The consolidation phase: Survival strategies of farmers stabilizing and developing their businesses

vo

Maaseudun pienyritysrekisteri

Maaseudulla on noin 142 000 yritystä, jotka voi jakaa kolmeen ryhmään: perustuotantotiloihin, monitoimitiloihin ja maatilaan liittymättömiin pienyrityksiin. Maatilatalous on tärkein maaseutuelinkeino, sillä sitä harjoittaa noin 88 000 tilaa. Näistä vain maatilataloutta harjoittavia arvioidaan olevan noin 65 000 ja monitoimitiloja noin 23 000. Monitoimitiloilla harjoitetaan sekä perinteistä maatilataloutta että pienyritystoimintaa. Maaseudun muita pienyrityksiä arvioidaan olevan noin 53 000. Yhteinen työllistämisvaikutus on siten vajaa 10 % (211 000 kpl) työllisestä työvoimasta. Maatalous työllistää tästä noin 6 % (130 000 työllistä) ja maaseudun muut pienyritykset vajaa 4 % (81 000 työllistä). Tiedot perustuvat Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa (MTTL) valmistuneeseen selvitykseen, jossa kartoitettiin maaseudun yritystoimintaa. Aineisto kuvaa tilannetta vuosina 1996 ja 1997. Maaseudun yritystoimintaa selvitettiin yhdessä Tilastokeskuksen sekä maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen kanssa. Tuloksena on olemassa oleviin rekistereihin pohjautuva Maaseudun pienyritysrekisteri, jota tullaan pitämään ajan tasalla. Pitkän aikavälin kehityssuunta on, että maataloudesta päätoimeentulonsa saavien yrittäjien määrä vähenee. Samalla viljelijäperheiden tulorakenne monipuolistuu, sillä yhä useammasta viljelijäkotitaloudesta käydään palkkatyössä tilan ulkopuolella tai hankitaan tuloja muista perusmaatalouden ulkopuolisista tulonlähteistä. Maaseudulla sijaitsevat yritykset ovat suhteellisen pieniä. Maatilan yhteydessä tapahtuva yritystoiminta työllistää keskimäärin 0,7 henkilöä, kun taas maatilaan liittymättömissä maaseutuyrityksissä työskentelee keskimäärin 1,4 henkilöä. Väkilukuun suhteutettuna eniten monitoimitiloja oli Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Maaseudun pienyrityksiä on väkilukuun suhteutettuna eniten Vaasan rannikkoseudulla, Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla. Maatilaan liittymättömien maaseutuyritysten yleisimpiä toimialoja ovat maantieliikenteen kuljetukset (mm. taksi ja kuorma-autokuljetukset), rakentaminen ja vähittäiskauppa. 27 % kaikista maaseudun pienyrityksistä toimii alkutuotantoon sidoksissa olevilla toimialoilla. Ne harjoittavat mm. elintarvikkeiden valmistusta, puun ja puutuotteiden valmistusta ja koneurakointia. Majoitus- ja ravitsemuspalveluja tarjoavien yritysten osuus on 5 %. Monitoimitilojen yritystoiminta on yleisimmin koneurakointia, rakentamista, maantieliikenteen kuljetustoimintaa, maatilamatkailua, elintarvikkeiden jatkojalostusta sekä puutavaran ja puutuotteiden valmistusta.The number of farms has decreased in Finland during the last decades, especially after the membership in the European Union since 1995. Simultaneously, since 1995 the profitability of agriculture has fallen significantly. This has caused many problems to rural areas, e.g. unemployment, population movement to the cities and, consequently, the population is ageing. Alternative source of income in countryside is non-agricultural entrepreunership. Most enterprises located in countryside are classified as "small-scale enterprises". However, statistical facts, such as the number, sales and number of the personnel in these firms have thus far been unknown. The intention of this study is simply to discover how many and what kinds of firms are located in the rural areas and describe their structures. The most important object is to create a new databank. The new databank, titled as Rural Business Register is a combination of two existing registers, namely the Business Register and the Farm Register. The total number and the structure of firms was based on the data in the Business Register of the Statistics Finland, which covers, in terms of personnel, 99 % of the non-agricultural enterprise sector. The term "rural area" was defined by population density. If population density within a certain zipcode area is less than 50 persons/km2, the area was determined as a "rural area". A firm whose sales is over FIM 49 000 but personnel is less than 20 persons was determined as a "small-scale enterprise". Enterprises, which were located in the rural areas, were picked up to the new databank. The Farm Register is maintained by the Information Centre of the Ministry of Agriculture and Forestry. From the Farm Register all farms which have applied support for agriculture in 1997 were selected into the new register. The intention of combining two existing registers was to find out how many of the firms that are located in rural areas are actually located in a farm and are ran by a farmer (or by family members). According to the Rural Business Register there were 61 000 small-scale enterprises in rural areas (later rural enterprises) in 1996. This is approximately 31 % of all Finnish small-scale enterprises. The total amount of sales of these firms was FIM 56 billion and the total personnel was 81 000 persons. Rural enterprises were quite small: average firm employs 1.35 persons (employees + owners) and average sales was FIM 909 000 in 1996. In the urban firms average personnel was 1.9 persons per firm. About 7 700 of rural enterprises were located on a farm and were ran by a farmer or a family member. As expected, enterprises with farm background were smaller than firms without the farm background. Although 13 % of all rural enterprises are located on a farm, only 6 % of personnel are working on farms. Total sales of rural enterprises with farm background is FIM 3.4 billion, which is about 6 % of total sales of all rural enterprises. Average sales was FIM 445 000 in 1996. The total amount of personnel was 5 100 persons, on average 0.7 persons per firm. The new databank, the Rural Business Register, will be updated yearly.vokMTT TaloustutkimusThe rural business register of Finlan

