KUN LAPSI ON KRIITTISESTI SAIRAS - Narratiivinen tutkimus perheen näkökulmasta

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perheen kokemuksia lapsen kriittisen sairastamisen ajalta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka lisää terveydenhuollon ammattilaisten valmiuksia hoitaa näitä perheitä nykyistä paremmin. Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on kehittää teho-osastoilla toteutettavaa perhehoitotyön laatua. Tutkimukseen osallistui neljän, haastatteluja edeltävän vuoden aikana tehohoidossa olleen, lapsen molemmat vanhemmat. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja aineisto kerättiin parihaastattelun avulla. Tutkimustulokset analysoitiin narratiivisen analyysin avulla ja ne esitetään kertomuksen muodossa. Perheen vanhemmat kokivat lapsen tehohoitoon joutumisen pääosin helpottavana lapsen saadessa parasta mahdollista tarvitsemaansa apua. Vanhemmista oli tärkeää todeta, että heidän lapsestaan pidettiin hyvää huolta. Hänen hoidossaan käytetty teknologia koettiin tilanteeseen kuuluvana ja turvallisena, mutta toisaalta ajoittain myös häiritsevänä. Lapsen voinnin ollessa kriittisimmillään pelko hänen kuolemastaan oli vanhemmilla todellinen. Perheen kokemuksissa korostuivat vanhempien tarve olla lapsen luona sekä tarve kattavaan tietoon lapsen tilanteesta ja hoidosta. Hoitajilta he saivat sekä kysellen että kyselemättä tarvitsemaansa tietoa. Lääkäreiltä tietoa sen sijaan koettiin saavan niukemmin. Vanhemmat jakoivat keskenään hoitovastuuta perheen lasten hoidosta, mutta sairaan lapsen voinnin huononnuttua isovanhemmat ottivat vastuun terveiden sisarusten hoitamisesta mahdollistaen näin molempien vanhempien sairaalassaolon. Erityisen hankalina vanhemmat kokivat yöajat ja teho-osaston odotustilassa odottelut. Teho-osastohoidosta pois siirtyminen herätti vanhemmissa sekä helpotusta että epävarmuutta ja pelkoa. Tässä opinnäytetyössä haluttiin tuoda esiin kriittisesti sairaan lapsen perheen näkökulmaa. Kertomuksen muodossa esitetyt tutkimustulokset valottavat sitä rikkaasti ja monipuolisesti, antaen lukijalle mahdollisuuden eläytyä kertomuksen perheen asemaan. Saadut tulokset muodostavat yhdessä aiempien ulkomaisten tutkimusten kanssa kokonaisuuden, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä kriittisesti sairaiden lasten perheiden parissa tehtävää perhehoitotyötä entistä laadukkaammaksi. Asiasanat:kriittisesti sairas lapsi, tehohoitotyö, perhehoitoty

Student-LED interprofessional sequential simulation improves communication and teamwork

Background: Although simulation is a well-established learning method in Finland, sequential simulations are still uncommon. The objective of this project was to pilot interprofessional, sequential simulation demonstrating acute clinical pathways. The learning objectives were communication and collaboration. Methods: Two groups consisting of nursing and emergency care students planned the simulation exercises. Other participants in the simulation were medical students, biomedical science students and radiography students. Results: Participants considered the sequential simulation were a good learning method particularly for skills in communication, patient encounters and working in an interprofessional setting. Conclusions: An interprofessional, sequential simulation of a clinical pathway is a good method to practice non-technical skills. Sequential simulation also helps students understand the whole health care system.publishedVersionPeer reviewe

From Student to Mentor in Clinical Practice: Health Care Students' Experiences in a Mentoring Course

Background: Clinical practice is a compulsory and essential part of health care studies in Finland. However, there are not enough trained mentors at clinical practice facilities. The objective of this mentoring course was to provide students training at the earliest possible stage. Method: Students from various health care disciplines participated in the mentoring course. The course was conduct- ed entirely online, and learning methods included lectures, small-group exercises, and discussion forums. Results: Students’ responses indicated the mentoring course enabled them to learn about a mentor’s role and about various mentoring theories. Conclusion: The mentoring course helped prepare health care students for their future work life and for the clinical mentoring of students. The course expanded students’ views on a mentor’s duties and helped them reflect on their personal strengths and weaknesses