Cervical Myelopathy Associated with Deep Neck Muscle Rhabdomyolysis after Polysubstance Abuse : A Case Report

When used appropriately, buprenorphine and oxycodone are safe drugs. They are, however, widely abused in combination with other drugs. Here we describe a case series of 8 patients with cervical myelopathy and rhabdomyolysis of the adjacent deep neck muscles after using an opioid in combination with other drugs. All patients were young males who had a previous history of polysubstance abuse. Six of the patients had used buprenorphine in combination with pregabalin and/or benzodiazepines, and one patient had used oxycodone with pregabalin and/or benzodiazepines. One patient used buprenorphine with amphetamine. After taking the drugs, they all reported feeling drowsy and then falling asleep. On waking, they noticed weakness in their extremities. However, only one patient woke with his head in a flexed position. A varying degree of tetraparesis was observed. Cerebrospinal fluid analysis revealed elevated protein levels and white blood cell count. Blood creatine kinase was elevated in 7 patients. Spinal cord MRI showed a hyperintense spinal lesion at the level of C1-Th3 vertebrae associated with rhabdomyolysis in the adjacent, paravertebral deep neck muscles. We suggest that polysubstance abuse, especially the combination of an opioid with another drug with GABA-agonistic properties, caused a compartment syndrome of the deep paravertebral muscles without excessive head flexion. This subsequently led to compression of the external vascular structures, resulting in venous congestive myelopathy.publishedVersionPeer reviewe

Cervical Myelopathy Associated with Deep Neck Muscle Rhabdomyolysis after Polysubstance Abuse: A Case Report

When used appropriately, buprenorphine and oxycodone are safe drugs. They are, however, widely abused in combination with other drugs. Here we describe a case series of 8 patients with cervical myelopathy and rhabdomyolysis of the adjacent deep neck muscles after using an opioid in combination with other drugs. All patients were young males who had a previous history of polysubstance abuse. Six of the patients had used buprenorphine in combination with pregabalin and/or benzodiazepines, and one patient had used oxycodone with pregabalin and/or benzodiazepines. One patient used buprenorphine with amphetamine. After taking the drugs, they all reported feeling drowsy and then falling asleep. On waking, they noticed weakness in their extremities. However, only one patient woke with his head in a flexed position. A varying degree of tetraparesis was observed. Cerebrospinal fluid analysis revealed elevated protein levels and white blood cell count. Blood creatine kinase was elevated in 7 patients. Spinal cord MRI showed a hyperintense spinal lesion at the level of C1 – Th3 vertebrae associated with rhabdomyolysis in the adjacent, paravertebral deep neck muscles. We suggest that polysubstance abuse, especially the combination of an opioid with another drug with GABA-agonistic properties, caused a compartment syndrome of the deep paravertebral muscles without excessive head flexion. This subsequently led to compression of the external vascular structures, resulting in venous congestive myelopathy. </p

A Novel Loss-of-Function GRN Mutation p.(Tyr229*) : Clinical and Neuropathological Features

Mutations in the progranulin (GRN) gene represent about 5-10% of frontotemporal lobar degeneration (FTLD). We describe a proband with a novel GRN mutation c.687T>A, p.(Tyr229*), presenting with dyspraxia, dysgraphia, and dysphasia at the age of 60 and a very severe FTLD neuropathological phenotype with TDP43 inclusions. The nephew of the proband had signs of dementia and personality changes at the age of 60 and showed similar but milder FTLD pathology. Three other family members had had early-onset dementia. Gene expression studies showed decreased GRN gene expression in mutation carriers' blood samples. In conclusion, we describe a novel GRN, p.(Tyr229*) mutation, resulting in haploinsufficiency of GRN and a severe neuropathologic FTLD phenotype.Peer reviewe

Sopeutumisen tila 2017 : Ilmastokestävyyden tarkastelut maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla

