The effect of buffer strip width and selective logging on riparian forest microclimate

Riparian forests have cool and humid microclimates, and one aim of leaving forested buffer strips between clear-cut areas and streams is to conserve these microclimatic conditions. We used an experimental study set up of 35 streamside sites to study the impacts of buffer strip width (15 or 30 m) and selective logging within the buffer strips on summer-time air temperature, relative air humidity and canopy openness 12 years after logging. The buffer strip treatments were compared to unlogged control sites. We found that 15-meter buffer strips with or without selective logging and 30-meter buffer strips with selective logging were insufficient in maintaining temperature, relative humidity and canopy openness at similar levels than they were in control sites. In contrast, 30-meter buffer strips differed only little from control sites, although they did have significantly lower mean air humidity. Microclimatic changes were increased by southern or southwestern aspect of the clear-cut, and by logging on the opposite side of the stream. We also tested how the cover of three indicator mosses (Hylocomium splendens, Pseudobqum cinclidioides and Polytrichum commune) had changed (from pre-logging to 12 years post-logging) in relation to post-logging air temperature, relative air humidity and canopy openness. We found that each of the species responded to at least one of these physical conditions. Air humidity was the most significant variable for explaining changes in the cover of the indicator moss species, suggesting that the changes in this microclimatic component has biological impacts. We conclude that to preserve riparian microclimatic conditions and species dependent on those, buffer strips should exceed 30 m in width, and not be selectively logged. Wider buffer strips are required if the clear-cut is towards south or southwest, or if the two sides of the stream are logged at the same time or during subsequent years.Peer reviewe

Julkisten hankintojen luontojalanjälki

Hanke käynnistyi kesäkuussa 2023 Jyväskylän yliopiston Resurssiviisausyhteisön (JYU.Wisdom), Ympäristöministeriön, Hansel Oy:n ja Valtiokonttorin yhteistyönä. Tavoitteena hankkeessa oli tuottaa laajempi tietopohja julkisten hankintojen ekologisista vaikutuksista JYU.Wisdomissa kehitetyllä luontojalanjäljen laskentamenetelmällä. Luontojalanjälkeä mitataan osuutena kaikista maailman lajeista, joka todennäköisesti häviää maailmanlaajuisesti (potentially disappeared fraction of species globally) eli niin sanottuna luontoekvivalenttina (biodiversity equivalent, BDe). Julkisten hankintojen luontojalanjälki oli 26 171 nBDe vuonna 2021 ja 25 048 vuonna 2022. Suurin luontojalanjälki vuonna 2022 aiheutui rakentamis- ja kunnossapitopalveluista (20 %), rakennusten energian kulutuksesta (14 %), sosiaali- ja terveyspalveluista (10 %) sekä lääkkeistä ja hoitotarvikkeista (10 %). Hankintojen luontohaittaintensiteettiin (BDe/€) ja määrään (€) perustuvan analyysin mukaan merkittävin potentiaali luontojalanjäljen pienentämiseen on rakentamis- ja kunnossapitopalveluissa, lääkkeissä ja hoitotarvikkeissa, rakennusten energian kulutuksessa sekä ravitsemus- ja majoituspalveluissa. Raportti osoittaa, että hiili- ja luontojalanjälkiä pystytään tarkastelemaan rinnakkain. Systemaattisen seurannan avulla voidaan kehittää mitattavia tavoitteita jalanjälkien pienentämiseksi. Julkinen sektori voi merkittävänä toimijana näyttää suuntaa hankintojen luontojalanjäljen seurannassa ja pienentämisessä

