Nähkäämme historia puilta : Luonnonvarojen kestävä käyttö autonomian ajan metsä- ja metsästyslainsäädännössä

Kestävän kehityksen periaatteen eräänlaisena alaperiaatteena on kestävän käytön periaate, joka määriteltiin ensi kerran vuonna 1980 Maailman luonnonsuojelun strategiassa. Periaatteen takana oleva ajatus, luonnonvarojen käytön turvaaminen myös tulevaisuudessa, on kuitenkin ollut esillä lainsäädännössä jo paljon ennen tätä. Tutkielmassani keskityn tarkastelemaan Suomen autonomian aikakauden (1809–1917) metsä- ja metsästyslainsäädäntöä kestävän käytön ja kehityksen periaatteita mukailevien lainsäädännöllisten tavoitteiden osalta. Tutkimusmetodeina toimivat oikeushistoria ja oikeussosiologia. Niin metsää kuin metsästystä koskevasta suuriruhtinaskunnan lainsäädännöstä on havaittavissa kestävän kehityksen periaatteen idea, sillä lainsäädännön tasolla tähdättiin molemmilla aihealueilla siihen, ettei luonnonvaroja käytettäisi loppuun, vaan metsän tuli saada elpyä kaskeamisesta ja riistakantojen elpyä ennen kuin metsästämiseen voitiin antaa uusia lupia. Kestävän kehityksen periaatteen ideologinen pohja ei kuitenkaan autonomian aikana ollut sama kuin nykyisin. Vaikka kestävän kehityksen periaatteen pohja on vahvasti painottunut ihmisen tarpeiden turvaamiselle, on alettu sen rinnalla hahmottaa myös luonnon monimuotoisuuden merkitys. Autonomian ajan lainsäätäjän intressit keskittyivätkin kestävän kehityksen kolmesta intressistä (ympäristö, talous ja ihminen) ympäristön sijaan ensisijaisesti periaatteen taloudelliseen aspektiin, minkä seurauksena myös ihmiset saattoivat parantaa elinolojaan. Ymmärryksen kehityttyä ei luonnonsuojeluun pyritä enää ainoastaan taloudellisin perustein. Kestävän kehityksen periaatteen ympäristölliset näkökulmat huomioitiin Suomen suuriruhtinaskunnassa lähinnä kestävän kehityksen periaatteen taloudellisten ja sosiaalisten aspektien ja kestävän käytön periaatteen ”sivutuotteina”; seikkoina, joihin ei varsinaisesti pyritty, mutta joiden voitiin katsoa toteutuvan tärkeämpinä pidettyjen seikkojen ohessa. Autonomian ajan lainsäädäntökeskustelusta on löydettävissä myös viitteitä inhimillisen pääoman säilymisen huolesta, kun epäiltiin metsästyselinkeinon kuihtuvan, mikäli Pohjois-Suomessa ei kruunun mailla vapautettaisi metsästystä kaiken kansan mahdollisuudeksi sen sijaan, että metsästys olisi pysynyt ainoastaan yläluokan harrastuksena. Näkökannat, jotka nykypäivän lainsäädännössä pohjattaisiin ympäristö- ja luonnonsuojelunäkökulmiin, pohjautuivat täten voimakkaasti aikakautensa luokkayhteiskunnan säilyttämispyrkimyksiin. Autonomisen ajan kestävän kehityksen periaatteen pohjana ei siis niinkään ollut luonnon monimuotoisuuden merkitys luonnonsuojelullisesta näkökulmasta, vaan ihmisen itsensä säilyminen ja taloudelliset intressit olivat tällöin etusijalla. Sekä metsiä että metsästystä koskeneesta lainsäädännöstä voidaan tiivistetysti todeta Suomen suuriruhtinaskunnan muodostaneen lainsäädännöllisesti eräänlaisen oikeudellisen välitilan, jota ei voida kuitenkaan pitää vuosissa mitattuna suhteellisen pitkän aikajänteen vuoksikaan yhtenäisenä. Erityisesti suuriruhtinaskunnan alkuaikoina lainsäädännössä noudatettiin Ruotsi-Suomen aikakauden perinnettä: metsien kestävään ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön pyrittiin kymmenien kieltojen ja käskyjen keinoin

Kääntämistä punakynällä : Neuvostoajan käännössensuuri ja kielletyt kirjat Neuvostoliitossa ja suomettuneessa Suomessa

