Metsänielujen kehityssuunnat vuosina 2021–2025 ja suhde EU-velvoitteisiin sekä ohjauskeinot nielujen vahvistamiseksi

Osana Pariisin ilmastosopimukselle antamaa sitoumusta Euroopan unioni on asettanut jäsenmailleen sitovat velvoitteet maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektorille (ns. LULUCF-sektori) kausille 2021–2025 ja 2026–2030. Osana LULUCF-asetusta on Suomelle määritelty hoidetun metsämaan (mukaan lukien puutuotteet) vertailutasoksi -29,4 Mt CO2-ekv. vuodessa kaudelle 2021–2025. Metsien vertailutaso kuitenkin muuttuu, kun kasvihuonekaasuinventaariossa käytettäviä menetelmiä muutetaan vastaamaan kulloinkin käytössä olevaa parasta tietoa, eli vertailutasoon tehtävien niin sanottujen teknisten korjausten seurauksena. Tässä raportissa tarkastellaan metsien ja puutuotteiden kasvihuonekaasutaseiden kehitystä Suomessa tilastohistorian aikana vuosina 1990–2021, sekä arvioidaan, miten taseet kehittyvät vuosina 2021–2025, miten Suomen metsien vertailutaso voi muuttua teknisten korjausten seurauksena, ja millaisiksi voivat Suomen laskennalliset hoidetun metsämaan tilinpitoluokan kasvihuonekaasutaseet vuosina 2021–2025 muodostua. Lisäksi raportissa on koostettu julkisuudessa ja kirjallisuudessa esitettyjä ohjauskeinoja metsien hiilinielun vahvistamiseksi Suomessa ja analysoitu niiden kustannustehokkuutta, hyväksyttävyyttä, luotettavuutta sekä tulonsiirtovaikutuksia. Metsät ovat Suomessa olleet nettohiilinielu koko kasvihuonekaasujen tilastohistorian (1990–2021) ajan. Metsien hiilinielu on kuitenkin alentunut 1990- ja 2000-lukujen tasosta selvästi 2010-luvulla. Syynä tähän ovat olleet erityisesti puuston tilavuuskasvun pieneneminen ja hakkuiden lisääntyminen, joka on todennäköisesti myös osittain pienentänyt puuston tilavuuskasvua. Lisäksi orgaanisten metsämaiden maaperäpäästöt ovat uusimman arvion mukaan kasvaneet, erityisesti 2010-luvulla. Tällä hetkellä ei ole käytössä ohjauskeinoja, joilla varmistettaisiin hoidetun metsämaan nielun olevan riittävän suuri velvoitteiden saavuttamiseksi. Tässä raportissa arvioidulla puuston kasvun ja hakkuukertymän kehityksellä on olemassa merkittävä riski, että Suomi jää vertailutasosta ja LULUCF-velvoitteista jopa useilla kymmenillä miljoonilla hiilidioksidiekvivalenttitonneilla kaudella 2021–2025. Tämän alijäämän paikkaaminen lisäpäästövähennyksillä taakanjakosektorilla tai ostamalla nieluyksiköitä muilta jäsenmailta voi tulla hyvin kalliiksi. Ohjauskeinokategorioita ovat normiohjaus, taloudelliset ohjauskeinot sekä informaatio-ohjaus. Normiohjaukseen liittyy laaja kattavuus, edullisuus valtiolle ja toteutuksen suoraviivaisuus. Normien tiukkuus on yhteydessä niiden vaikuttavuuteen ja toisaalta hyväksyttävyyteen. Taloudellisten ohjauskeinojen vahvuutena voidaan pitää niiden kustannustehokkuutta. Ne perustuvat tulonsiirtoihin, joilla on vaikutus ohjauskeinon hyväksyttävyyteen, ja jotka voivat vahvistaa tai heikentää valtiontaloutta. Informaatio-ohjauksen vahvuuksina voidaan pitää sen edullisuutta valtiolle ja korkeaa hyväksyttävyyttä toimijoiden keskuudessa ja haasteena vaikeutta ennakoida ohjauksen vaikuttavuutta. Ohjauskeinovalinnasta riippumatta on ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota ohjauskeinon käyttöönottotapaan ja käytännön toteutukseen muun muassa toimijoiden sopeutumis¬mahdollisuuksien parantamiseksi, epätoivotun ennakoivan käyttäytymisen ja hiilivuodon ehkäisemiseksi sekä hallinnointikulujen hillitsemiseksi. Abstract Development trends of forest carbon sinks in 2021-2025 and how they relate to EU obligations, as well as policy instruments for strengthening the sinks As part of its commitment made to the Paris Climate Agreement, the European Union has set binding obligations for its member states in the land use, land use change, and forestry sector (the so-called LULUCF sector) for the 2021–2025 and 2026–2030 periods. Finland's reference level for managed forest land (including wood products) was -29.4 Mt of CO2-eq. a year for 2021–2025. However, the reference level for forests changes when the methods used in the greenhouse gas inventory is altered to correspond to the best knowledge available at any given time – that is, as a result of technical corrections to the reference level. This report examines the development of the greenhouse gas balances of forests in Finland and harvested wood products during the statistical history in 1990–2021 and evaluates the development of the balances in 2021–2025, how the forest reference level of Finland can change as a result of technical corrections, and how Finland's calculated greenhouse gas balances in the accounting category for managed forest land develop in 2021–2025. In addition, the report compiles policy options that aim to strengthen the carbon sinks of forests in Finland and analyses their cost-efficiency, acceptability, reliability, and income transfer effects. Forests in Finland have been a net carbon sink as long as greenhouse gas statistics have been kept (1990–2021). However, in the 2010s the forest carbon sink has declined considerably from the levels of the 1990s and 2000s. The main reason for this has been the decline in the growth of the wood volume of the trees, as