Maaseutuyritys menestyy syrjäseudullakin

Syrjäinen sijainti ei ole maaseutuyrityksen menestymisen este eikä edes hidaste. Menestyksen takana ovat laatu ja maantieteellisesti laajat markkinat. Kaupunkien lähellä sijaitsevat menestyneet tilat toimivat paikallismarkkinoilla ja tarjosivat usein pitkälle erilaistettuja tuotteita tai palveluita.vo

Maaseudun pienyritysten rakennekehitys

Maaseudun pienyritysten määrän ja rakenteen kehitys erityyppisillä maaseutualueilla seurasi selkeästi yleistä taloudellista kehitystä. Syrjäisillä alueilla yritysten lukumäärän, henkilöstön ja liikevaihdon kasvu on ollut hitaampaa kuin muualla, mutta kasvua on kuitenkin tapahtunut. Kaikilla maaseutualueilla oli enemmän maaseudun pienyrityksiä vuonna 1997 kuin vuonna 1990. Liikevaihdon kasvusta huolimatta yritysten henkilöstömäärät ovat kuitenkin aiempaa pienemmät. Tiedot perustuvat Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa (MTTL) valmistuneeseen tutkimukseen, jossa kartoitettiin maaseudun pienyritystoiminaan rakennekehitystä vuosina 1990, 1993, 1996 ja 1997. Aikasarjan luvut on poimittu MTTL:n, Tilastokeskuksen ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen yhteistyönä kehittämästä maaseudun pienyritysrekisteristä. Tutkimuksen yhteydessä rekisterin käyttöä otospohjana testattiin kyselyllä, joka lähetettiin noin 900 yrittäjälle maan eri osissa. Maaseudulla oli vuonna 1990 yhteensä 58 400 pienyritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto (vuoden 1997 hinnoin) oli 58,8 mrd. mk ja henkilöstömäärä 105 900 henkilöä (keskimäärin 1.81 henk./yritys). Taloudellisen taantuman vaikutuksesta niin yritysten lukumäärä ja henkilöstömäärä kuin myös liikevaihto alenivat: yritysten määrä putosi 6 %, henkilöstömäärä 22 % ja liikevaihto 20 %. Laman taituttua yritysten määrä kasvoi nopeasti ja vuonna 1997 niitä oli 64 100. Myös yritysten liikevaihto ja henkilöstömäärät nousivat; vuonna 1997 yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli 60,1 mrd. mk ja ne työllistivät yhteensä 98 000 henkilöä. Henkilöstömäärällä mitattuna (1,53 henk./yritys) maaseutuyritykset ovat kuitenkin edelleen pienempiä kuin 90-luvun alussa. Maaseudulla sijaitsevat pienyritykset toimivat usein perinteisillä toimialoilla. Elintarvikkeita valmistavista yrityksistä maaseutuyritysten osuus on 47 %, mutta korkean teknologian yrityksistä maaseututyritysten osuus on erittäin vähäinen. Alkutuotantoon sidottujen toimialojen osuus on hieman kasvanut tarkastelujaksolla. Tärkeimpiä alkutuotantoon sidottuja toimialoja olivat koneurakointi, matkailu ja virkistyspalvelut sekä erikoismaatalous. Muista kuin alkutuotantoon sidotuista toimialoista tärkeimpiä olivat maantieliikenteen kuljetukset, tukku- ja vähittäismyynti sekä rakentaminen. Yritysten määrällä mitattuna nopeimmin kasvavia alkutuotantoon sidottuja toimialoja olivat