutterkörner je befallene Ähre belief sich bei drei untersuchten Mutterkornkulturen im Mittel auf. 5.3 St. Ausserhalb des infizierten Gebietes, in Wirtschaftskulturen von Roggen, war der entsprechende Betrag 1.6 St. (Tabelle 2). Mutterkörner gab es je infizierte Ähre etwas mehr in den randlichen als in den mittleren Teilen der Roggenkultur. Dagegen war die Anzahl der Mutterkörner nicht nennenswert davon abhängig, in welcher Entfernung vom infizierten Roggen die Pflanze wuchs. In den Jahren 1953—1955 verminderte eine künstliche Mutterkorninfektion den Kornertrag des Roggens Ensi auf 23—77 % (Tabelle 5). Die Herabsetzung des Ertrages beruhte nicht allein auf der offensichtlichen Verringerung der Körnerzahl, sondern auch darauf, dass die Körner der infizierten Ähren leichter als die der gesunden Ähren waren (Tabelle 3); im J, 1952 betrug der Unterschied 17.6 %. Der Kornertrag des Roggens wurde auch dadurch vermindert, dass im Zusammenhangmit der Infektion ein Beschädigen von Ähren und Halmen vor sich ging. Das Aufspriessen des Kornertrages des infizierten Roggens ist durch den Mutterkornpilz nicht deutlich beeinflusst worden (Tabellen 4 und 5). Bei dem üblichen Dreschen und Sortieren des Roggens konnten die Mutterkörner aus dem Getreide in dem Masse entfernt werden (0.00—0.11 % Mutterkörner), dass es der Verkäuflichkeitsforderung (0.25 %) entsprach. Demgegenüber kann aber selbst bei gründlichem Sortieren das Ausbreiten eines ausländischen, giftigen Mutterkornstammes von den Mutterkornkulturen in Roggenkulturen wohl nicht ganz vermieden werden, zum mindesten nicht in dem Falle, dass Mutterkornund Roggen-Wirtschaftskulturen nahe beieinander gelegen sind

Affektiivinen eriarvoisuus sateenkaari-isyydessä

Tässä tutkielmassa tutkin affektiivista eriarvoisuutta ja sen ilmenemisen muotoja sateenkaariisyydessä. Sateenkaari-isyyttä on tutkittu Suomessa vähän. Sateenkaariperheiden tutkimus on tähän mennessä lähinnä pyrkinyt osoittamaan, että sateenkaarivanhemmat ovat kelpoja vanhempia, siinä missä heteronormatiivisten perheiden vanhemmatkin. Sateenkaarivanhemmuuteen liittyvät erityispiirteet ovat jääneet tunnistamatta. Sateenkaari-isien perheet ovat monimuotoisia, eivätkä institutionaaliset käytännöt aina tue monimuotoisia perhekäytäntöjä. Sateenkaari-isät kokevat lisäksi ennakkoluuloisia asenteita ja syrjintää. Nämä tekijät yhdessä altistavat sateenkaari-isiä affektiivisen eriarvoisuuden kokemuksille. Affektiivinen eriarvoisuus tarkoittaa läheisissä ihmissuhteissa tapahtuvaa vaikuttamista ja vaikuttumista. Läheisiin ihmissuhteisiin sisältyy vaikeasti havaittavia valtasuhteita ja arkisia käytäntöjä, jotka voivat tuottaa eriarvoisuuden kokemuksia. Haastattelin seitsemää sateenkaari-isäksi identifioituvaa miestä kevään 2022 aikana. Haastattelin kumppanuusvanhempia, sijaisvanhempia, etävanhempia sekä lähivanhempia. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Tutkimusmenetelmänäni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuskysymykseni oli: miten affektiivinen eriarvoisuus ilmenee sateenkaari-isyydessä? Tutkimukseni mukaan heteronormatiivinen perhekäsitys tuottaa sateenkaari-isille eriarvoisuuden kokemuksia yksilön, yhteisön sekä yhteiskunnan tasolla. Sateenkaari-isät kokevat ennakkoluuloja sekä syrjiviä asenteita ja käytäntöjä. Affektiivisen eriarvoisuuden kokemukset jakautuvat tutkimukseni mukaan kahteen luokkaan: eriarvoiseen asemaan sekä tunnetyöhön, jotka liittyvät haastattelemieni isien sateenkaari-identiteettiin tai heteronormatiivisesta mallista poikkeaviin perhekäytäntöihin. Erilaisiin perhekäytäntöihin ja isäksi tulemisen tapoihin liittyy valtasuhteita, jotka tuottavat affektiivista eriarvoisuutta sateenkaari-isille. Sateenkaari-isät kokevat vähemmistöstressiä ja he jäävät kokemustensa, ajatustensa ja tunteidensa kanssa usein yksin ja näkymättömiksi. He kertovat kaipaavansa vertaistukea, mutta toisaalta he kokevat huolta siitä, miten moni kykenee samaistumaan heidän kokemuksiinsa. Tämä on johtanut osittain myös vertaistoiminnasta pois jättäytymiseen. Vertaistuki oli tutkimushaastattelujen teon aikaan vähäistä koronapandemian vuoksi. Tuolloin ryhmäkokoontumisia rajoitettiin ja suuri osa vertaistoiminnasta on ollut joko etänä verkossa tai tauolla. Palvelujärjestelmässä sateenkaari-isät kertovat törmänneensä syrjiviin asenteisiin sekä palvelujen tai etuuksien rajoitteisiin ja puutteisiin. Lakisääteinen isyysvapaa ei esimerkiksi kuulu isälle kumppanuusvanhemmuusperheessä. Haastattelemani isät pohtivat puheessaan omia perheellistymistapojaan ja mahdollisuuksiaan. Yhteenvetona voisi todeta, että he kokevat jo lähtökohtaisesti isänä olemisen saavutettuna etuoikeutena. Tämä kokemus saattaa johtaa siihen, että omia toiveita tai oikeuksia isänä on vaikea vaatia ja edistää

