Zoning and weighting in urban heat island vulnerability and risk mapping in Helsinki, Finland

Climate change is likely to increase the risks related to heat waves in urban areas. We map spatial pattern of heat wave vulnerability and risk in the Helsinki metropolitan area in southern Finland. First, we assess differences that zoning, i.e., differences in spatial units of analysis, and weighting, i.e., weights given to indicators when constructing the index, cause in map production. Second, we evaluate how maps of consensus and certainty could pave the way for visualizing and assessing uncertainties in risk and vulnerability indices. For vulnerability, we use socioeconomic data using 5 different zoning options and 11 different weighting options. For risk, we add two extra layers to vulnerability maps: hazard map showing the spatial pattern of heat based on Landsat satellite images and exposure map showing the spatial pattern of population. We found that when different zoning options are used, the spatial pattern of vulnerability may differ dramatically. In risk maps, the differences between zoning options are smaller. Contrary to previous literature, differences in indicator weighting alter the final maps slightly. The consensus and certainty maps show their potential, e.g., in pointing out areas which may have both high risk/vulnerability and high certainty for risk/vulnerability. Finally, we discuss other possibilities in tackling the uncertainties in mapping and propose new avenues for research.Peer reviewe

Tulevaisuuden kestävä vesihuolto – ennakointi, ohjaus ja järjestäminen

Vesihuollon tulee tarjota luotettavasti riittävä määrä puhdasta talousvettä ja puhdistaa se käytön jälkeen ympäristöhaitat minimoiden. Suomessa on noin 1500 vesihuoltolaitosta. Erityisesti pienten laitosten toiminnan laadun, resurssien ja osaamispohjan varmistamiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja. Verkostosaneerauksesta on tulossa kaikkien vesihuoltolaitosten arkipäivää. Resurssien järkeväksi kohdentamiseksi laitokset tarvitsevat verkostoaan koskevaa systemaattisesti kerättyä tietoa, sen analysointia ja yhdistelyä. Tietojen pohjalta voidaan esimerkiksi arvioida häiriöalttiutta ja riskejä sekä ennakoida elinkaarta. Tietojen keräämisen ja hyödyntämisen käytännöt ovat vesihuoltolaitoksilla kirjavat ja puutteita on ollut myös kansallisella tasolla. Siksi verkostojen nykyistä saneeraustarvetta ei voida arvioida luotettavasti. Saneeraustarpeen arvioinnin tueksi hankkeessa on kehitetty kolmitasoinen laitoskohtaisen tiedonhallinnan tasoluokitus. Siinä kuvataan, mitä toimia kunkin tason saavuttaminen edellyttää ja millaisen verkoston hallinnan kukin taso mahdollistaa. Tiedonhallinnan perustasolla vesihuoltolaitos pystyy hallitsemaan verkosto-omaisuuttaan karkeasti koko verkoston tasolla. Tälle tasolle jokaisen laitoksen tulisi päästä. Hankkeen tuloksena esitetään etenemispolku tulevaisuuden kestävän vesihuollon varmistamiseksi. Sen varrella on asteittain tiukkenevia ohjauskeinoyhdistelmiä toteutettaviksi eri ajankohtina. Ensimmäisessä vaiheessa esitetään informaatio-ohjausta ja VEETI-järjestelmän kehittämistä sekä saneeraussuunnitelmien ja pätevyyksien vaatimista. Ne voidaan toteuttaa nykyiselläkin rakenteella, mutta ne voivat toimiessaan parantaa tilannetta. Seuraavassa vaiheessa olisi astetta tiukempi ohjaus rakennemuutokseen velvoittamalla pienet kunnat yhteistyöhön ja lopuksi hyvin tiukka lakisääteinen ohjaus isompiin yksiköihin. Jos lievemmät keinot riittävät tavoitteiden saavuttamiseksi, tiukempiin keinoihin ei tarvitse mennä

