”Kotimaasi meri on, tähdet ystävinäs loistaa siellä, missä on Shanghai” : Suomalaisten merimiesten pakkojääminen sodanajan Shanghaihin 1940-luvulla

Kansainvälinen kauppalaivaliikenne pysähtyi toisen maailmansodan takia myös Japanin miehittämässä Kiinan Shanghaissa. Opinnäyte käsittelee Shanghaihin työttömiksi jumiutuneita noin puolensataa suomalaista merimiestä. Tutkimusaihe syntyi kirjoittajan isän Toivo Anteroisen omakohtaisista muistelmista. Opinnäytteen tarkoituksena on vastata kysymyksiin: 1. Internoitiinko suomalaisia merimiehiä leireille Shanghaissa? Miksi tai miksei? 2. Millaisiin olosuhteisiin suomalaiset merimiehet Shanghaissa jäivät? 3. Miten he lopulta vapautuivat? Työ on laadullista tutkimusta sekä sen alaista sisällönanalyysiä. Tärkeimpänä viitekehyksenä käytetään resilienssiä. Työ valaisee toisen maailmansodan Suomen historiassa tähän asti huonosti tunnettua merimiesten aspektia. Alkuperäislähteinä on tutkittu Ulkoasiainministeriön Shanghain pääkonsulaatin arkistoa Kansallisarkistossa sekä kohderyhmän kolmelta merimieheltä muistiaineistoja. Tutkimus osoittaa, että suomalaiset merimiehet joutuivat tarkkailun alaisiksi, mutta heitä ei internoitu leireille Suomen ja Japanin hyvien diplomaattisuhteiden takia. Ankarissa olosuhteissa melkein kaikki merimiehet sairastuivat vakaviin tauteihin ja heistä kuoli noin kymmenen prosenttia. Sodan jälkeen he alkoivat taas saada pestejä. Osa pääsi kotimaahan Suomen valtion kustantamana

Mitokondrioiden toimintahäiriö aineenvaihduntasairauksissa - tulevatko B3-vitamiinit aikanaan avuksi?

Vertaisarvioitu. English summaryViime vuosina on julkaistu uusia havaintoja mitokondrioiden toimintahäiriöistä yhtenä osana lihavuuden ja sen liitännäissairauksien patofysiologista profiilia. Mitokondrioiden määrän, toiminnan ja rakenteen muutokset liittyvät sairaustilojen syntymiseen, ja mitokondriot todennäköisesti myötävaikuttavat aineenvaihdunnan häiriöiden kehittymisessä. Koe-eläimillä näitä muutoksia on onnistuttu ehkäisemään aktivoimalla solunsisäisiä sirtuiinientsyymejä (SIRT1 - 7), jotka säätelevät solussa laajasti mitokondrioiden toimintaa, tulehdusprosesseja ja antioksidanttipuolustusta muokkaamalla proteiinien aktiivisuutta ja geenien luentaa. B3-vitamiinien on havaittu lisäävän sirtuiinien substraattina toimivan nikotiiniamidiadeniinidinukleotidin (NAD+) pitoisuutta solun sisällä, mikä on sirtuiinien aktiivisuutta lisäämällä parantanut terveyttä lihavuuden, diabeteksen sekä muiden kroonisten aineenvaihduntasairauksien eläinmalleissa. B3-vitamiinien vaikutuksia näihin sairauksiin arvioidaan myös käynnissä olevissa kliinisissä tutkimuksissa. Ensimmäisten kliinisten kokeiden perusteella B3-vitamiinien vaikutukset ihmisillä ovat lupaavia mutta kokonaisvaikutukset ovat vielä epäselvät.Peer reviewe

Adipose tissue NAD(+)-homeostasis, sirtuins and poly(ADP-ribose) polymerases - important players in mitochondrial metabolism and metabolic health

Obesity, a chronic state of energy overload, is characterized by adipose tissue dysfunction that is considered to be the major driver for obesity associated metabolic complications. The reasons for adipose tissue dysfunction are incompletely understood, but one potential contributing factor is adipose tissue mitochondrial dysfunction. Derangements of adipose tissue mitochondrial biogenesis and pathways associate with obesity and metabolic diseases. Mitochondria are central organelles in energy metabolism through their role in energy derivation through catabolic oxidative reactions. The mitochondrial processes are dependent on the proper NAD(+)/NADH redox balance and NAD+ is essential for reactions catalyzed by the key regulators of mitochondrial metabolism, sirtuins (SIRTs) and poly(ADP-ribose) polymerases (PARPs). Notably, obesity is associated with disturbed adipose tissue NAD(+) homeostasis and the balance of SIRT and PARP activities. In this review we aim to summarize existing literature on the maintenance of intracellular NAD(+) pools and the function of SIRTs and PARPs in adipose tissue during normal and obese conditions, with the purpose of comprehending their potential role in mitochondrial derangements and obesity associated metabolic complications. Understanding the molecular mechanisms that are the root cause of the adipose tissue mitochondrial derangements is crucial for developing new effective strategies to reverse obesity associated metabolic complications.Peer reviewe

