Exploring pre-service special needs teachers’ assessment conceptions and assessment self-efficacy

This survey study (N = 148) investigates the interrelationships between assessment conceptions, assessment self-efficacy, prior education, and teaching experience amongst Finnish pre-service special educational needs teachers (pre-service SENs). The results showed that assessment conceptions and assessment self-efficacy are intertwined. Assessment conceptions, prior studies, and teaching experience were clustered into three different pre-service SEN types: Assessment Positives, Assessment Cautious, and Assessment Criticals. Pre-service SENs with assessment-positive or assessment-cautious conceptions reported higher assessment self-efficacy than students with assessment-critical conceptions. Practical implications are discussed.</p

Assessment conception patterns of Finnish pre-service special needs teachers: the contribution of prior studies and teaching experience

The main aim of this study was to investigate how Finnish pre-service special needs teachers’ (N = 134) assessment conceptions, prior academic studies in special education and teaching experience together cluster into different patterns representing different student types. Their assessment conceptions formed three main factors: 1) assessment measures learning, 2) assessment supports teaching and learning, and 3) assessment as a harmful action. All three factors were emphasised differently in each pattern. Assessment conceptions, prior studies, and teaching experience were clustered together in three different patterns: Assessment Criticals, Assessment Positives, and Assessment Cautious. The Assessment Criticals emphasised assessment as a harmful action, and they had fewer prior studies and less teaching experience. The Assessment Positives emphasised assessment for teaching and learning, and they had more prior studies and less teaching experience. Finally, the Assessment Cautious emphasised assessment of learning, and assessment as a harmful action, and they had more studies and more teaching experience. This study shows that relative to national guidelines, students have very different starting points for professional growth during studies. Additionally, this study will discuss the implications for special needs teacher education.</p

Assessment conceptions of Finnish pre-service teachers

The aim of this quantitative survey study (N = 287) was to investigate the assessment conceptions of three different pre-service teacher groups (classroom teachers, subject teachers and special needs teachers). Assessment conceptions were best described by the following three main factors: 1) assessment of learning, 2) assessment for teaching and learning and 3) assessment as a harmful action. These main factors were clustered into three assessment conception profiles – assessment-cautious, assessment-positive and assessment-critical. Pre-service special needs teachers showed more assessment-oriented conceptions emphasising both the assessment of learning and assessment for learning than the other pre-service teacher groups. However, within every pre-service teacher group, the existing assessment conceptions varied from assessment-positive to assessment-cautious and even assessment-critical. The results are discussed to suggest development in teacher education.</p

Mitokondriaalinen resessiivinen ataksiasyndrooma ja valproaattihoidon toksisuus

Mitokondriaalinen resessiivinen ataksiasyndrooma (MIRAS) voi ilmetä lapsuus-, nuoruus- tai aikuisiällä. Tauti johtuu polymeraasi gamma -geenin mutaatioista. Oireisto vaihtelee lasten enkefaliitin tyyppisestä akuutista taudinkuvasta nuorten vaikeahoitoiseen epilepsiaan ja migreenityyppiseen päänsärkyyn sekä aikuisiän ataksiaan, ääreishermorappeumaan, psykiatrisiin oireisiin ja älyllisten toimintojen heikkenemiseen. Epilepsiaa tulee hoitaa aktiivisesti, koska se on tärkein potilaan ennustetta huonontava tekijä. Akuuttina status epilepticuksena alkava MIRAS on tärkeä tunnistaa, koska valproaattihoito aiheuttaa näille potilaille lähes poikkeuksetta akuutin, jopa maksansiirtoa vaativan maksavaurion. Suomessakin on vuosien varrella kuollut toistakymmentä lasta ja nuorta valproaatin indusoiman MIRAS-maksavaurion vuoksi. English summary: Mitochondrial recessive ataxia syndrome (MIRAS) and valproate toxicity The clinical phenotypes vary considerably and can be divided into three groups: 1) childhood-onset encephalopathy and hepatopathy, 2) juvenile onset refractory epilepsy and migraine-like headaches, and 3) adult-onset ataxia and neuropathy with additional symptoms such as psychiatric symptoms and cognitive impairment. The life-threatening MIRAS epilepsy should be actively treated, as it is associated with poor prognosis. The form of MIRAS, starting as acute, treatment resistant epilepsy, is important to diagnose, since valproate therapy almost always leads to acute liver failure requiring liver transplantation

