Laitoshoidosta omaan kotiin: Kustannusselvitys vanhusten ja kehitysvammaisten asumisesta siirryttäessä laitoshoidosta palveluasumiseen

Suomessa on meneillään laitoshoidon purku ja siirtyminen palveluasumiseen. Tätä perustellaan asukkaiden elämänlaadun parantamisella, mutta myös sillä, että palveluasumisen odotetaan tuovan kustannussäästöjä. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) toteutti yhdessä viiden kunnan ja kahden kuntayhtymän kanssa vuosina 2011–2012 hankkeen, jonka tavoitteena oli selvittää taloudellisia vaikutuksia siirryttäessä laitoshoidosta asumispalveluihin. Diakonia-ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveystalouden tutkimuskeskus teki ARAn toimeksiannosta huhti-marraskuussa 2012 hankkeeseen liittyvän kustannusselvityksen. Tavoitteena oli kehittää laskentamalli kustannusten arviointiin ja vertailuun siirryttäessä laitoshoidosta tehostettuun palveluasumiseen sekä mallintaa kustannusten jakautumista asiakkaalle, kunnalle ja valtiolle. Kohderyhmiksi valittiin vanhukset ja kehitysvammaiset. Laskentamallin laadinnassa käytettiin terveyden- ja sosiaalihuollon yksikkökustannuksia, mikä mahdollistaa yleistettävyyden ja vertailtavuuden. Selvityksessä kehitettiin luonnos laskentamalliksi ja laskuriksi. Kehitetyn laskentamallin mukaan palveluntuottamisen kokonaiskustannukset eivät merkittävästi muutu laitoshoidosta palveluasumiseen siirryttäessä jos asukkaat ovat samankuntoisia. Sitä, miten asumisolosuhteiden sekä hoito- ja toimintakulttuurin muutos vaikuttaa pitemmällä tähtäimellä muun muassa asukkaiden toimintakyvyn heikkenemistä hidastavasti, ei laskentamallissa pystytty ottamaan huomioon. Vaikka palveluntuottamisen kokonaiskustannukset eivät merkittävästi muutu, malli toi esille eroja siinä, kuka kustannukset maksaa. Nykyisen lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisessa tilanteessa kunnan maksettaviksi jäävä osuus kustannuksista pienenee siirryttäessä palveluasumiseen ja valtio maksettavaksi jäävä osuus suurenee. ARAn investointiavustus ja korkotukilaina siirtävät osaltaan kustannusrasitusta kunnilta valtiolle. Myös asiakkaiden osuus kokonnaiskustannuksista suurenee. Kehitettyyn laskentamalliluonnokseen sisältyy joitakin epävarmuuksia, joita on syytä pohtia tarkemmin, ja testaamista sekä kehittämistä on syytä jatkaa. Laskentamallin käyttö edellyttää vastuutahon, joka huolehtii laskentamallin säännöllisestä päivittämisestä

Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviämiseen

Tämän valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) määrärahalla toteutetun omaishoitoa tarkastelevan selvityksen ovat laatineet yhteistyössä Kuntoutussäätiö, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Omaishoitajat ja läheiset -liitto. Selvityksen ensimmäisenä päätavoitteena oli selvittää, millaiset tukitoimet auttavat omaishoitajia selviytymään tehtävässään. Toisena päätavoitteena oli selvittää, millaisia hoivavapaajärjestelmiä länsieurooppalaisissa maissa (erityisesti Ruotsissa) on käytössä ja millaisia kokemuksia niistä on saatu, sekä arvioida niiden soveltuvuutta Suomeen. Selvitystä varten kerättiin aineistoa tekemällä aihetta koskeva kirjallisuuskatsaus, haastattelemalla asiantuntijoita ja järjestötoimijoita, järjestämällä heille keskustelutyöpaja sekä toteuttamalla hoivavapaaseen liittyen tutustumis- ja aineistonkeruumatka Tukholmaan. Lisäksi toteutettiin taloudellinen tarkastelu. Selvityksen tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten kuvaa siitä, että omaishoitajien ja hoidettavien tilanteet ja tarpeet vaihtelevat suuresti. Keskeinen tulos on omaishoitotilanteiden monimuotoisuudesta johtuva tarve räätälöityihin tukitoimiin. Omaishoitoon liittyvät oikeudet, tukitoimet ja palvelut ovat myös monin tavoin sidoksissa toisiinsa. Tilanteiden suuren kirjon vuoksi tukitoimet voivat olla vaikuttavia ja kustannus-vaikuttavia vain räätälöityinä sekä omaishoitajalle että omaishoitajan hoidettavalle. Taloudellisessa tarkastelussa kuvattiin erilaisten omaishoitoperheiden, myös työssä käyvien tarvitsemaa tukea ja palveluja ja arvioitiin tuen ja palvelujen kustannuksia. Julkisen sektorin näkökulmasta omaishoidon kustannukset ovat vahvasti tuettunakin selvästi kodin ulkopuolisen ympärivuorokautisen hoidon kustannuksia alhaisemmat. Selvityksessä luonnosteltiin malli lyhyehköstä hoivavapaasta ja hoivavapaakorvauksesta, joka etuutena muistuttaisi erityishoitoraha

