Näkyvätkö suomalaisen korkeakoulupolitiikan kristallipallossa lukukausimaksut?

This review article considers how likely it is that tuition fees for all students would be introduced in Finnish higher education policy as a part of developing a Finnish strain of academic capitalism. Especially Finnish economic and business interests have for years now considered tuition fees to be necessary to ensure the quality of Finnish higher education and broaden the funding base of a predominantly publicly funded system. This review looks to previous discussions of tuition fee introduction in Finland and hypothesizes how tuition fees could be introduced outside of the party-political system, framed as an expansion of university autonomy. The review also briefly touches upon international experiences of tuition fees and how they contribute to the financialization of public services.Tämä katsausartikkeli pohtii kaikkien opiskelijoiden lukuvuosi- tai lukukausimaksujen todennäköisyyttä osana suomalaisen korkeakoulupolitiikan akateemisen kapitalismin kehityksen jatkumoa. Etenkin talouden ja liike-elämän toimijat ovat jo pitkään pitäneet lukukausimaksuja tarpeellisina suomalaisen korkeakoulutuksen laadun turvaamiseksi ja pääosin julkisrahoitteisen korkeakoulutuksen rahoituspohjan laajentamiseksi. Katsaus hyödyntää aiempaa lukukausimaksukeskustelua sekä poliittisissa asiakirjoissa että julkisuudessa ja pohtii, miten lukukausimaksuja saatettaisiin edistää puoluepoliittisen järjestelmän ulkopuolelta käsitteellisesti ja osana laajentuvaa yliopistoautonomiaa. Katsaus myös lyhyesti käsittelee lukukausimaksujen kansainvälisiä kokemuksia ja sitä, miten ne edistävät julkisten palveluiden siirtymistä entistä vahvemmin finansialisaation piiriin

Opas synkeän akatemian tunnistamiseen

Book review on Peter Fleming's new book "Dark Academia: How Universities die". London: Pluto Books.publishedVersionNon peer reviewe

Muuttuva yliopisto

Ensimmäisen avoimesti digitaalisena julkaistun Politiikka-lehden pääkirjoituksemme teemana oli muutos julkaisutoiminnassa. Tähän toiseen numeroon tuntui luonnolliselta niin ikään kirjoittaa muutoksesta. Muutos ottaa monia muotoja, mikä on jo työnkin puolesta meille politologeille tuttua. Vaalikevät 2019 toi mukanaan muutoksia myös Suomen hallituskokoonpanoon sekä europarlamenttiin. Vaikka poliittiset muutokset saattavat vaikuttaa myös politogin omaan elämään – esimerkiksi korkeakoulupolitiikan kautta – poliittinen muutos on tutkimuskohteemme. Tähän muutokseen pyrimme säilyttämään analyyttisen otteen ja kriittisen etäisyyden. Ohjenuora koskee myös tilanteita, joissa organisaatiot ja muut työskentelyyn vaikuttavat rakenteet muuttuvat tutkijan ympärillä. Näin on käynyt myös uutta tamperelaista korkeakoulukonsernia perustettaessa, jonka puitteissa tämäkin toimituskunta arkeaan elää. Niin ikään jotkut tutkijat ovat paikantaneet merkittävän murroskohdan suomalaisessa yliopistokentässä vuoden 2010 yliopistolain muutoksen yhteyteen (ks. Välimaa 2012). Murrosta on lähestytty myös niin muuttuneen akateemisen ammattieetoksen (Kallio ym. 2016) kuin akateemisen ammattijohtajuudenkin näkökulmasta (Kohtamäki 2019)