Isoflurane produces antidepressant effects and induces TrkB signaling in rodents

A brief burst-suppressing isoflurane anesthesia has been shown to rapidly alleviate symptoms of depression in a subset of patients, but the neurobiological basis of these observations remains obscure. We show that a single isoflurane anesthesia produces antidepressant-like behavioural effects in the learned helplessness paradigm and regulates molecular events implicated in the mechanism of action of rapid-acting antidepressant ketamine: activation of brain-derived neurotrophic factor (BDNF) receptor TrkB, facilitation of mammalian target of rapamycin (mTOR) signaling pathway and inhibition of glycogen synthase kinase 3 beta (GSK3 beta). Moreover, isoflurane affected neuronal plasticity by facilitating long-term potentiation in the hippocampus. We also found that isoflurane increased activity of the parvalbumin interneurons, and facilitated GABAergic transmission in wild type mice but not in transgenic mice with reduced TrkB expression in parvalbumin interneurons. Our findings strengthen the role of TrkB signaling in the antidepressant responses and encourage further evaluation of isoflurane as a rapid-acting antidepressant devoid of the psychotomimetic effects and abuse potential of ketamine.Peer reviewe

New hereditary ataxia-disorders in Finland

Väitöskirjatutkimuksessa kuvattiin kaksi uutta perinnöllisen ataksian tautimuotoa ja selvitettiin niiden molekyyligeneettinen syy. Ataksia on neurologinen oire, joka tarkoittaa liikkeiden hallinnan ja tasapainon heikkenemistä. Toinen tässä tutkimuksessa kuvatuista taudeista MIRAS-ataksia (Mitochondrial recessive ataxia syndrome) on osoittautunut yleisimmäksi perinnölliseksi ataksiaksi suomalaisväestössä ja yleiseksi Pohjois-Euroopassa. Suomessa MIRAS-mutaation kantajia arvioidaan olevan peräti 40 000, ja ataksiaan sairastuminen on seurauksena, jos geenivirheen saa molemmilta kantajavanhemmilta. Geenivirheiden löytyminen on tärkeä lähtökohta aivojen rappeutumasairauksien tautimekanismien ymmärtämiseksi ja hoidon kehittämiseksi. Tutkimustulosten avulla voitiin huomattavasti parantaa aikuisiässä alkavan perinnöllisen ataksian taudinmäärittelyn mahdollisuuksia Suomessa ja maailmalla. Perinnölliset ataksiat ovat vaikeita keskushermoston sairauksia, jotka johtuvat pikkuaivojen, aivorungon ja/tai selkäytimen asentotuntoa välittävien ratayhteyksien etenevästä vauriosta ja joiden merkittävin oire on tasapainohäiriö. Ataktisen horjuvan kävelyn ja liikuntakyvyn heikkenemisen lisäksi sairastuneilla voi esiintyä puheen puuromaisuutta, silmien liikehäiriöitä, raajojen kömpelyyttä ja vaihtelevasti myös muita hermostoperäisiä löydöksiä, kuten ääreishermoston rappeutumaa eli polyneuropatiaa. Aikuisalkuiset suvussa väistyvästi periytyvät tai yksittäisinä ilmenevät ataksiat muodostavat puutteellisesti kuvatun sairausryhmän niin suomalaisväestössä kuin maailmanlaajuisestikin. Ataksian spesifinen diagnoosi jää usein puuttumaan ja samalla myös täsmällinen tieto sairauden syystä, laadusta, ennusteesta ja sen periytyvyydestä jälkipolville. Kliinisessä neurologisessa työssä havaitsimme useita tapauksia ja perheitä, joiden ataksian kuva ei sopinut tiedossa oleviin tauteihin ja diagnoosi jäi avoimeksi huolimatta erittäin laajoista tutkimuksista. MIRAS-ataksian löytymiseen johtaneet tutkimukset käynnistyvät eteläpohjalaisesta perheestä vuonna 1997. Molekyyligeneettisen tutkimuksen osalta pääsimme läpimurtoon kansainvälisen tutkimusyhteistyön avulla vuonna 2003: sairauden syyksi löytyi tuman POLG1-geenistä uusi mutaatio W748S. Kyseisen geenivirheen seurauksena mitokondrioiden DNA:ta monistavaan