Julkisten hankintojen luontojalanjälki

Julkisten hankintojen ekologiset tavoitteet -hanke käynnistyi kesäkuussa 2023 Jyväskylän yliopiston Resurssiviisausyhteisön (JYU.Wisdom), Ympäristöministeriön, Hansel Oy:n ja Valtiokonttorin yhteistyönä. Jyväskylän yliopiston tavoitteena hankkeessa oli tuottaa laajempi tietopohja julkisten hankintojen ekologisista vaikutuksista JYU.Wisdomissa kehitetyllä luontojalanjäljen laskentamenetelmällä. Luontojalanjälkeä mitataan osuutena kaikista maailman lajeista, joka todennäköisesti häviää maailmanlaajuisesti (potentially disappeared fraction of species globally) eli niin sanottuna luontoekvivalenttina (biodiversity equivalent, BDe). Julkisten hankintojen luontojalanjälki oli 33 039 nBDe vuonna 2021 ja 32 390 nBDe vuonna 2022. Suurin luontojalanjälki vuonna 2022 aiheutui sosiaali- ja terveyspalveluista (30 %), rakentamis- ja kunnossapitopalveluista (16 %), rakennusten energian kulutuksesta (11 %) sekä lääkkeistä ja hoitotarvikkeista (8 %). Hankintojen luontohaittaintensiteettiin (BDe/€) ja määrään (€) perustuvan analyysin mukaan merkittävin potentiaali luontojalanjäljen pienentämiseen on rakentamis- ja kunnossapitopalveluissa, lääkkeissä ja hoitotarvikkeissa, rakennusten energian kulutuksessa sekä ravitsemus- ja majoituspalveluissa. Mallinnuksen mukaan, julkisten hankintojen luontojalanjäljestä keskimäärin yli 90 % kohdistui maantieteellisesti Suomen rajojen ulkopuolelle. Suomen julkisten hankintojen luontojalanjäljen laskenta viitoittaa tietä suomalaisen yhteiskunnan kestävyysmurrokselle. Raportti osoittaa, että hiili- ja luontojalanjälkiä pystytään tarkastelemaan rinnakkain. Systemaattisen seurannan avulla voidaan kehittää mitattavia tavoitteita jalanjälkien pienentämiseksi. Julkinen sektori voi merkittävänä toimijana näyttää suuntaa sekä Suomessa että kansainvälisesti hankintojen luontojalanjäljen seurannassa ja pienentämisessä.Tämän version korvaa uusi, muutettu aineisto osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-371-3

Pathways towards a sustainable future envisioned by early-career conservation researchers

Scientists have warned decision-makers about the severe consequences of the global environmental crisis since the 1970s. Yet ecological degradation continues and little has been done to address climate change. We investigated early-career conservation researchers' (ECR) perspectives on, and prioritization of, actions furthering sustainability. We conducted a survey (n = 67) and an interactive workshop (n = 35) for ECR attendees of the 5th European Congress of Conservation Biology (2018). Building on these data and discussions, we identified ongoing and forthcoming advances in conservation science. These include increased transdisciplinarity, science communication, advocacy in conservation, and adoption of a transformation-oriented social–ecological systems approach to research. The respondents and participants had diverse perspectives on how to achieve sustainability. Reformist actions were emphasized as paving the way for more radical changes in the economic system and societal values linked to the environment and inequality. Our findings suggest that achieving sustainability requires a strategy that (1) incorporates the multiplicity of people's views, (2) places a greater value on nature, and (3) encourages systemic transformation across political, social, educational, and economic realms on multiple levels. We introduce a framework for ECRs to inspire their research and practice within conservation science to achieve real change in protecting biological diversity.Additional co-authors: Thijs Fijen, Heather Hemmingmoore, Sara Hocevar, Liam Kendall, Jussi Lampinen, Emma-Liina Marjakangas, Jake M. Martin, Rebekah A. Oomen, Hila Segre, William Sidemo-Holm, André P. Silva, Susanna Huneide Thorbjørnsen, Miquel Torrents-Ticó, Di Zhang, Jasmin Ziemack

Pathways towards a sustainable future envisioned by early-career conservation researchers

Scientists have warned decision-makers about the severe consequences of the global environmental crisis since the 1970s. Yet ecological degradation continues and little has been done to address climate change. We investigated early-career conservation researchers' (ECR) perspectives on, and prioritization of, actions furthering sustainability. We conducted a survey (n = 67) and an interactive workshop (n = 35) for ECR attendees of the 5th European Congress of Conservation Biology (2018). Building on these data and discussions, we identified ongoing and forthcoming advances in conservation science. These include increased transdisciplinarity, science communication, advocacy in conservation, and adoption of a transformation-oriented social–ecological systems approach to research. The respondents and participants had diverse perspectives on how to achieve sustainability. Reformist actions were emphasized as paving the way for more radical changes in the economic system and societal values linked to the environment and inequality. Our findings suggest that achieving sustainability requires a strategy that (1) incorporates the multiplicity of people's views, (2) places a greater value on nature, and (3) encourages systemic transformation across political, social, educational, and economic realms on multiple levels. We introduce a framework for ECRs to inspire their research and practice within conservation science to achieve real change in protecting biological diversity.</p

