Elokuvamusiikin narratiiviset merkitykset: tarkastelussa Rocky ja The Karate Kid

Elokuvamusiikin tarkastelu narratiivisena eli tarinankerronnallisena tekijänä ei ole itsestään selvää. Elokuvamusiikki on usein mielletty lähinnä visuaalisten piirteiden taustalla vaikuttavana tekijänä, jonka pääasiallisena tehtävänä on luoda tunnelma elokuvassa esiintyville hahmoille ja tapahtumille. Erityisesti valtavirtaan (mainstream) kuuluvissa Hollywood-elokuvissa musiikkia on pidetty pitkälti ei-narratiivisena. Katsauksessa tarkastellaan kahta valtavirtaa edustavaa Hollywood-elokuvaa – Rocky (1976) ja The Karate Kid (1984) – ja niiden musiikissa esiintyviä narratiivisia tekijöitä</p

Vesivoimaloiden ja neuvostoelokuvan moderni liitto

Artikkeli esittelee esimerkinomaisesti venäläistä elokuvahistoriaa, joka kertoo eri aikakausien suhtautumisesta vesivoimaloihin, patorakennuksiin ja kanaviin 1930-luvulta 2000-luvulle

Studies on the developmental and antidepressant-like effects of anesthetics

Anesthetics are commonly used to induce unconsciousness and insensateness during surgery. However, the impacts of anesthetics on brain function go well beyond their acute pharmacological effects. Animal research suggests that the developing brain is particularly vulnerable to anesthesia, and even a single exposure may induce persistent neurobiological and behavioral consequences. Nevertheless, anesthetics have demonstrated remarkable therapeutic potential against some prevalent and debilitating brain disorders, especially major depression. Indeed, a single subanesthetic dose of ketamine has been reproducibly shown to alleviate depression and suicidal thinking within hours of administration, and the effects can last for days. Induction of brain-derived neurotrophic factor (BDNF) receptor TrkB signaling and synaptic plasticity have been intimately connected with ketamine’s antidepressant effects, but the precise mechanistic basis remains obscure. Notably, rapid antidepressant effects have also been reported with other anesthetics, including nitrous oxide (N2O) and isoflurane, and after somatic treatments such as electroconvulsive therapy (ECT) and sleep deprivation. In the first part of this thesis, we investigated the long-term behavioral effects of early postnatal exposure to repeated brief isoflurane anesthesia. We exposed mouse pups to anesthesia on three consecutive days at two distinct developmental stages, at postnatal days 7–9 or 15–17, and later tested the behavioral phenotype of the adult animals. Isoflurane anesthesia caused modest behavioral effects on locomotor activity and spatial learning and memory of the adult mice, depending on the age of the animals during the anesthesia exposures. In the second part, we investigated the effects of various anesthetics on depressive-like behavior and molecular signatures connected to the antidepressant effects of ketamine in rodents. We subjected rats to the chronic mild stress model of depression and subsequently exposed them to repeated brief isoflurane anesthesia for a total five times every three days. This administration regimen, however, was insufficient to normalize anhedonic behavior in the stressed rats. Cortical and hippocampal BDNF levels in these rats also remained unaltered. We then investigated the dose-dependent and temporal effects of different anesthetics on TrkB signaling, activity-dependent immediate-early genes (IEGs), and electroencephalographic (EEG) activity in mice. Here, we discovered that N2O upregulated several IEGs (markers of cortical excitation) during acute pharmacological effects, and that these effects were followed by a rebound emergence of EEG slow-wave activity (SWA) and TrkB signaling after treatment cessation. Similar concurrent upregulation of SWA and TrkB signaling was evident after a flurothyl-induced seizure (reminiscent of ECT) and during the effects of a sedative drug, medetomidine. Medetomidine, however, lacked antidepressant-like effects in the learned helplessness model of depression. This suggested that instead of only an increase in SWA and TrkB signaling, a preceding excitatory effect is also crucial for rapid antidepressant effects. This may also explain our observed lack of behavioral effects of deep isoflurane anesthesia. Moreover, even though ketamine’s antidepressant effects are associated with subanesthetic doses, we found that ketamine increases SWA and TrkB signaling, with the most pronounced effects observed at high anesthetic-sedative doses. These effects appear independent of hydroxynorketamine, an active metabolite of ketamine that has demonstrated antidepressant-like effects in rodents. In conclusion, we found subanesthetic ketamine, N2O, and flurothyl to induce SWA after their acute pharmacological effects subsided. Interestingly, this phenomenon resembles the well-known postictal (i.e., after seizure) slowing of EEG activity, which has been connected to the antidepressant effects of ECT. Furthermore, the emergence of SWA coincided with the upregulation of TrkB signaling. Based on our results, we propose that rapid-acting antidepressants induce two