Bronchial hyperresponsiveness and asthma during oral immunotherapy for egg or peanut allergy in children

Background Bronchial hyperresponsiveness (BHR) and asthma are frequently present in children with food allergy. We assessed BHR in children receiving oral immunotherapy (OIT) for persistent egg or peanut allergy and examined whether OIT affects asthma control. Methods Methacholine challenge testing was performed in 89 children with persistent egg or peanut allergy diagnosed by double-blind, placebo-controlled food challenge and 80 control children without food allergy. Of the 89 food-allergic children, 50 started OIT for egg allergy and 39 for peanut allergy. Sensitization to aeroallergens was evaluated by skin prick testing. Forty of the 89 children with regular controller treatment for asthma underwent methacholine challenge testing and 34 measurement of exhaled nitric oxide (FeNO) at baseline and after 6-12 months of OIT. Results Methacholine challenge testing revealed significant BHR in 29/50 children (58%) with egg allergy, 15/39 children (38%) with peanut allergy, and 6/80 controls (7.5%). The mean cumulative dose of methacholine causing a 20% fall in FEV1 differed significantly between the egg and peanut-allergic versus the control children (1009 mu g, 1104 mu g, and 2068 mu g, respectively, p < 0.001). Egg or peanut OIT did not affect lung function, the degree of BHR or FeNO levels in children with asthma and had no adverse effect on asthma control. Lung function or BHR did not associate with the OIT outcome. Conclusion BHR was significantly more frequent in children with persistent egg or peanut allergy than in children without food allergy. Oral immunotherapy did not increase BHR and was safe for children on regular asthma medication.Peer reviewe

Observational study of inhaled corticosteroid treatment for improved expiratory variability index in steroid-naive asthmatic children

Non peer reviewe

Cut-off values to evaluate exercise-induced asthma in eucapnic voluntary hyperventilation test for children

Background and Aim The eucapnic voluntary hyperventilation (EVH) testing is a diagnostic tool for diagnostics of exercise-induced bronchoconstriction; while the testing has become more common among children, data on the test's feasibility among children remain limited. Our aim was to investigate EVH testing feasibility among children, diagnostic testing cut-off values, and which factors affect testing outcomes. Methods We recruited 134 patients aged 10-16 years with a history of exercise-induced dyspnoea and 100 healthy control children to undergo 6-min EVH testing. Testing feasibility was assessed by the children's ability to achieve >= 70% of the target minute ventilation of 30 times forced expiratory volume in 1 s (FEV1). Bronchoconstriction was assessed as a minimum of 8%, 10%, 12%, 15% or 20% fall in FEV1. Patient characteristics were correlated with EVH outcomes. Results Overall, 98% of the children reached >= 70%, 88% reached >= 80%, 79% reached >= 90% and 62% reached >= 100% of target ventilation in EVH testing; of children with a history of exercise-induced dyspnoea, the decline percentages were as follows: 24% (>= 8% fall), 17% (>= 10% fall), 10% (>= 12% fall), 6% (>= 15% fall) and 5% (>= 20% fall) in FEV1, compared to 11%, 4%, 3%, 1% and 0% among the healthy controls, respectively. Healthy controls and boys performed testing at higher ventilation rates (p <.05). Conclusion Eucapnic voluntary hyperventilation testing is feasible among children aged 10-16 years and has diagnostic value in evaluating exercise-induced dyspnoea among children. A minimum 10% fall in FEV1 is a good diagnostic cut-off value. Disease status appears to be important covariates.Peer reviewe

Translation and validation of the 12-item Oxford knee score for use in Finland

BioMed Central open acces

Cancer incidence and cause-specific mortality in patients with metal-on-metal hip replacements in Finland : A population-based study with a mean follow-up of 4.6 (1–11) years

Peer reviewe

Surgical treatment of chronic acromioclavicular joint dislocation with autogenous tendon grafts