Avohakkuiden vaikutukset valuma-alueen vesistöjen tummuuteen ja vesilintujen pesintään Evolla vuosina 1990–2014

Vesistöt ovat tummuneet boreaalisella havumetsävyöhykkeellä viime vuosina. Teollistumisen jälkeen sulfaattipitoinen laskeuma kasvoi ja happamoitti maaperää, mutta viime vuosikymmeninä sulfaattipitoinen laskeuma on vähentynyt, mikä on puolestaan nostanut maaperän pH-arvoa. Emäksinen maaperä edistää orgaanisen materian liukenemista, joka sisältää enimmäkseen liuennutta orgaanista hiiltä, jonka on arvioitu olevan yksi päätekijä vesistöjen tummumiselle. Valuma-alueen topografia, maaperän ominaisuudet, metsätyyppi ja maankäyttö vaikuttavat siihen, miten paljon liuennutta orgaanista hiiltä vesistöihin huuhtoutuu. Avohakkuut ovat yksi maankäytön muoto, joka lisää liuenneen orgaanisen hiilen määrää vesistöissä. Veden korkea tummuus saattaa puolestaan johtaa vesikasvillisuuden vähenemiseen, vesistön ravintoketjun köyhtymiseen ja tätä kautta niukempaan lajikirjoon. Tutkielman tavoitteena on selvittää Evolla sijaitsevien viiden tutkimusjärven valuma-alueilla tehtyjen avohakkuiden vaikutus järvien tummumiseen ja tummumisen vaikutus tavin, sinisorsan, telkän ja haapanan esiintyvyyteen kolmen hypoteesin avulla: H1) Avohakkuut valuma-alueella lisäävät tutkimusjärvien tummumista, H2) avohakkuualueiden vaihtelevat ominaisuudet vaikuttavat tutkimusjärvien tummumiseen eri tavalla ja H3) tutkimusjärvien tummuminen vaikuttaa negatiivisesti vesilintujen esiintymiseen alueella. Aineistoina käytän Maanmittauslaitoksen maastokarttarasteria, historiallisia ilmakuvia ja korkeusmallia (10m x 10m) valuma-alueiden, ojaverkoston, avohakkuualueiden ja rinnekaltevuuden tarkasteluun. Lisäksi käytössäni on Geologian tutkimuslaitoksen maaperäkartta maaperän kartoittamiseen, Suomen ympäristökeskuksen Corine Land Cover – aineisto (2000) metsätyypin määrittämiseen ja Ilmatieteenlaitoksen säähavaintoaineisto sadannan vaikutusten arviointiin. Lintuhavaintoaineiston olen saanut käyttööni Petri Nummelta ja veden tummuus -aineiston on tuottanut Lammin biologinen asema. Muokkasin ja visualisoin aineistot ArcGIS Pro -paikkatieto-ohjelmalla kartoiksi ja kuvaajiksi valuma-alueiden ja hakkuualueiden ominaisuuksien visuaalista ja tilastollista tulkintaa varten. Käytin Excel-ohjelman regressioanalyysiä havaitakseni, miten erilaiset valuma-alueen ja hakkuualueen ominaisuudet vaikuttivat veden tummuuteen ja miten veden tummuus vaikutti lintujen esiintyvyyteen. Tulokset osoittivat, että hakkuut ja niillä vallitsevat olosuhteet lisäävät tutkimusjärvien veden tummuutta enemmän kuin koko valuma-alueen olosuhteet. Lisäksi eri tutkimusjärvillä erilaiset hakkuualueiden ominaisuudet vaikuttivat veden tummuuteen eri tavoin. Erityisesti sadanta, turvemaan osuus ja ojitus vaikuttivat merkittävimmin useimpien tutkimusjärvien veden tummuuden kasvuun tai ylläpitoon. Tummuuden kasvu lisäsi tavin esiintymistä kahdella, sinisorsan yhdellä ja telkän esiintymistä kolmella tutkimusjärvellä. Haapanan esiintyvyys laski kahdella järvellä. Jatkossa olisi tärkeää tutkia, miten sadannan ja lämpötilan vuodenaikaisvaihtelu vaikuttaa sadannan merkitykseen vuoden keskimääräisen sadannan sijaan. Olisi tärkeää tutkia tarkemmin myös avohakkuualojen erilaisia ominaisuuksia ja millä tavalla niiden vaikutus vesistöjen tummuuteen vaihtelee eri järvien kohdalla. Vesilintu- ja hyönteiskantojen supistuessa täytyisi tarkastella selkärangattomien lajikirjoa ja muutosta tutkimusjärvissä suhteessa veden tummuuteen, mikä voisi antaa viitteitä vesilintujen tulevaisuudesta vesistöjen muuttuvissa olosuhteissa