distinct phases in the brain, with an initial excitatory phase followed by a sedative-like brain state that is characterized by SWA and TrkB signaling. Further studies are needed to elucidate whether a similar phenomenon is shared by other treatments that have demonstrated rapid antidepressant effects (e.g., isoflurane, psilocybin). The current proposal provides a novel framework for future research that encourages expanding the research focus from the acute pharmacology of the treatments to homeostatic alterations that potentially emerge as an intrinsic response of the brain to a drug challenge.Anesteetit ovat pitkään olleet merkittävä osa kliinistä lääketiedettä, mutta ymmärryksemme niiden pitkäaikaisvaikutuksista on yhä puutteellista. Erityistä huolta ovat herättäneet varhaiskehityksen aikaista anestesiaa käsitelleet eläintutkimukset, joissa jo yksittäisen altistuksen on näytetty aiheuttavan pitkäkestoisia neurobiologisia ja käyttäytymistason muutoksia. Toisaalta, anesteeteilla on myös havaittu terapeuttista potentiaalia psykiatristen sairauksien, erityisesti masennuksen hoidossa aikuisilla. Eniten huomiota on saanut ketamiini, jonka on osoitettu lievittävän masennusoireita ja itsetuhoista ajattelua jo tuntien sisään yksittäisestä subanesteettisesta annostelusta, vaikutusten kestäessä parhaillaan yli viikon. Näiden vaikutusten neurobiologinen tausta on yhä osin epäselvää, mutta niiden ajatellaan liittyvän aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) TrkB-reseptorin välittämiin aivojen muovautuvuuden muutoksiin. Myös muiden anesteettien, kuten isofluraanin ja ilokaasun, sekä somaattisten hoitojen kuten sähköhoidon ja unideprivaation on osoitettu lievittävän masennusoireita nopeasti. Tämän väitöskirjan ensimmäisessä osiossa tutkimme varhaisen isofluraanialtistuksen pitkäkestoisia käyttäytymisvaikutuksia altistamalla hiiriä kolmelle päivittäiselle isofluraanianestesialle kahdessa eri aikapisteessä varhaiskehityksen aikana, 7–9 tai 15–17 päivän ikäisinä. Myöhemmin testasimme eläinten käyttäytymisfenotyyppiä aikuisiällä. Varhaiskehityksen aikainen toistettu isofluraanialtistus aiheutti lieviä muutoksia aikuisten hiirten lokomotorisessa aktiivisuudessa sekä heikennyksiä muistia ja oppimista mittaavissa testeissä. Vaikutukset riippuivat kehityksellisestä aikapisteestä, jona hiiret altistettiin anestesialle. Toisessa osiossa tutkimme anesteettien masennuslääkevaikutuksia sekä niiden aiheuttamia muutoksia ketamiinin masennuslääkevasteeseen liitettyihin neurobiologisiin tekijöihin aikuisilla jyrsijöillä. Ensin testasimme toistetun syvän isofluraanianestesian kykyä normalisoida kroonisen lievän stressimallin aiheuttamia käyttäytymismuutoksia rotilla. Viidesti toistettu isofluraanianestesia joka toinen päivä ei kuitenkaan lievittänyt masennuksen kaltaista käyttäytymistä stressille altistetuissa rotissa. Isofluraanilla ei myöskään ollut vaikutusta rottien etuaivokuoren tai hippokampuksen BDNF-pitoisuuteen. Seuraavaksi tutkimme anesteettien annosriippuvaisia vaikutuksia hiirten aivojen sähköiseen aktiivisuuteen elektroenkefalografian (EEG) avulla sekä TrkB:n välittämään solusignalointiin ja aivokuoren eksitaatiomarkkereihin annostelun eri vaiheissa. Havaitsimme ilokaasun lisäävän aivokuoren eksitaatiota välittömien farmakologisten vaikutusten aikana, kun taas annostelun lopettamisen jälkeen havaitsimme EEG:ssä hidasaalto-oskillaatioiden asteittaisen lisääntymisen, jonka aikana myös TrkB-signalointi aktivoitui. Havaitsimme samankaltaisen hidasaaltoaktiivisuuden ja TrkB-signaloinnin yhteisen esiintymisen myös flurotyylillä aiheutettujen kouristusten jälkeen (lääkkeellinen malli sähköhoidosta) sekä sedatiivisen lääkeaine medetomidiinin vaikutusten aikana. Medetomidiini ei kuitenkaan lievittänyt masennuksen kaltaista käytöstä opittu avuttomuus -hiirimallissa. Ketamiini lisäsi hidasaaltoaktiivisuutta ja TrkB-signalointia annosriippuvaisesti siten, että näiden esiintyvyys oli voimakkainta anesteettisella annoksella, vaikka ketamiinin masennuslääkevaikutus ilmenee tyypillisesti subanesteettisella annoksella. Nämä vaikutukset olivat riippumattomia hydroksinorketamiinista – ketamiinin aktiivisesta metaboliitista, jolla on myös havaittu masennuslääkevaikutusta eläinkokeissa. Tuloksemme viittaavat siihen, että nopeavaikutteisten masennuslääkkeiden aikaansaamalla akuutilla eksitaatiolla ja sitä seuraavalla hidasoskillaatiotilalla on tärkeä merkitys niiden terapeuttisen vasteen kannalta. Tämä kaksivaiheinen ilmiö muistuttaa sähköhoidon jälkeen havaittavaa EEG-aktiivisuuden hidastumista, jonka voimakkuus on yhdistetty hoidon terapeuttiseen vasteeseen. Tätä taustaa vasten jatkotutkimuksissa tulisikin selvittää, tapahtuuko samanlainen ilmiö myös muiden nopeavaikutteista masennushoitovastetta osoittaneiden käsittelyjen, kuten isofluraanin ja psilosybiinin yhteydessä. Tuloksemme tarjoavat nopeavaikutteisten masennuslääkkeiden mekanistiseen tutkimukseen uuden lähestymiskulman, joka kannustaa tarkastelemaan hoitojen vaikutuksia niiden akuuttia farmakologiaa laajemmin myös lääkkeen eliminaation jälkeen ilmenevien aivojen homeostaattisten muutosten kautta

