Yliopisto-opintoihin kiinnittymisen häiriötekijät ja opetuksen saavutettavuus eri koulutusaloilla

Tutkimuksessa tarkastellaan yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä opiskelun hidasteista ja häiriötekijöistä covid-19-pandemian hiipumisvaiheessa keväällä 2022. Aihetta tarkastellaan opintoihin kiinnittymisen ja koulutuksen saavutettavuuden käsitteiden kautta. Tutkimuksessa vertaillaan opiskelun etenemisen vaikeuksia opintojen eri vaiheissa, eri koulutusaloilla sekä ennen ja jälkeen koronaviruspandemian. Monimenetelmällisen tutkimuksen aineistoina ovat Eurostudent VIII -tiedonkeruu (N=3 254) sekä kauppatieteiden opiskelijoilta eläytymismenetelmällä kerätty tarina-aineisto (N=116). Tulosten perusteella yliopisto-opiskelijoiden opintoja häiritsevät erityisesti opintojen vaativuuteen, opiskeluvalmiuksiin ja opiskelumotivaatioon liittyvät ongelmat. Puutteellisen opiskelumotivaation maininnat ovat kasvaneet erityisesti yli kolme vuotta opiskelleiden joukossa. Opiskelumotivaatio on vahvin käytännönläheistä harjoittelua sisältävillä professioaloilla ja heikoin tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoilla. Opintojen vaativuus häiritsee erityisesti opettajankoulutuksessa ja oikeustieteissä opiskelevia. Puutteellisia digitaalisiin välineisiin liittyviä opiskeluvalmiuksia havaittiin humanististen ja kasvatusalojen opiskelijoilla. Opetushenkilökunnan toimintaan liittyviä ongelmia mainitsivat erityisesti oikeustieteiden, tieto- ja viestintätekniikan ja yhteiskuntatieteiden opiskelijat

Samat säännöt kaikille: Peruskoulujen järjestyksen- ja kurinpidon oikeudelliset edellytykset

Peruskoulujen järjestyksen- ja kurinpidon normisääntely sisältyy perusopetuslakiin. Säännöksiä on muutettu viimeksi vuonna 2003, jolloin lakiin lisättiin mahdollisuus evätä oppilaalta opetus jäljellä olevan työpäivän ajaksi sekä velvoite laatia ja toimeenpanna suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Myös järjestyssääntöjen laatiminen ja niiden sisältö tulivat tuolloin ensimmäistä kertaa perusopetuslain sääntelyn piiriin. Nyt perusopetuslakia ollaan jälleen uudistamassa turvallista oppimisympäristöä ja kurinpitoa koskevien säädösten osalta, sillä oppilaiden hyvinvointi on heikentynyt eikä työrauhahäiriöihin ja koulukiusaamiseen ole pystytty puuttumaan riittävästi nykyisin keinoin. Tutkimuksessa tarkastellaan perusopetuksen järjestäjän käytettävissä olevia kurinpitokeinoja, koulun valvontavastuun ja kurinpito-oikeuden ulottuvuutta sekä sitä, miten koulut soveltavat järjestyksen- ja kurinpitoa koskevaa lainsäädäntöä käytännön hallintotoiminnassa. Näkökulma painottuu oppilaan oikeuksiin sekä julkisen vallan käyttäjän velvollisuuteen turvata perusoikeuksien toteutuminen. Lainopillisen analyysin keinoin määritellään työrauhan ja oppilaan asiallisen käyttäytymisen merktys lainsäädännössä sekä koulun toimivallan sisältö ja rajat. Oikeudellisen sääntelyn systematisointia ja tulkintaa on syvennetty tarkastelemalla aluehallintoviranomaisten ja ylimpien laillisuusvalvojien kurinpitoa koskeviin kanteluihin antamia ratkaisuja. Koulujen järjestyksenpidon tarkastelu perustuu julkaistujen järjestyssääntöjen analyysiin, jossa on käytetty oikeussosiologista kysymyksenasettelua ja tutkimusmenetelmiä. Järjestyssääntöjä tutkitaan lain vaikutusten ja määräysten noudattamisen näkökulmasta, jolloin oikeuden katsotaan muodostuvan lainsäätäjän ja viranomaisten välisen vuoropuhelun kautta. Kurinpitoa koskevassa lainsäädännössä on tulkinnanvaraisia säännöksiä erityisesti koulun toimivallan ulottuvuudesta. Oppilaiden yhdenvertaisuuden kannalta on ongelmallista, että osa kouluista tulkitsee koulun valvonta- ja kurinpitovallan ulottuvan oppilaiden koulumatkoihin. Koulut ovat myös saaneet huomautuksia käytettyään kurinpitokeinoja, joita lainsäädäntö ei tunne. Lisäksi monien koulujen järjestyssäännöissä määrätään opettajien oikeudesta ottaa haltuun vaaralliset ja opetusta häiritsevät esineet, mikä on ristiriidassa voimassaolevan lain kanssa. Perusopetuksen normiohjausta onkin täsmennettävä oppilaiden oikeuksien turvaamiseksi. Tämän tutkimuksen perusteella lainsäätäjä on tuomassa lakisääntelyn piiriin useimmat niistä koulujen käyttämistä kurinpitomenettelyistä, joiden voidaan katsoa vaarantavan oppilaiden oikeuksien toteutumisen voimassaolevan lainsäädännön mukaan. Tämä vähentäisi vallitsevan oikeustilan ristiriitoja, mutta jää tulevan tutkimuksen arvioitavaksi, korjaako puuttumiskeinojen ja koulun toimivallan lisääminen oppimisympäristön ja kouluviihtyvyyden puutteita.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Kommunernas klientkriterier höjer tröskeln till servicen för äldre i Finland