Fungus diseases of raspberry (Rubus idaeus L.) in Finland

During 1978—1981 a total of nearly 200 raspberry cane samples were investigated originating mainly from southern and eastern Finland. The samples consisted of young and already fruited canes injuried to different degrees. Phoma sp., the conidial stage of Didymella applanata (Niessl) Sacc., causer of raspberry spur blight, was most common of the isolated fungi; the perfect stage did not develope until afer preservation in cold. The peak of pycnospore release on raspberry canes was in July 1981. Other weak wound pathogens were isolated: Fusarium avenaceum (Cda. ex Fr.) Sacc., which occurred in 22 % of the transfers, F. culmorum (W. G. Sm.) Sacc., Botrytis cinerea Pers. ex Fr. and the secondly most common Phoma species, P. exigua Desm. v. exigua Maas. The fungi mentioned above were mainly obtained from different depths of the raspberry stem tissues, the least on an average from the pith. Alternaria alternate (Fr.) Keissl. was the most common ’surface fungus’, Phialophora spp., wood rotting saprophytes, common also in the pith. Leptosphaeria coniothyrium (Fckl.) Sacc., the most strong of the pathogens, was rare in the samples. The occurrence of Cylindrocarpon destructans (Zinssm.) Scholten in root samples changed 8-70 %. The cv. Muskoka is more susceptible to spur blight than cv. Ottawa. On the other hand, the larvae of raspberry cane midge (Resseliella theobaldi (Barnes)) produced plenty of injuries in Ottawa-samples originating from Mikkeli in 1980 and thus increased also the fungal damage

Fungus diseases of cultivated arctic bramble (Rubus arcticus L.) in Finland

During 1975 and 1977—1979 studies were carried out on the fungus diseases of experimentally cultivated arctic bramble (Rubus arcticus L.). The most common pathogenic or weakly pathogenic fungi isolated from the diseased clones were Cylindrocarpon destructans (Zins.) Scholten and Fusarium avenaceum (Cda ex Fr.) Sacc. Some other Fusarium species and Botrytis cinerea Pers. ex Fr. were rather uncommon. Didymella applanata (Niessl) Sacc. and plenty of pycnidia of Phoma spp. were established on nearly withered clones; among the isolates were P. exigua Desm. var. exigua Maas, Phoma spp. and Coniotbyrium fuckelii Sacc. (con. st. of Leptosphaeria coniotbyrium (Fuck.) Sacc.). Isolates of little significance were identified in the whole from 26 fungal genera

Torajyväsienen, Claviceps purpurea (fr.) tul.:n sklerotioiden itämisestä

Die Mutterkörner haben ohne Kaltbehandlung nicht gekeimt (Tabellen 1 und 2). Sowohl eine ununterbrochene (+ 1°C) als auch eine periodische (abwechselnd + 1°C und + 18.6°C) einmonatige Kaltbehandlung bewirkten bei Sklerotien des deutschen Mutterkornstammes (D1) eine bis zu 87 % ige Keimfähigkeit (Tabelle 2). Eine 14tägige Kaltbehandlung (+ 1°C) war zu kurz, um das Keimen von Mutterkörnem zu verursachen. Die Einwirkung von Frostbehandlung (abwechselnd + 1°C und— 15.8°C) auf das Keimen von Mutterkörnern war negativ. Eine 34tägige Kaltbehandlung (+ 1°C) steigerte das Keimen von Sklerotien des deutschen Mutterkornstammes (D1) mehr als von denen des finnischen (F) (Tabelle 1; Abb. 1). Die überjährigen, im Laboratoriumsraum verwahrten Sklerotien des deutschen (D1) Mutterkornstammes waren im allgemeinen nicht keimfähig. Die Behandlung der Mutterkörner mit Roggenpollen steigerte ihre Keimfähigkeit bestenfalls von 32 auf 52 % (Tabelle 1). In einer der Versuchsreihen keimten jedoch die Mutterkörner bis zu 90 % ig ohne den stimulierenden Einfluss von Roggenpollen (Tabelle 2). Auf dem Versuchsfeld keimten die Mutterkörner 0—24 Tage vor Blütenbeginn des in ihrer unmittelbaren Nähe gewachsenen Roggens. Die Roggenähren wurden auch in dem Falle infiziert, dass die an den Mutterkörnern entstandenen Stromata schon bei beginnender Roggenblüte verdorrt erschienen. Die Stromata, die sich beim Keimen der in Ackerboden, in 1 cm Tiefe gelegten Mutterkörner gebildet hatten, enthielten normale Asci nebst Ascosporen; in 20 und 50 cm Tiefe bildeten die Mutterkörner ein verkümmertes Stroma. Die Sklerotien des alkaloidlosen finnischen Mutterkornstammes keimten etwas besser als die der alkaloidreichen deutschen (Tabelle 3). Im Versuchsfeld erschienen an den Mutterkörnern nicht in beträchtlichem Masse andere Pilzarten. Dagegen kamen in den Laboratoriumsversuchen an den Mutterkörnern in recht reichlichem Masse Schimmelpilze vor. Zu diesen gehörte Trichothecium roseum Link (Abb. 2), das schliesslich die Mutterkörner völlig vernichtete (Tabelle 4)

Torajyvän viljelykokeista Viikin koetilalla ja eräillä kasvinviljelyskoeasemilla Suomessa

Tutkituista kasvualustoista soveltui Claviceps purpurea (Fr.) Tul.:n kuromien kasvattamiseen Kirchhhoffin (12) suosittelema ravintoagari kaikkein parhaiten. Myös erilaiset viljanjyväalustat olivat käyttökelpoisia. Saastutusaikakokeen tulokset osoittivat, että sopivin saastutusaika on silloin kun 35—85 % rukiin tähkistä on vapautunut lehtitupesta; eräässä koesarjassa saatiin runsas torajyväsato, kun 10—85 % tähkistä oli näkyvissä. Torajyväsienen kehityksen kulkuun, sen Sphacelia-asteen ja sklerootioiden muodostumisen alkamiseen, ei saastutuksen ajankohdalla näyttänyt olleen vaikutusta, edellytettynä, että saastutus tapahtui ajalla 9. 6.—2. 8. Viikin koetilan kokeissa vuosina 1952—1955 saadut rukiin torajyväsadot (tähkistä poimitut) olivat 83—258 kg/ha; v. 1952, jolloin saastutusajan sää oli kostea, sadon määrä muodostui suurimmaksi. Torajyvän maahan varisemista tapahtui huomattavassa määrin vaikka, suurin osa sklerootioista korjattiin n. viikkoa ennen rukiin tuleentumista. Keskimääräinen varisemistappio oli vuosina 1952—1955 41.4 %, äärimmäistapauksessa lähes 80 %. Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Perä-Pohjolan kasvinviljelyskoeasemilla jäivät torajyväsadot Viikin koetilan vastaavia satoja keskimäärin vähän alhaisemmiksi, kuitenkin myös lähellä napapiiriä, Apukan koeasemalla, saatiin torajyvästä tuleentunut sato. Ulkomaisista torajyväkannoista osoittautuivat saksalainen D1 ja portugalilainen P2 satoisammiksi ja viljelyvarmemmiksi kuin D1:stä polveutuva D2 portugalilainen P3. Pekkarukiissa viljellyn D1 -torajyväkannan sklerootiosato muodostui Oivarukiin vastaavaa satoa suuremmaksi. Tämä johtui ratkaisevasti siitä, että sklerootiot kehittyivät suuremmiksi Pekka- kuin Oivarukiin tähkissä. Petkus-kevätrukiissa torajyväsato oli varsin suuri, joten näyttää aiheelliselta tutkia erityisesti kevätrukiin soveltuvuutta torajyväsienisaastutuksiin Suomen olosuhteissa. Saksalaisten D1- (D3-) ja D4- sekä kaikkien tutkittujen portugalialisten tora-jyväkantojen kokonaisalkaloidipitoisuus muodostui Suomessa yhtä suureksi kuin Saksassa. Vain vesiliukoisten alkaloidien määrä näytti Suomessa jääneen suhteellisen pieneksi