polymeraasi gamma -entsyymiin (POLG) tulee toimintahäiriötä, minkä seurauksena mitokondrioiden DNA-aines alkaa katkeilla ja mitokondrioiden toiminta solujen energialaitoksina alkaa heikentyä. Suomalaisten ja muiden eurooppalaisten MIRAS-potilaiden jatkotutkimukset täydensivät kuvaamme sairauden kliinisistä piirteistä: MIRAS on väistyvästi periytyvä aikuis- tai nuoruusalkuinen ataksia, johon liittyy tuntohermojen polyneuropatia ja mahdollisina lisäpiirteinä silmien liikehäiriöt, myokloniset lihasnykäykset, vapina, epileptiset kohtaukset, psykiatriset oireet ja myöhäisvaiheessa kognitiivisen tason heikkeneminen. MIRAS-taudille tyypillisiä aivojen magneettikuvauslöydöksiä ovat pikkuaivojen ja aivojen syvissä osissa sijaitsevien thalamus-tumakkeiden kirkassignaalimuutokset. Toinen väitöskirjatutkimuksessa kuvattu uusi perinnöllinen ataksiasyndrooma löytyi pohjalaisperheestä ja sen syyksi selvisi mitokondriaalisen DNA:n mutaatio 8993T>C, ensimmäistä kertaa aikuisalkuisen ataksian ja polyneuropatian syynä. Havainnon julkaisemisen jälkeen kyseistä ataksiaa on löydetty myös muualta.During the last 15 years the causative mutations of many hereditary ataxias have been identified. However, adult-onset non-dominant ataxias are less well characterized. Despite comprehensive investigations, the majority of adult patients presenting with sporadic or apparently recessive ataxia have previously remained without a final genetic diagnosis. In this thesis, two distinct new types of non-dominant ataxias are clinically and genetically characterized. One of them, the mitochondrial recessive ataxia syndrome (MIRAS), proved to be common in Northern European countries and the most common single hereditary ataxia disease in the Finnish population. The scientific research of this thesis started with the unique clinical observations in patients showing recessive progressive adult-onset ataxia and bilateral thalamic lesions detected by MRI. This ataxia was found to be caused by recessive mutations in the POLG1 gene, encoding mitochondrial polymerase gamma. Further explorations revealed other clinical features of these patients, that together with long term follow-up, completed the phenotype of the MIRAS disease: adult- or juvenile onset spinocerebellar type ataxia combined with sensory neuropathy, late cognitive impairment, oculomotor defects, myoclonus, tremor, psychiatric symptoms, and seizures. Because the carrier frequency of the W748S mutation in POLG1 gene proved to be very high in the Finnish population, and some family members reported neurological symptoms, we also investigated possible disease manifestations in heterozygote carriers belonging to the large original MIRAS family. Sensory neuropathy was a frequent subclinical finding, but definite clinical signs were not determined. In our clinical cohort of non-dominant adult-onset patients we also identified a heteroplasmic 8993T>C mitochondrial DNA mutation underlying a separate new distinct ataxia entity presented in this thesis. This is another adult-onset slowly progressive spinocerebellar type ataxia with axonal polyneuropathy, and without mitochondrial histochemical abnormalities in skeletal muscle. Appropriate genetic diagnosis is important for the individual patients and their families and helps addressing the prognosis, genetic counselling and possible therapeutic implications of the disease. This research effort has improved the diagnostic strategy and accuracy for adult ataxia patients in Finland and elsewhere. However, there are still unsolved genetic backgrounds that will need further research in order to find additional causes for adult-onset ataxia