Suomalaisten luonnonvaraelinkeinojen tulee sopeutua väistämättömään ilmastonmuutokseen riippumatta siitä kuinka nopealla aikataululla ja tehokkain toimenpitein kasvihuonekaasupäästöjä tullaan vähentämään osana Pariisin sopimuksen toimeenpanoa. Tämä raportti on ensimmäinen maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan politiikkasektoreita kokonaisvaltaisesti tarkasteleva katsaus (lukuunottamatta vesitaloutta), joka kokoaa alan monipuoliset tutkimukset ja tekee niiden tuottamaan ymmärrykseen nojaten päätelmät maa-, metsä-, riista-, kala- ja porotalouden kohtaamista haasteista ilmaston muuttuessa sekä haitallisten vaikutusten ajoittumisesta, pysyvyydestä ja alueellisesta jakautumisesta huomioiden näytön vahvuuden. Toimialoittain tärkeimpien sopeuttamistarpeiden tunnistamisessa on huomioitu niin luonnon kuin yhteiskunnan sopeutumispotentiaalia. Kaikki nämä tarkastelut huomioivan, Luken asiantuntijoiden tekemän haavoittuvuusanalyysin myötä on tunnistettu sopeutumisen kannalta kriittisimmät ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat riskit luonnonvaraelinkeinoille. Lisäksi haastattelimme toimialoilta noin viittäkymmentä sidosryhmäasiantuntijaa saadaksemme käsityksen siitä, miten eri luonnonvara-alojen toimijat ovat tunnistaneet sekä mahdollisesti varautuneet ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin mutta myös mahdollisuuksiin. Tavoitteena oli myös tiedostaa kuinka hyvin tutkimuksen tuottama tieto on jalkautunut käytäntöön. Tutkimusryhmä päätyi seuraaviin toimialakohtaisiin toimintasuosituksiin, jotka avataan raportissa yksityiskohtaisesti. Maatalouden ilmastokestävyyttä tulee parantaa lisäämällä varautumista säävaihteluun ja ääri-ilmiöihin niin vakuutustarjontaa kehittämällä kuin viljelyn monimuotoistamisen edellytyksiä parantamalla. Maatalouden tulee ennakoiden varautua erityisesti sadannassa tapahtuviin vuoden ja kasvukauden aikaisiin muutoksiin vesitalouden hallintajärjestelmiä kehittämällä sekä syyskylvöisten viljelykasvien viljelyn laajentamisedellytyksiä parantamalla. Lisäksi kasvintuhoojien mittava kasvu tulee rajoittaa kaikin käytössä olevin keinoin. Mittavien metsätuhojen välttämiseksi kansainvälinen taimikauppa tulee välittömästi lopettaa ja yhdenpuulajin kasvattamisen sijaan suosia sekametsärakenteita. Lisäksi käytössä olevia metsänhoito-ohjeita tulee noudattaa ja panostaa tutkimukseen sekä seurantaan metsänhoidollisten korjaustoimien ajantasaistamiseksi. Puunkorjuun sujuvuuden edellyttämän alemman tieverkon hyvän kunnon ylläpidosta ei pidä tinkiä. Riistakantojen ja vieraslajien seuraaminen on avainasemassa, jotta kannoissa tapahtuviin muutoksiin osataan reagoida riittävän aikaisin. Samoin tutkimuksen ja käytännön yhteistyö ja metsästyksen säätely on säilytettävä ajantasaisena. Tutkimus, tiedon välittäminen ja tuotekehittely nousivat kalatalouden keskeisiksi toimenpiteiksi. Lisäksi istutuksista tulisi luopua, uusia kalaresursseja hyödyntää kestävästi sekä kalankasvatuksen normistoa uudistaa joustavammaksi. Poronhoitoa tulisi kehittää paikallisista lähtökohdista käsin ja liittää se tiiviimmin metsätalouden ja muun maankäytön suunnitteluun tutkimukseen tukeutuen ja kulttuuriset perinteet huomioiden. Olemme saaneet Metsätalous-osioon materiaalia ja neuvoja useilta henkilöiltä, siitä suuret kiitokset. Erityisesti haluamme mainita seuraavat: Matti Sirén (Luke), Harri Mäkinen (Luke), Sakari Sarkkola (Luke), Ari Venäläinen (IL), Matti Haapanen (Luke) ja Anneli Viherä Aarnio (Luke). Lisäksi lämpimät kiitokset kaikille tekstiä kommentoineille sekä haastatteluihin osallistuneille.201

Neuropathological findings in possible normal pressure hydrocephalus : A post-mortem study of 29 cases with lifelines