well as increased felling, which has probably also contributed to the decline in the growth in wood volume. In addition, the emissions from the soil of organic land have grown, according to the latest estimate, especially in the 2010s. At present there are no policy instruments in use that would ensure that the carbon sink effect of managed forest land would be adequate for the fulfilment of the requirements. The development estimated in this report on how the growth of trees and total felling develop includes a significant risk that Finland will fall behind the reference level and the LULUCF obligations by tens of millions of tonnes of CO2-eq. in the 2021–2025 period. Fixing this deficit through further reductions in emissions in the effort sharing sector, or by buying sink units from other member states could prove very costly. Policy instrument categories are regulation, economic instruments and informational instruments. Regulation entails broad coverage, low costs for the state and straightforward implementation. The strictness of the regulation has implications for its effectiveness and acceptability. Economic instruments are cost-efficient. They are based on income transfers which affect their acceptability and can have positive or negative effects to the state budget. Informational instruments bear low costs for the state and enjoy high acceptance. Their effectiveness is, however, difficult to predict beforehand. Special attention needs to be paid to the way that the policy instruments are taken into use, and to their practical implementation, to reduce undesirable proactive behaviour and carbon leakage, to limit the governance costs, and to give actors the possibility to adapt to the change in the operating environment. Sammandrag Skogssänkornas utvecklingstrender 2021–2025 och förhållande till EU-förpliktelser samt styrmedel för att förbättra sänkorna Som en del av åtagandet för klimatavtalet från Paris har Europeiska unionen ålagt sina medlemsländer bindande skyldigheter för sektorn för markanvändning, förändrad markanvändning och skogsbruk (den s.k. LULUCF-sektorn) för perioden 2021–2025 och 2026–2030. Referensnivån för skogsmark som brukas i Finland (inklusive träprodukter) är -29,4 Mt CO2-ekv. per år för perioden 2021–2025. Skogarnas referensnivå ändras dock när metoderna som används i inventariet av växthusgas ändras så att de motsvarar den bästa tillgängliga informationen, det vill säga till följd av så kallade tekniska korrigeringar som görs i referensnivån. I denna rapport granskas utvecklingen av balansen för växthusgas för Finlands skogar och träprodukter under statistikhistorien åren 1990–2021. I rapporten bedömer vi även hur balansräkningarna utvecklas åren 2021–2025, hur referensnivån för Finlands skogar kan ändra till följd av tekniska korrigeringar och hur Finlands kalkylmässiga växthusgasbalanser i markbokföringskategorin för brukad skogsmark kan bildas åren 2021–2025. Dessutom har man i rapporten sammanställt styrmedel för att förbättra kolsänkan i skogarna i Finland, och analyserat deras kostnadseffektivitet, acceptabilitet, tillförlitlighet och inverkan på inkomstöverföringar. Skogarna i Finland har varit en nettokolsänka under hela den tid som växthusgaserna har statistikförts (1990–2021). Skogarnas kolsänka har dock tydligt minskat på 2010-talet jämfört med nivån på 1990- och 2000-talen. Orsaken till detta har i synnerhet varit att trädbeståndets volymtillväxt har minskat och avverkningen ökat, vilket sannolikt också delvis har minskat trädbeståndets volymtillväxt. Dessutom har de organiska markernas utsläpp från marken ökat enligt den senaste bedömningen, särskilt på 2010-talet. För närvarande finns det inga styrmedel för att säkerställa att den vårdade skogsmarkens sänka är tillräckligt stor för att uppfylla skyldigheterna. Den uppskattade utvecklingen av trädbeståndets tillväxt och avverkningsmängden i denna rapport medför en betydande risk för att Finland inte når referensnivån och LULUCF-förpliktelserna. Enligt uppskattningen skulle Finland ligga under referensnivån och efter i förpliktelserna med upp till flera tiotals miljoner ton koldioxidekvivalenter under perioden 2021–2025. Det kan bli mycket dyrt att korrigera detta underskott med ytterligare utsläppsminskningar inom ansvarsfördelningssektorn eller genom att köpa sänkkrediter från andra medlemsländer. Styrmedelskategorierna är normstyrning, ekonomiska styrmedel och informationsstyrning. Normstyrningen har en bred täckning, en rak implementation och låga kostnader för staten. Normernas strikthet är relaterad till deras effektivitet och acceptabilitet. De ekonomiska styrmedlen är kostnadseffektiva. De bygger på inkomstöverföringar som påverkar acceptabiliteten och som kan förstärka eller försvaga statsbudgeten. Informationsstyrningen har låga kostnader för staten och en hög acceptabilitet, men det är svårt att förutsäga styrningens effektivitet. Särskild uppmärksamhet ska fästas vid hur styrmedlen tas i bruk och hur de genomförs i praktiken för att minska oönskat förutseende beteende och koldioxidläckage, begränsa förvaltningskostnader, och ge aktörerna möjlighet att anpassa sig till förändringar i verksamhetsmiljön