Uusi toimitus, uusi julkaisutapa

Harvemmin tuntuu että vanha sanonta ”uusi vuosi, uudet kujeet” osuu näin kohdalleen. Tämän numeron myötä Politiikka siirtyy avoimen digitaalisen julkaisun aikakauteen. Rinnalla ei enää julkaista perinteistä paperilehteä. Jatkossa lehteä voi lukea kokonaisuudessaan tai vaikkapa artikkeli kerrallaan Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämän Journal.fi -portaalin kautta (https://journal.fi/politiikka). Politiika-lehden tiedot kirjoittajaohjeineen löytyvät myös sujuvasti samasta osoitteesta. Uudella toimituskunnalla on ilo edistää tässä suhteessa politiikan tutkimuksen avointa tiedejulkaisemista. Avoimen julkaisun tarkoitus on tuoda tieteellistä tutkimustietoa yhä laajemmin ja aiempaa alemmalla kynnyksellä moninaisten yleisöjen saataville säilyttäen samalla tieteelliselle julkaisuprosessille ominaiset piirteet kuten anonymiteettiin perustuvan laadukkaan vertaisarviointikäytännön. Tieteellisten julkaisujen avoin saatavuus on luonnollisesti vain yksi osa avoimen tieteen toimintakulttuurin kokonaisuutta (ks. Rosti ym. 2019). Avoimesti saatavilla oleva vertaisarvioitu tutkimustieto johtopäätöksineen ja argumentteineen kuitenkin korostuu aikakautena, jolle ovat tyypillisiä niin kutsutun totuuden jälkeisen politiikan patologiset piirteet (ks. esim. Hyvönen 2018). Tieteen ja tutkimuksen tulosten avoin saatavuus on jo itsessään muistutus totuudellisuuden merkityksestä julkisen keskustelun keskeisenä ankkurina

Tieteen politisoitumisesta – ja katsaus kuluneeseen kahteen vuoteen

Tämän pääkirjoituksen ja numeron (4/2020) myötä päättyy allekirjoittaneiden kaksivuotinen kausi Politiikka-lehden konehuoneessa. Päätoimituskausi on tarjonnut valaisevan kuvan suomenkielisen politiikan tutkimuksen nykytilasta ja trendeistä. Palaamme joihinkin toimituskautemme keskeisiin tunnuslukuihin tekstin loppupuolella, mutta sanottakoon jo tässä yhteydessä muutama yleisempi huomio viimeisen kahden vuoden kokemuksistamme. Ensinnäkin olemme saaneet iloksemme huomata, että suomenkielinen politologinen julkaisutoiminta on edelleen suhteellisen aktiivista ja temaattisesti laaja-alaista. Vaikka yliopistojen rahoitusmallissa tapahtuneet muutokset vaikuttavatkin olevan yhteydessä julkaisutoiminnan vireyteen ja painotuksiin (ks. Seuri ja Vartiainen 2018, 114–115), lienee kotimaisen tiedetoimittamisen jouhevuudella (siedettävä julkaisuviive) sekä ylipäätään halulla osallistua suomenkieliseen ja suomalaista yhteiskuntaa koskevaan tieteenalakeskusteluun vähintään yhtä suuri merkitys. Olemme lisäksi pistäneet merkille saamiemme käsikirjoitusten painottumisen varsin tyypilliseen empiristiseen muottiin. Politiikan teoriaan ja käsitteelliseen kehittämiseen sekä oppi- ja aatehistoriaan painottuvat käsikirjoitusehdotukset ovat olleet edellisiin nähden selvästi vähemmistössä. Kolmannen huomion sekä tämän pääkirjoituksen varsinaisen teeman ammennamme tiede- ja yliopistopolitiikkaa käsittelevistä aikaisemmista pääkirjoituksistamme. Niissä olemme pohtineet tiedepolitiikan vaikutuksia tieteellisen julkaisutoiminnan luonteen muutokseen, yliopiston ja tutkijan muuttuvaa suhdetta, yliopistokritiikin ja kriittisen intellektuellismin alennustilaa sekä tutkijan yhteiskunnallisen aseman muutoksia. Yleisesti ottaen pääkirjoituksemme ovat resonoineet viime vuosina voimistuneen laajemman liikehdinnän ja keskustelun kanssa, jossa tieteen ja politiikan suhde on asetettu uudelleentarkastelun kohteeksi.&nbsp