Preventing White Adipocyte Browning during Differentiation In Vitro : The Effect of Differentiation Protocols on Metabolic and Mitochondrial Phenotypes

Mitochondrial dysfunction in white adipose tissue is strongly associated with obesity and its metabolic complications, which are important health challenges worldwide. Human adipose-derived stromal/stem cells (hASCs) are a promising tool to investigate the underlying mechanisms of such mitochondrial dysfunction and to subsequently provide knowledge for the development of treatments for obesity-related pathologies. A substantial obstacle in using hASCs is that the key compounds for adipogenic differentiation in vitro increase mitochondrial uncoupling, biogenesis, and activity, which are the signature features of brown adipocytes, thus altering the white adipocyte phenotype towards brown-like cells. Additionally, commonly used protocols for hASC adipogenic differentiation exhibit high variation in their composition of media, and a systematic comparison of their effect on mitochondria is missing. Here, we compared the five widely used adipogenic differentiation protocols for their effect on metabolic and mitochondrial phenotypes to identify a protocol that enables in vitro differentiation of white adipocytes and can more faithfully recapitulate the white adipocyte phenotype observed in human adipose tissue. We developed a workflow that included functional assays and morphological analysis of mitochondria and lipid droplets. We observed that triiodothyronine- or indomethacin-containing media and commercially available adipogenic media induced browning during in vitro differentiation of white adipocytes. However, the differentiation protocol containing 1 mu M of the peroxisome proliferator-activated receptor gamma (PPAR gamma) agonist rosiglitazone prevented the browning effect and would be proposed for adipogenic differentiation protocol for hASCs to induce a white adipocyte phenotype. Preserving the white adipocyte phenotype in vitro is a crucial step for the study of obesity and associated metabolic diseases, adipose tissue pathologies, such as lipodystrophies, possible therapeutic compounds, and basic adipose tissue physiology.Peer reviewe

Preventing White Adipocyte Browning during Differentiation In Vitro : The Effect of Differentiation Protocols on Metabolic and Mitochondrial Phenotypes

Mitochondrial dysfunction in white adipose tissue is strongly associated with obesity and its metabolic complications, which are important health challenges worldwide. Human adipose-derived stromal/stem cells (hASCs) are a promising tool to investigate the underlying mechanisms of such mitochondrial dysfunction and to subsequently provide knowledge for the development of treatments for obesity-related pathologies. A substantial obstacle in using hASCs is that the key compounds for adipogenic differentiation in vitro increase mitochondrial uncoupling, biogenesis, and activity, which are the signature features of brown adipocytes, thus altering the white adipocyte phenotype towards brown-like cells. Additionally, commonly used protocols for hASC adipogenic differentiation exhibit high variation in their composition of media, and a systematic comparison of their effect on mitochondria is missing. Here, we compared the five widely used adipogenic differentiation protocols for their effect on metabolic and mitochondrial phenotypes to identify a protocol that enables in vitro differentiation of white adipocytes and can more faithfully recapitulate the white adipocyte phenotype observed in human adipose tissue. We developed a workflow that included functional assays and morphological analysis of mitochondria and lipid droplets. We observed that triiodothyronine- or indomethacin-containing media and commercially available adipogenic media induced browning during in vitro differentiation of white adipocytes. However, the differentiation protocol containing 1 mu M of the peroxisome proliferator-activated receptor gamma (PPAR gamma) agonist rosiglitazone prevented the browning effect and would be proposed for adipogenic differentiation protocol for hASCs to induce a white adipocyte phenotype. Preserving the white adipocyte phenotype in vitro is a crucial step for the study of obesity and associated metabolic diseases, adipose tissue pathologies, such as lipodystrophies, possible therapeutic compounds, and basic adipose tissue physiology.Peer reviewe

First genome-wide association study on rocuronium dose requirements shows association with SLCO1A2

Background: Rocuronium, a common neuromuscular blocking agent, is mainly excreted unchanged in urine (10-25%) and bile ( 70%). Age, sex, liver blood flow, smoking, medical conditions, and ethnic background can affect its pharmacological actions. However, reasons for the wide variation in rocuronium requirements are mostly unknown. We hypothesised that pharmacogenetic factors might explain part of the variation. Methods: One thousand women undergoing surgery for breast cancer were studied. Anaesthesia was maintained with propofol (50-100 mg kg(-1) min(-1)) and remifentanil (0.05-0.25 mg kg(-1) min(-1)). Neuromuscular block was maintained with rocuronium to keep the train-of-four ratio at 0-10%. DNA was extracted from peripheral blood and genotyped with a next-generation genotyping array. The genome-wide association study (GWAS) was conducted using an additive linear regression model with PLINK software. The FINEMAP tool and data from the Genotype-Tissue Expression project v8 were utilised to study the locus further. Results: The final patient population comprised 918 individuals. Of the clinical variables tested, age, BMI, ASA physical status, and total dose of propofol correlated significantly (all P Conclusions: Genetic variation in the gene SLCO1A2, encoding OATP1A2, an uptake transporter, accounted for 4% of the variability in rocuronium consumption. The underlying mechanism remains unknown.Peer reviewe

Lihaskudoksen NAD+-puutos ja Serpina3n molekyylibiologisina tekijöinä hiirten syöpäkakeksiassa – myostatiinin ja aktiviinien estäjien vaikutus

Syöpäkakeksia on patofysiologialtaan vielä suurelta osin tuntematon, monitekijäinen aineenvaihdunnallinen sairaus, jossa paino ja lihaskudoksen määrä laskevat. Kakeksia vaikuttaa suuren osaan syöpäpotilaista lisäten heidän kuolleisuuttaan ja heikentäen elämänlaatua. Eläinmalleilla lihaskadon estäminen kokeellisella hoidolla, aktiviinireseptorin salpauksella, on parantanut selviytymistä ja vähentänyt lihasmassan katoa, vaikka syöpä itsessään ei ole parantunut. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää tämän hoidon vaikutusmekanismi, sillä se on tällä hetkellä vielä epäselvää. Tutkimuksessa hiirille injektoitiin suolistosyöpäsoluja (C26) selän rasvakudokseen, mikä aiheuttaa pahanlaatuisen kasvaimen muodostumisen ja nopean lihaskadon. Hiirille annettiin kokeellista hoitoa yhdisteellä, joka estää lihasmassan kasvua rajoittavien proteiinien, aktiviinien ja myostatiinien, kiinnittymistä niiden solureseptoreihin. Havaitsimme laajoissa proteiinianalyyseissa akuutin faasin reaktion, erityisesti Serpina3n-proteiinin, lisääntymisen ja lihaksen mitokondrioiden energiaa tuottavan oksidatiivisen fosforylaation (OXPHOS) komponenttien määrän vähentyneen syöpäryhmässä. Niinpä analysoimme tarkemmin mitokondrioiden aktiivisuutta histokemiallisesti in situ ja määritimme mitokondrioiden energiantuotantoreaktioissa toimivan elintärkeän kofaktorin, nikotiiniamidiadeniinidinukleotidin (NAD+), pitoisuuksia lihaskudoksessa. Mitokondrioaktiivisuus in situ oli osittain heikentynyt syöpäryhmässä, jossa myös NAD+:n ja sen metaboliitin NADH:n määrät vähentyivät. Lisäksi havaitsimme voimakkaan laskun NAD+-biosynteesiin osallistuvan geenin, Nrk2:den ilmaantumisessa. Proteiineista Serpina3n määrä korreloi selkeimmin painonlaskuun, mutta se paljastui ennemmin hoitamattoman kakeksian kuin yleisen lihasmassan biomarkkeriksi. Serpina3n-määrä yhdistyi myös Nrk2:den ilmentymiseen, joka viittaisi yhteyteen lihaksen Nrk2-ekspressiossa ja tulehduksen säätelyssä akuutin faasin reaktion kautta. Aktiviinireseptorin salpauksella pystyimme korjaamaan NAD+-aineenvaihdunnan häiriötä ja lieventämään OXPHOS-muutoksia. Osoitimme tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa, että syöpäkakeksian taustalla on NAD+-aineenvaihdunnan häiriö ja että aktiviinireseptorien salpauksella voidaan lihaskadon estämisen lisäksi parantaa NAD+-tasoja. Vielä ei tiedetä, vaikuttaako tämä kokeellinen hoito suoraan vai välillisesti NAD+-aineenvaihduntaan. Tulevaisuudessa olisi lisäksi tärkeä tutkia Nrk2:den roolia syöpäkakeksiassa ja selvittää, voidaanko NAD+-esiasteita käyttää syöpäkakeksian hoitona