Publisher Copyright: © 2022, University of Muenster. All rights reserved.Aims: There are very few detailed post-mortem studies on idiopathic normal-pressure hydrocephalus (iNPH) and there is a lack of proper neuropathological criteria for iNPH. This study aims to update the knowledge on the neuropathology of iNPH and to develop the neuropathological diagnostic criteria of iNPH. Methods: We evaluated the clinical lifelines and post-mortem findings of 29 patients with possible NPH. Premortem cortical brain biopsies were taken from all patients during an intracranial pressure measurement or a cerebrospinal fluid (CSF) shunt surgery. Results: The mean age at the time of the biopsy was 70±8 SD years and 74±7 SD years at the time of death. At the time of death, 11/29 patients (38%) displayed normal cognition or mild cognitive impairment (MCI), 9/29 (31%) moderate dementia and 9/29 (31%) severe dementia. Two of the demented patients had only scarce neuropathological findings indicating a probable hydrocephalic origin for the dementia. Amyloid-β (Aβ) and hyperphosphorylated τ (HPτ) in the biopsies predicted the neurodegenerative diseases so that there were 4 Aβ positive/low Alzheimer’s disease neuropathological change (ADNC) cases, 4 Aβ positive/intermediate ADNC cases, 1 Aβ positive case with both low ADNC and progressive supranuclear palsy (PSP), 1 HPτ/PSP and primary age-related tauopathy (PART) case, 1 Aβ/HPτ and low ADNC/synucleinopathy case and 1 case with Aβ/HPτ and high ADNC. The most common cause of death was due to cardiovascular diseases (10/29, 34%), followed by cerebrovascular diseases or subdural hematoma (SDH) (8/29, 28%). Three patients died of a postoperative intracerebral hematoma (ICH). Vascular lesions were common (19/29, 65%). Conclusions: We update the suggested neuropathological diagnostic criteria of iNPH, which emphasize the rigorous exclusion of all other known possible neuropathological causes of dementia. Despite the first 2 probable cases reported here, the issue of “hydrocephalic dementia” as an independent entity still requires further confirmation. Extensive sampling (with fresh frozen tissue including meninges) with age-matched neurologically healthy controls is highly encouraged.Peer reviewe

Cervical squamous carcinoma cells are resistant to the combined action of tumor necrosis factor-α and histamine whereas normal keratinocytes undergo cytolysis

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Previous reports showed that mast cells can typically be found in the peritumoral stroma of cervix carcinomas as well as in many other cancers. Both histamine and TNF-α are potent preformed mast cell mediators and they can act simultaneously after release from mast cells. Thus, the effect of TNF-α and histamine on cervical carcinoma cell lines was studied.</p> <p>Methods and results</p> <p>TNF-α alone induced slight growth inhibition and cell cycle arrest at G0/G1 phase in SiHa cells, but increased their migration. Histamine alone had no effect on cells. In addition, TNF-α and histamine in combination showed no additional effect over that by TNF-α alone, although SiHa cells were even pretreated with a protein synthesis inhibitor. Furthermore, TNF-α-sensitive ME-180 carcinoma cells were also resistant to the combination effect of TNF-α and histamine. In comparison, TNF-α or histamine alone induced growth inhibition in a non-cytolytic manner in normal keratinocytes, an effect that was further enhanced to cell cytolysis when both mediators acted in combination. Keratinocytes displayed strong TNF receptor (TNFR) I and II immunoreactivity, whereas SiHa and ME-180 cells did not. Furthermore, cervix carcinoma specimens revealed TNF-α immunoreactivity in peritumoral cells and carcinoma cells. However, the immunoreactivity of both TNFRs was less intense in carcinoma cells than that in epithelial cells in cervical specimens with non-specific inflammatory changes.</p> <p>Conclusion</p> <p>SiHa and ME-180 cells are resistant to the cytolytic effect of TNF-α and histamine whereas normal keratinocytes undergo cytolysis, possibly due to the smaller amount of TNFRs in SiHa and ME-180 cells. In the cervix carcinoma, the malignant cells may resist this endogenous cytolytic action and TNF-α could even enhance carcinoma cell migration.</p

