Reduced Frontal Nogo-N2 With Uncompromised Response Inhibition During Transcutaneous Vagus Nerve Stimulation—More Efficient Cognitive Control?

We have previously shown invasive vagus nerve stimulation to improve attention and working memory and alter emotion-attention interaction in patients with refractory epilepsy, suggesting that VNS might be useful in the treatment of cognitive impairment. The current research focuses on whether non-invasive, transcutaneous vagus nerve stimulation (tVNS) has similar effects to VNS. Furthermore, we aimed to assess whether tVNS has an impact on cognitive control in general or on underlying brain physiology in a task that mimics everyday life demands where multiple executive functions are engaged while encountering intervening emotional stimuli. Event-related potentials (ERP) evoked in such a task, specifically centro-parietal P3 and frontal N2 were used as biomarkers for attention allocation and cognitive control required to carry out the task. A single-blinded, sham-controlled, within-subject study on healthy subjects (n = 25) was conducted using Executive Reaction Time Test (RT-test), a Go/NoGo task engaging multiple executive functions along with intervening threat-related distractors while EEG was recorded. tVNS at the left tragus and sham stimulation at the left ear lobe was alternately delivered throughout the task. To assess the impact of tVNS on neural activity underlying attention and cognitive control, centro-parietal P3 and frontal N2 peak amplitudes were measured in Go and NoGo conditions. Task performance was assessed with RTs and different error types reflecting cognitive control in general and distinct executive functions, such as working memory and response inhibition.No significant effects due to tVNS on performance in the Executive RT-test were observed. For N2 there was a main effect of stimulator status and a significant interaction of trial type (Go, NoGo) and stimulator status. Post hoc analysis revealed that tVNS resulted in a significant reduction of frontal N2 only in the NoGo condition. No significant effects were observed for P3 nor were there any effects of emotion. Diminished NoGo-N2 potential along with unaltered task performance during tVNS suggests fewer cognitive control resources were required to successfully withhold a prepotent response. Though caution is warranted, we suggest that tVNS may lead to more efficient neural processing with fewer resources needed for successful cognitive control, providing promise for its potential use in cognitive enhancement.Peer reviewe

Transition from BOS to RAS impairs prognosis after lung transplantation-CLAD subtype analysis by CT volumetry

Peer reviewe

Kosketus soittamiseen : vaikeavammaisten nuorten aikuisten kokemuksia iPad-bänditoiminnasta

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä vaikeavammaisten soittajien kokemuksia iPad-bänditoiminnasta, toiminnan merkityksestä yksilölle sekä miltä iPad-laitteella soittaminen tuntuu. Työn tavoitteena oli saada soittajien oma ääni kuuluviin. Opinnäytetyön työelämän yhteistyökumppanina toimi Uudenmaan lihastautiyhdistys ry, jonka tavoitteena on tukea lihastauteja sairastavia ja heidän perheitään sekä järjestää muun muassa vertaistukitoimintaa. iPad-bänditoimintaan tutustuttiin havainnoimalla bändiharjoituksia sekä esiintymistilaisuuk-sia. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemamuotoisilla yksilöhaastatteluilla kolmelta iPad-bänditoimintaan osallistuvilta soittajilta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Työssä hyödynnettäviä teorioita ovat Doris Piercen toiminnan terapeuttisen voiman malli, sekä kokemukseen liittyvät teoriat. Opinnäytetyö tuotti monipuolista kokemustietoa iPad-bänditoiminnasta. Aineistosta muo-dostui yhdeksän ilmiöön liittyvää teemaa. Tuloksissa korostuivat iPad-laitteella soittaminen ja laitteen vaikutus itsenäiseen suoriutumiseen, ryhmä sekä opettajat. Yllättävinä asioina aineistosta nousivat iPad-laitteen osittainen puutteellisuus, sekä jäsenten halukkuus olla syvemmin osallisena toiminnan kehittämisessä. Toimintaterapian tavoitteena on tukea asiakkaan itsenäistä suoriutumista arjessa. Tulosten perusteella iPad-laite lisäsi osaltaan itsenäistä suoriutumista soittotilanteissa verrattuna oikealla soittimella soittamiseen. Opinnäytetyön tulokset tukevat iPad-laitteen käyttämistä toimintaterapiassa. iPad-bänditoiminnassa on kyse vapaa-ajantoiminnasta, mistä johtuen iPad-laitteen hyödynnettävyyttä toimintaterapiassa olisi tarkasteltava jatkossa lisää.The purpose of this Bachelor’s thesis was to collect experiences from the severely disabled young adults about iPad band activity, its meaning to the individual and how it feels to play music with iPad. The aim was to make their voices heard. The working life partner in this thesis was the Finnish Association for Muscular Diseases in Uusimaa whose aim is to sup-port people with muscular diseases and their families as well as organizing peer support activities. Getting to know the iPad band activity started by observing band rehearsals and perfor-mances. The data for this study were gathered through thematic interviews with three se-verely disabled band members, who played music with iPad. The material was analyzed by using data-based content analysis method. The theoretical background for the study is the theories of experience and the model of Occupation by Design - Building Therapeutic Power by Doris E. Pierce (2003). The thesis produced versatile information about iPad-band activity. According to the data independence in playing music with iPad, the band as a group and interaction between the teachers and the players’ were highly valued. The surprising findings concerned iPads in-adequacy and the players’ willingness to participate in developing the band activity. The goal of occupational therapy is to support client’s independence in daily living. Accord-ing to the results iPad increased independence in playing music when compared to the use of actual instruments. The results support the use of iPad in occupational therapy. iPad band activity is a leisure time activity. The usability of iPad in occupational therapy should be examined in the future

Kroonisen keuhkosiirteen toimintahäiriön alatyyppien analyysi tietokonetomografia volumetrialla

Tausta: Krooninen keuhkosiirteen toimintahäiriö (chronic lung allograft dysfunction, CLAD) on johtava kuolinsyy keuhkonsiirron jälkeen ja jakautuu kahteen pääfenotyyppiin, obstruktiota aiheuttava Bronchiolitis obliterans syndrome (BOS) ja restriktiota aiheuttava Restrictive allograft syndrome (RAS). RAS:lle ominaista on huomattava tilavuuden heikentyminen keuhkosiirteessä ja selvästi huonompi ennuste verrattuna BOS:iin. Loimme keuhkojen tietokonetomografiakuvista keuhkojen 3D-kuvan käyttäen tarkoitukseen luotua ulkopuolista ohjelmistoa. 3D-kuvan avulla ohjelmisto laski keuhkoille tilavuuden, jonka perusteella luokittelimme CLAD-potilaat keuhkotilavuuden avulla kahteen pääfenotyyppiin, tutkien fenotyypin vaikutusta potilaan ennusteeseen. Metodit: Vuosina 2003-2015 keuhkonsiirron Helsingin yliopistollisessa sairaalassa saaneet aikuispotilaat (n=167), arvioitiin retrospektiivisesti CLAD:n osalta. CLAD-potilaiden (n=71) keuhkotilavuudet analysoitiin ja potilaat luokiteltiin BOS:iin ja RAS:iin keuhkotilavuusmuutosten avulla. Potilaat luokiteltiin luokkaan BOSTT-volumetria, mikäli keuhkotilavuus CLAD-diagnoosihetkellä oli laskenut alle 15% verrattuna perusarvoon, ja luokkaan RASTT-volumetria, mikäli keuhkotilavuus laski yli 15% verrattuna perusarvoon. Määritimme TT-volumetrisesti määriteltyjen fenotyyppien kliinisen vaikutuksen ja analysoimme keuhkofunktioparametrien, radiologisten löydösten ja tilavuusmuutosten ennustearvon. Tulokset: 43%:lla (n=71) keuhkonsiirtopotilaista diagnosoitiin CLAD. 89% CLAD-potilaista luokiteltiin TT-volumetrian perusteella luokkaan BOSTT-volumetria ja 11% luokkaan RASTT volumetria. Keuhkosiirteen selviytymisennuste CLAD-diagnoosin jälkeen oli huomattavasti alhaisempi RASTT-volumetria-luokalle (mediaani 1.6 vs 9.7 vuotta, p=0.038). CLAD diagnoosihetkellä RASTT-volumetria-luokittelu (p=0.05), korkeampi keuhkosiirrekudoksen tiiviys (p=0.007) ja huomattavampi FEV1-lasku perusarvosta (p=0.004) olivat keuhkosiirteen ennustetta huonontavia tekijöitä. Yhteenveto: CLAD-potilaiden luokittelu keuhkotilavuusmuutosten avulla auttaa yksilöimään potilaita, joilla on korostunut riski keuhkosiirteen menetykseen. Tulokset tulisi validoida prospektiivisella tutkimusasetelmalla

Incidence and impact of chronic lung allograft dysfunction after lung transplantation - single-center 14-year experience

Objectives. Lung transplantation remains the only available treatment option for many end-stage lung diseases. We evaluated our long-term lung transplantation results and the impact of chronic lung allograft dysfunction (CLAD). Design. Adult de novo lung transplants (2003-2015, n=175) in a nationwide single transplant center were retrospectively analyzed. Kaplan-Meier survival and Cox regression analysis were used to evaluate the effect of CLAD. Results. Recipient and graft 1-, 5- and 10-year survival estimates were 94%, 79% and 64%, and 93%, 75% and 59%, respectively. CLAD affected 43% of patients at a median of 2.3 years after transplantation, and impaired recipient (p = .03) and graft survival (p = .001) with the most advanced CLAD stage, and restrictive CLAD phenotype, resulting in worst graft survival. CLAD was the primary cause of death in 54% of all patients, and in 80% of patients with an established CLAD diagnosis. CLAD, high-risk cytomegalovirus serostatus, and recipient preoperative sensitization increased graft loss hazard ratio. CLAD was the only significant investigated risk factor for graft loss in multivariate regression analysis. Conclusions. Although very favourable lung transplant patient long-term survival was achieved, CLAD significantly impaired recipient and graft survival. Identification of risk factors and therapeutic options for CLAD may further improve lung transplantation results.Peer reviewe

Addressing possible problems with patients’ expectations, plans and decisions for the future : one strategy used by experienced clinicians in advance care planning conversations

Abstract Objective Giving terminally ill people opportunities to participate in advance care planning involves tensions between: endorsing and supporting patients’ expectations, plans and decisions, and addressing how realistic these are. The latter risks exerting undue pressure to change plans; undermining autonomy; jeopardising therapeutic relationships. Our objective is to describe how experienced hospice doctors raise potential/actual problems with patients’ expectations, plans or decisions. Methods Conversation analysis of video-recorded consultations between five UK hospice consultants, 37 patients and their companions. Results Eleven episodes involving five doctors were found. In all of these we identified a ‘Hypothetical Scenario Sequence’ where doctors raise a hypothetical future scenario wherein current plans/expectations turn out to be problematic, then engage patients in discussing what could be done about this. We describe features of this sequence and how it can circumvent the risks of addressing problems with patients’ expectations and plans. Conclusion Our research breaks new ground, showing that by treating expectations, plans and decisions as potentially not actually problematic, practitioners can recognise and support patients’ preferences whilst preparing them for possible difficulties and inevitable uncertainties. Practice Implications Where professionals judge it appropriate to raise problems about patients’ preferences, plans and decisions, this sequence can manage the associated risks