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kiellettyjen kirjojen kääntämistä ja sensuuria Neuvostoliitossa ja suomettumisen aikakauden Suomessa. Sensuurikysymyksistä olen kuitenkin ottanut huomioon ainoastaan poliittisista syistä sensuroidut teokset jättäen täten esimerkiksi uskonnon tai seksin varjolla sensuroidut teokset käsittelyn ulkopuolelle. Esimerkkiteoksinani käytän George Orwellin kirjoja Vuonna 1984 ja Eläintenvallankumous Neuvostoliiton osalta. Suomettuneessa Suomessa kielletystä käännöskirjasta työssäni on esimerkkinä Aleksandr Solženitsynin teosta Vankileirien saaristo. Tutkielmani tutkimusmetodina ovat käännösnormit, jotka olen jakanut ennakko- ja toimintanormeihin. Teoreettisena viitekehyksenä toimii yhdistelmä käännöshistoriaa ja kääntämisen sosiologiaa. Neuvostoliitossa useat eri valtion viranomaiset (Glavlit, Tšeka ja Kominolit) pyrkivät toiminnallaan sensuroimaan kirjoja. Näistä huolimatta kielletyiksi luokiteltuja ja muita ulkomaisia teoksia saattoi lukea useaa eri kautta. Sallittuja väyliä olivat eri kirjallisuuslehdet ja kirjastojen erityisosastot, joita olivat oikeutettuja käyttämään ainoastaan tarkoin valitut henkilöt. Lisäksi kielletyt kirjat levisivät tamizdat- ja samizdat-painoksina, eli teoksina, jotka oli joko painettu ulkomailla tai kirjoitettu tai kopioitu käsin ja täten annettu luettavaksi eteenpäin. Neuvostoliiton rikoslainsäädännön nojalla kuitenkin tällaisen painoksen lukemisesta saatettiin tuomita vankeuteen tai karkotukseen. Molemmat Orwellin teokset levisivät Neuvostoliitossa laittomina painoksina, sillä Orwell osallistui osaltaan aikakautensa informaatiosodankäyntiin ja pyrki tietoisesti levittämään teoksiaan Itä-Euroopan valtioiden alueella. Neuvostopolitiikan vaikutus tuntui myös Suomen julkaisupolitiikassa. Vuonna 1974 silloinen valtiojohto ilmaisi Tammen kustantamolle, ettei sen suunnitelma julkaista kiistelty Aleksandr Solženitsynin teos Vankileirien saaristo olisi suotavaa Suomen ulkopolitiikan kannalta, ja näin ollen Tammi päätyikin teoksen poistamaan julkaisuluettelostaan. Vankileirien saaristo oli joutunut neuvostohallinnon silmätikuksi kirjailijan voitettu Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1970. Suomessa teos julkaistiin ensimmäisen kerran ruotsiksi vuonna 1974 ja suomeksi vasta kaksi vuotta myöhemmin. Neuvostoliiton hajoamisen ja suomettumisen aikakauden päättymisen jälkeen suomalainen käännös- ja kustannuspolitiikka on voinut toimia vapaasti välittämättä ulkopoliittisista vaatimuksista. Venäjällä sensuuri on nykyisin myös paljon vähäisempää kuin Neuvostoliiton aikaan, vaikka sitä kuitenkin maassa edelleen esiintyy. Esimerkkinä mainittakoon, kuinka Kaunotar ja hirviö -elokuvalle asetettiin 16 vuoden ikäraja yhden elokuvassa esiintyvän homoseksuaalisen hahmon vuoksi

Christian Realism and Augustinian (?) Liberalism

Surely there is enough kindling lying about in the Bible and in subsequent moral theology to fire up love for neighbors and compassion for countless “friends” in foreign parts--and in crisis. And, surely, the momentum of love’s labor for the just redistribution of resources, fueled by activists’ appeals for solidarity, should be sustained by stressing that we are creatures made for affection, not for aggression. Yet experience, plus the history of the Christian traditions, taught Reinhold Niebuhr, who memorably reminded Christian realists, how often love was “defeated,” how a “strategy of brotherhood . . . degenerates from mutuality to a prudent regard for the interests of self and from an impulse towards community to an acceptance of the survival impulse as ethically normative” (Niebuhr 1964, 2:96). But he was encouraged after reading Augustine. The late antique African bishop nudged Niebuhr to look for the “formula for leavening the city of this world with the love of the city of God” (Niebuhr 1953, 134). The authors of the books before us are still looking. They concede, as did Niebuhr, that Augustine’s monumental City of God explicitly sets limits on love’s effectiveness on the practice of politics. They refuse, nonetheless, as did Niebuhr, to offer any “blanket judgments about the power of the state,” although they acknowledge that politics tends to trick practitioners to overlook limits and to become “idolatrous[ly]” infatuated with what governments can do (Lovin 1995, 180-84; Lovin 2008, 198-99)