The Motivations of Paying for Volunteer Experience

The concept of voluntourism, and motivations behind paying organisation or company for one’s volunteer experience is studied in this research. Voluntourism is categorised under alternative tourism. Voluntourism is a form of tourism where the voluntourists seek experience, which is mutually beneficial for them as well as the community in the destination country. Volunteer tourism product is very good example of experience product, it immerses the customer to the experience, teaches and leaves permanent mark on the person. The motivations of purchasing tourism product depends on many various factors. An individual customer is influenced by their personality, lifestyle, past experiences, perceptions and image. When circumstances change over time they influence one’s motivations. For this explanatory research qualitative research method was chosen where eight volunteer- tourists were interviewed in-depth. The interviews were semi-structured face-to-face interviews. The collected data was analysed using categorization and unitization. The results from this study are useful when considering marketing volunteer experience products as well as creating new ones. The results indicates that the companies and organisations, which are offering volunteer experience products should emphasize the safety factor what the product brings when travelling to another country. The safety was the most important reason why the volunteertourists paid the companies and organisations for arranging their volunteer experience. The low price and if there are many factors included to the experience attracts voluntourists. Voluntourists are willing to pay large amounts of money for their experience as well, if It is clear how the money they have paid is used for benefit the project where they are travelling to. It is very important for the companies and organisations to be transparent with their finances as well as draw attention to the company’s or organisation’s reliability and trustworthiness and good connections

Kuoleman kulttuuriperintöä etsimässä

Aineopintojen Kuoleman kulttuuriperintö -kurssi järjestettiin Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa 11.1.–22.2.2018. Kurssilla pohdittiin, minkälaista kulttuuriperintöä kuolemankulttuurit ovat synnyttäneet, ja miten kuolemankulttuurin ilmiöt näkyvät tänä päivänä. Kurssilla luennoitsijat käsittelivät kuolemankulttuuria monitieteisesti kulttuuriperinnön tutkimuksen, mediatutkimuksen, folkloristiikan, populaarikulttuurin, talous- ja sosiaalihistorian, maisemantutkimuksen ja digitaalisen kulttuurin näkökulmista. Tässä katsauksessa käyn läpi kurssilla pidettyjen luentojen aiheita ja pohdin, millaisena kuoleman kulttuuriperintö välittyy ja näyttäytyy meille tänä päivänä.  </p

Kuolemanpelon ruumiillisuuden tarkastelu tunteellisilla käytännöillä Teuvo Tulion melodraamoissa Levoton veri (1946) ja Mustasukkaisuus (1953)

Tässä artikkelissa tarkastelen kuolemanpelon tunteita elokuvaohjaaja Teuvo Tulion melodraamassa Levoton veri (1946) sekä sen uusintafilmatisoinnissa Mustasukkaisuus (1953). Selvitän, miten kuolemanpelkoon liittyvät tunteet ruumiillistuvat elokuvissa sekä millaisia yhtymäkohtia niillä on aikalaiskontekstiinsa. Ajalle tyypillisiä tapoja ilmaista ja kokea kuolemanpelkoa voidaan tunnistaa sosiaalisissa tilanteissa ilmenevässä käytöksessä. Tarkastelen kolmea samankaltaista kohtausta, joissa kuolema ja tunteet seurauksineen ovat havaittavissa: lapsen kuolemassa, lapsen kuoleman käsittelyssä ja naispäähenkilöiden, Sylvin ja Riitan, itsemurhissa ja niitä seuranneissa tapahtumissa. Hyödynnän kulttuuriantropologi Monique Scheerin vuonna 2012 esittämää teoreettista ja metodologista viitekehystä tunteellisista käytännöistä, jossa tunteet nähdään osana ruumiillisuutta. Tunteelliset käytännöt ja niitä toteuttavat ruumiit ovat historiallisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin muovaamia. Tarkastelemalla tunteellisissa käytännöissä tapahtuneita muutoksia, kykenemme ymmärtämään paremmin myös muita tunteiden ilmaisun ja kokemisen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Syitä tunteellisten käytäntöjen muutoksesta voidaan tunnistaa elokuvien julkaisuajankohdista: 1940-luvulla, toisen maailmansodan päättymistä seuranneina vuosina suomalainen yhteiskunta oli vielä toipumistilassa, mutta 1950-luvulle tultaessa kansallinen ilmapiiri oli muuttunut ja puhuttiin ”iloisesta” ajasta. Erot kuolemanpelon ilmaisussa ja kokemisessa ovat havaittavissa henkilöiden käytöksessä: Levottomassa veressä keskeiset henkilöt eivät luo kuolemasta ja sen peloista etäiseksi jäävää ilmiötä kuin Mustasukkaisuudessa. Tämä ei kuitenkaan toteudu ainoastaan henkilöiden käytöksessä, vaan elokuvat käyttävät hyväkseen myös miljöötä ja äänimaailmaa. Levoton veri sijoittuu kaupunkiin, joka ympäristönsä ja äänimaailmansa myötä on realistisempi, ajankohtaisempi ja samaistuttavampi. Mustasukkaisuus sen sijaan sijoittuu kaupungin ja maaseudun välimaastoon. jossa ylemmän keskiluokan ihmiset asuvat maalla toimien kaupunkilaiskulttuurin ehdoin. Mustasukkaisuudessa on tunnistettavissa enemmän äänellä ja maisemalla luotua symbolismia, jonka keinoin luodaan etäisempi kuvan kuolemasta. Toisen maailmansodan jälkeen Suomessakin alkaneen kuolemankulttuurin murrosvaiheen seuraukset, kuten surun hillitseminen ja kuolemasta puhumisen väheneminen, olivat saaneet jo enemmän sijaa yhteiskunnassa 1950-luvun alkupuolella. Kuolemasta tuli vaietumpi ja unohdetumpi ilmiö, jonka aiheuttamista tuntemuksista ei haluttu keskustella tai vaihtoehtoisesti niitä käsiteltiin muilla käytännöillä, kuten raskaalla työnteolla tai rankalla juomisella. Tunteellisten käytäntöjen vertailu elokuvien välillä vahvistaa käsityksiä siitä, että Suomessa elokuvissakin oli nähtävissä merkkejä toisen maailmansodan aiheuttamasta kuolemankulttuurin murrosvaiheesta yhteiskunnassa