Molecular genetic studies of chromosome 8 and oncogene c-myc in breast cancer

Väitöskirjatyön neljä osajulkaisua on tehty Lääketieteellisen teknologian instituutissa, syöpägenetiikan yksikössä sekä osittain yhteistyönä Karoliinisen Instituutin tutkijaryhmän (Tukholma) ja HUSin Syöpätautien osaamiskeskuksen tutkimusyksikön (Helsinki) tutkijaryhmän kanssa. Onkogeenia c-myc on tutkittu noin 20 vuoden ajan eri syöpätyyppien, myös rintasyövän yhteydessä. Eri tutkimuksissa todetut prosenttiosuudet onkogeenin c-myc monistumalle tuumoreissa ovat vaihdelleet huomattavasti. Suurelta osin tutkimustulokset ovat perustuneet Southern blot-menetelmään, jonka yksi huono puoli on mm. sen epätarkkuus; normaalisolukkoa on väistämättä mukana analysoitavassa kudoksessa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin tällä hetkellä tarkimpana pidetyllä menetelmällä, fluoresenssi in situ hybridisaatiolla (FISH), c-myc:n todellista monistumaa sekä rintasyövissä että niiden tutkimuksessa käytetyissä rintasyöpäsolulinjoissa. Töissä käytettiin lisäksi muita syöpägenetiikan tutkimusmenetelmiä, kuten vertaileva genominen hybridisaatio (VGH), spectral karyotyping (SKY), kromogeeninen in situ hybridisaatio (CISH). Rintasyöpäsolulinjojen tutkimuksessa tarkasteltiin koko kromosomiston määrällisiä muutoksia (perimäaineksen vähentymiä ja monistumia), ja keskityttiin sitten kromosomin 8 ja sen pitkän käsivarren alueella (8q24) sijaitsevan onkogeenin c-myc monistumiseen (FISH) ja translokaatioihin (SKY, FISH). Rintasyöpäsolulinjojen koko kromosomiston sekä määrälliset (VGH) että laadulliset (SKY, FISH) muutokset osoittautuivat erityisen runsaiksi ja monimuotoisiksi. Monistumia todettiin kaikissa tutkituissa solulinjoissa. Useimmiten monistumaa todettiin kromosomien 1, 8, 17 ja 20 pitkässä käsivarressa, kromosomissa 7 ja perimäalueella 11q13. Vähentymiä oli yhtä vaille kaikissa solulinjoissa. 10/15 solulinjassa kromosomien määrä vaihteli pääasiassa normaalin diploidin sijaan hypotriploidista hypertetraploidiin. Translokaatiot koostuivat pääasiassa kahden kromosomin perimästä, mutta enimmillään muuntuneissa kromosomeissa oli materiaalia 7 eri kromosomin alueelta. Tietyt kromosomit muodostivat mieluiten keskenään translokoituneita kromosomeja: 8 ja 11, 13 ja 20, 8 ja 16 sekä 8 ja 17. Yleisimmät translokaatiot kaiken kaikkiaan solulinjoissa olivat t(8;11), t(12;16), t(1;16), ja