Mielenterveyskuntoutujien asumisratkaisujen kustannusselvitys

Selvityksessä, joka toteutettiin osana ympäristöministeriön ja ARAn mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishanketta, tarkasteltiin mielenterveyskuntoutujien asumisratkaisujen kustannuksia sekä niiden jakautumista asukkaan ja kunnan kesken. Asumista ja tukea tarkasteltiin erillisissä asunnoissa ja asuntoryhmissä sekä asumisyksiköissä. Asumisyksiköistä mukana olivat ryhmäkotimuotoinen ja palvelutalotyyppinen asuminen. Lisäksi tuotettiin laskentamalli, jonka avulla voidaan arvioida, miten kustannukset muuttuvat kuntoutujan palvelutarpeen muuttuessa. Selvitys toteutettiin yhteistyössä mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishankeen pilottikuntien kanssa. Eniten työssä olivat mukana Oulunkaaren kuntayhtymä, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Mikkelin kaupunki. Kustannusten arviointi perustui tyypillisiin asukastapauksiin sellaisissa asumisratkaisuissa, jotka pilottikunnissa katsottiin toimiviksi ja asukkaan tarpeita vastaaviksi. Kansallisten yksikkökustannusten, tilastotietojen ja suositusten käyttö lisäsi yleistettävyyttä ja vertailtavuutta. Tarkastellut asumisratkaisut ja tyypilliset asukastapaukset poikkesivat toisistaan sekä tuen määrän että kustannusten osalta. Erillisten asuntojen tyypilliset asukkaat tarvitsivat vähiten tukea ja myös kustannuksia aiheutui vähiten. Koska erillisissä asunnoissa ja asuntoryhmissä kustannukset määräytyvät suurelta osin palvelun ja tuen määrän mukaan, ja koska tuen määrää voidaan joustavasti lisätä tai vähentää, myös kustannukset muuttuvat tuen tarpeen muutuessa. Kustannuksiin vaikuttaa myös se, miten kaukaa tuki asuntoihin tuodaan. Asumisyksiköistä, jotka on suunniteltu paljon tukea tarvitseville asukkaille, tuki ja palvelut liittyvät kiinteästi asumiseen. Kustannukset muodostuvat henkilöstörakenteen mukaan riippumatta asukkaiden yksilöllisestä tuen tarpeesta´tai sen muutoksista. Tuen tarpeen vähetessä säästöjä saadaan, kun kuntoutuja siirtyy asumaan kevyempää tukea tarjoavaan asumisratkaisuun. Jos mielenterveyskuntoutuja joutuu olemaan sairaalassa asunnon puutteen tai puutteellisen tuen vuoksi, kustannukset ovat mihin tahansa muuhun tarkasteltuun asumisratkaisuun verrattuna moninkertaiset. Kunta maksaa valtaosan palvelujen kustannuksista, koska asumisen tukipalvelut ovat mielenterveyskuntoutujille yleensä maksuttomia. Myös palveluasumisessa asiakkaalta perittävä tuloihin suhteutettu asiakasmaksu jää pieneksi, koska mielenterveyskuntoutujat ovat tyypillisesti pienituloisia. Asumisesta aiheutuvat kustannukset maksaa mielenterveyskuntoutuja. Selvityksen yhteydessä havaittiin myös, että mielenterveyskuntoutujien asumisen organisointi ja tilastointiperusteet vaihtelevat kunnittain, eikä kunnilla usein ole selkeää kokonaiskäsitystä mielenterveyskuntoutujien asumisen tilanteesta. Tämä vaikeuttaa kehittämistä ja hyvien käytäntöjen jakamista kuntien kesken. Toteutetun kustannusselvityksen perusteella asuminen tavallisissa asunnoissa ja asuntoryhmissä tarjoaa mielenterveyskuntoutujille itsemääräämisoikeutta sekä yksityisyyttä ja samalla se voi myös kustannusten kannalta olla järkevä ratkaisu. Säästöjä syntyy, kun palvelut joustavat asukkaan tuentarpeen mukaan