Tutkija ja tiede suomalaisessa yhteiskunnassa vuonna 2020

Pääkirjoituksen johtavana teemana on tieteen ja tutkijoiden asema vuoden 2020 alussa. Vuosina 2013, 2016 ja 2019 julkaistujen tiedebarometrien löydösten mukaan suomalaisten luotto tieteeseen on vankkaa. Kansalaisten tiedevastaisuudesta ei voi puhua, jos vuoden 2019 raportissa (Tiedebarometri 2019) seitsemän kymmenestä vastaajasta ilmoittaa seuraavansa tiedettä laajasti, niin luonnon, yhteiskunnan kuin taloudenkin osalta. On kuitenkin huomattava, että Tiedebarometri liikkuu abstraktilla tasolla: Vuoden 2019 raportin johdannossa todetaan, että ”tekstissä ei määritellä mitä tiede on tai mikä on tai ei ole tiedettä”. Näin ollen vastauksissa on tiettyä tulkinnallisuutta siitä, millainen mielikuva vastaajalla on ”tieteestä”. Tiedebarometrissa todettiin myös, että tiedepolitiikka kiinnosti vähiten, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että tiedettä arvostavat tuntevat kuitenkin kovin vähän tieteen sisäisiä mekanismeja (Tiedebarometri 2019, 13). Samaan aikaan avoimen tieteen julkaisukäytänteet tuovat tutkimustietoa entistä helpommin saataville. Avoimen tieteen (open access) laajempaa merkitystä suomenkielistä tutkimusta julkaisevien tieteellisten yhdistysten ja seurojen taloudelliselle kestävyydelle ei kuitenkaan ole ehditty tarkasti kartoittaa. Avoin julkaiseminen on ehdottomasti kannatettavaa, mutta sitä voidaan kehittää vain julkaisijoiden resurssien ja tieteellisten yhdistysten toimintalogiikan puitteissa. Kolmantena teemana pääkirjoituksessa käsitellään lyhyesti myös tiedolla johtamisen problematiikkaa

Diurnal evolution of negative atmospheric ions above the boreal forest : from ground level to the free troposphere

At SMEAR II research station in Hyytiala, located in the Finnish boreal forest, the process of new particle formation and the role of ions has been investigated for almost 20 years near the ground and at canopy level. However, above SMEAR II, the vertical distribution and diurnal variation of these different atmospheric ions are poorly characterized. In this study, we assess the atmospheric ion composition in the stable boundary layer, residual layer, mixing layer, and free troposphere, and the evolution of these atmospheric ions due to photochemistry and turbulent mixing through the day. To measure the vertical profile of atmospheric ions, we developed a tailored set-up for online mass spectrometric measurements, capable of being deployed in a Cessna 172 with minimal modifications. Simultaneously, instruments dedicated to aerosol properties made measurements in a second Cessna. We conducted a total of 16 measurement flights in May 2017, during the spring, which is the most active new particle formation season. A flight day typically consisted of three distinct flights through the day (dawn, morning, and afternoon) to observe the diurnal variation and at different altitudes (from 100 to 3200 m above ground), to capture the boundary layer development from the stable boundary layer, residual layer to mixing layer, and the free troposphere. Our observations showed that the ion composition is distinctly different in each layer and depends on the air mass origin and time of the day. Before sunrise, the layers are separated from each other and have their own ion chemistry. We observed that the ions present within the stable layer are of the same composition as the ions measured at the canopy level. During daytime when the mixing layer evolved and the compounds are vertically mixed, we observed that highly oxidized organic molecules are distributed to the top of the boundary layer. The ion composition in the residual layer varies with each day, showing similarities with either the stable boundary layer or the free troposphere. Finally, within the free troposphere, we detected a variety of carboxylic acids and ions that are likely containing halogens, originating from the Arctic Sea.Peer reviewe

Correlation of gene expression and protein production rate - a system wide study

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Growth rate is a major determinant of intracellular function. However its effects can only be properly dissected with technically demanding chemostat cultivations in which it can be controlled. Recent work on <it>Saccharomyces cerevisiae </it>chemostat cultivations provided the first analysis on genome wide effects of growth rate. In this work we study the filamentous fungus <it>Trichoderma reesei </it>(<it>Hypocrea jecorina</it>) that is an industrial protein production host known for its exceptional protein secretion capability. Interestingly, it exhibits a low growth rate protein production phenotype.</p> <p>Results</p> <p>We have used transcriptomics and proteomics to study the effect of growth rate and cell density on protein production in chemostat cultivations of <it>T. reesei</it>. Use of chemostat allowed control of growth rate and exact estimation of the extracellular specific protein production rate (SPPR). We find that major biosynthetic activities are all negatively correlated with SPPR. We also find that expression of many genes of secreted proteins and secondary metabolism, as well as various lineage specific, mostly unknown genes are positively correlated with SPPR. Finally, we enumerate possible regulators and regulatory mechanisms, arising from the data, for this response.</p> <p>Conclusions</p> <p>Based on these results it appears that in low growth rate protein production energy is very efficiently used primarly for protein production. Also, we propose that flux through early glycolysis or the TCA cycle is a more fundamental determining factor than growth rate for low growth rate protein production and we propose a novel eukaryotic response to this i.e. the lineage specific response (LSR).</p

Miten yhteiskunnallista traumaa käsitellään?. Pääkirjoitus 3/2020

publishedVersionNon peer reviewe