Mäntymetsiköiden taloudellisesti kannattavin käsittely, hiilinielujen lisäys ja ilmastomuutokseen sopeutuminen

Non peer reviewe

Crop production, water pollution, or climate change mitigation—Which drives socially optimal fertilization management most?

We introduce a multistep modeling approach for studying optimal management of fertilizer inputs in a situation where soil nitrogen and carbon dynamics and water and atmosphere externalities are considered. The three steps in the modeling process are: (1) generation of the data sets with a detailed simulation model; (2) estimation of the system models from the data; (3) application of the obtained dynamic economic optimization model considering inorganic and organic fertilizer inputs. We demonstrate the approach with a case study: barley production in southern Finland on coarse and clay soils. Our results show that there is a synergy between climate change mitigation and water protection goals, and a trade-off between pollution mitigation and crop production goals. If a field is a significant source of greenhouse gas (GHG) emissions and an insignificant source of water pollution, atmospheric externalities dominate the water externalities, even for a relatively low social cost of carbon (SCC). If a field is a significant source of water pollution, the SCC would have to be very high before atmospheric externalities dominate water externalities. In addition, an integrated nutrient management system appears better than a system in which only inorganic or organic fertilizer is used, although manure is not a solution to agriculture's GHG emissions problem. Moreover, GHG emissions and nitrogen and carbon leaching mitigation efforts should first be targeted at coarse soils rather than clay soils, because the marginal abatement costs are considerably lower for coarse soils.Peer reviewe