Paperittomien henkilöiden sosiaaliset oikeudet Suomessa

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisena paperittomuus näyttäytyy julkisessa sosiaalihuollon palvelujärjestelmässä ja mitä ratkaisuehdotuksia sosiaalihuollon keskeisiin haasteisiin on löydettävissä tilannekuvan perusteella. Tutkimuksessa on haastateltu paperittomien parissa toimivia sosiaalihuollon työntekijöitä sekä kolmannen sektorin toimijoita valtakunnallisesti. Perustuslain 19 §:n nojalla jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, eikä perustavaa laatua olevien sosiaalisten oikeuksien toteutumisen tulisi riippua siitä, onko kunnassa tehty erillinen periaatepäätös asiasta. Se, miten välttämätön toimeentulo ja huolenpito turvataan, tulee ratkaista yksilöllisesti. Siten paperittomien saamaa tukea ei voida rajata vain tiettyihin palveluihin kuten esimerkiksi ravintoon ja majoitukseen. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että paperittomuuden määrittely, paperittomien henkilöryhmien tunnistaminen, tuen myöntämisen perusteet, palvelujen taso, yhteistyö eri sektoreiden välillä sekä palveluihin kohdistetut voimavarat eroavat alueittain. Ihmiskauppaan tai muuhun hyväksikäyttöön liittyvää toimintaa ei sosiaalihuollon sektorilla laajasti tunnisteta. Raportin tulokset sekä niihin perustuvat toimenpidesuositukset ovat tärkeitä niin sosiaalihuollossa työskentelevien, palveluita tarvitsevien paperittomien kuin laajemmin yhteiskunnankin näkökulmasta.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Vaikeasti työllistyville suunnattujen aktivointitoimenpiteiden taloudellinen analyysi : esimerkkeinä korkein korotettu palkkatuki ja kuntouttava työtoiminta

