A Study on Markets and the Natural Environment

Denne afhandling fokuserer på konstruktion af markeder for miljørigtige produkter gennem et casestudie af, hvordan miljøvenlighed som produktkvalitet er blevet udført (enacted) og forhandlet i markedet for urinposer. Afhandlingen bygger på et konstruktivistisk perspektiv på markeder: markeder og produktkvaliteter og egenskaber i urinposer anses således som emergerende og konstruerede i forskellige markedskonstituerende praksisser. De primære teoretiske begreber i afhandlingen er koordinering (coordination)(Mol et al. 2002) og kvalificering- (re)kvalificering (qualification-(re)qualification)(Callon et al. 2002)

INNOVATION IN SUSTAINABLE CONSTRUCTION: ECO-CITIES AND SOCIAL HOUSING IN FRANCE AND DENMARK

International audienceThe construction sector is often characterized as a reactive sector, as lagging behind other sectors of the economy, notably industry, when it comes to innovation; as mechanically responding to external (client) needs and implementing innovations that originate elsewhere (Winch 1998, Harty 2008). The sector is often presented as un-dynamic and un-innovative and as precluding novel design practices and tools, an orientation that seems to flow from its rigid routines, professional boundaries, division of labor, national legislation, established performance measures, and fixed ideas about best practices. Accordingly, building projects in the construction sector tend to reflect objectives and institutionalized practices other than those related to innovation and sustainability

Digital Spare Parts

Published by Aalto University and VTT Technical Research Centre of Finland.Digital spare parts is a concept where the spare parts and the related manufacturing data are stored and transferred in digital form. The spare parts are manufactured using 3D printing according to need, usually close to the end user’s premises. The digitalisation of spare parts aims for a better, more flexible and quicker availability of spare parts, and lower storage, manufacturing and transport costs. The quicker delivery of spare parts can also reduce downtime, which can mean significant cost savings. It is essential in the digitalisation of the companies' spare parts to find the parts in the spare part libraries that bring the greatest benefit when they are stored in digital form and manufactured by 3D printing. Such parts include, in particular, parts of old equipment and machines and slowly circulating parts with complex geometries. Today, 3D printing can be used to manufacture high-performance pieces, and the method is excellently suited to the manufacturing of individual pieces or short-run batches; it also allows the improvement of the spare parts, with updated and intelligent spare parts as examples. Information on a company's spare parts is scattered between multiple systems, and manufacturing data in particular may be difficult to find. At the initial stage, it is important to identify the 3D printable parts in the spare part libraries and digitalise them, not only with regard to 3D models but all other manufacturing data from materials and tolerances to the required post-processing data. The digitalisation of spare parts requires 3D design competence, knowledge of the 3D printing processes, and familiarisation with the printable materials. Spare parts are rarely designed to be manufactured by 3D printing; on the other hand, the selection of 3D printable materials remains reasonably limited, due to which situations where a part is manufactured from a replacement material will likely occur. 3D printing processes produce their own kind of a structure and surface finish, due to which the post-processing of 3D printable parts, such as heat treatments and finishing, must be carefully chosen. The goal is that the properties of parts manufactured by 3D printing are at least as good as those of conventionally manufactured parts. The vision of the roadmap for digital spare parts presented in the report is that after ten years or so, 10% of spare parts are digital, and the manufacturing technology is reliable and is of a high quality. In other words, quality verification, the extension of the related material selection and the automation of processes are required of the 3D printing technologies. 3D printing creates new possibilities for the development of the operation of parts, equipment or entire processes. IDs and sensors can be embedded into 3D printed parts, allowing the tracking of their movement in the supply network and anticipatory condition monitoring. A spare part of the future will be able to automatically order a new part from a digital spare part library so that it can be replaced by the new part just at the right time before the machine breaks down or the process stops