Pelimannin soiva sydän : arkistotieteellisen ajattelun paradigmat musiikkiarkistoinnissa: tapausesimerkkinä Kansanmusiikki-instituutti

Musiikkiin liittyvä, kulttuurinen asiatietoaineisto on moninaista ja sitä on arkistoituna Suomessa lukemattomiin paikkoihin, mistä syystä löytäminen sen äärelle voi olla haasteellista, sillä musiikkiarkistollinen puoli ei kaikissa tapauksissa ole näkyvästi osa toimijan substanssitehtävää. Tämä pro gradu -tutkielma kuvailee musiikkiarkistointia osana suomalaista arkistokenttää Kansanmusiikki-instituutin toimiessa tapausesimerkkinä, tarkastelee aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla empiirisestä haastatteluaineistosta arkistokohtaisia tiedon tallentamisperiaatteita kansanmusiikin esittäjistä ja käsittelee neljää arkistoajattelun paradigmaa tässä yhteydessä. Arkistointi on yksi toimintatavoista, joilla vuodesta 1974 lähtien toiminut Kansanmusiikki-instituutti on edistänyt kansanmusiikkia ja -tanssia. Keskeinen tutkimusaineisto muodostuu vuosina 2021–2022 tehdyistä, yhdeksästä teemahaastattelusta, joiden informantit ovat instituutin arkiston arjen läheisyydestä ja edustavat ajallisesti instituutin tähänastisia toimintavuosia, mikä laventaa näköalaa arkistonhoitajan rooliin huomioiden arkistotoiminnan toteuttamiseen liittyviä valinta- ja valtaprosesseja. Lisäksi tutkimus tukeutuu alkuperäislähteinä toimintakertomuksiin. Lähestymistapa on muistitieto-arkistohistoriallinen, sillä organisaatiorakenteiden takana on henkilötoimijoiden kokemuksellisuus, joka jakautuu useille vuosikymmenille vaikuttaen yhteismitallisesti arkiston kontinuumiin ja kuvastaa heidän muistamanaan rakenteellisia murroskohtia ja muutosprosesseja musiikkiarkistoinnissa unohtamatta nykyajan ajankohtaisuutta. Kansanmusiikki-instituutin arkistotoiminta on sekä luonnollinen että sisäänrakennettu osa kansalaisjärjestöön kuuluvaa yhteisöllisyyttä, joka näkyy jokapäiväisessä arkistotyössä käytännönläheisyytenä tallentaa, säilyttää ja välittää suomalaista kansanmusiikkia elävänä perinteenä. Se ilmentää omanlaisella tavallaan henkilötoimijoiden toteuttamana skaalautuvasti sekä operatiivista että strategista arkistoaineiston muodostamista toimintaympäristössä, joka on sekä muuttuvainen että perustavanlaatuinen