Tämän työn tavoitteena oli tutkia vaikeasti työllistyville suunnattujen aktivointitoimenpiteiden vaikutuksiin liittyviä taloudellisia seurauksia käyttämällä esimerkkeinä kuntouttavaa työtoimintaa ja korkeinta korotettua palkkatukea kolmannen sektorin työnantajille. Tarkastelun kohteiksi valitut toimenpiteet - palkkatuki ja kuntouttava työtoiminta - voidaan nähdä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja sosiaalipolitiikkaan liittyvinä sosiaalisina investointeina, joiden tavoitteena on työttömien työllistymisedellytysten parantaminen. Koska molemmat toimenpiteet on tarkoitettu paljon tukea tarvitseville työnhakijoille, joilla usein on myös hyvinvoinnin ja elämänhallinnan vajeita, ovat myös niiden painopisteet muita työvoimapalveluja vahvemmin sosiaalisissa vaikutuksissa, terveyden, hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistamisessa. Tutkimuksessa käytetty ja samalla testattu menetelmä - yksinkertainen päätösmalli - perustuu taloudelliseen arviointiin. Lähestymistapaa on kehitetty ja käytetty mielenterveyttä edistävän toiminnan ja paikallisten hyvinvointihankkeiden sekä sosiaalipalvelujen arvioinnissa Isossa-Britanniassa. Lähestymistapa mahdollistaa ainakin karkean arvion vaikutuksiin liittyvistä taloudellisista seurauksista, vaikka tutkimusten tuottamaa vaikuttavuustietoa olisi puutteellisesti. Lähestymistavassa vaikutukset muutetaan mahdollisuuksien mukaan rahamääräisiksi. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan pyritty antamaan rahallista arvoa esimerkiksi hyvinvoinnille, vaan arvioitiin hyvinvoinnin lisääntymisestä aiheutuvia säästöjä palvelujen käytössä. Lähestymistavan mukaisesti ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin kirjallisuuden ja asiantuntijayhteistyön avulla ymmärrys työvoimapoliittisten toimenpiteiden taloudellisia seurauksia tuottavista poluista. Tutkimuksessa identifioitiin kaikkiaan neljä polkua: työllistyminen ja sitä seuraava työttömyysetuuksien korvautuminen palkalla, työttömänä olleen henkilön tulevaisuudensuunnitelmien selkiytyminen ja esimerkiksi koulutuksen aloittaminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen ja kustannusten väheneminen hyvinvoinnin ja terveyden lisääntymisen seurauksena sekä arjen hallinnan ja osallisuuden vahvistuminen ja aktiivinen kansalaisuus, josta seuraa hyvinvointia ja hyötyä lähiyhteisölle. Korkeimpaan korotettuun palkkatukeen ja kuntouttavaan työtoimintaan liittyvät tiedot työllistymisen todennäköisyyksistä, kustannuksista ja vaikutuksista hankittiin aikaisemmasta tutkimuskirjallisuudesta, tilastoista sekä työvoimahallinnon asiantuntijoilta. Terveyspalvelujen käyttöä ja muutoksia analysoitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keräämän Terveys 2011 -tutkimuksen aineiston avulla. Vaikka kaikkiin polkuihin ei ollut saatavilla joko valmista tutkimustietoa tai aineistoja, pystyttiin malli ”miehittämään” ja laskelmat suorittamaan työllistymis- ja osittain hyvinvointipolun osalta ja siten testaamaan mallin käytettävyyttä arvioitaessa työllistymistä edistävien toimenpiteiden taloudellisia seurauksia. Erikseen tarkasteltiin toimenpiteiden vaikutusta henkilön toimeentuloon liittyvien tulonsiirto- ja palkkakustannusten jakautumiseen. Korkeimman korotetun palkkatuen hyödyt ylittivät kustannukset, kun taas kuntouttavan työtoiminnan kustannukset olivat suuremmat kuin hyödyt. Tuloksia voidaan pitää karkeina osoittimina korkeimman korotetun palkkatuen ja kuntouttavan työtoiminnan taloudellisista seurauksista. Työllistämistä edistävien toimenpiteiden suurimpana maksajana on valtio ja hyötyjinä kunnat sekä kotitaloudet. Kuntouttavaan työtoimintaan käytetyn ajan huomioiminen vaihtoehtoiskustannuksena muuttaa kotitalouksien roolin saajista maksajiksi. Tarkemman tiedon saamiseksi työllistymistä edistävien toimenpiteiden taloudellisista seurauksista on pystyttävä erottelemaan työllistämistoimenpiteen ja muiden tekijöiden vaikutukset sekä systematisoitava 5 taloudellisessa arvioinnissa työllistymistä edistävistä toimenpiteistä j

Muuttuivatko palvelut ja mihin suuntaan? : Nuorten palvelujen kehittämisen tuloksia Pieksämäellä 2015‒2017

Nuorten koulutuksessa suoriutumisen tukeminen riskitilanteissa on sosiaalipoliittisesti perusteltua toimintaa. Riskejä eivät aiheuta yksinomaan terveyteen liittyvät tekijät, vaan myös sosiaalisilla, kulttuurisilla ja taloudellisilla seikoilla on merkitystä. Elämäntilanteisiin liittyvien voimavarojen lisääminen, palvelujen koordinoiminen ja ratkaisujen hakeminen edellyttävät, että nuori voi saada riittävästi tarvitsemaansa tietoa ja palvelujen tarjoajat ymmärryksen hänen tarpeistaan. Pyrkimyksenä on, että paikallisella tasolla palvelut toimivat saumattomasti. Yksi nuorten elämäntilanteisiin sopivien palvelujen kehittämisen keskeinen tavoite on tukea ratkaisuja, joiden avulla nuoret pystyvät opiskelemaan ja siirtymään työmarkkinoille. Tässä julkaisussa kuvataan toimintatapa, joka on kehitetty eteläsavolaisessa Pieksämäen kaupungissa. Huomiota kiinnitetään tehtyyn kehitystyöhön ja siihen, mitä uudistuneella toimintatavalla ajatellaan saavutettavan. Kustannusten muutosta tarkastellaan tapauskohtaisesti uudistuneiden asiakasprosessien tasolla ja tuodaan esiin analyysitavan haasteita. Tarkastelu keskittyy vuosiin 2015‒2017