Peer reviewe

Effect of femoral head size on risk of revision for dislocation after total hip arthroplasty A population-based analysis of 42,379 primary procedures from the Finnish Arthroplasty Register

Peer reviewe

Työnantajan vaikutusmahdollisuudet epäasialliseen kohteluun ja asiakasväkivallan uhkaan

Tutkimusnäyttö epäasiallisen kohtelun ja asiakasväkivaltatilanteiden vahingollisista vaikutuksista hyvinvointiin, terveyteen ja työkykyyn on vankkaa. Työnantajat tarvitsevat kuitenkin lisää keinoja näihin konfliktitilanteisiin puuttumiseen ja niiden ehkäisyyn. Tämän tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena oli löytää keinoja, joiden avulla työyhteisöt voivat kehittää omaa toimintaansa kohti epäasiallisen kohtelun ja asiakasväkivallan nollatoleranssia. Tutkimusaineisto oli Kunta- ja hyvinvointialan henkilöstön seurantatutkimuksesta vuosilta 2017–2022. Testasimme työpajatyöskentelynä toteutettua kehittämistoimintaa (=interventiota), jonka vaikutuksia arvioitiin pitkittäisaineiston avulla kvasikokeellisella asetelmalla. Vaikka interventiolla ei voitu osoittaa suoria eikä epäsuoria vaikutuksia epäasialliseen kohteluun tai asiakasväkivaltaan, mallinnus kuitenkin osoitti, että interventio vaikutti osassa työyksiköitä myönteisesti psykososiaalisiin työoloihin. Interventiosta riippumatta myönteiset muutokset psykososiaalisissa työoloissa (lähiesihenkilön ja työyhteisön toiminta) vähensivät sekä epäasiallista kohtelua että asiakasväkivalta- tai sen uhkatilanteita. Interventiotutkimuksen lisäksi teimme riskiennustemallinnusta. Ensiksi mallinsimme tekijöitä, jotka lisäävät epäasiallisen kohtelun riskiä. Epäasiallisen kohtelun alkamiseen olivat yhteydessä syrjintäkokemukset, liiallinen työmäärä, työtehtävien lakkauttamisen uhka sekä lyhempi aika tehtävässä. Epäasiallisen kohtelun alkamiselta puolestaan suojasi kokemus siitä, että tulee hyväksytyksi ja ymmärretyksi työyksikössään ja luottamus lähiesihenkilöön. Tämän kuuden muuttujan mallin ennustetarkkuus (66 %) ei riitä epäasiallisen kohtelun riskin ennustamiseen yksilötasolla, mutta sitä voidaan hyödyntää tunnistettaessa työyhteisöjä, joissa on kohonnut riski epäasiallisen kohtelun alkamiseen tai lisääntymiseen. Toiseksi mallinsimme, mitkä työyhteisöpiirteet ovat yhteydessä asiakasväkivaltatilanteiden lisääntymisen riskiin korkean väkivaltariskin ammateissa: sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla; lähihoitajilla; sosiaali- ja nuorisotyöntekijöillä; ja opettajilla. Hoitajilla vuorotyö, suuret työn vaatimukset ja työyksikön psykologinen turvattomuus olivat yhteydessä lisääntyneen väkivallan riskiin. Muut lisääntyneeseen väkivaltariskiin yhteydessä olleet tekijät vaihtelivat ammateittain. Myös mallien ennustetarkkuus vaihteli ammateittain (63–72 %). Lopuksi tutkimme, miten ympäristötekijät, eli koulualueen huono-osaisuus, heijastuvat opetushenkilöstön väkivaltariskiin ja miten siihen mahdollisesti voidaan vaikuttaa. Kaikkein huono-osaisimpien alueiden kouluissa opetushenkilöstöllä oli suurempi väkivaltatilanteiden riski kuin hyväosaisimpien alueiden koulujen opetushenkilöstöllä. Tärkeä havainto oli kuitenkin, että koulujen psykososiaaliset voimavarat, eli kollegojen tuki, yhteistyön kulttuuri, laadukas johtaminen ja päätöksenteon oikeudenmukaisuus vähensivät väkivallan riskiä. Kun nämä tekijät olivat kunnossa, hyvä- ja huono-osaisten koulualueiden välillä ei ollut enää eroa opetushenkilöstön väkivaltariskissä. Hankkeemme tulokset osoittavat, että sekä epäasialliseen kohteluun että asiakasväkivaltatilanteiden yleisyyteen voidaan vaikuttaa kehittämällä psykososiaalisia voimavaratekijöitä, kuten esihenkilötyötä ja työyhteisöjen yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Nollatoleranssi kannattaa panostaa sekä interventiotutkimuksen että riskiennustemallinnusten perusteella, sillä myönteisiä psykososiaalisia muutoksia tapahtui useammin, jos epäasiallista kohtelua ja/tai asiakasväkivaltaa oli vähemmän. Riskiennustemallinnuksessa havaittiin, että epäasiallisen kohtelun alkamiseen yhteydessä olevia tekijöitä oli löydettävissä, kun taas sen loppumiseen yhteydessä olevia tekijöitä ei pystytty ennustamaan edes kohtuullisella tarkkuudella