© 2019 Nordisk Administrativt Forbundfi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

Mot förutsebar förvaltning inom socialvården i Finland

fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Crossing the threshold : Socio-legal barriers to access to care at old age in Finland

Tutkimus käsittelee vanhuspalveluihin pääsyn oikeudellisia edellytyksiä. Kohteena ovat vanhuspalvelujen myöntämistä koskevat menettelysäännökset sekä säännösten toimeenpano kunnallisten soveltamisohjeiden kautta tarkasteltuna. Tavoitteena on määritellä ne oikeuden sisäiset ja ulkopuoliset tekijät, jotka vaikuttavat hoivakynnyksen muodostumiseen eli vaikeuttavat asiakkaan pääsyä palvelujen piiriin. Tutkimuksessa yhdistetään kriittinen lainoppi empiirisen oikeustutkimuksen menetelmiin. Suurin osa tarkasteltavista menettelysäännöksistä sisältyy vuonna 2013 voimaan tulleeseen vanhuspalvelulakiin eli ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annettuun lakiin (980/2012). Vanhuspalvelulaki on toimeenpantu kunnissa tehokkaasti, ja lain tavoitteiden mukaiset vaikutukset palvelurakenteeseen ovat toteutuneet nopeasti. Soveltamisohjeet osoittavat lain toimeenpanoon liittyvän kuitenkin ennakoimattomia vaikutuksia, jotka nostavat hoivakynnystä vastoin lainsäätäjän tarkoitusta. Tutkimuksen mukaan fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn arviointi on syrjäyttänyt sosiaaliset harkintaperusteet päätöksentekoa ohjaavissa soveltamisohjeissa. Tämän seurauksena vanhuksen oma koti ja jäljellä oleva toimintakyky muuttuvat laissa tarkoitetuista hyvinvoinnin takeista riittävän hoivan saamisen esteiksi. Tulosten mukaan hoivakynnyksen muodostavat tieto palvelujen olemassaolosta ja niiden saamisen perusteista, kunnassa tehdyt linjaukset palvelujen myöntämisperusteista sekä mahdollisuus vaikuttaa myönnettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan. Valinnanvapauden käyttö palveluseteleiden muodossa nostaa hoivakynnystä silloin, kun sitä käytetään heikkoon toimintakykyyn perustuvissa palveluissa, joissa autonomisen valinnan edellytykset ovat lähtökohtaisesti heikot. Kun asiakas ei pysty itse käyttämään valinnanvapauttaan täysimääräisesti, hänestä tulee muiden ohjauksessa toimiva sijaiskuluttaja. Hoivakynnys on tutkimuksen mukaan madallettavissa soveltamalla nykyisiä menettelysäännöksiä siten, että turvataan palveluperiaatteen sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen mahdollisimman hyvin. Sääntelyssä itsessään ei todettu merkittäviä puutteita.The study deals with the legal conditions for access to care services for older people. The focus is on procedural provisions for granting the services and on the implementation of the provisions in the light of municipal application directives. The aim is to define the internal and external factors that influence the formation of the threshold of care, which makes it difficult for the client to access the services. The study combines critical legal dogmatics with methods of empirical legal research. Most of the procedural provisions to be considered are included in the Act on Supporting the Functional Capacity of the Older Population and on Social and Health Care Services for Older Persons (980/2012), which came into effect in 2013. The law has been implemented effectively in the municipalities, and the effects on the service structure in accordance with the objectives of the law have been realized quickly. However, the application directives indicate unforeseen effects of the implementation of the law, which raise the threshold of care contrary to the intention of the legislator. The study implicates that the assessment of the client’s physical and cognitive capacity has set aside social considerations in the application directives. As a result, the older person’s own home and remaining capacity are transformed from legal guarantees of the client’s welfare into barriers to adequate care. According to the results, the components of the threshold of care are information about the services and the clients’ opportunities to make use of them, the municipal application directives for the provision of services, and the possibility to influence the content and the way the services are carried out. Fulfilling the client’s freedom of choice by using service vouchers raises the threshold of care when they are used in services related to low capacity, where the conditions for autonomous choice are primarily low. When clients are unable to exercise their freedom of choice in full, they become proxy consumers under the direction of others. According to the study, the threshold of care can be lowered by applying the current procedural provisions in a way that ensures the best possible implementation of the service principle and fundamental and human rights. No significant deficiencies were found in the regulation itself.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Where words do not reach : applying approaches of process drama and expressive arts therapy in a pre-school context