t(15; 17). Onkogeenin c-myc monistumia tutkittiin vuosina 1991-92 Tampereen yliopistosairaalan toimialueella leikatuista rintasyövistä. FISH-tuloksia verrattiin tuumorien kliinisiin ominaisuuksiin (potilaan ikä, tuumorin koko, histologinen luokka, estrogeeni- ja progesteronireseptorien määrä tuumorissa, tuumorin S-faasi fraktio, mahdolliset imusolmukkeiden etäpesäkkeet). Onkogeenin monistuma todettiin 38/261 tuumorissa (14.6 %). Kopiolukumuutokset vaihtelivat 2-10 välillä, eniten oli ns. matalia monistumia. Tilastollisesti merkitsevin yhteys todettiin c-myc:n monistuman ja poikkeavan kromosomimäärän (aneuploidia) välillä. Negatiivinen korrelaatio progesteronireseptorien määrään oli myös merkitsevä. Suuntaa antava merkitsevyys todettiin myös S-faasin fraktio sekä kainaloimusolmukkeiden etäpesäkkeiden löytymisen ja c-myc ­monistuman välillä. Muut tutkitut muuttujat eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä c-myc ­monistumaan. Viimeisessä työssä määritettiin uuden kromogeenisen (CISH) tekniikan tarkkuutta ja herkkyyttä aiemmin parhaana tekniikkana pidettyyn FISH-menetelmään verrattuna. Kummassakin menetelmässä itse hybridisaatio tehdään samoilla periaatteilla, mutta onkogeeni-signaalien havainnointi on huomattavasti helmpompaa: signaalin havaitsemiseen käytetään tavallista valomikroskooppia, signaalit eivät katoa, toisin kuin fluoresoivan värin signaalit. Analyysi päästään lisäksi suorittamaan taustavärjätylle leikkeelle, jolloin voidaan valita signaali-analyysiin halutut syöpäsolut. Tämän tutkimuksen tuloksena vahvistui oletus, että FISH-tutkimusta käytännöllisempi CISH-tutkimus on menetelmänä yhtä herkkä ja tarkka. Tutkimusten tuloksena on, että 31.3%:ssa tutkituista rintasyöpäsolulinjoista ja 14.6%:ssa rintasyövistä c-myc onkogeeni on monistunut. Se ei näin ollen voi selitää kaikkea kromosomi 8:n geneettistä muuntumista rintasyövissä. Vaikka c-myc monistuma yhdistetään aggressiivisempiin tuumoreihin, sen prosentuaalinen määrä on niin pieni, ettei sitä voida pitää itsenäisenä ennuste-tekijänä rintasyövän hoidossa. Tekniikkana CISH on yhtä tarkka ja herkkä kuin tällä hetkellä parhaana pidetty FISH. CISH-menetelmän suhteen tarvitaan vielä lisätutkimuksia muiden onkogeenien osalta. Huomattavien käytännöllisten sekä taloudellisten etujensa puolesta oletan CISH:n jatkossa korvaavan FISH-menetelmän, etenkin rutiinitutkimuksissa

Molecular genetic studies of chromosome 8 and oncogene c-myc in breast cancer

Väitöskirjatyön neljä osajulkaisua on tehty Lääketieteellisen teknologian instituutissa, syöpägenetiikan yksikössä sekä osittain yhteistyönä Karoliinisen Instituutin tutkijaryhmän (Tukholma) ja HUSin Syöpätautien osaamiskeskuksen tutkimusyksikön (Helsinki) tutkijaryhmän kanssa. Onkogeenia c-myc on tutkittu noin 20 vuoden ajan eri syöpätyyppien, myös rintasyövän yhteydessä. Eri tutkimuksissa todetut prosenttiosuudet onkogeenin c-myc monistumalle tuumoreissa ovat vaihdelleet huomattavasti. Suurelta osin tutkimustulokset ovat perustuneet Southern blot-menetelmään, jonka yksi huono puoli on mm. sen epätarkkuus; normaalisolukkoa on väistämättä mukana analysoitavassa kudoksessa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin tällä hetkellä tarkimpana pidetyllä menetelmällä, fluoresenssi in situ hybridisaatiolla (FISH), c-myc:n todellista monistumaa sekä rintasyövissä että niiden tutkimuksessa käytetyissä rintasyöpäsolulinjoissa. Töissä käytettiin lisäksi muita syöpägenetiikan tutkimusmenetelmiä, kuten vertaileva genominen hybridisaatio (VGH), spectral karyotyping (SKY), kromogeeninen in situ hybridisaatio (CISH). Rintasyöpäsolulinjojen tutkimuksessa tarkasteltiin koko kromosomiston määrällisiä muutoksia (perimäaineksen vähentymiä ja monistumia), ja keskityttiin sitten kromosomin 8 ja sen pitkän käsivarren alueella (8q24) sijaitsevan onkogeenin c-myc monistumiseen (FISH) ja translokaatioihin (SKY, FISH). Rintasyöpäsolulinjojen koko kromosomiston sekä määrälliset (VGH) että laadulliset (SKY, FISH) muutokset osoittautuivat erityisen runsaiksi ja monimuotoisiksi. Monistumia todettiin kaikissa tutkituissa solulinjoissa. Useimmiten monistumaa todettiin kromosomien 1, 8, 17 ja 20 pitkässä käsivarressa, kromosomissa 7 ja perimäalueella 11q13. Vähentymiä oli yhtä vaille kaikissa solulinjoissa. 10/15 solulinjassa kromosomien määrä vaihteli pääasiassa normaalin diploidin sijaan hypotriploidista hypertetraploidiin. Translokaatiot koostuivat pääasiassa kahden kromosomin perimästä, mutta enimmillään muuntuneissa kromosomeissa oli materiaalia 7 eri kromosomin alueelta. Tietyt kromosomit muodostivat mieluiten keskenään translokoituneita kromosomeja: 8 ja 11, 13 ja 20, 8 ja 16 sekä 8 ja 17. Yleisimmät translokaatiot kaiken kaikkiaan solulinjoissa olivat t(8;11), t(12;16), t(1;16), ja t(15; 17). Onkogeenin c-myc monistumia tutkittiin vuosina 1991-92 Tampereen yliopistosairaalan toimialueella leikatuista rintasyövistä. FISH-tuloksia verrattiin tuumorien kliinisiin ominaisuuksiin (potilaan ikä, tuumorin koko, histologinen luokka, estrogeeni- ja progesteronireseptorien määrä tuumorissa, tuumorin S-faasi fraktio, mahdolliset imusolmukkeiden etäpesäkkeet). Onkogeenin monistuma todettiin 38/261 tuumorissa (14.6 %). Kopiolukumuutokset vaihtelivat 2-10 välillä, eniten oli ns. matalia monistumia. Tilastollisesti merkitsevin yhteys todettiin c-myc:n monistuman ja poikkeavan kromosomimäärän (aneuploidia) välillä. Negatiivinen korrelaatio progesteronireseptorien määrään oli myös merkitsevä. Suuntaa antava merkitsevyys todettiin myös S-faasin fraktio sekä kainaloimusolmukkeiden etäpesäkkeiden löytymisen ja c-myc ­monistuman välillä. Muut tutkitut muuttujat eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä c-myc ­monistumaan. Viimeisessä työssä määritettiin uuden kromogeenisen (CISH) tekniikan tarkkuutta ja herkkyyttä aiemmin parhaana tekniikkana pidettyyn FISH-menetelmään verrattuna. Kummassakin menetelmässä itse hybridisaatio tehdään samoilla periaatteilla, mutta onkogeeni-signaalien havainnointi on huomattavasti helmpompaa: signaalin havaitsemiseen käytetään tavallista valomikroskooppia, signaalit eivät katoa, toisin kuin fluoresoivan värin signaalit. Analyysi päästään lisäksi suorittamaan taustavärjätylle leikkeelle, jolloin voidaan valita signaali-analyysiin halutut syöpäsolut. Tämän tutkimuksen tuloksena vahvistui oletus, että FISH-tutkimusta käytännöllisempi CISH-tutkimus on menetelmänä yhtä herkkä ja tarkka. Tutkimusten tuloksena on, että 31.3%:ssa tutkituista rintasyöpäsolulinjoista ja 14.6%:ssa rintasyövistä c-myc onkogeeni on monistunut. Se ei näin ollen voi selitää kaikkea kromosomi 8:n geneettistä muuntumista rintasyövissä. Vaikka c-myc monistuma yhdistetään aggressiivisempiin tuumoreihin, sen prosentuaalinen määrä on niin pieni, ettei sitä voida pitää itsenäisenä ennuste-tekijänä rintasyövän hoidossa. Tekniikkana CISH on yhtä tarkka ja herkkä kuin tällä hetkellä parhaana pidetty FISH. CISH-menetelmän suhteen tarvitaan vielä lisätutkimuksia muiden onkogeenien osalta. Huomattavien käytännöllisten sekä taloudellisten etujensa puolesta oletan CISH:n jatkossa korvaavan FISH-menetelmän, etenkin rutiinitutkimuksissa