Opas kunnan ilmastosuunnitelman valmisteluun

Ilmastolakiin (423/2022) lisättiin maaliskuussa 2023 kunnille velvoite laatia ilmastosuunnitelma ja päivittää se vähintään kerran valtuustokaudessa. Tässä oppaassa selostetaan suunnitelmavelvoitteen sisältöä ja annetaan ohjeita ja neuvoja lain mukaisen suunnitelman valmistelemiseksi. Lisäksi oppaassa tarjotaan tietoa ja näkökulmia lain vähimmäisvaatimuksia kattavamman ilmastosuunnitelman laatimiseksi. Opas on suunnattu erityisesti kunnille, joilla ei vielä ole ennen ilmastosuunnitelmavelvoitetta laadittua ilmastosuunnitelmaa ja jotka eivät ole vielä tehneet suunnitelmallista ilmastotyötä. Opas kuitenkin tarjoaa tietoja ja ohjeita myös kunnille, jotka ovat aiemmin laatineet ilmastotyötä ohjaavan suunnitelman. Ilmastosuunnitelmassa on oltava tavoite kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisestä kunnassa, toimet näiden päästöjen vähentämiseksi, tiedot kasvihuonekaasujen päästöjen kehityksestä kunnassa sekä tiedot suunnitelman toteutumisen seurannasta. Ilmastosuunnitelmassa voidaan käsitellä myös muita tarpeelliseksi katsottuja seikkoja. Kunnan tulee laatia ja hyväksyä ilmastosuunnitelma viimeistään vuonna 2025 alkavan valtuustokauden aikana. Ilmastolain mukaan kunnat voivat laatia ilmastosuunnitelman vaihtoehtoisesti yhdessä alueen muiden kuntien kanssa. Ympäristöministeriö voi myöntää kunnille valtionavustusta ilmastosuunnitelman valmisteluun

Handbok för beredning av kommunens klimatplan

Handbok för beredning av kommunens klimatplanI mars 2023 infördes i klimatlagen (423/2022) en skyldighet för kommunerna att utarbeta en klimatplan och uppdatera den minst en gång per fullmäktigeperiod. I denna handbok redogör man för innehållet i planskyldigheten och ger anvisningar och råd för beredningen av en lagstadgad plan. Dessutom erbjuder handboken information och synpunkter på utarbetandet av en klimatplan som är mer omfattande än lagens minimikrav. Handboken riktar sig särskilt till kommuner som ännu inte har en klimatplan som man utarbetat före klimatplaneförpliktelsen och som ännu inte har utfört ett planmässigt klimatarbete. Handboken erbjuder dock information och anvisningar även för kommuner som tidigare har utarbetat en plan som styr klimatarbetet. Klimatplanen ska innehålla ett mål om att minska utsläppen av växthusgaser i kommunen, åtgärder för att minska dessa utsläpp, uppgifter om utvecklingen av utsläppen av växthusgaser i kommunen samt uppgifter om uppföljningen av planens genomförande. I klimatplanen kan man även behandla andra omständigheter som man anser nödvändiga. Kommunen ska utarbeta och godkänna klimatplanen senast under den fullmäktigeperiod som inleds år 2025. Enligt klimatlagen kan kommunerna alternativt göra upp en klimatplan tillsammans med de övriga kommunerna i området. Miljöministeriet kan bevilja kommunerna statsunderstöd för beredningen av klimatplanen

Future socioeconomic conditions may have a larger impact than climate change on nutrient loads to the Baltic Sea

The Baltic Sea is suffering from eutrophication caused by nutrient discharges from land to sea, and these loads might change in a changing climate. We show that the impact from climate change by mid-century is probably less than the direct impact of changing socioeconomic factors such as land use, agricultural practices, atmospheric deposition, and wastewater emissions. We compare results from dynamic modelling of nutrient loads to the Baltic Sea under projections of climate change and scenarios for shared socioeconomic pathways. Average nutrient loads are projected to increase by 8% and 14% for nitrogen and phosphorus, respectively, in response to climate change scenarios. In contrast, changes in the socioeconomic drivers can lead to a decrease of 13% and 6% or an increase of 11% and 9% in nitrogen and phosphorus loads, respectively, depending on the pathway. This indicates that policy decisions still play a major role in climate adaptation and in managing eutrophication in the Baltic Sea region.Peer reviewe