Tankyrase inhibition ameliorates lipid disorder via suppression of PGC-1 alpha PARylation in db/db mice

Objective Human TNKS, encoding tankyrase 1 (TNKS1), localizes to a susceptibility locus for obesity and type 2 diabetes mellitus (T2DM). Here, we addressed the therapeutic potential of G007-LK, a TNKS-specific inhibitor, for obesity and T2DM. Methods We administered G007-LK to diabetic db/db mice and measured the impact on body weight, abdominal adiposity, and serum metabolites. Muscle, liver, and white adipose tissues were analyzed by quantitative RT-PCR and western blotting to determine TNKS inhibition, lipolysis, beiging, adiponectin level, mitochondrial oxidative metabolism and mass, and gluconeogenesis. Protein interaction and PARylation analyses were carried out by immunoprecipitation, pull-down and in situ proximity ligation assays. Results TNKS inhibition reduced body weight gain, abdominal fat content, serum cholesterol levels, steatosis, and proteins associated with lipolysis in diabetic db/db mice. We discovered that TNKS associates with PGC-1 alpha and that TNKS inhibition attenuates PARylation of PGC-1 alpha, contributing to increased PGC-1 alpha level in WAT and muscle in db/db mice. PGC-1 alpha upregulation apparently modulated transcriptional reprogramming to increase mitochondrial mass and fatty acid oxidative metabolism in muscle, beiging of WAT, and raised circulating adiponectin level in db/db mice. This was in sharp contrast to the liver, where TNKS inhibition in db/db mice had no effect on PGC-1 alpha expression, lipid metabolism, or gluconeogenesis. Conclusion Our study unravels a novel molecular mechanism whereby pharmacological inhibition of TNKS in obesity and diabetes enhances oxidative metabolism and ameliorates lipid disorder. This happens via tissue-specific PGC-1 alpha-driven transcriptional reprogramming in muscle and WAT, without affecting liver. This highlights inhibition of TNKS as a potential pharmacotherapy for obesity and T2DM.Peer reviewe

Muscle NAD+ depletion and Serpina3n as molecular determinants of murine cancer cachexia – the effects of blocking myostatin and activins

Objective Cancer cachexia and muscle loss are associated with increased morbidity and mortality. In preclinical animal models, blocking activin receptor (ACVR) ligands has improved survival and prevented muscle wasting in cancer cachexia without an effect on tumour growth. However, the underlying mechanisms are poorly understood. The present study aimed to identify cancer cachexia and soluble ACVR (sACVR) administration-evoked changes in muscle proteome. Methods Healthy and C26 tumour-bearing (TB) mice were treated with recombinant sACVR. The sACVR or PBS control were administered either prior to the tumour formation or by continued administration before and after tumour formation. Muscles were analysed by quantitative proteomics with further examination of mitochondria and nicotinamide adenine dinucleotide (NAD+) metabolism. To complement the first prophylactic experiment, sACVR (or PBS) was injected as a treatment following tumour cell inoculation. Results Muscle proteomics in TB cachectic mice revealed downregulated signatures for mitochondrial oxidative phosphorylation (OXPHOS) and increased acute phase response (APR). These were accompanied by muscle NAD+ deficiency, alterations in NAD+ biosynthesis including downregulation of nicotinamide riboside kinase 2 (Nrk2), and decreased muscle protein synthesis. The disturbances in NAD+ metabolism and protein synthesis were rescued upontreatment with sACVR. Across the whole proteome and APR in particular, Serpina3n represented the most upregulated protein and the strongest predictor of cachexia. However, the increase in Serpina3n expression associated with increased inflammation rather than decreased muscle mass and/or protein synthesis. Conclusions We present here an evidence implicating disturbed muscle mitochondrial OXPHOS proteome and NAD+ homeostasis in experimental cancer cachexia. Treatment of tumour-bearing mice with a blocker of activin receptor ligands restores depleted muscle NAD+ and Nrk2 as well as decreased muscle protein synthesis. These results point out putative new treatment therapies for cachexia. Our results also reveal that although acute phase protein Serpina3n may serve as a predictor of cachexia, it more likely reflects a condition of elevated inflammation.Peer reviewe