Digitaaliset varaosat

Aalto-yliopiston ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n yhteisjulkaisu.Digitaaliset varaosat on konsepti, jossa varaosat ja niihin liittyvä valmistustieto säilytetään ja siirretään digitaalisessa muodossa. Varaosien valmistus tapahtuu 3D-tulostamalla tarpeen mukaan yleensä lähellä loppukäyttäjää. Varaosien digitalisoinnilla tavoitellaan parempaa, joustavampaa ja nopeampaa varaosien saatavuutta sekä pienempiä varastointi-, valmistus- ja kuljetuskustannuksia. Nopeammalla varaosien toimittamisella voidaan myös pienentää seisokkiaikoja, mikä voi tarkoittaa merkittäviä kustannussäästöjä. Oleellista yritysten varaosien digitalisoinnissa on löytää varaosakirjastoista ne osat, joiden säilyttämisestä digitaalisessa muodossa ja valmistamisesta 3D-tulostamalla saadaan suurin hyöty. Tällaisia osia ovat etenkin vanhojen laitteiden ja koneiden osat sekä hitaasti kiertävät osat, jotka ovat geometrialtaan monimutkaisia. 3D-tulostamalla voidaan nykypäivänä valmistaa suorituskykyisiä kappaleita ja menetelmä soveltuu erinomaisesti yksittäiskappaleiden tai pienten sarjojen valmistamiseen. Digitaalinen valmistus antaa myös mahdollisuuden kehittää varaosia, mistä esimerkkinä voidaan mainita päivitetyt ja älykkäät varaosat. Tiedot yritysten varaosista ovat hajallaan monissa järjestelmissä ja varsinkin valmistukseen liittyvää tietoa voi olla vaikea löytää. Alkuvaiheessa on tärkeää tunnistaa 3D-tulostettavat osat varaosakirjastoista ja digitalisoida osat mukaan lukien niin 3D-mallit kuin kaikki muu valmistustieto materiaaleista ja toleransseista tarvittaviin jälkikäsittelytietoihin. Varaosien digitalisointi vaatii 3D-suunnitteluosaamista sekä 3D-tulostusprosessien tuntemusta ja tulostettaviin materiaaleihin perehtymistä. Varaosia on harvoin tarkoitettu valmistettavaksi 3D-tulostamalla ja toisaalta 3D-tulostettavien materiaalien valikoima on vielä kohtuullisen rajallinen, mistä syystä joudutaan todennäköisesti tilanteisiin, joissa valmistetaan osa jostakin korvaavasta materiaalista. 3D-tulostusprosessit tuottavat omanlaista rakennetta ja pinnanjälkeä, mistä syystä myös 3D-tulostettavien osien jälkikäsittelyt kuten lämpökäsittelyt ja viimeistelyt on valittava huolellisesti. Tavoite on, että 3D-tulostamalla valmistettujen osien ominaisuudet ovat vähintään yhtä hyvät verrattuna perinteisesti valmistettuihin osiin. Raportissa esitetyn digitaalisten varaosien tiekartan visio on, että noin kymmenen vuoden päästä 10% varaosista on digitaalisia ja valmistusteknologia on luotettavaa ja laadukasta. 3D-tulostusteknologioilta edellytetään siis laadun tosittamista, niihin liittyvän materiaalikirjon laajenemista sekä prosessien automatisointia. 3D-tulostaminen avaa uusia mahdollisuuksia kehittää osien, laitteiden tai kokonaisten prosessien toimintaa. 3D-tulostettuihin osiin voidaan upottaa tunnisteita ja sensoreita, joiden avulla voidaan seurata osien liikkumista toimitusverkostossa sekä suorittaa ennakoivaa kunnonvalvontaa. Tulevaisuuden varaosa osaa tilata automaattisesti uuden osan digitaalisesta varaosakirjastosta, jolloin uusi osa saadaan vaihdetuksi kuluneen tilanne juuri oikeaan aikaan ennen koneen rikkoutumista tai prosessin pysähtymistä