Maatilavideoiden julkaisu ja toiminnan ammattimaisuus

Pro gradu -tutkielmani aiheena ovat maatilavideot ja niiden julkaisun ammattimaisuus. YouTube-videopalvelu on perustettu vuonna 2005 ja sen käyttö on kaupallistunut 2010-luvun aikana. Työssäni tarkastelen suomalaisiin maatiloihin liittyvää videojulkaisutoimintaa, sen mahdolliseen ammattimaisuuteen liittyviä käytänteitä ja suhdetta maatilaympäristöön. Tutkimusaineistoni rakentuu kahdeksasta maatilateemaisesta videokanavasta. Lähempään tarkasteluun olen valinnut vuoden 2020 huhti- ja toukokuussa ilmestyneitä videoita. Aineiston erittelyssä hyödynnän metodeina sisällönanalyysia ja lähilukua. Tutkimuksen aineistossa korostuvat maatilayrittäjät ja maatalouden töitä kuvaavat henkilöt, mutta mukana on myös videotuotantoa päätyönään harjoittava yrittäjä, joka on muuttanut perheensä kanssa kaupungista maaseudulle. Kanavallaan hän kertoo tästä elämänmuutoksesta maalla ja omakotitaloelämästä. Maatalouden alalla on teknologia lisännyt tehokkuutta ja tilat ovat suurentuneet. Maatilayrittäjyydelle on ominaista vahva side perheeseen ja sukuun. Työhön liittyvää vastuuta jaetaan usein puolison kanssa. Olen tarkastellut tutkimuksessani erityisesti työn ja kodin suhdetta sekä sukupuoleen liittyviä rooleja. Laajasti vaikuttavan digitalisaatioilmiön ja teknologian kehittymisen kautta on myös maatiloiden toimijoilla uudenlaisia mahdollisuuksia sosiaalisen median kautta kertoa työstään ja olla yhteydessä kuluttajiin

Tianeptine induces expression of dual specificity phosphatases and evokes rebound emergence of cortical slow wave electrophysiological activity

Funding Information: This work was supported by the Academy of Finland (grant numbers 276333 , 305195 , 312664 , 322906 ) and the Finnish Pharmaceutical Society . Funding Information: This work was supported by the Academy of Finland (grant numbers 276333, 305195, 312664, 322906) and the Finnish Pharmaceutical Society. T.R. is listed as a co-inventor on a patent application wherein new EEG monitoring tools potentially enabling the development of rapid-acting antidepressants and the efficacy monitors thereof are disclosed. T.R. has assigned his patent rights to the University of Helsinki but will share a percentage of any royalties that may be received by the University of Helsinki. Publisher Copyright: © 2021 The AuthorsBackground: The precise mechanism governing the antidepressant effects of tianeptine is unknown. Modulation of brain glutamatergic neurotransmission has been however implicated, suggesting potential shared features with rapid-acting antidepressants targeting N-methyl-D-aspartate receptors (NMDAR). Our recent studies suggest that a single subanesthetic dose of NMDAR antagonists ketamine or nitrous oxide (N2O) gradually evoke 1–4 Hz electrophysiological activity (delta-rhythm) of cerebral cortex that is accompanied by molecular signaling associated with synaptic plasticity (e.g. activation of tropomyosin receptor kinase B (TrkB) and inhibition of glycogen synthase kinase 3β (GSK3β)). Methods: We have here investigated the time-dependent effects of tianeptine (30 mg/kg, i.p.) on electrocorticogram, focusing on potential biphasic regulation of the delta-rhythm. Selected molecular markers associated with ketamine's antidepressant effects were analyzed in the medial prefrontal cortex after the treatment using quantitative polymerase chain reaction and western blotting. Results: An acute tianeptine treatment induced changes of electrocorticogram typical for active wakefulness that lasted for 2–2.5 h, which was followed by high amplitude delta-activity rebound. The levels of Arc and Homer1a, but not c-Fos, BdnfIV and Zif268, were increased by tianeptine. Phosphorylation of mitogen-activated protein kinase (MAPK), TrkB and GSK3β remained unaltered at 2-hours and at 3-hours post-treatment. Notably, tianeptine also increased the level of mRNA of several dual specificity phosphatases (Duspss) – negative regulators of MAPK. Conclusion: Tianeptine produces acute changes of electrocorticogram resembling rapid-acting antidepressants ketamine and N2O. Concomitant regulation of Dusps may hamper the effects of tianeptine on MAPK pathway and influence the magnitude of homeostatic emergence of delta-activity and TrkB-GSK3β signaling.Peer reviewe

Current Approaches for Exploration of Nanoparticles as Antibacterial Agents

The ascending anxiety regarding antimicrobial resistance as well as the recalcitrant nature of biofilm-associated infections call for the development of alternative strategies to treat bacterial diseases. Nanoparticles have been considered as one of the emerging and promising platforms in this respect. Their unique physical and chemical properties may lead to fine-tuned interactions between them and bacteria. In this chapter, we aim to provide an overview on the use of nanoparticles as antimicrobial agents. Both antibacterial and anti-biofilm activities of nanoparticles and their current approaches will be reviewed. The in vitro methods that are used to evaluate the potency of nanoparticles as antimicrobial agents will be discussed in detail

Jatkuvan ja vakavan haitan aiheuttaminen siirtymäajan liikennöintisopimuksien haltijoille. Tapaus Onnibus Oy

Turun hallinto-oikeus hylkäsi helmikuussa 2013 J. Vainion liikenteen ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:n jättämän valituksen koskien Onnibus Oy:n alla liikennöivälle Rindell Oy:lle myönnettyä reittiliikennelupaa Raisio-Turku-Helsinki-reitillä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Onnibus Oy:lle selvitys siitä aiheuttaako se kyseisen reitin liikennöinnillä jatkuvaa ja vakavaa haittaa siirtymäajan PSA-suojaa nauttivien liikennöintisopimusten haltijoille J. Vainion liikenteelle ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle. Selvitystä voitaisiin käyttää mahdollisessa korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä, mikäli J. Vainion liikenne ja Oy Pohjolan liikenne Ab päättävät valittaa Turun hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittajien yhtenä keskeisenä perusteena alkuperäiselle käsittelylle oli juuri Onnibus Oy:n alla liikennöivän Rindell Oy:n aiheuttaman jatkuvan ja vakavan haitan tuottaminen siirtymäkauden liikennöintisopimuksien haltijoille. Tilanteen arvioimiseksi tuli ensin selvittää, minkälaiseen toimintaan jatkuvan ja vakavan haitan aiheuttamisella viitataan. Opinnäytetyön viitekehys jatkuvan ja vakavan haitan aiheuttamisen tarkastelulle rakentui pitkälti aihetta määrittävän joukkoliikennelain ja siihen liittyvän hallituksen esityksen sekä palvelusopimusasetuksen tarkastelun varaan. Laissa säädetyn lisäksi aiheeseen syvennyttiin myös perehtymällä liikenne- ja viestintäministeriön, liikenneviraston ja asetettujen työryhmien aiheeseen liittyviin mietintöihin, raportteihin ja ohjeistukseen. Kysymyksen, aiheuttaako Onnibus Oy liikennöinnillään jatkuvaa ja vakavaa haittaa Raisio-Turku-Helsinki-reitin osalta, selvittämiseksi suoritettiin reitillä matkustajatutkimus. Tämän lisäksi vertailutietoa kerättiin myös Onnibus Oy:n liikennöimien Tampere-Pori ja Tampere-Helsinki reittien osalta. Käytännössä tutkimus suoritettiin jakamalla strukturoitu lomakekysely matkustajille Onnibus Oy:n linja-autoissa. Kyselylomakkeita jaettiin mainittujen reittien linja-autoissa yhteensä 1000, joista käsiteltäviksi palautui 536 kappaletta. Tavoitteena oli selvittää muun muassa pysäkkikuormitusta ja vastaajien matkaketjuja. Matkustajatutkimuksen tuloksien ja viitekehyksen valossa Onnibus Oy:n liikennöinti ei vaikuttaisi aiheuttavan siirtymäajan liikennöintisopimuksien haltijoiden, J. Vainion liikenne Ja Oy Pohjolan Liikenne Ab, toiminnalle jatkuvaa ja vakavaa haittaa Raisio-Turku-Helsinki-reitillä. Mikäli Rindell Oy:n reittiliikennelupahakemuksen käsittely kuitenkin vielä jatkuu hallinto-oikeudessa, tulisi molempien osapuolien toimittaa tapauksen perinpohjaisen tutkimisen vuoksi laskelmat matkustajaliikenteen tulovirrasta Raisio-Turku-Helsinki-reitiltä. Lisäksi siirtymäajan liikennöintisopimuksien haltijoilta tulisi edellyttää selvitystä linja-autorahdin osalta, koska se tuottaa merkittävän osan kyseisen reitin asiakastuloista. Linja-autorahdin tuotot ovat keskeisessä osassa jatkuvan ja vakavan haitan aiheuttamisessa rahtiliikenteen jäädessä Onnibus Oy:n palveluvalikoiman ulkopuolella. Näin ollen Onnibus Oy:n harjoittaman reittiliikenteen vaikutukset on rajattu ainoastaan siirtymäajan liikennöintisopimusten harjoittamaan matkustajaliikenteeseenIn February 2013 an appeal submitted by J. Vainion Liikenne and Oy Pohjolan Liikenne Ab was rejected by the administrative court of Turku. The submitted appeal was a complaint against the granting of the transport license that allowed Rindell Oy to operate on the Raisio-Turku-Helsinki route. Rindell Oy collaborates with Onnibus Oy on the particular route. The purpose of this Bachelor’s thesis was to produce a report for Onnibus Oy about whether it causes continual and severe harm against J. Vainion Liikenne and Oy Pohjolan Liikenne Ab, as it operates on the Raisio-Turku-Helsinki route. Inducing continual and severe harm against transitional period operators, which J. Vainion Liikenne and Oy Pohjolan Liikenne are, is for-bidden. The completed report could be utilized if J. Vainion Liikenne and Oy Pohjolan Liikenne Ab decide to make a new appeal that would be tried in supreme administrative court. One of the key arguments the transitional period operators would use in the court hearing is the alleged inducement of continual and severe harm against them by Onnibus Oy. The purpose of the first part of this thesis was to clarify what is meant by causing continual and severe harm. The framework for this is largely based on both national and EU legislation. In addition to this some material produced by the Ministry of Transport and Communication contributed to this matter. To establish whether or not Onnibus Oy causes continual and severe harm against transitional period operators a survey that was targeted at passengers was conducted on the Raisio-Turku-Helsinki route. In addition, comparative information was gathered from two other routes, which were the Tampere-Pori and Tampere-Helsinki routes. This survey was carried out by distributing 1000 questionnaires to passengers, of which 536 were returned. The aim was to examine passenger loads on stops and respondents’ travel chains. In the light of the findings the conclusion of this thesis is that Onnibus Oy does not seem to induce continual and severe harm against transitional period operators. However, if the operators decide to file an appeal to the supreme administrative court, both sides should provide calculations of their passenger traffic yields. This is to ensure a thorough hearing process. Furthermore, transitional period operators should also be obliged to provide calculations of their freight service yields since this constitutes a significant portion of all revenues on a particular route. Freight service yield plays a crucial role when assessing whether continual and severe harm is induced, as it is not in Onnibus Oy’s range of services. Therefore the impact of Onnibus Oy’s operating is confined within the transition period operator’s passenger yields