New hereditary ataxia-disorders in Finland

Väitöskirjatutkimuksessa kuvattiin kaksi uutta perinnöllisen ataksian tautimuotoa ja selvitettiin niiden molekyyligeneettinen syy. Ataksia on neurologinen oire, joka tarkoittaa liikkeiden hallinnan ja tasapainon heikkenemistä. Toinen tässä tutkimuksessa kuvatuista taudeista MIRAS-ataksia (Mitochondrial recessive ataxia syndrome) on osoittautunut yleisimmäksi perinnölliseksi ataksiaksi suomalaisväestössä ja yleiseksi Pohjois-Euroopassa. Suomessa MIRAS-mutaation kantajia arvioidaan olevan peräti 40 000, ja ataksiaan sairastuminen on seurauksena, jos geenivirheen saa molemmilta kantajavanhemmilta. Geenivirheiden löytyminen on tärkeä lähtökohta aivojen rappeutumasairauksien tautimekanismien ymmärtämiseksi ja hoidon kehittämiseksi. Tutkimustulosten avulla voitiin huomattavasti parantaa aikuisiässä alkavan perinnöllisen ataksian taudinmäärittelyn mahdollisuuksia Suomessa ja maailmalla. Perinnölliset ataksiat ovat vaikeita keskushermoston sairauksia, jotka johtuvat pikkuaivojen, aivorungon ja/tai selkäytimen asentotuntoa välittävien ratayhteyksien etenevästä vauriosta ja joiden merkittävin oire on tasapainohäiriö. Ataktisen horjuvan kävelyn ja liikuntakyvyn heikkenemisen lisäksi sairastuneilla voi esiintyä puheen puuromaisuutta, silmien liikehäiriöitä, raajojen kömpelyyttä ja vaihtelevasti myös muita hermostoperäisiä löydöksiä, kuten ääreishermoston rappeutumaa eli polyneuropatiaa. Aikuisalkuiset suvussa väistyvästi periytyvät tai yksittäisinä ilmenevät ataksiat muodostavat puutteellisesti kuvatun sairausryhmän niin suomalaisväestössä kuin maailmanlaajuisestikin. Ataksian spesifinen diagnoosi jää usein puuttumaan ja samalla myös täsmällinen tieto sairauden syystä, laadusta, ennusteesta ja sen periytyvyydestä jälkipolville. Kliinisessä neurologisessa työssä havaitsimme useita tapauksia ja perheitä, joiden ataksian kuva ei sopinut tiedossa oleviin tauteihin ja diagnoosi jäi avoimeksi huolimatta erittäin laajoista tutkimuksista. MIRAS-ataksian löytymiseen johtaneet tutkimukset käynnistyvät eteläpohjalaisesta perheestä vuonna 1997. Molekyyligeneettisen tutkimuksen osalta pääsimme läpimurtoon kansainvälisen tutkimusyhteistyön avulla vuonna 2003: sairauden syyksi löytyi tuman POLG1-geenistä uusi mutaatio W748S. Kyseisen geenivirheen seurauksena mitokondrioiden DNA:ta monistavaan polymeraasi gamma -entsyymiin (POLG) tulee toimintahäiriötä, minkä seurauksena mitokondrioiden DNA-aines alkaa katkeilla ja mitokondrioiden toiminta solujen energialaitoksina alkaa heikentyä. Suomalaisten ja muiden eurooppalaisten MIRAS-potilaiden jatkotutkimukset täydensivät kuvaamme sairauden kliinisistä piirteistä: MIRAS on väistyvästi periytyvä aikuis- tai nuoruusalkuinen ataksia, johon liittyy tuntohermojen polyneuropatia ja mahdollisina lisäpiirteinä silmien liikehäiriöt, myokloniset lihasnykäykset, vapina, epileptiset kohtaukset, psykiatriset oireet ja myöhäisvaiheessa kognitiivisen tason heikkeneminen. MIRAS-taudille tyypillisiä aivojen magneettikuvauslöydöksiä ovat pikkuaivojen ja aivojen syvissä osissa sijaitsevien thalamus-tumakkeiden kirkassignaalimuutokset. Toinen väitöskirjatutkimuksessa kuvattu uusi perinnöllinen ataksiasyndrooma löytyi pohjalaisperheestä ja sen syyksi selvisi mitokondriaalisen DNA:n mutaatio 8993T>C, ensimmäistä kertaa aikuisalkuisen ataksian ja polyneuropatian syynä. Havainnon julkaisemisen jälkeen kyseistä ataksiaa on löydetty myös muualta.During the last 15 years the causative mutations of many hereditary ataxias have been identified. However, adult-onset non-dominant ataxias are less well characterized. Despite comprehensive investigations, the majority of adult patients presenting with sporadic or apparently recessive ataxia have previously remained without a final genetic diagnosis. In this thesis, two distinct new types of non-dominant ataxias are clinically and genetically characterized. One of them, the mitochondrial recessive ataxia syndrome (MIRAS), proved to be common in Northern European countries and the most common single hereditary ataxia disease in the Finnish population. The scientific research of this thesis started with the unique clinical observations in patients showing recessive progressive adult-onset ataxia and bilateral thalamic lesions detected by MRI. This ataxia was found to be caused by recessive mutations in the POLG1 gene, encoding mitochondrial polymerase gamma. Further explorations revealed other clinical features of these patients, that together with long term follow-up, completed the phenotype of the MIRAS disease: adult- or juvenile onset spinocerebellar type ataxia combined with sensory neuropathy, late cognitive impairment, oculomotor defects, myoclonus, tremor, psychiatric symptoms, and seizures. Because the carrier frequency of the W748S mutation in POLG1 gene proved to be very high in the Finnish population, and some family members reported neurological symptoms, we also investigated possible disease manifestations in heterozygote carriers belonging to the large original MIRAS family. Sensory neuropathy was a frequent subclinical finding, but definite clinical signs were not determined. In our clinical cohort of non-dominant adult-onset patients we also identified a heteroplasmic 8993T>C mitochondrial DNA mutation underlying a separate new distinct ataxia entity presented in this thesis. This is another adult-onset slowly progressive spinocerebellar type ataxia with axonal polyneuropathy, and without mitochondrial histochemical abnormalities in skeletal muscle. Appropriate genetic diagnosis is important for the individual patients and their families and helps addressing the prognosis, genetic counselling and possible therapeutic implications of the disease. This research effort has improved the diagnostic strategy and accuracy for adult ataxia patients in Finland and elsewhere. However, there are still unsolved genetic backgrounds that will need further research in order to find additional causes for adult-onset ataxia

Muutosjoustavuus ja sen kehittäminen Yritys X:n HR-yksikössä

Elämme maailmassa, jonka seuraavaa mullistavaa käännettä on yhä hankalampi ennustaa, oli sitten kyseessä maailman laajuinen pandemia, ympäristökatastrofi tai poliittinen konflikti. Yksilöiltä vaaditaan kykyä sopeutua ja selviytyä arvaamattomistakin muutoksista. Tätä kykyä kutsutaan muutosjoustavuudeksi. Muutosjoustavuutta tarvitaan työelämässä enenevissä määrin. Se on merkittävä osa työhyvinvointia erityisesti asiantuntijatyössä, jossa toimintatavat, viranomaisohjeistukset ja erilaiset työkalut ja järjestelmät kehittyvät ja vaihtuvat jatkuvasti. Yritys X:n HR-yksikössä on käynnissä erilaisia kehitysprojekteja, joiden myötä siirrytään uusiin järjestelmiin, prosesseihin ja toimintatapoihin yhtäaikaisesti. Tällaisessa tilanteessa työntekijöiltä vaaditaan muutosjoustavuutta eli kykyä vastaanottaa ja oppia uusia tapoja tehdä työtä. HR-yksikön työntekijöiden muutosjoustavuuden nykytilan selvittämiseksi tehtiin puolistrukturoitu kyselytutkimus, jonka tuloksia analysoitiin muutosjoustavuuden, kompleksisuusteorian ja Peter Sengen oppivan organisaation muodostaman teoreettisen viitekehyksen avulla. Tutkimuksen tuloksista voidaan huomata, että Yritys X:n HR-tiimeissä muutosjoustavuus on erittäin hyvällä tasolla. Tutkimuksen vastauksissa todettiin myös, että muutosjoustavuus koettiin välttämättömänä ominaisuutena HR-tiimeissä työskenneltäessä. Ratkaisevana ja tärkeimpänä muutosjoustavuuden kulmakivenä Yritys X:n HR-tiimeissä on vuorovaikutus, joka ilmenee konkreettisesti mm. kollegoiden auttamisena ja kehitysideoiden jakamisena. Kehityskohteeksi muodostui vastausten perusteella viestintään panostaminen ja kehitysideoiden jalostaminen loppuun asti.We live in a world where it is increasingly difficult to predict the next turning point, be it a global pandemic, an environmental catastrophe, or a political conflict. Individuals will need to be able to adapt and cope with these unpredictable changes. This capacity is called resilience. Resilience is also increasingly needed in working life. It is an important part of wellbeing at work, especially in specialist work. Policies, regulatory guidelines, tools, and systems are constantly developing and changing. The HR department of Organization X is undergoing several development projects. In such a demanding situation, employees need to build resilience to adapt and learn new ways of working. To determine the current state of resilience of the employees in the HR department, a semi-structured survey was conducted. The results were analyzed using the theoretical framework of resilience, complexity theory and theory of learning organization by Peter Senge. The results of the survey show that the HR teams in Organization X have a very high level of resilience. The survey responses indicated that resilience was perceived as a necessary characteristic when working in HR teams. Interaction seems to be the most important element in fostering resilience at HR department of Organization X. It can be seen in concrete ways such as helping colleagues and sharing development ideas. Need for further development in terms of communication and the finalization of development ideas was identified

Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa

Opinnäytetyön aiheena oli sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa. Aihetta tutkittiin yhteistyössä erään päiväkodin kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella kuinka tuttu sukupuolisensitiivisyyden käsite on yhteistyöpäiväkotini henkilöstölle ja millaisia käsityksiä heillä siitä on. Tavoitteena oli myös tarkastella toteutuuko sukupuolisensitiivisyys yhteistyöpäiväkodissa ja tarvitseeko henkilöstön mielestä toimintaa kehittää sukupuolisensitiivisyyden näkökulmasta katsottuna sekä kokeeko henkilöstö tarvitsevansa sukupuolisensitiivisyydestä lisätietoa. Aineistonkeruumenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kyselylomaketta. Kyselylomake lähetettiin yhteistyöpäiväkodin henkilöstön vastattavaksi. Kyselylomakkeeseen vastasi kahdeksan työntekijää päiväkodista. Kyselylomakkeen tulokset analysoitiin sekä määrällisesti, että laadullisesti kysymyksestä riippuen. Analysoinnin jälkeen tuloksista tehtiin päätelmiä. Tulokset osoittavat, että melkein kaikille vastaajille sukupuolisensitiivisyys on tuttu käsite. Vastaajilla on myös tulosten mukaan hyvä käsitys siitä, mitä sukupuolisensitiivisyydellä tarkoitetaan. Kuitenkaan lähes kenenkään opinnoissa ei sitä oltu käsitelty. Tulosten perusteella kyselyyn vastanneet päiväkodin työntekijät ovat sitä mieltä, että lapsen sukupuoli ei vaikuta siihen miten he suhtautuvat lapseen tai mitä he häneltä odottavat. Vastaajista lähes kaikki ovat myös sitä mieltä, että heidän päiväkodissaan lapset saavat osallistua kaikenlaisiin leikkeihin ja toimintaan ja heitä kohdellaan tasa-arvoisesti. Tulokset osoittavat myös, että enemmistö vastaajista ei osaa sanoa pitäisikö päiväkodin toimintaa kehittää sukupuolisensitiivisyyden osalta. Tulosten perusteella lähes kukaan vastaajista ei kuitenkaan koe kaipaavansa sukupuolisensitiivisyydestä lisätietoa. Tuloksista voidaan päätellä, että sukupuolisensitiivisyys on hyvin tunnettu käsite kyselyn vastanneiden joukossa ja he myös ymmärtävät sukupuolisensitiivisyyden oikealla tavalla. Kuitenkaan tulosten perusteella sitä ei juurikaan käsitellä opinnoissa. Tuloksista voidaan päätellä myös, että sukupuolisensitiivisyys toteutuu hyvin vastaajien päiväkodissa, koska lapsen sukupuolella ei ole vaikutusta asioihin ja lapset saavat osallistua kaikenlaisiin leikkeihin ja toimintaan sekä heitä kohdellaan tasa-arvoisesti. Tuloksista käy ilmi, että monikaan ei tiedä pitäisikö vastaajien päiväkodin toimintaa kehittää sukupuolisensitiivisyyden osalta. Vastaajat eivät kuitenkaan juurikaan koe tarvitsevansa sukupuolisensitiivisyydestä lisätietoa