Kokonaisvaltainen viitekehys Tampereen kaupungin strategisten turvallisuustoimintojen arvioimiseksi

The objective in this study is to formulate a comprehensive framework for evaluating strategic safety and security actions and use the framework to identify how the existing strategy and safety plan of the City of Tampere support the holistic development of safety and security. This thesis is a qualitative case study, which dives into the strategic safety-related documents of the case organization, the City of Tampere, providing insights about the comprehensiveness of Tampere’s strategic safety and security actions. The first part of the thesis is a systematic literature review of 13 documents which formulates a framework for evaluation. In the second part, the case organization’s central safety and security documents are evaluated based on the framework by using qualitative content analysis. The results demonstrate that the strategy of the City of Tampere promotes predicting, investing, and securing the physical environment while safety plan promotes securing the environment, and collaborating with multidisciplinary stakeholders. Inclusive design in the strategy, and environmental security in the safety plan require the most additions in the future. On the other hand, education was mentioned over 40 times in the studied documents. Therefore, it is suggested to be added to the framework as its own action to ensure safe city development. Decision-makers must be bold when designing future scenarios which aim at proactively tackling and mitigating safety and security threats. Co-creating the future is the most effective way to maximize resilience.Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kokonaisvaltainen viitekehys strategisten turvallisuustoimien tunnistamiseksi sekä arvioida viitekehyksen avulla Tampereen strategiaan ja turvallisuussuunnitelmaan pohjaavan turvallisuuskehittämisen kattavuutta. Diplomityö on laadullinen tapaustutkimus, joka tarjoaa näkemyksiä tutkittavan kohteen, Tampereen kaupungin, turvallisuustoimien kokonaisvaltaisuudesta arvioimalla Tampereen strategisia turvallisuusmateriaaleja. Ensimmäinen osa diplomityöstä on 13 dokumentin systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka muodostaa arviointiviitekehyksen. Työn toisessa osassa kohdeorganisaation keskeiset turvallisuusdokumentit arvioidaan viitekehyksen pohjalta laadullista sisällön analyysiä hyödyntäen. Tulokset osoittavat, että Tampereen strategia edistää ennustamista, investoimista ja fyysisen ympäristön turvaamista, kun taas turvallisuussuunnitelma edistää ympäristön turvaamista ja monialaisten sidosryhmien välistä yhteistyötä. Tulevaisuudessa eniten lisäyksiä strategiaan vaativat inklusiivinen suunnittelu ja turvallisuussuunnitelmaan ympäristöturvallisuus. Koulutus mainittiin eri konteksteissa yli 40 kertaa, minkä vuoksi on suositeltavaa lisätä se viitekehykseen yhdeksi turvallisuustoimeksi. Tulevaisuuden skenaarioita suunnitellessa päätöksentekijöiden tulee olla rohkeita, ja tähdätä proaktiiviseen riskeihin puuttumiseen sekä lieventämiseen. Tehokkain tapa maksimoida kaupungin selviytymiskyky on luoda tulevaisuus yhteistyössä

The dynamics of innovation influents: contracts and sustainable energy innovation uptake

Papier envoyé à la revue, en attente de retour.Despite a growing interest, sustainable energy innovations encounter difficulties in attaining market success. This paper investigates the role of contracts, a hitherto understudied innovation influent, in generating more conducive conditions for sustainable energy innovations in building projects. With the help of two case studies we identify three dynamics evoked by specific types of building contracts with sustainability focus: the dynamics of thinking beyond the habitual, the dynamics of reverse calculation, and the dynamics of countability. These dynamics change the prevailing level of ambition of the project and the ways in which the benefits and costs are calculated and thereby create a strong entanglement of the sustainable energy innovation and the design project. Furthermore, the dynamics lead to favouring of uptake of existing innovations rather than generating completely novel solutions. The article concludes with a discussion about the possibilities of policy intervention for innovation supportive dynamics in construction projects