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan esikouluikäisten lasten ymmärrystä vertaiskonflikteista prosessidraaman työtavoin sekä tutkijoiden kokemusta fasilitoinnista ekspressiivisen taideterapian menetelmin. Tutkimuksen tavoite on rakentaa ymmärrystä siitä, miten taiteita voidaan käyttää tutkimuksessa sekä lasten kanssa että itsereflektion avulla. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millä tavoin lasten ymmärrystä vertaiskonflikteista voidaan tutkia prosessidraaman keinoin esikoulukontekstissa? 2) Millä tavoin prosessidraaman fasilitointikokemusta voidaan tutkia ekspressiivisen taideterapian keinoin? Tämä tutkimus pohjaa esteettiseen intersubjektiiviseen paradigmaan tapana konstruoida tietoa. Tutkimus on laadullinen ja kuvaileva tapaustutkimus, jossa sovelletaan taiteellisen tutkimuksen periaatteita. Aineisto muodostettiin prosessidraaman ja ekspressiivisen taideterapian keinoja käyttäen. Aineisto koostuu prosessidraamatuokioiden videoinneista, joissa oli mukana 11 esikoululaista, sekä omista äänityksistämme, jotka toteutimme taideperustaisten itsereflektiotuokioiden jälkeen. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin metodilla. Tutkimustulokset liittyen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen kategorisoitiin seuraavasti: taide tietämisen muotona, turvallisuuden tunne sekä esteettinen kokeminen. Aineistonanalyysi osoittaa, että esteettisen kokemisen toteutuminen edellytti turvallisia rakenteita ja rajoja sekä itse- ja yhteissäätelyä. Lapsille esteettinen kokeminen muodostui vapaasta ilmaisusta, draamatarinaan liittyvästä kuvitteellisesta tilasta sekä kehollisuudesta. Kehollisuuteen liittyi kehollisuus leikin sisällä sekä draamaohjaajan roolityöskentelyn kehollinen peilaus. Tutkimustulokset liittyen toiseen tutkimuskysymykseen osoittavat, että keholliset kokemukset ja tunteet tulivat näkyviksi ekspressiivisen taideterapian keinojen kautta. Prosessidraamatuokioiden kaari peilautui taideperustaisissa itsereflektiotuokioissa ja yhteneväisyyksiä nousi esiin. Odottamaton teema, joka nousi erittäin selkeänä esiin aineistosta, oli hyvinvointiin liittyvät kokemukset itsereflektoinnin ja taiteellisen ilmaisun yhteydessä. Tutkimustulostemme perusteella väitämme, että säännöllinen taideperustainen itsereflektointi voi lisätä ymmärrystä asiakassuhteissa tekemällä näkyväksi niitä elementtejä, jotka vaikuttavat työskentelyyn. Ehdotamme, että säännöllinen taideperustainen reflektiotyöskentely kehittää tietoisuus- ja tunnetaitoja ja siten vahvistaa ammatillista laatua asiakastyössä. Tulosten perusteella esitämme myös, että lasten toimijuutta voidaan vahvistaa taideperustaisten työskentelytapojen kuten prosessidraaman kautta.This study explores the understandings of preschool aged children about peer-related conflicts through the approach of process drama and the experiences of the researchers as facilitators through the approach of expressive arts therapy. The aim of this study is to construct understanding about how the arts can be used in research both with children and in self-reflective ways. Research questions are: 1) In what ways children's understandings of peer related conflicts may be explored through process drama in the context of preschool? 2) In what ways can the experiences of facilitating process drama sessions be explored through the approach of expressive arts therapy? The study relies on the aesthetic intersubjective paradigm as a way to construct knowledge. This study is a qualitative and descriptive case study applying the principles of arts-based research approach. The data was constructed using the approach of process drama and expressive arts therapy. The data consists of video recordings of three-day process drama sessions with 11 preschool aged children and voice recordings of ourselves after arts-based self-reflection sessions. The data was analysed using qualitative content analysis. The findings concerning the first research question were categorised as art as a way of knowing, the feeling of safety, and aesthetic experiencing. The data shows that safe structures and boundaries as well as self- and co-regulation were important aspects as a foundation for aesthetic experiencing to happen. For children, aesthetic experiencing consisted of free expression, imaginary space in the form of a drama story and embodiment during play and as a reflection of facilitator´s role play. Regarding the second research question, findings show that the approach of expressive arts therapy made the embodied experiences and feelings visible. The arc of process drama sessions was reflected in the arts-based self-reflection sessions and similarities could be found. An unexpected theme that was noticeably clear in the data were the experiences related to our own wellbeing in the context of self-reflection and expression through arts. Based on our findings, we argue that regular use of arts-based self-reflection can bring more understanding into professional-client relationships by making the elements impacting the ways of working visible. We argue that regular arts-based self-reflective practice develops awareness and emotional skills and therefore enhances professional quality in client work. We conclude that the agency of children can be increased with the use of arts-based approaches, such as process drama

