Influence of the timing of the harvest of primary grass growth on herbage quality and subsequent digestion and performance in the ruminant animal

Abstract This thesis consists of experiments in which the timing of harvest in the primary growth of grass was used to manipulate forage quality. The objectives of this work were to qualify and quantify the effects of timing of harvest of temperate forage grass species in primary growth on ruminant digestion and production. The emphasis was placed on the nutritional quality of forages, ability of different experimental techniques and measuremens to detect differences between forages, effects on ruminant digestive processes, feed intake, and finally milk production with special reference to the interactions between forage quality and concentrate supplementation. In the first experiment (publications I and II) four silages were harvested a h of timothy-meadow fescue. The D-value of ensiled herbage decreaselinear manner with advances in herbage mmaturity (750, 746, 681 and 654 g/kg DM in the order of harvest date). The silages were fed to four ruminally and duodenally cannulated young cattle at a restricted level of feed intake to allow comparisons at equal levels of DM intake. Ruminal pH was lower, ammonia concentration higher, and the molar proportion of acetate increased, propionate remained stable and butyrate decreased with increasing maturity of ensiled grass. The markedly higher intake of N when earlier cut silages were fed resulted in only minor and non-significant increases in the flow of non-ammonia-N into the duodenum. The experiment included comparisons of methods for the measurement of digesta kinetics and although remarkable between-method differences were observed, they all revealed that changes in forage quality clearly affected digestive processes. The rate of NDF digestion decreased while the rate of passage increased with a concomitant increase in the pool size of NDF in the rumen. In the second experiment (publication III), four silages were produced with D-M in the order of harvest date, and fed ad libitum to ruminally fis cows. Again differences similar to those in the ffirst experiment were found in rumen fermentation parameters, rates of NDF digestion, passage and rumen fill. These responses were also reflected in feed intake and milk production even though cows were in late lactation. The observation that increased feed intake of the early-cut silages was accompanied by decreased rumen fill suggests that the regulation of feed intake was not exclusively related to this parameter. The same feeds as used in experiment 2 were used in the third experiment (publintact dairy cows. The cows increased their energy corrected milk production by 0.50 kg and silage DM intake by 0.162 kg per 10 g/kg DM increase in D--value. The silages were supplemented with 7 or 10 kg of concentrate which contained 0 or 1.15 kg rapeseed meal. No interactions between silage harvest date and concentrate supplementation were found revealing that the possibility to compensate for poor silage quality with concentrate feeding is limited. In the fourth experiment (publication V) the effects of the timing of primary d and quality of organically grown mixed leys was studied both in primary growth and subsequent regrowth over two years. Delaying the harvest of the primary growth increased DM yield but decreased herbage digestibility. Reciprocal effects in the regrowth partly compensated for these changes but the pattern found in primary growth was still discernible in weighted herbage yields over both harvests. In conclusion, timing of the harvesting of primary growth clearly affected foaequently digestion and animal performance of ruminnants. Rapid but sometimes markedly curvi-linear decrease in forage D-value with advances in primary grass growth emphasizes the importance of the correct harvesting date. The impact of different harvesting strategies across the entire growing season remains unclear, and further research is required.voktekijältäDiss.: Helsinki: Helsingin yliopisto, 200

Nurmen korjuuaikatiedotus uudistui - Artturi aloitti työnsä

Artturi-korjuuaikatiedotus avusti nurmirehun tekijöitä viime kesänä nurmen kasvumalliin perustuvalla D-arvoennusteella. Kokemukset olivat hyviä, joten toiminta jatkuu kuluvana kesänä entisestään tarkentuneen mallin avulla. Uutuutena heinänurmien rinnalla esitetään oma ennuste myös puna-apilalle.Vo

Luomukotieläintutkimus vastaa haasteisiin

vo

Rehu joka lähtöön

vo

Nurmisäilörehun korjuuajan merkitys ruokinnansuunnittelussa

Nurmirehujen korjuun ajoitukseen vaikuttavat monet tekijät. Tärkeimpiä näistä ovat tavoiteltu rehuarvo, kesän sääolosuhteet ja käytettävissä oleva korjuuketju. Karpe–hankkeessa tutkittiin ensimmäisen niiton myöhästyttämisen vaikutusta nurmen satoon, rehuarvoon ja tuotannon kannattavuuteen lyhyellä aikavälillä. Nurmenkorjuun ajoituksessa ei riitä tavoitteen asettaminen ensimmäiselle niitolle. Tilan täytyy ymmärtää miten eri niitot vaikuttavat toisiinsa ja mitä esimerkiksi tavoitteena olevan niittoajan myöhästyttäminen vaikuttaa koko kasvukauden aikana korjattavan sadon laatuun ja määrään. Nurmenkorjuun ajoituksen tavoite tulee taloudellisesti järkevässä toiminnassa perustua eri vaihtoehtojen euromääräisen ylijäämän maksimointiin. Tässä kirjoituksessa käytetään lyhyen aikavälin suunnittelua, joka ei sisällä kiinteitä kustannuksia. Suunnittelun täytyy olla kaksivuotinen, koska ennen kasvukautta asetettava tavoite nurmirehun pinta-alalle ja niittoajankohdalle riippuu edellisen kesän jäännösvarastosta. Ruokinnansuunnittelun kannalta hyvin sulava säilörehu on helpoin vaihtoehto ja se tuottaa samalla eniten maitoa. Tuotantovaikutukseltaan paras rehu saadaan ensimmäisestä niitosta kun rehun sulavuus on yli 700 g/kg kuiva-ainetta (ka). Kesän myöhemmistä sadoista voidaan saada sulavuudeltaan yhtä korkeaa rehua, mutta tuotantovaikutus jää yleensä laadukasta ensimmäistä satoa pienemmäksi. Esimerkiksi sateisen jakson sattuessa kohdalle tila joutuu päättämään tehdäänkö rehu sulavana ja märkänä vai odotetaanko sään poutaantumista. Odottaminen laskee ensiniiton säilörehun D-arvoa keskimäärin 5 g/kg ka vuorokaudessa. D-arvon lasku täytyy huomioida ruokinnansuunnittelussa väkirehumäärän nostolla. Karjatasolla 9000 kilon tuotostaso voidaan saavuttaa vielä rehulla, jonka D-arvo on 650 g/kg ka. Lyhyen aikavälin laskelmien perusteella tähän rajaan saakka korjuuajan taloudelliset vaikutukset ovat suhteellisen pieniä. Talouslaskelmat eivät kuitenkaan huomioi lisääntyvän väkirehun mukanaan tuomia kaikkia riskitekijöitä lehmien terveydelle ja kestävyydelle. Keskituotos voidaan laskennallisesti ylläpitää 30 kilon tuotostasolla myös alle D 650 g/kg ka D-arvoilla, mutta käytännössä tämä ei välttämättä ole mahdollista. Tuotosvasteyhtälöt vaativat jatkokehittämistä ääriruokintojen osalta. Säilörehun tuotantokustannus vaikuttaa ruokinnan optimoinnin tulokseen. Tuotantokustannus on tilakohtainen ratkaisu ja keskimääräisen kustannuksen käyttö voi johtaa harhaan. Ruokintasuunnittelun kannalta säilörehun nollahinta optimoinnissa on kuitenkin turvallinen vaihtoehto. Kaikkien kasvukauden aikana korjattujen rehuerien määrän ja laadun dokumentointi on keskeistä, jotta rehujen käyttö eri eläinryhmille ja sopiva väkirehutäydennys voidaan suunnitella optimaalisesti

SOLID participatory research from Finland: Enhancing on-farm forage protein production

201

Effects of pig and cattle feeding on meat quality

Julkaisu koostuu kahdesta osasta, jotka käsittelevät ruokinnan vaikutusta sianlihan ja naudanlihan laatuun. Kirjallisuusselvityksen perusteella ruokinnalla on selvä vaikutus sianlihan laatuun vaikka muutkin tekijät kuten esimerkiksi rotu vaikuttavat siihen. Tietyt rehut voivat liian suurina määrinä käytettynä heikentää lihan laatua. Laatuvirheitä voivat olla esimerkiksi silavan liiallinen pehmeneminen, lihan maun ja hajun huononeminen tai karjunhajun muodostuminen lihaan. Tutkimusten avulla on pyritty selvittämään, miten lihan laatua heikentävien rehujen käyttöä tulee rajoittaa sikojen ruokinnassa, jotta voidaan varmistaa lihan korkea laatu. Erityisesti on syytä rajoittaa paljon rasvaa tai öljyä sisältävien rehujen sekä karjunhajua aiheuttavien rehujen käyttöä lihasikojen ruokinnassa. Naudanlihan laatu muodostuu mm. lihan väristä, mausta ja hajusta, mureudesta, mehukkuudesta ja rasvapitoisuudesta. Ruokinnan lisäksi nautojen rotu, ikä teurastettaessa, sukupuoli, eläinten käsittely ennen teurastusta ja lihan käsittely teurastuksen jälkeen vaikuttavat lihan laatuun. Rehujen vaikutus lihan laatuun on naudoilla vähäisempi kuin sioilla, sillä naudan pötsin mikrobit hajottavat tehokkaasti rehuperäisiä yhdisteitä. Ruokinnallisten tekijöiden erottaminen muista lihan laatuun vaikuttavaista tekijöistä on valkeaa. Nautojen energian saannin lisääminen (väkirehun osuutta lisäämällä tai karkearehun sulavuutta parantamalla) nopeuttaa eläinten kasvua, lisää ruhon rasvaisuutta ja eläimet saavuttavat teuraskypsyyden nuorempina. Kirjallisuusselvityksen perusteella nämä tekijät näyttävät vaikuttavan positiivisesti lihan syöntilaatuun.Pig feeding and its effect on pork quality. A review of the literature reveals that feeding clearly affects pork quality although other factors such as breed also play a role. Large amounts of certain feeds may impair pork quality. Low quality pork may be marked by features such as softness of the back fat, poor taste and smell or boar taint in the meat. Studies have sought to establish the extent to which feeds impairing quality should be restricted in order to ensure highquality pork. Especially fat or oil-rich feeds and those producing a boar taint should be restricted in pig feeding. Cattle feeding and its effect on beef quality. The main components of beef quality are meat colour, taste and smell, tenderness, juiciness and fat content. Beef quality is affected by cattle breed, age at slaughter, sex, handling of animals prior to slaughter and handling of meat after slaughter as well as by feeding. Feed characteristics do not affect the quality of beef as strongly as that of pork quality due to the microbial degradation of feed compounds in the rumen of cattle. It is not easy to separate nutritional factors from the other factors affecting beef quality. Increasing the energy intake of cattle (by increasing the proportion of feed concentrates or by improving the digestibility of roughage) accelerates the growth rate of cattle and increases their fatness. They thus achieve slaughter size at a younger age. The findings of a literature review suggest that these factors improve the eating quality of beef.vokMyynti MTT tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-

Artturi avustaa säilörehun korjuuajan valinnassa

Nurmen kasvumalliin perustuva säilörehun korjuuaikatiedotus valmistautuu kolmanteen kesäänsä. Kokemukset aikaisemmasta ovat olleet myönteisiä. Nurmikasvien kehitysvauhti alkukesällä on huima, joten apu korjuuaikapäätöksen tekemiseen on tervetullutta.vo

Integrating willow-based bioenergy and organic dairy production – the role of tree fodder for feed supplementation

Silvopastoral systems that combine livestock and trees offer two main advantages for the animals. First, trees modify microclimatic conditions which can have beneficial effects on pasture growth and animal welfare. Second, trees also provide alternative feed resources during periods of low forage availability. This paper reports on research carried out within the Sustainable Organic and Low Input Dairying (SOLID) project to investigate the multifunctional potential of a novel integrated willow-based bio-energy/organic dairy production system in the UK, especially the role of tree fodder for feed supplementation in organic dairy systems. The nutritional value of two ages (1st and 2nd year re-growth) of short rotation coppiced willow was assessed in two seasons (late spring and late summer) in 2011