mm. erikoismaatalous, matkailu- ja virkistyspalvelut, elintarvikkeiden jalostus, maatilan tuotteiden tukku- ja vähittäismyynti ja koneurakointi. Muiden toimialojen yritysten määrä on kasvanut erityisesti yksityisissä terveydenhoito- ja sosiaalipalveluissa. Toisaalta päivittäistavaroiden vähittäiskauppa on vähentynyt viidenneksellä. Maaseutuyrittäjät arvioivat toimintaympäristönsä uhat ja mahdollisuudet samantyyppisiksi maan eri osissa. Tutkimuksessa tehdyn kyselyn mukaan suurella osalla maaseutuyrittäjistä oli yksi yhteinen ongelma: yrityksillä ei ollut käytössään riittävästi ammattitaitoista työvoimaa.Most enterprises located in the countryside are classified as small-scale enterprises . However, very few statistical facts, such as the number and number of the personnel and consequently the structural development of these firms have been available. Due to lack of these statistical facts of, the Statistics Finland, the Information Centre of the Ministry of Agriculture and Forestry and the Agricultural Economics Research Institute conducted a research project in 1998 1999. The most important objective was to establish a new databank titled as Rural Business Register. The main goal of this study is to find out how the structure and number of small rural firms have changed in different rural areas in the1990s. The regional breakdown follows the division of the Finnish countryside into: rural areas adjacent to towns, core rural areas and remote rural areas. The total number and the structure of firms was based on data from the rural business register. The data were then complemented by a survey of 900 entrepreneurs In 1990 there were about 58,400 rural firms in Finland, whose total sales were FIM 58 billion and personnel was 106,000. The number of rural firms follows the common economic trends; during the recession in 1993 the number of rural firms fell to 54,800 and since then it has increased to 64,100. Not only the number of firms fell during the recession, but the remaining ones were also smaller. Although the number of firms has increased, the firms are still smaller than they used to be before the recession. In 1997 7,400 of enterprises were located on a farm and run by a farmer or a family member. There is a lot of entrepreneurial activity subject to the Act on the Income Tax of Agriculture on farms, which is thus not included in the above figures. The most important result of this study is that even the remote rural areas do follow the general economic development and number of the enterprises has grown. According to this study, the structure of the small rural enterprises is different from enterprises operating in urban areas, rural enterprises are engaged in more traditional industries. The study includes a summary in English.vokMTT TaloustutkimusThe structure of small rural enterprises in Finlan