Applying sustainable supply chain management practices in mitigating scope 3 greenhouse gas emissions in UPM’s value chain : a case study

Kekseiset sidosryhmät odottavat enenevässä määrin yritysten hillitsevän niin kutsuttuja scope 3 kasvihuonekaasupäästöjään, eli yrityksen arvoketjussa syntyviä epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä (WRI/WBCDS, 2011). Yritykset kohtaavat kuitenkin lukuisia haasteita pyrkiessään jalkauttaamaan päästöjen raportointi- ja hillintäkäytäntöjä arvoketjuunsa (McKinnon, 2010; Patchell, 2018). Kestävän toimitusketjujen hallinnan käytännöt tarjoavat apua moniin näistä haasteista (Patchell, 2018). Tämä kvalitatiivinen tapaustutkimus perehtyy edellytyksiin soveltaa kestävän toimitusketjujen hallinnan periaatteita tavaroiden ja palveluiden hankinnasta, sekä kuljetuksista ja jakelusta (ylävirta) aiheutuvien scope 3 -kasvihuonekaasupäästöjen hillintään metsäsektorilla toimivan suuryrityksen UPM:n arvoketjussa. Tutkimus keskittyy kahteen tutkimusalueeseen, jotka ovat: ’Kestävään toimitusketjujen hallintaan sisältyvien vihreän hankinnan ja vihreän logistiikan prosessien mukauttaminen edistämään scope 3 kasvihuonekaasupäästöjen hillintää’, sekä ’ostajan ja toimittajan näkökulmat käytännön kestävän toimitusketjujen hallinnan keinoihin, joilla scope 3 kasvihuonekaasupäästöjä voidaan hillitä UPM:n arvoketjussa’. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään scope 3 kasvihuonekaasupäästöjen hillintää kestävän toimitusketjujen hallinnan kautta kuvaavaa prosessikaaviota, joka on koostettu alan aiemmissa tutkimuksissa kehitetyistä teoriakomponenteista. Ensimmäisen tutkimusalueen puitteissa esitetään käytännön lähestymistavat, joilla scope 3 päästöjä voidaan hillitä vihreiden hankintojen ja vihreän logistiikan keinoin. Toisen tutkimusalueen osalta perehdytään paitsi yleisiin vastuullisuuden johtamisen keinoihin, myös sekä ostajan että toimittajan kannalta hyödyllisten vihreiden tietojärjestelmien kehittämiseen ja tapoihin edistää scope 3 -päästöraportointia. Tutkimuksen löydökset on koostettu kattavaan prosessikaavioon, joka havainnolistaa hankinnoista ja logistiikasta aiheutuvien scope 3 kasvihuonekaasupäästöjen hillintää UPM:n arvoketjussa.Key stakeholders are increasingly expecting companies to manage their scope 3 emissions, referring to the indirect greenhouse gas emissions of the corporate value chain (WRI/WBCDS, 2011). However, companies face numerous challenges relating to the engagement of chain members in emissions reporting and mitigation (McKinnon, 2010; Patchell, 2018). Many of these challenges can be addressed through the practices of Sustainable Supply Chain Management (SSCM) (Patchell, 2018). The present qualitative case study explores the opportunities of applying SSCM practices in mitigating scope 3 emissions from purchased goods and services and upstream transportation and distribution in the supply chain of UPM, a large company operating in the Forest-Based Sector. The study addresses the following two research tasks: ‘Adapting the Sustainable Supply Chain Management processes of green purchasing and green logistics to promote the objective of scope 3 mitigation’, and ‘Investigating the practical measures of facilitating scope 3 mitigation with Sustainable Supply Chain Management from both the buyer’s and the supplier’s perspective in UPM’s supply chains’. A process chart of mitigating scope 3 emissions with SSCM practices, synthesised for the purposes of the present study from existing theoretical components, is applied as a theoretical framework. With regard to the first research task, figures presenting a practicable process of mitigating scope 3 emissions through green purchasing and green logistics are developed. In reference to the second research task, practical measures relating to the overall process of reaching sustainability objectives through sustainability management, the development of green information systems beneficial to both buyers and suppliers, and the improvement of scope 3 emissions reporting, are identified. All findings are synthesised into a comprehensive process chart of mitigating scope 3 emissions from purchased goods and services and upstream transportation and distribution in UPM’s supply chains