Whistleblowing-kanavat ja opiskelijan oikeusturvaodotukset yliopistoissa

Artikkeli keskittyy siihen, miten anonyymit ilmoituskanavat voisivat paikata yliopisto-opis- kelijan oikeusturvaodotuksiin liittyviä katvealueita. Artikkelissa tarkastellaan yksilön oikeusturvaodotuksia liittyen kahdenlaisiin ongelmatilanteisiin: opetuksen laatuun sekä epäasialliseen kohteluun. Opetuksen laatu on moniulotteinen ja perinteiselle oikeusturvakehikolle haasteellinen teema. Epäasialliseen kohteluun liittyy puolestaan vahvempia oikeusturvakeinoja, mutta toisaalta tosiasiallisia haasteita käyttää näitä asioiden arkaluonteisuuden vuoksi. Artikkelissa näitä tilanteita lähestytään kahdesta näkökulmasta. Ensiksi analysoidaan, miksi juuri nämä asiaryhmät edellyttävät erityisiä ilmoituskanavia. Toiseksi artikkeli sisältää empiirisen osion, jossa kartoitetaan opiskelijoiden näkemyksiä ilmoituskanavien käytöstä. Metodisesti artikkeli kiinnittyy empiiriseen oikeustutkimukseen ja de lege ferenda -tutkimukseen. Opiskelijoiden oikeusturvaodotuksiin vastaaminen näyttäisi tarkastelumme perusteella olevan haasteellista vähäisten oikeusturvakeinojen ja opetustoiminnan luonteen sekä yliopiston itsehallinnon ja opettajien ylimmän opetuksen vapauden vuoksi. Ilmiantajakanavilla ei voi paikata selkeitä oikeusturva-aukkoja, joten on pohdittava myös sitä, millaisin lainsäädäntönormein voitaisiin täsmällisemmin ohjata yliopistojen puuttumista esimerkiksi kiusaamiseen ja häirintään sekä velvoitetta ohjata uhri avun piiriin. Whistleblower-järjestelmä voisi tarjota täydentävän ratkaisun erityisesti opetuksen laatuun liittyviin opiskelijan oikeusturvaodotuksiin.©2022 Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry & Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen yhdistys.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed