Pilaantuneen maa-alueen kunnostushankkeen tilaaminen

Tässä ohjeistuksessa esitellään pilaantuneen tai pilaantuneeksi epäillyn alueen tutkimus-, suunnittelu- ja kunnostustoimia. Samalla kuvataan kunnostushankkeen tavanomainen eteneminen, siihen sisältyviä vaiheita sekä eri osapuolten rooleja ja tehtäviä. Tavoitteena on tukea pilaantuneisuusselvitysten ja kunnostustoimien tilaajaa tekemään oikea-aikaisia ja tarkoituksenmukaisia päätöksiä

Varhaiskasvatuksen opettajien minäpystyvyys musiikkikasvatuksessa

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien minäpystyvyyttä varhaiskasvatuksen musiikkikasvatuksessa. Tarkoituksena oli selvittää opettajien kokemuksia ja kuvailuja heidän omasta minäpystyvyydestään musiikkikasvatuksessa. Tämän lisäksi tutkittiin minäpystyvyyteen vaikuttavia vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä. Tutkimus toteutettiin laadullisin metodein. Tutkimukseen osallistui neljä varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina Zoomissa. Kaikki haastattelut tallennettiin ja tallenteita säilytettiin Turun yliopiston Seafile-pilvipalvelussa. Aineiston analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Aineiston tuloksista kävi ilmi, että erityisesti palautteen laatu vaikutti varhaiskasvatuksen opettajien minäpystyvyyteen. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että negatiiviset tunteet ja heikko minäpystyvyys voivat muodostaa helposti kierteen, jossa negatiiviset tunteet vaikuttavat heikentävästi minäpystyvyyteen, ja alhainen minäpystyvyys puolestaan lisää negatiivisten tunteiden esiintymistä. Aineistosta nousi esiin enemmän minäpystyvyyttä vahvistavia tekijöitä kuin heikentäviä tekijöitä. Tutkimuksen tulosten perusteella minäpystyvyyttä vahvistavia tekijöitä olivat palaute, musiikkisuhde, lisäkoulutus, työkokemus, positiiviset kokemukset ja työyhteisö. Minäpystyvyyttä heikentäviä tekijöitä olivat koulutus, palaute, musiikkitaustan puute ja epäonnistumiset. Tutkimuksen tulosten perusteella voitiin johtopäätöksenä todeta, että tutkimukseen osallistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset omasta minäpystyvyydestään vaihtelivat huomattavasti

Hulevesiaiheiden kasvillisuus viheralan kestävissä käytännöissä

Hulevesien hallinnassa on kyse rakennetun ympäristön kuivattamisesta sekä varautumisesta ilmastonmuutoksen myötä lisääntyviin sademääriin. Kasvien rooli huleveden synnyn ehkäisemisessä sekä hulevesien määrällisessä ja erityisesti laadullisessa hallinnassa on olennainen. Kasvillisuus myös luo esteettistä ympäristöä ja viihtyisyyttä, vaikuttaa myönteisesti pienilmastoon ja lisää luonnon monimuotoisuutta kaupunkiympäristöissä. Hulevesirakenteista kasvupaikkoina ja niihin valittavista kasveista on ollut varsin vähän suomenkielisiä lähteitä. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan kasvipeitteisiä, maanvaraisia hulevesien hallintaratkaisuita ja niihin soveltuvaa kasvillisuutta sekä niitä koskevaa kirjallista ohjeistusta. Menetelminä työssä käytettiin dokumenttianalyysia ja verkkokyselyä. Työn tilaajana toimi Viherympäristöliitto ry. Tämänhetkinen hulevesiaiheiden kasvillisuutta käsittelevä aineisto on pääsääntöisesti periaatetasoista. Kasvillisuutta suunnitteleva ei voi suoraan viitata alan yleisiin työselostuksiin, sillä niissä ei vielä ole hulevesirakenteisiin soveltuvaa kasvillisuutta koskevia laatuvaatimuksia. Hulevesiaiheiden kasvualustoja koskeva ohjeistus on niukkaa. Luonnonmukaisten kosteikkojen ja ranta-alueiden kasvillisuutta voidaan nykyisillä ohjeilla suunnitella ja toteuttaa. Vaativampien teknisten rakenteiden, kuten huleveden suodatusrakenteiden ohjeistuksen pohjaksi tarvitaan lisää tietoa ja kokemuksia niiden toimivuudesta ja kasvillisuuden menestymisestä niissä

"EI MITÄÄN MUMMOJA" : Näkövammaisten vertaistukityön tarpeen selvittäminen seurakunnassa

TIIVISTELMÄ Kaisa Hakkarainen ja Anna-Maria Rajala ”EI MITÄÄN MUMMOJA” – Näkövammaisten vertaistukityön tarpeen selvittäminen seurakunnassa 39 sivua ja 3 liitettä Kevät 2020 Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK), diakoniatyö Sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyö Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan näkövammaisten vertaistukityön tarvetta seurakunnassa. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Rauman seurakunnan diakoniatyön ja Kainuussa asuvien näkövammaisten nuorten kanssa. Tämä opinnäytetyö on casepohjainen ja osittain yleistettävissä myös muihin seurakuntiin. Työssä hyödynnettiin aiheeseen liittyvää tutkimustietoa, kirjallisuutta, nettijulkaisuja sekä asiantuntijahaastatteluja. Rauman seurakunnan diakoniatyö järjestää näkövammaisille omaa kerhotoimintaa. Tässä opinnäytetyössä haastateltiin kerholaisia Rauman seurakunnan järjestämällä näkövammaisten leirillä sekä kahta alle 18-vuotiasta näkövammaista nuorta Kainuusta. Haastatteluista koottiin yhteenvedot ja vastaukset analysoitiin. Työn tuloksista kerrotaan näkövammaisten kerhossa ja valmis opinnäytetyö annetaan Rauman seurakunnan diakoniatyön käyttöön. Selville saatiin, että vertaistuki on tärkeää näkövammaisille. Nuoret kaipaisivat toimintaa oman ikäluokkansa kanssa, kun taas ikäihmiset haluaisivat toimintaa yli sukupolvirajojen. Asiasanat: näkövammaisuus, nuoret näkövammaiset, vertaistuki, seurakunta, diakoniatyö, kirkon nuorisotyöABSTRACT Kaisa Hakkarainen and Anna-Maria Rajala “NO GRANNIES” – Finding out the need for peer support for visually impaired people in the congregation 39 pages and 3 appendices Spring 2020 Diaconia University of Applied Sciences Bachelor’s Degree Programme in Social Services Option in Diaconal Work, Christian Youth Bachelor of Social Services This thesis aimed at finding out and describing the need for peer support for visually impaired people in the congregation. The thesis was implemented in cooperation with the Congregation of Rauma and its department for diaconal work and as well with visually impaired young people from Kainuu. This thesis is case-based and partially generalizable to other congregations. The data was collected from research, literature, internet publications and interviews of professionals related to the thesis topic. The department for diaconal work in the Congregation of Rauma organizes club and camp activities for visually impaired people. For this study was interviewed people attending the camp activity and two under 18-year-old young people from Kainuu. All interviews were then summarized, and the answers analysed. The findings of the thesis were introduced in the club for visually impaired people and the completed thesis will be handed out to be used by the department for diaconal work in the Congregation of Rauma. As results, the peer support is important for visually impaired people. The young people desire activities together with people of their own age, whereas the elderly people would like to have activities that cross the boundaries of generations. Keywords: visual impairment, visually impaired young people, peer support, congregation, diaconal work, Christian youth wor

Mitä 50-vuotiaat katuvat? : kehityksellinen ja hyvinvoinnin näkökulma

Tutkimuksemme kohteena olivat 50-vuotiaiden katumukset. Tarkastelimme katumusten esiintyvyyttä ja niiden sisältöjä sekä sitä missä iässä ne ovat keskimäärin alkaneet kaduttaa. Lisäksi tutkimme eri taustatekijöiden yhteyttä katumuksiin sekä katumusten yhteyttä hyvinvointiin (psykologinen hyvinvointi ja tyytyväisyys elämään) sekä kehityksellisempään ilmiöön, eheyteen. Taustatekijöistä otimme tarkastelun kohteeksi sukupuolen, koulutustason, sosioekonomisen aseman, työsuhteen (työssä vs. ei työssä), perhetilanteen (lapsia vs. ei lapsia) sekä siviilisäädyn. Tutkittavat (111 miestä ja 110 naista) osallistuivat Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimukseen vuonna 2009, jolloin he olivat keskimäärin 50-vuotiaita. Tulokset osoittivat, että hieman yli puolet (53.8%) 50-vuotiaista katui jotakin. Katumusten sisällöt jakautuivat kuuteen luokkaan: 1) Opiskelu ja koulutus (21.7%), 2) Työ- ja uraratkaisut (20.9%), 3) Perhe ja vanhemmuus (19.1%), 4) Parisuhde ja avioliitto (16.5%), 5) Elämäntavat ja henkilökohtaiset ominaisuudet (13.0%), 6) Asuminen ja taloudelliset ratkaisut (8.7%). Opiskeluun ja koulutukseen liittyvät katumukset olivat alkaneet kaduttaa muita aikaisemmin. Tulosten mukaan lapsettomilla oli enemmän elämäntapoihin tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä katumuksia kuin muilla. Tulokset osoittivat myös, että ne jotka eivät katuneet mitään, kokivat enemmän eheyttä ja olivat tyytyväisempiä elämäänsä. Myös ne, joilla oli opiskeluun ja koulutukseen sekä elämäntapoihin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä katumuksia, kokivat vähiten eheyttä. Lisäksi ne, joilla oli opiskeluun ja koulutukseen liittyviä katumuksia olivat vähemmän tyytyväisiä elämäänsä

Analgesic antipyretic use among young children in the TEDDY study : No association with islet autoimmunity

Background: The use of analgesic antipyretics (ANAP) in children have long been a matter of controversy. Data on their practical use on an individual level has, however, been scarce. There are indications of possible effects on glucose homeostasis and immune function related to the use of ANAP. The aim of this study was to analyze patterns of analgesic antipyretic use across the clinical centers of The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) prospective cohort study and test if ANAP use was a risk factor for islet autoimmunity. Methods: Data were collected for 8542 children in the first 2.5 years of life. Incidence was analyzed using logistic regression with country and first child status as independent variables. Holm's procedure was used to adjust for multiplicity of intercountry comparisons. Time to autoantibody seroconversion was analyzed using a Cox proportional hazards model with cumulative analgesic use as primary time dependent covariate of interest. For each categorization, a generalized estimating equation (GEE) approach was used. Results: Higher prevalence of ANAP use was found in the U.S. (95.7%) and Sweden (94.8%) compared to Finland (78.1%) and Germany (80.2%). First-born children were more commonly given acetaminophen (OR 1.26; 95% CI 1.07, 1.49; p = 0.007) but less commonly Non-Steroidal Anti-inflammatory Drugs (NSAID) (OR 0.86; 95% CI 0.78, 0.95; p = 0.002). Acetaminophen and NSAID use in the absence of fever and infection was more prevalent in the U.S. (40.4%; 26.3% of doses) compared to Sweden, Finland and Germany (p < 0.001). Acetaminophen or NSAID use before age 2.5 years did not predict development of islet autoimmunity by age 6 years (HR 1.02, 95% CI 0.99-1.09; p = 0.27). In a sub-analysis, acetaminophen use in children with fever weakly predicted development of islet autoimmunity by age 3 years (HR 1.05; 95% CI 1.01-1.09; p = 0.024). Conclusions: ANAP use in young children is not a risk factor for seroconversion by age 6 years. Use of ANAP is widespread in young children, and significantly higher in the U.S. compared to other study sites, where use is common also in absence of fever and infection

Early probiotic supplementation and the risk of celiac disease in children at genetic risk

Abstract Probiotics are linked to positive regulatory effects on the immune system. The aim of the study was to examine the association between the exposure of probiotics via dietary supplements or via infant formula by the age of 1 year and the development of celiac disease autoimmunity (CDA) and celiac disease among a cohort of 6520 genetically susceptible children. Use of probiotics during the first year of life was reported by 1460 children. Time-to-event analysis was used to examine the associations. Overall exposure of probiotics during the first year of life was not associated with either CDA (n = 1212) (HR 1.15; 95%CI 0.99, 1.35; p = 0.07) or celiac disease (n = 455) (HR 1.11; 95%CI 0.86, 1.43; p = 0.43) when adjusting for known risk factors. Intake of probiotic dietary supplements, however, was associated with a slightly increased risk of CDA (HR 1.18; 95%CI 1.00, 1.40; p = 0.043) compared to children who did not get probiotics. It was concluded that the overall exposure of probiotics during the first year of life was not associated with CDA or celiac disease in children at genetic risk