Yritysvastuuopas pk- ja mikroyrityksille : vinkkejä yrityksille vastuullisuuteen

Tässä opinnäytteessä on esitelty mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille erilaisia mahdollisuuksia parantaa toiminnassaan yritysvastuutaan. Yritysvastuu jaotellaan ympäristölliseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen vastuuseen, ja pk-yritykset voivat parantaa näitä kaikkia toiminnassaan. Yritysvastuukysymysten parantaminen on pk-yrityksille tärkeää, sillä ne voivat vastuullisemmalla toiminnalla mm. parantaa yrityksensä julkisuuskuvaa ja houkutella uusia asiakkaita, sillä varsinkin kuluttajat ovat nykyisin perehtyneitä vastuullisuuskysymyksiin. Opinnäytteessä on valikoitu jo aiemmin olemassa olleiden tietojen sekä Kymenlaakson ja Etelä-Savon seudulla tehdyn tutkimuksen perusteella eri aiheita, joista yrityksille tarjotaan vinkkejä ja taustatietoja hyödynnettäväksi yritystoiminnan kehittämisessä. Vinkkejä esitellään mm. energia-, jäte-, kuljetus- ja ihmisoikeuskysymyksistä

Digitaalisuus apuna nuorten ennaltaehkäisevässä väkivaltatyössä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista ennaltaehkäisevään väkivaltatyöhön liittyvää digitaalista sisältöä nuoret pitävät tarpeellisena ja mitä he tarvitsevat. Tavoitteena oli, että tulokset antavat tietoa siitä, miten jatkossa voitaisiin hyödyntää enemmän digitaalisuutta ennaltaehkäisevässä väkivaltatyössään nuorten parissa. Opinnäytetyön yhteistyötaho oli Kanta-Hämeen perhetyö ry., jonka yksi palvelumuoto on nuorten lähisuhdeväkivallan kriisityö. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena ja määrällisenä tutkimuksena. Tämän tutkimuksen aineistonhankintamenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta, johon vastasi Kanta-Hämeessä sijaitsevassa peruskoulussa 72 oppilasta yhdeksänneltä luokalta. Aineistonkeruu tapahtui huhti-toukokuussa 2023. Tulokset osoittavat, että digitaaliselle ennaltaehkäisevälle väkivaltatyölle on tarvetta. Nuoret ovat motivoituneita hyödyntämään digitaalisten alustojen avulla tehtävää ennaltaehkäisevää väkivaltatyötä ja sen avulla tarjottu monipuolinen sisältö tukee nuoria, jotka kokevat väkivaltaa ja kohtaavat avunsaannin haasteita. Digitaalisella ennaltaehkäisevällä väkivaltatyöllä parannetaan saavutettavuutta, madalletaan kynnystä avun hakemiseen ja edistetään erilaisten väkivallan muotojen tunnistamista.The purpose of this thesis was to find out what kind of digital content related to violence prevention work young people consider necessary and what they need. The goal was for the results to provide information on how to use digital technology more in the prevention of violence among young people in the future. The cooperation body of the thesis was the Assosiation for family work, Kanta-Hämeen perhetyö ry. One of their services is crisis work on intimate partner violence among young people. The thesis was carried out as a qualitative and quantitative study. The data acquisition method for this study was an electronic questionnaire, which was answered by 72 ninth-grade students from the Kanta-Häme area. Data collection took place in April-May 2023. The results show that there is a need for digital preventive violence work. Young people are motivated to take advantage of the preventive violence work done with the help of digital platforms, and the versatile content provided with it supports young people who experience violence and face the challenges of getting help. Digital preventive violence work improves accessibility, lowers the threshold for seeking help and promotes the identification of different forms of violence