Kyberosaaminen Suomessa – Nykytila ja tiekartta tulevaisuuteen

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kyberosaamisen nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä Suomessa. Kyberosaamisella tarkoitetaan kyberturvallisuuteen liittyvää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Raportissa analysoidaan suomalaisten yritysten, korkeakoulujen, ja tutkimuslaitosten kyberturvallisuuteen liittyvä tutkimustoimintaa, alan koulutusta, innovaatio- ja kehitystoimintaa sekä julkisen hallinnon roolia ja alan yhteistyön tilaa. Lisäksi siinä käsitellään Suomen vahvuuksia ja heikkouksia kyberturvallisuusosaamisessa sekä osaamisen puutteita ja kapeikkoja. Kansallisen tarkastelun ohella tutkimuksessa nostetaan esiin muutamia kansainvälisiä edelläkävijämaita (Hollanti, Viro, Israel), joita vastaan suomalaista kehitystä voidaan peilata. Kyberosaamisen tulevaisuutta tarkastellaan kybertoimintaympäristön muutoksen ja tulevaisuuden kehitystarpeiden näkökulmista. Raportissa luodaan tulevaisuuskuva Suomen kybertoimintaympäristön kehityksestä 10 vuoden aikajänteellä sekä kolme tiekarttaa, jotka kuvaavat siirtymää nykytilasta kohti tavoitetilaa. Tutkimus osoittaa, edellytykset kyberturvallisuusosaamisen ja -alan kehittämiselle ovat Suomessa hyvät. Suomessa on korkeatasoista kyberturvallisuuteen liittyvää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa ja -osaamista. Vahvuuksia on sekä yrityskentällä että korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa. Alan osaamispohja on kuitenkin varsin kapea ja kärkiosaaminen keskittyy varsin harvoille toimijoille. Osaaminen myös hajaantuu laajaan joukkoon organisaatioita ja toimijoiden välinen yhteistyö on vasta kehittymässä. Selkeitä osaamisen kapeikkoja ja puutteita on muutamalla osaamisalueella. Viime vuosina alan kansainvälinen kilpailu on myös kiristynyt ja Suomessa tarvitaan määrätietoisia toimenpiteitä kyberturvallisuusosaamisen edelleen kehittämiseksi. Alan yhteistyötä tulee tiivistää ja esimerkiksi julkisia hankintoja hyödyntää alan osaamisen vahvistamisessa. Raportissa esitetään toimenpidesuositusten kokonaisuus joka tähtää suomalaisen kyberturvallisuusosaamisen vahvistamiseen ja nostamiseen edelläkävijämaiden tasolle