Preventing biodiversity loss with ecological restoration

Restoration of watersheds, wetlands, and forests is a way to compensate for the human-caused damage on biodiversity. Halting biodiversity loss is essential for safeguarding ecosystems and human well-being. A key to successful restoration is targeting large enough landscape units. For example, planning at a catchment level can ensure that a forest drainage conducted upstream does not threaten the condition of the waterbodies downstream

Kunnan ilmastosuunnitelman toteuttamisvaihtoehdot ilmastolaissa

Tässä raportissa selvitetään vaihtoehtoisia tapoja lisätä ilmastolakiin kunnille velvoite laatia ilmastosuunnitelma. Raportissa on arvioitu ilmastosuunnitelmien nykytilaa Suomessa ja selvitetty vaatimuksia kuntien ilmastosuunnitelmille eräiden muiden maiden lainsäädännössä. Raportissa esitetään kolme vaihtoehtoa suunnitelmien sisältövaatimuksiksi sekä arvioidaan suunnitelmien laatimisen ja seurannan kustannuksia ja ehdotetun sääntelyn muita vaikutuksia. Raportissa suositellaan, että kunnat velvoitetaan laatimaan ilmastosuunnitelma, joka kattaa kuntaorganisaation oman toiminnan ilmastonmuutoksen hillintätoimien lisäksi kunnan roolin asukkaiden ja muiden toimijoiden ohjaamisessa päästöjen vähentämiseksi. Suunnitelma sisältäisi hillintätoimien toimenpideohjelman laatimisen sekä toteutuksen ja edistymisen seurannan. Lisäksi suositellaan ilmastonmuutoksen sopeutumistoimenpiteiden sisällyttämistä ilmastosuunnitelmaan. Lopuksi raportissa esitetään toimenpiteitä kuntien ilmastotyön tueksi. Toimenpide-ehdotukset sisältävät riittävän rahoituksen varmistamisen kuntien suunnitelmien laadintaa varten, kansallisesti keskitetyn kuntien päästölaskentatiedon tuotannon jatkuvuuden turvaamisen, tarkemman suunnitteluohjeistuksen tuottamisen sekä valtakunnallisen osaamisverkoston perustamisen ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistyön tueksi

Impacts of changing society and climate on nutrient loading to the Baltic Sea

This paper studies the relative importance of societal drivers and changing climate on anthropogenic nutrient inputs to the Baltic Sea. Shared Socioeconomic Pathways and Representative Concentration Pathways are extended at temporal and spatial scales relevant for the most contributing sectors. Extended socioeconomic and climate scenarios are then used as inputs for spatially and temporally detailed models for population and land use change, and their subsequent impact on nutrient loading is computed. According to the model simulations, several factors of varying influence may either increase or decrease total nutrient loads. In general, societal drivers outweigh the impacts of changing climate. Food demand is the most impactful driver, strongly affecting land use and nutrient loads from agricultural lands in the long run. In order to reach the good environmental status of the Baltic Sea, additional nutrient abatement efforts should focus on phosphorus rather than nitrogen. Agriculture is the most important sector to be addressed under the conditions of gradually increasing precipitation in the region and increasing global demand for food. (C) 2020 The Authors. Published by Elsevier B.V.Peer reviewe

Den gröna omställningen gör energi- och materialflödena i ekonomin hållbara

Finlands ekonomi kan byggas på en grön omställning och ett rättvist välfärdssamhälle. Det här kräver åtgärder som stoppar klimatförändringen och förlusten av naturens mångfald samt hindrar överkonsumtionen av naturresurser. Utgångspunkten för förändringen är strävan att stärka välfärden och rättvisan. Allt detta tillsammans ökar säkerheten i samhället