Molecular genetic studies of chromosome 8 and oncogene c-myc in breast cancer

Väitöskirjatyön neljä osajulkaisua on tehty Lääketieteellisen teknologian instituutissa, syöpägenetiikan yksikössä sekä osittain yhteistyönä Karoliinisen Instituutin tutkijaryhmän (Tukholma) ja HUSin Syöpätautien osaamiskeskuksen tutkimusyksikön (Helsinki) tutkijaryhmän kanssa. Onkogeenia c-myc on tutkittu noin 20 vuoden ajan eri syöpätyyppien, myös rintasyövän yhteydessä. Eri tutkimuksissa todetut prosenttiosuudet onkogeenin c-myc monistumalle tuumoreissa ovat vaihdelleet huomattavasti. Suurelta osin tutkimustulokset ovat perustuneet Southern blot-menetelmään, jonka yksi huono puoli on mm. sen epätarkkuus; normaalisolukkoa on väistämättä mukana analysoitavassa kudoksessa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin tällä hetkellä tarkimpana pidetyllä menetelmällä, fluoresenssi in situ hybridisaatiolla (FISH), c-myc:n todellista monistumaa sekä rintasyövissä että niiden tutkimuksessa käytetyissä rintasyöpäsolulinjoissa. Töissä käytettiin lisäksi muita syöpägenetiikan tutkimusmenetelmiä, kuten vertaileva genominen hybridisaatio (VGH), spectral karyotyping (SKY), kromogeeninen in situ hybridisaatio (CISH). Rintasyöpäsolulinjojen tutkimuksessa tarkasteltiin koko kromosomiston määrällisiä muutoksia (perimäaineksen vähentymiä ja monistumia), ja keskityttiin sitten kromosomin 8 ja sen pitkän käsivarren alueella (8q24) sijaitsevan onkogeenin c-myc monistumiseen (FISH) ja translokaatioihin (SKY, FISH). Rintasyöpäsolulinjojen koko kromosomiston sekä määrälliset (VGH) että laadulliset (SKY, FISH) muutokset osoittautuivat erityisen runsaiksi ja monimuotoisiksi. Monistumia todettiin kaikissa tutkituissa solulinjoissa. Useimmiten monistumaa todettiin kromosomien 1, 8, 17 ja 20 pitkässä käsivarressa, kromosomissa 7 ja perimäalueella 11q13. Vähentymiä oli yhtä vaille kaikissa solulinjoissa. 10/15 solulinjassa kromosomien määrä vaihteli pääasiassa normaalin diploidin sijaan hypotriploidista hypertetraploidiin. Translokaatiot koostuivat pääasiassa kahden kromosomin perimästä, mutta enimmillään muuntuneissa kromosomeissa oli materiaalia 7 eri kromosomin alueelta. Tietyt kromosomit muodostivat mieluiten keskenään translokoituneita kromosomeja: 8 ja 11, 13 ja 20, 8 ja 16 sekä 8 ja 17. Yleisimmät translokaatiot kaiken kaikkiaan solulinjoissa olivat t(8;11), t(12;16), t(1;16), ja t(15; 17). Onkogeenin c-myc monistumia tutkittiin vuosina 1991-92 Tampereen yliopistosairaalan toimialueella leikatuista rintasyövistä. FISH-tuloksia verrattiin tuumorien kliinisiin ominaisuuksiin (potilaan ikä, tuumorin koko, histologinen luokka, estrogeeni- ja progesteronireseptorien määrä tuumorissa, tuumorin S-faasi fraktio, mahdolliset imusolmukkeiden etäpesäkkeet). Onkogeenin monistuma todettiin 38/261 tuumorissa (14.6 %). Kopiolukumuutokset vaihtelivat 2-10 välillä, eniten oli ns. matalia monistumia. Tilastollisesti merkitsevin yhteys todettiin c-myc:n monistuman ja poikkeavan kromosomimäärän (aneuploidia) välillä. Negatiivinen korrelaatio progesteronireseptorien määrään oli myös merkitsevä. Suuntaa antava merkitsevyys todettiin myös S-faasin fraktio sekä kainaloimusolmukkeiden etäpesäkkeiden löytymisen ja c-myc ­monistuman välillä. Muut tutkitut muuttujat eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä c-myc ­monistumaan. Viimeisessä työssä määritettiin uuden kromogeenisen (CISH) tekniikan tarkkuutta ja herkkyyttä aiemmin parhaana tekniikkana pidettyyn FISH-menetelmään verrattuna. Kummassakin menetelmässä itse hybridisaatio tehdään samoilla periaatteilla, mutta onkogeeni-signaalien havainnointi on huomattavasti helmpompaa: signaalin havaitsemiseen käytetään tavallista valomikroskooppia, signaalit eivät katoa, toisin kuin fluoresoivan värin signaalit. Analyysi päästään lisäksi suorittamaan taustavärjätylle leikkeelle, jolloin voidaan valita signaali-analyysiin halutut syöpäsolut. Tämän tutkimuksen tuloksena vahvistui oletus, että FISH-tutkimusta käytännöllisempi CISH-tutkimus on menetelmänä yhtä herkkä ja tarkka. Tutkimusten tuloksena on, että 31.3%:ssa tutkituista rintasyöpäsolulinjoista ja 14.6%:ssa rintasyövistä c-myc onkogeeni on monistunut. Se ei näin ollen voi selitää kaikkea kromosomi 8:n geneettistä muuntumista rintasyövissä. Vaikka c-myc monistuma yhdistetään aggressiivisempiin tuumoreihin, sen prosentuaalinen määrä on niin pieni, ettei sitä voida pitää itsenäisenä ennuste-tekijänä rintasyövän hoidossa. Tekniikkana CISH on yhtä tarkka ja herkkä kuin tällä hetkellä parhaana pidetty FISH. CISH-menetelmän suhteen tarvitaan vielä lisätutkimuksia muiden onkogeenien osalta. Huomattavien käytännöllisten sekä taloudellisten etujensa puolesta oletan CISH:n jatkossa korvaavan FISH-menetelmän, etenkin rutiinitutkimuksissa