Monialaisen tilan menestyminen : resurssipohjainen analyysi

Farms and rural areas have many specific valuable resources that can be used to create non-agricultural products and services. Most of the research regarding on-farm diversification has hitherto concentrated on business start-up or farm survival strategies. Resource allocation and also financial success have not been the primary focus of investigations as yet. In this study these specific topics were investigated i.e. resource allocation and also the financial success of diversified farms from a farm management perspective. The key question addressed in this dissertation, is how tangible and intangible resources of the diversified farm affect the financial success. This study’s theoretical background deals with resource-based theory, and also certain themes of the theory of learning organisation and other decision-making theories. Two datasets were utilised in this study. First, data were collected by postal survey in 2001 (n = 663). Second, data were collected in a follow-up survey in 2006 (n = 439). Data were analysed using multivariate data analyses and path analyses. The study results reveal that, diversified farms performed differently. Success and resources were linked. Professional and management skills affected other resources, and hence directly or indirectly influenced success per se. In the light of empirical analyses of this study, tangible and intangible resources owned by the diversified farm impacted on its financial success. The findings of this study underline the importance of skills and networks for entrepreneur(s). Practically speaking all respondents of this study used either agricultural resources for non-farm businesses or non-farm resources for agricultural enterprises. To share resources in this way was seen as a pragmatic opportunity recognised by farmers. One of the downsides of diversification might be the phenomenon of over-diversification, which can be defined as the situation in which a farm diversifies beyond its optimal limit. The empirical findings of this study reveal that capital and labour resource constrains did have adverse effects on financial success. The evidence indicates that farms that were capital and labour resource constrained in 2001 were still less profitable than their ‘no problems’ counterparts five years later.Maatilojen toimintaympäristö on muuttunut viime vuosina nopeasti, mikä edellyttää yrityksiltä yhä parempaa kilpailukykyä ja tehokkuutta. Toisaalta maaseudun tuotteille ja palveluille, kuten lähiruualle, bioenergialle ja elämysmatkailulle, on muodostunut kasvavissa määrin uutta kysyntää. Maatiloilla yksi tapa vastata muutokseen on perustaa tilalle muun toimialan yritystoimintaa eli monialaistaa toimintaa. Monialaisen menestyksekäs johtaminen on hyvin haastavaa. Eri toimialojen resurssien hyödyntämisestä, yritys-maatila -kokonaisuuden johtamisesta ja menestymiseen vaikuttavista tekijöistä ei ole vielä olemassa kovinkaan paljon tutkittua tietoa. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on tarkastella resurssien kohdentamisen ja yrityksen menestymisen välistä suhdetta monialaisilla tiloilla. Teoreettisena lähestymistapana käytettiin resurssipohjaista teoriaa. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisella tutkimusotteella soveltaen monimuuttujamenetelmiä ja rakenneyhtälömalleja. Tutkimuksessa käytettiin kahta postikyselyaineistoa: 1) vuonna 2001 kerättyä pos-tikyselyaineistoa (N= 663), sekä vuonna 2006 kerättyä seuranta-aineistoa (N = 433), josta osa oli kerätty paneeliaineistona ja osa täydentävänä poikkileikkausaineistona. Tulosten mukaan monialaiset tilat ovat hyvin heterogeenisia sekä menestymisensä, että käytettävissä olevien resurssiensa suhteen. Erityisen tärkeitä voimavaroja yrityksen kannalta ovat yrittäjän liikkeenjohdolliset ja ammatilliset taidot. Monialaisten tilojen ongelmana on varsin usein ylihajauttaminen eli voimavarojen pirstaloituminen. Yritykset jaettiin tutkimuksessa neljään ryhmään: työn ja pääoman ylihajauttaneet, pääoman riittävyysongelmia kokevat yritykset, työvoiman riittävyyden kanssa ongelmia kokevat sekä yrityksiin, joilla ei ollut ongelmia pääomien tai työvoiman riittävyyden suhteen. Tutkimuksen vuoden 2001 aineiston yrityksistä 18 prosenttia voitiin luokitella ylihajauttaneiksi, ja vastaavasti vuoden 2006 yrityksistä 14 prosenttia. Voimavaransa ylihajauttaneissa yrityksissä myös osaamisen riittävyys koettiin ongelmallisemmaksi kuin muissa yrityksissä. Toinen merkittävä tulos oli, että ylihajauttaminen heikentää yrityksen kannattavuutta. Resurssien ylihajauttaminen on usein väliaikainen vaihe ja siihen liittyvät ongelmat ovat eriasteisia. Nämä huomiot antavat viitteitä siitä, että ylihajauttamistilanne saattaa liittyä tilan kasvuvaiheeseen. Ylihajauttamisen riski tulisi huomioida varsinkin kun maatilan monialaistamista suunnitellaan

Lapin maatilat murrosvaiheessa

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää lappilaisen maatalouden keskeisimmän ryhmän jatkuvuuden problematiikkaa. Tämä ryhmä, 45–65 vuotta ja 30–60 ha peltoa, on se ryhmä jossa lähitulevaisuudessa tapahtuu suuria muutoksia. Nämä muutokset tulevat ravistelemaan lappilaisen maatalouden rakenteita. Tällä tutkimuksella pyrimme selvittämään miten mahdolliset negatiiviset vaikutukset saataisiin riittävän vähäisiksi. Lapin maatalousyrittäjien keski-ikä on hieman yli 50 vuotta. Keski-ikä on ollut aloittavien yrittäjien vähäisyyden vuoksi edelleen nousussa. Vaikka yrittäjyyden vaihdoksia tapahtuisikin lähivuosina viime vuosia enemmän, nykyisten yrittäjien keski-ikä tulee yhä kasvamaan. Parin viime vuoden aikana kiinnostus maaseutuyrittäjyyteen nuorten keskuudessa on kasvanut, mikä on luonut tietynlaisen kysynnän yrityksen hankintaan. Toisaalta toimintaansa jäähdyttelevien yritysten viimeaikaiset investoinnit ovat olleet minimaalisia. Koska jatkajan olisi tällöin tehtävä suuria investointeja, tällainen strategia voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa sukupolvenvaihdoksen tai muun omistajanvaihdoksen. Lapin maatilojen kokonaismäärä vuonna 2012 oli 1669. Lukumääräisesti suurin viljelijäryhmä, lähes 700 tilaa, ovat alle 20 ha maatilat. Näiden tilojen päätuotantosuunta on nurmi. Kun huomioidaan kaikki nurmitilat, on niiden osuus Lapin maatiloista n. 800 tilaa. Näistä aktiivisia tuotannollisia tiloja on ehkä n. 200. Maidontuotanto on nurmiviljelyn jälkeen suurin tuotantosuunta kaikissa kokoluokissa, vuonna 2012 428 tilaa. Maidontuottajien tilamäärä on ollut koko ajan laskeva. Naudanlihan tuottajia oli vuonna 2012 128 ja lammastiloja 79. Hevostalous, erikoiskasvituotanto, maatilamatkailu ja heinäntuotanto mukaan laskettuna aktiivisten tilojen kokonaismäärä on noin 1000. Kokoluokassa 30–60 ha tilojen lukumäärä vuonna 2012 oli 343 kpl. Tässä kokoluokassa tuotetaan suurin osa Lapin maidosta. Tässä ryhmässä yli puolet maidontuotannosta on ryhmällä joka lopettaa maidontuotannon seuraavan 15 vuoden aikana. Suurimmat ongelmat lappilaisessa maataloustuotannossa ovat yrittäjien keski-iän vääristyminen, maatalousyrittäjien näköalattomuus ja vapaiden peltojen väärä logistinen sijoittuminen. Näistä ongelmista kaksi ensimmäistä voidaan ratkaista maakunnan omilla toimenpiteillä. Tämä tosin vaatii vahvoja toimenpiteitä tulevalla ohjelmakaudella. Tämän raportin lopuksi esitetään toimenpiteitä joilla voidaan vaikuttaa keskikokoisten maatilojen jatkuvuuteen positiivisesti. Toimenpiteinä esitetään muun muassa keskikokoisten tilojen tilakohtaista mahdollisuustarkastelua, lähiruoka-ajatuksen laajentamista koskemaan myös lappilaisia maatiloja, maaseutukuntien elinkeinostrategioiden uudelleen ajattelua ja maaseutuyrittäjyyden positiivista markkinointia

What Causes Finnish Family Farmers Feel Successful? The Role of Resources and Entrepreneurial Characteristics

This study investigates the influences of resources and entrepreneurial characteristics on perceived success in familyfarms using the Resource-Based Theory and Entrepreneurial Orientation perspectives. Resources and entrepreneurial orientation are used to identify success perceptions. Confirmatory factor analysis and structural equation modelling were applied to the survey data of 805 Finnish family farmers. Family farmers rate their skills as good, and their abilities of proactiveness and self-realization success as high. The results suggest that both resources and entrepreneurial orientation affect the perceived success of family farmers, although the role of entrepreneurial orientation is relatively small. Co-variability between resources and entrepreneurial orientation is positive, addressingthe change towards the same direction. This study promotes the understanding of the family perspective and its role in the successful use of resources and entrepreneurial capabilities in farming and offers a developed construct for family farm business research

Monialaiset maatilat maatalouden rakennemuutoksessa

Monialaisella maatilalla tarkoitetaan suomalaisessa viitekehyksessä maatilayritystä, jolla harjoitetaan maa- ja metsätalouden lisäksi myös muuta yritystoimintaa. Maatilayrittäjälle muun yritystoiminnan harjoittaminen on strateginen valinta, jossa hän hakee resurssien yhteiskäytöllä kilpailuetua.Monialaisia maatiloja on ollut aina, moni maamme kärkiyritys on saanut alkunsa maatilayrityksen sivuelinkeinona. 1990 -luvun puolessa välissä maatilayrittäjien kiinnostus muun yritystoiminnan aloittamiseen lisääntyi. Vuonna 2005 monialaisia maatiloja oli yli kolmannes maatilayrityksistä. Maatilayritysten määrän laskiessa myös monialaisten maatilojen määrä on vähentynyt viime vuosina, mutta niiden osuus on edelleen noin 30 % maatilayrityksistä.Maatalouden toimintaympäristön muuttuessa maatilayritysten määrä on laskenut nopeasti ja tilarakenne on polarisoitunut. Osa maatilayrittäjistä on kasvattanut yrityskokoa ja erikoistunut. Suurin osa maatilayrittäjistä on osa-aikaisia, jotka harjoittavat maataloutta palkkatyön tai muun yritystoiminnan ohessa. Merkittävä osa nykyisistä maatalousyrittäjistä on luopumassa maataloustuotannosta.Artikkelissa on tavoitteena tuottaa tietoa monialaisten maatilojen roolista eri ajan jaksoina ja niiden merkityksestä tulevaisuudessa. Aineistona käytetään Eurostatin ja Luken keräämää maatalouden rakennetutkimuksen tilastotietoa maatilayrityksissä harjoitettavasta muusta yritystoiminnasta ja vuosina 2001, 2006 ja 2012 kerättyä laajaa kyselyaineistoa monialaisilta maatiloilta.Toimintaympäristö on muuttumassa, jolloin esimerkiksi lähiruoan ja kestävän luontomatkailun kysyntä kasvaa. Muutos tuo uusia mahdollisuuksia maatilayrittäjille. Maatalouden rakennemuutoksen ja erikoistumisen myötä maatilayrittäjät tekevät entistä enemmän yhteistyötä ja urakointipalveluiden kysyntä kasvaa. Näin käy etenkin maidon ja sianlihan tuotannossa.Muutosta voimistaa maatilayrittäjien keskimäärin korkea ikä ja maatalouden kannattavuuden viimeaikainen heikkeneminen. Nämä muutokset vaikuttavat osaltaan monialaisten maatilojen määrään ja niiden kehittymisedellytyksiin. Tutkimuksissa on havaittu, että muun yritystoiminnan harjoittaminen maatilayrityksen yhteydessä on useimmiten tietoinen ja pitkäaikainen strategiavalinta. Toisaalta on nähtävissä, että osalla monialaisista maatiloista luovutaan maatalouden harjoittamisesta ja erikoistutaan johonkin muuhun yritystoimintaan. Näin käy, kun muu yritystoiminta kasvaa ja maatalous ei tuo enää kilpailuetua yrityskokonaisuuden kannalta. Näyttää siltä, että monialaisten maatilojen määrä vähenee, mutta niiden osuus maatilayrityksistä tuskin laskee kovinkaan paljon. Muun yritystoiminnan harjoittaminen maatalouden rinnalla tuo edelleenkin monille maatilayrittäjille mahdollisuuden luoda lisäarvoa maataloustuotteilleen, tehostaa resurssien käyttöä ja parantaa kannattavuutta