Organisational Drivers and Challenges in Circular Economy Implementation : An Issue Life Cycle Approach

Business is a significant cause of various global sustainability challenges addressed by the Circular Economy (CE), making companies instrumental in the transition from a linear economic model to a circular one. While drivers and challenges in corporate CE implementation have been researched on an organisational level, a more detailed understanding is needed regarding their contextual nature and interplay with the evolution of CE implementation in a company. Utilising issue life cycle theory, this study contributes to the literature on CE implementation in business by displaying differences in corporate CE implementation drivers and challenges, relating to the time since starting, and the degree of corporate CE implementation. Moreover, it makes a significant contribution to issue life cycle theory by demonstrating how drivers and challenges can shape the progression of a corporate response to an issue. This understanding is crucial in identifying the right support mechanisms for companies in different phases of CE implementation.peerReviewe

Tulevaisuuden kestävä vesihuolto:ennakointi, ohjaus ja järjestäminen

Vesihuollon tulee tarjota luotettavasti riittävä määrä puhdasta talousvettä ja puhdistaa se käytön jälkeen ympäristöhaitat minimoiden. Suomessa on noin 1500 vesihuoltolaitosta. Erityisesti pienten laitosten toiminnan laadun, resurssien ja osaamispohjan varmistamiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja. Verkostosaneerauksesta on tulossa kaikkien vesihuoltolaitosten arkipäivää. Resurssien järkeväksi kohdentamiseksi laitokset tarvitsevat verkostoaan koskevaa systemaattisesti kerättyä tietoa, sen analysointia ja yhdistelyä. Tietojen pohjalta voidaan esimerkiksi arvioida häiriöalttiutta ja riskejä sekä ennakoida elinkaarta. Tietojen keräämisen ja hyödyntämisen käytännöt ovat vesihuoltolaitoksilla kirjavat ja puutteita on ollut myös kansallisella tasolla. Siksi verkostojen nykyistä saneeraustarvetta ei voida arvioida luotettavasti. Saneeraustarpeen arvioinnin tueksi hankkeessa on kehitetty kolmitasoinen laitoskohtaisen tiedonhallinnan tasoluokitus. Siinä kuvataan, mitä toimia kunkin tason saavuttaminen edellyttää ja millaisen verkoston hallinnan kukin taso mahdollistaa. Tiedonhallinnan perustasolla vesihuoltolaitos pystyy hallitsemaan verkosto-omaisuuttaan karkeasti koko verkoston tasolla. Tälle tasolle jokaisen laitoksen tulisi päästä. Hankkeen tuloksena esitetään etenemispolku tulevaisuuden kestävän vesihuollon varmistamiseksi. Sen varrella on asteittain tiukkenevia ohjauskeinoyhdistelmiä toteutettaviksi eri ajankohtina. Ensimmäisessä vaiheessa esitetään informaatio-ohjausta ja VEETI-järjestelmän kehittämistä sekä saneeraussuunnitelmien ja pätevyyksien vaatimista. Ne voidaan toteuttaa nykyiselläkin rakenteella, mutta ne voivat toimiessaan parantaa tilannetta. Seuraavassa vaiheessa olisi astetta tiukempi ohjaus rakennemuutokseen velvoittamalla pienet kunnat yhteistyöhön ja lopuksi hyvin tiukka lakisääteinen ohjaus isompiin yksiköihin. Jos lievemmät keinot riittävät tavoitteiden saavuttamiseksi, tiukempiin keinoihin ei tarvitse mennä