Molecular genetic studies of chromosome 8 and oncogene c-myc in breast cancer

Väitöskirjatyön neljä osajulkaisua on tehty Lääketieteellisen teknologian instituutissa, syöpägenetiikan yksikössä sekä osittain yhteistyönä Karoliinisen Instituutin tutkijaryhmän (Tukholma) ja HUSin Syöpätautien osaamiskeskuksen tutkimusyksikön (Helsinki) tutkijaryhmän kanssa. Onkogeenia c-myc on tutkittu noin 20 vuoden ajan eri syöpätyyppien, myös rintasyövän yhteydessä. Eri tutkimuksissa todetut prosenttiosuudet onkogeenin c-myc monistumalle tuumoreissa ovat vaihdelleet huomattavasti. Suurelta osin tutkimustulokset ovat perustuneet Southern blot-menetelmään, jonka yksi huono puoli on mm. sen epätarkkuus; normaalisolukkoa on väistämättä mukana analysoitavassa kudoksessa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin tällä hetkellä tarkimpana pidetyllä menetelmällä, fluoresenssi in situ hybridisaatiolla (FISH), c-myc:n todellista monistumaa sekä rintasyövissä että niiden tutkimuksessa käytetyissä rintasyöpäsolulinjoissa. Töissä käytettiin lisäksi muita syöpägenetiikan tutkimusmenetelmiä, kuten vertaileva genominen hybridisaatio (VGH), spectral karyotyping (SKY), kromogeeninen in situ hybridisaatio (CISH). Rintasyöpäsolulinjojen tutkimuksessa tarkasteltiin koko kromosomiston määrällisiä muutoksia (perimäaineksen vähentymiä ja monistumia), ja keskityttiin sitten kromosomin 8 ja sen pitkän käsivarren alueella (8q24) sijaitsevan onkogeenin c-myc monistumiseen (FISH) ja translokaatioihin (SKY, FISH). Rintasyöpäsolulinjojen koko kromosomiston sekä määrälliset (VGH) että laadulliset (SKY, FISH) muutokset osoittautuivat erityisen runsaiksi ja monimuotoisiksi. Monistumia todettiin kaikissa tutkituissa solulinjoissa. Useimmiten monistumaa todettiin kromosomien 1, 8, 17 ja 20 pitkässä käsivarressa, kromosomissa 7 ja perimäalueella 11q13. Vähentymiä oli yhtä vaille kaikissa solulinjoissa. 10/15 solulinjassa kromosomien määrä vaihteli pääasiassa normaalin diploidin sijaan hypotriploidista hypertetraploidiin. Translokaatiot koostuivat pääasiassa kahden kromosomin perimästä, mutta enimmillään muuntuneissa kromosomeissa oli materiaalia 7 eri kromosomin alueelta. Tietyt kromosomit muodostivat mieluiten keskenään translokoituneita kromosomeja: 8 ja 11, 13 ja 20, 8 ja 16 sekä 8 ja 17. Yleisimmät translokaatiot kaiken kaikkiaan solulinjoissa olivat t(8;11), t(12;16), t(1;16), ja t(15; 17). Onkogeenin c-myc monistumia tutkittiin vuosina 1991-92 Tampereen yliopistosairaalan toimialueella leikatuista rintasyövistä. FISH-tuloksia verrattiin tuumorien kliinisiin ominaisuuksiin (potilaan ikä, tuumorin koko, histologinen luokka, estrogeeni- ja progesteronireseptorien määrä tuumorissa, tuumorin S-faasi fraktio, mahdolliset imusolmukkeiden etäpesäkkeet). Onkogeenin monistuma todettiin 38/261 tuumorissa (14.6 %). Kopiolukumuutokset vaihtelivat 2-10 välillä, eniten oli ns. matalia monistumia. Tilastollisesti merkitsevin yhteys todettiin c-myc:n monistuman ja poikkeavan kromosomimäärän (aneuploidia) välillä. Negatiivinen korrelaatio progesteronireseptorien määrään oli myös merkitsevä. Suuntaa antava merkitsevyys todettiin myös S-faasin fraktio sekä kainaloimusolmukkeiden etäpesäkkeiden löytymisen ja c-myc ­monistuman välillä. Muut tutkitut muuttujat eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä c-myc ­monistumaan. Viimeisessä työssä määritettiin uuden kromogeenisen (CISH) tekniikan tarkkuutta ja herkkyyttä aiemmin parhaana tekniikkana pidettyyn FISH-menetelmään verrattuna. Kummassakin menetelmässä itse hybridisaatio tehdään samoilla periaatteilla, mutta onkogeeni-signaalien havainnointi on huomattavasti helmpompaa: signaalin havaitsemiseen käytetään tavallista valomikroskooppia, signaalit eivät katoa, toisin kuin fluoresoivan värin signaalit. Analyysi päästään lisäksi suorittamaan taustavärjätylle leikkeelle, jolloin voidaan valita signaali-analyysiin halutut syöpäsolut. Tämän tutkimuksen tuloksena vahvistui oletus, että FISH-tutkimusta käytännöllisempi CISH-tutkimus on menetelmänä yhtä herkkä ja tarkka. Tutkimusten tuloksena on, että 31.3%:ssa tutkituista rintasyöpäsolulinjoista ja 14.6%:ssa rintasyövistä c-myc onkogeeni on monistunut. Se ei näin ollen voi selitää kaikkea kromosomi 8:n geneettistä muuntumista rintasyövissä. Vaikka c-myc monistuma yhdistetään aggressiivisempiin tuumoreihin, sen prosentuaalinen määrä on niin pieni, ettei sitä voida pitää itsenäisenä ennuste-tekijänä rintasyövän hoidossa. Tekniikkana CISH on yhtä tarkka ja herkkä kuin tällä hetkellä parhaana pidetty FISH. CISH-menetelmän suhteen tarvitaan vielä lisätutkimuksia muiden onkogeenien osalta. Huomattavien käytännöllisten sekä taloudellisten etujensa puolesta oletan CISH:n jatkossa korvaavan FISH-menetelmän, etenkin rutiinitutkimuksissa