Päätöksenteko suomalaisissa maatilayrityksissä

Toimintaympäristön suurista muutoksista huolimatta perheyrityksillä on edelleen keskeinen rooli ruuantuotannon ja maatalouden harjoittamisessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata perheyrittäjyyden roolia ja päätöksentekoa maatalousyrityksissä. Tutkimuksessa sovelletaan perheyritysten päätöksenteon teoreettisia lähestymistapoja. Tutkimuksen aineistona käytettiin vuoden 2021 keväällä kerättyä kyselyaineistoa (N=2052). Valtakunnallinen aineisto kuvaa kattavasti erilaisia maatiloja. Analyysit tehtiin pääkomponenttianalyysiä ja ei-parametrisia testejä käyttäen. Aineiston maatilat luokiteltiin soveltaen perheyrittäjyyden viitekehystä ja OECD:n määritelmää yksinyrittäjyydestä.Luokiksi muodostuivat: 1) perheyrittäjät, joiden maatilalla toiminnasta vastasi ja/tai jolla työskenteli useampi saman perheen jäsen (n=1190). Osalla perheyrittäjiä oli myös ulkopuolista työvoimaa, 2) yksinäisyrittäjät, joilla ei ollut lainkaan työntekijöitä eikä työhön osallistuvia perheenjäseniä (n=708), ja 3) yksinyrittäjät, joilla oli ulkopuo-lista työvoimaa mutta ei työhön osallistuvia perheenjäseniä (n=101). Perheyritykset ja niiden yksinyrittäjien tilat, joilla oli työntekijöitä, olivat sekä peltoalalla että kokonaistuotolla mitattuna isompia ja toimivat usein kotieläin- tai puutarha-tiloina. Tutkimuksessa tarkasteltiin vastaajien yrittäjyyteen liittyviä arvoja, jotka tiivistettiin pääkompo-nenttianalyysin avulla kolmeen muuttujaan. Perheyrityksissä ja työvoimaa palkanneilla yksinyrittäjillä korostuivat taloudellista kestävyyttä kuvaavat arvot suhteessa niihin yksinyrittäjiin, joilla ei ollut ulkopuolista työvoimaa. Ne olivat myös taloudellisilla mittareilla hieman paremmin menestyneitä ja niissä yrittäjät arvostivat enemmän yrityksen kasvua. Perheyrityksissä korostuivat jatkuvuuteen ja tilan säilymiseen suvun hallinnassa liittyvät arvot. Sekä perhe-yrityksissä, että ulkopuolisia työllistävien yksinyrittäjien maatilayrityksissä vastuun jakaminen perheen ulkopuolisille työntekijöille on vähäistä. Strategisen ja taktisen tason päätökset tehtiin joko perheen kesken tai yksin. Työntekijöilleannettiin vastuuta lähinnä selkeiden käytännön töiden osalta. Suuressa osassa perheyrityksiä pitkän ja keskipit-kän aikavälin suunnittelu, tuotantomenetelmien valinta ja investointien toteutus tehtiin perheenjäsenten kesken. Perheenjäsenten kanssa yhdessä työskentely ja päätösten tekeminen olivat useimpien vastaajien mielestä melko tai erittäin tärkeitä ja ne korreloivat myös positiivisesti taloudellisen menestymisen ja kasvun kanssa. Perheyrityk-sen johtamisessa jatkuvuuden arvostaminen näkyy myös strategiavalinnoissa. Perhe on parhaimmillaan voima-vara, joka tuo tukea, joustavuutta ja mahdollisuuksia tilan toiminnan kehittämiseen. Toisaalta kun kriittiset päätöksettehdään vain perheen kesken, perheen ulkopuolisten työntekijöiden ja asiantuntijoiden osaamista ei välttämättä pystytä hyödyntämään täysimääräisesti.Non peer reviewe