Continuous cover forestry, biodiversity and ecosystem services

More sustainable silvicultural approaches are needed to stop the loss of biodiversity and ecosystem services. Most boreal forests are managed with rotation forestry, and continuous cover forestry has been suggested to be a method to reduce the negative impacts of forestry on nature. In the thesis, I studied the impacts of continuous cover forestry on biodiversity and ecosystem services in boreal forests in Finland. I used long-term forest simulations in commercial forest landscapes and empirical methods in streamside key habitats. Simulations showed that continuous cover forestry could be a cost-efficient method to retain ecosystem services and, for example, habitats of species dependent on deciduous trees or mature forest structure. However, at the landscape scale, diverse use of regimes from both continuous cover forestry and rotation forestry was the best in terms of both biodiversity and ecosystem services. Moreover, the amount of dead wood was low in both silvicultural approaches. Empirical studies, on the other hand, showed that the selective loggings of continuous cover forestry disturbed the natural features in streamside key habitats and therefore are not a sustainable method to manage these habitats. The area of unmanaged forests needs to be increased to stop the biodiversity decline. Scenario simulations revealed that from both ecological and economic perspectives, it could be effective to allocate strict protection and conservation measures in commercial stands jointly into specific landscapes. Together, the studies of my thesis suggest that increasing the share of continuous cover forestry in commercial forest landscapes could alleviate the negative impacts of forestry on biodiversity and ecosystem services. However, more protection, careful landscape-scale planning, and retention of essential biodiversity features, such as dead wood or key habitats, are still needed irrespective of the silvicultural approach. Moreover, both rotation forestry and continuous cover forestry can be done more or less intensively. Therefore, instead of strongly contrasting the approaches, more attention should be paid into the amount of harvested timber in commercial forests. Keywords: Conservation; empirical research; simulation; spatial planning; uneven-aged forestry.Monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen hupenemisen pysäyttämiseksi tarvitaan kestävämpiä metsänkäsittelymenetelmiä. Suurinta osaa boreaalisista metsistä käsitellään jaksollisen kasvatuksen menetelmin, ja jatkuvapeitteistä kasvatusta on ehdotettu menetelmäksi, joka vähentää metsienkäsittelyn negatiivisia vaikutuksia metsäluontoon. Väitöskirjassani tutkin jatkuvapeitteisen kasvatuksen vaikutuksia boreaalisiin metsiin Suomessa. Käytin sekä pitkän aikavälin simulaatiomenetelmiä metsämaisematasolla että empiirisiä tutkimusmenetelmiä puronvarsimetsien avainbiotoopeissa. Simulaatiot osoittivat, että jatkuva kasvatus voisi olla kustannustehokas tapa säilyttää talousmetsien ekosysteemipalveluja ja esimerkiksi lehtipuuta ja varttunutta metsää vaativien lajien elinympäristöjä. Maisematasolla kuitenkin monipuolinen yhdistelmä jatkuvaa ja jaksollista kasvatusta oli paras sekä monimuotoisuuden että ekosysteemipalveluiden näkökulmasta. Lisäksi lahopuun määrä oli vähäinen molemmissa käsittelymenetelmissä. Empiiriset tutkimukset osoittivat, että poimintahakkuut häiritsivät puronvarsien avainbiotooppien ominaispiirteitä eivätkä siten ole ekologisesti kestävä tapa käsitellä kyseisiä avainbiotooppeja. Monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämiseksi myös suojelupinta-alaa tulisi nostaa merkittävästi. Simulaatioskenaariot osoittivat, että suojelualueet ja talousmetsien suojelutoimet voisi olla sekä taloudellisesti että ekologisesti kustannustehokasta keskittää tiettyihin maisemiin. Yhdessä tutkimukset ehdottavat, että jatkuvan kasvatuksen lisääminen maisemassa voisi lieventää metsänkäsittelyn negatiivisia vaikutuksia monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. Suojelupinta-alan nostoa, maisematason suunnittelua ja monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden, kuten lahopuun ja avainbiotooppien, säilyttämistä tarvitaan kuitenkin yhä käsittelytavasta riippumatta. Sekä jaksollista että jatkuvaa kasvatusta voi tehdä enemmän tai vähemmän intensiivisesti. Siksi niiden jyrkkää vastakkainasettelua tulisi välttää, ja sen sijaan olisi tärkeämpää tarkastella talousmetsiin kohdistuvaa hakkuupainetta. Avainsanat: Empiirinen tutkimus; eri-ikäisrakenteinen metsätalous; simulaatio; spatiaalinen suunnittelu; suojelu

Metsienkäsittely keruutuotesatojen ja puutulojen samanaikaiseen tuottamiseen metsämaisemassa

Tutkimusseloste artikkelista: Peura,M,, Triviño, M., Mazziotta, A., Podkopaev, D., Juutinen, A., Mönkkönen, M. (2016). Managing boreal forests for the simultaneous production of collectable goods and timber revenues. Silva Fennica vol. 50 no. 5 article id 1672. http://dx.doi.org/10.14214/sf.1672nonPeerReviewe