Perusteita seuraavan sukupolven metsävarajärjestelmälle – Forest Big Data -hanke

Tieteen tori: Yksityiskohtainen metsävaratiet

Heinäveden reitillä merkittyjen taimenten ja järvilohien vaellukset, kasvu ja pyynti vuosina 2009–2022

Taimenen ja järvilohen vaellusten pituutta ja suuntaa, pyyntikokoa, kasvua ja pyyntimenetelmiä selvitettiin pyydystämällä vesistöistä 501 taimenta ja 30 järvilohta ja merkitsemällä ne t-ankkurimerkeillä Heinäveden reitillä Vuoksen päävesistöalueella vuosina 2009–2019. Kalat pyydystettiin merkintään virtavesiltä vapavälineillä ja verkolla ja järviltä vapavälineillä. Taimenten merkintäpituuden keskiarvo ja vaihteluväli olivat 40 ja 15–79 cm ja järvilohen vastaavasti 54 ja 20–88 cm. Taimenista arviolta 50–90 % oli luonnossa syntyneitä, järvilohista mahdollisesti muutama. Lisäksi Heinäveden koskiin istutettiin 1821 ankkurimerkittyä 2-vuotiasta taimenta vuosina 2012–2017 ja Kermajärvelle 727 ankkurimerkittyä 2-vuotiasta järvilohta vuonna 2012. Tulokset perustuvat vapaa-ajankalastajilta saatuihin merkkipalautuksiin ja -havaintoihin. Virtavesillä merkityistä 487 taimenesta saatiin 66 palautusta merkintävirtavesiltä ennen kalojen mahdollista järvivaellusta, 16 palautusta järviltä, 7 palautusta toisesta koskesta järven toiselta puolelta ylä- tai alavirrasta sekä 8 palautusta merkintäkoskista mahdollisesti järvivaelluksen tehneinä. Järvillä merkityt 14 taimenta tuottivat 4 palautusta järviltä ja 1 palautuksen koskilta. Merkityistä istukkaista saapui vain 14 palautusta. Järvilohista saatiin 6 palautusta järviltä ja 1 palautus koskilta. Virtavesillä merkittyjen ja järviltä pyydettyjen taimenien lähtöpituuden vaihteluväli oli ainakin 29–77, mutta mahdollisesti 21–86 cm. Virtavesillä merkittyjen taimenten pyyntipituuden keskiarvo ja vaihteluväli olivat 53 ja 29–86 cm, järvillä merkittyjen taimenten 56 ja 50–70 cm, merkittyjen taimenistukkaiden 42 ja 23–69 cm, järvillä ja virtavesillä merkittyjen järvilohien 54 ja 45–73 cm sekä merkittyjen järvilohi-istukkai-den 53 ja 40–76 cm. Virtavesillä merkittyjen taimenten merkinnän ja pyynnin välinen pituuskasvu ja ajanjakso olivat keskimäärin 8 cm ja 415 vrk. Pituuskasvu ja ajanjakso olivat keskimäärin sitä pienempiä mitä suurempana kala oli merkitty. Pituuskasvun keskiarvo oli vain 6 ja 3 cm merkintäpituusluokissa 40–56,9 cm ja ≥57 cm. Koskista järvivaellukselle lähteneistä taimenista saatiin 11 palautusta ylävirran ja 12 palautusta alavirran puoleisilta järviltä. Vaellusmatka merkintäkosken niskalta tai alareunalta pyyntipaikalle suorinta vesireittiä pitkin oli keskimäärin 19 kilometriä. Pisimmät vaellukset olivat 139 km ylävirtaan ja 56 km alavirtaan. Taimenen kaikkien merkintäryhmien merkkipalautuksissa saaliksi otetuista kaloista pyydystettiin verkolla ja vavalla 87 ja 13 %. Järvilohella vastaavat osuudet olivat toisinpäin, 27 ja 73 %. Järviltä saatujen merkkipalautusten perusteella villin järvitaimenen ja järvilohen elinkierron toteutuminen järvivaelluksella oli todennäköisesti niukkaa tutkimusjaksolla Heinäveden reitillä ja Vuoksen päävesistön läntisessä osassa. Kalastuskuolevuus järvillä oli todennäköisesti suuri lajien elinkiertoon suhteutettuna

Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa : LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018

nonPeerReviewe

Nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa : LIITU-tutkimuksen tuloksia 2020

nonPeerReviewe

Longitudinal Metabolome-Wide Signals Prior to the Appearance of a First Islet Autoantibody in Children Participating in the TEDDY Study

Children at increased genetic risk for type 1 diabetes (T1D) after environmental exposures may develop pancreatic islet autoantibodies (IA) at a very young age. Metabolic profile changes over time may imply responses to exposures and signal development of the first IA. Our present research in The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) study aimed to identify metabolome-wide signals preceding the first IA against GAD (GADA-first) or against insulin (IAA-first). We profiled metabolomes by mass spectrometry from children's plasma at 3-month intervals after birth until appearance of the first IA. A trajectory analysis discovered each first IA preceded by reduced amino acid proline and branched-chain amino acids (BCAAs), respectively. With independent time point analysis following birth, we discovered dehydroascorbic acid (DHAA) contributing to the risk of each first IA, and γ-aminobutyric acid (GABAs) associated with the first autoantibody against insulin (IAA-first). Methionine and alanine, compounds produced in BCAA metabolism and fatty acids, also preceded IA at different time points. Unsaturated triglycerides and phosphatidylethanolamines decreased in abundance before appearance of either autoantibody. Our findings suggest that IAA-first and GADA-first are heralded by different patterns of DHAA, GABA, multiple amino acids, and fatty acids, which may be important to primary prevention of T1D

Analgesic antipyretic use among young children in the TEDDY study : No association with islet autoimmunity

Background: The use of analgesic antipyretics (ANAP) in children have long been a matter of controversy. Data on their practical use on an individual level has, however, been scarce. There are indications of possible effects on glucose homeostasis and immune function related to the use of ANAP. The aim of this study was to analyze patterns of analgesic antipyretic use across the clinical centers of The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) prospective cohort study and test if ANAP use was a risk factor for islet autoimmunity. Methods: Data were collected for 8542 children in the first 2.5 years of life. Incidence was analyzed using logistic regression with country and first child status as independent variables. Holm's procedure was used to adjust for multiplicity of intercountry comparisons. Time to autoantibody seroconversion was analyzed using a Cox proportional hazards model with cumulative analgesic use as primary time dependent covariate of interest. For each categorization, a generalized estimating equation (GEE) approach was used. Results: Higher prevalence of ANAP use was found in the U.S. (95.7%) and Sweden (94.8%) compared to Finland (78.1%) and Germany (80.2%). First-born children were more commonly given acetaminophen (OR 1.26; 95% CI 1.07, 1.49; p = 0.007) but less commonly Non-Steroidal Anti-inflammatory Drugs (NSAID) (OR 0.86; 95% CI 0.78, 0.95; p = 0.002). Acetaminophen and NSAID use in the absence of fever and infection was more prevalent in the U.S. (40.4%; 26.3% of doses) compared to Sweden, Finland and Germany (p < 0.001). Acetaminophen or NSAID use before age 2.5 years did not predict development of islet autoimmunity by age 6 years (HR 1.02, 95% CI 0.99-1.09; p = 0.27). In a sub-analysis, acetaminophen use in children with fever weakly predicted development of islet autoimmunity by age 3 years (HR 1.05; 95% CI 1.01-1.09; p = 0.024). Conclusions: ANAP use in young children is not a risk factor for seroconversion by age 6 years. Use of ANAP is widespread in young children, and significantly higher in the U.S. compared to other study sites, where use is common also in absence of fever and infection

Early probiotic supplementation and the risk of celiac disease in children at genetic risk

Abstract Probiotics are linked to positive regulatory effects on the immune system. The aim of the study was to examine the association between the exposure of probiotics via dietary supplements or via infant formula by the age of 1 year and the development of celiac disease autoimmunity (CDA) and celiac disease among a cohort of 6520 genetically susceptible children. Use of probiotics during the first year of life was reported by 1460 children. Time-to-event analysis was used to examine the associations. Overall exposure of probiotics during the first year of life was not associated with either CDA (n = 1212) (HR 1.15; 95%CI 0.99, 1.35; p = 0.07) or celiac disease (n = 455) (HR 1.11; 95%CI 0.86, 1.43; p = 0.43) when adjusting for known risk factors. Intake of probiotic dietary supplements, however, was associated with a slightly increased risk of CDA (HR 1.18; 95%CI 1.00, 1.40; p = 0.043) compared to children who did not get probiotics. It was concluded that the overall exposure of probiotics during the first year of life was not associated with CDA or celiac disease in children at genetic risk