Soils of ancient terraces in the southern Levant: archives of desert agriculture?

Soils of runoff-irrigated ancient terraces of the southern Levant show elevated ratios of stanols indicative for deposition of faeces from omnivores, probably humans. This corresponds to ancient sources describing the collection and application of excrements for manuring. It suggest an agricultural purpose of the terrace systems. However, contents of plant-available phosphorus are not directly connected with faeces biomarkers, but seem to reflect varying deposition rates of mineral soil

Comprehensive nationwide incidence and prevalence trends of atrial fibrillation in Finland

Peer reviewe

Mental health conditions and risk of first-ever ischaemic stroke and death in patients with incident atrial fibrillation : A nationwide cohort study

Background Atrial fibrillation (AF) patients with mental health conditions (MHCs) have higher incidence of ischaemic stroke (IS) than patients without MHC, but whether this results from direct impact of MHCs or relates to higher prevalence of comorbidities and differences in the use of oral anticoagulant (OAC) therapy is unclear. We assessed the hypothesis that MHCs independently increase the risk of IS in patients with incident AF. Methods The nationwide FinACAF cohort covered all 203,154 patients diagnosed with incident AF without previous IS or transient ischaemic attack in Finland during 2007-2018. MHCs of interest were depression, bipolar disorder, anxiety disorder, schizophrenia and any MHC. The outcomes were first-ever IS and all-cause death. Results The patients' (mean age 73.0 +/- 13.5 years, 49.0% female) mean follow-up time was 4.3 (SD 3.3) years and 16,272 (8.0%) experienced first-ever IS and 63,420 (31.2%) died during follow-up. After propensity score matching and adjusting for OAC use, no MHC group was associated with increased IS risk (adjusted SHRs (95% CI): depression 0.961 (0.857-1.077), bipolar disorder 1.398 (0.947-2.006), anxiety disorder 0.878 (0.718-1.034), schizophrenia 0.803 (0.594-1.085) and any MHC 1.033 (0.985-1.085)). Lower rate of OAC use partly explained the observed higher crude IS incidence in patients with any MHC. Depression, schizophrenia and any MHC were associated with higher all-cause mortality (adjusted HRs [95% CI]: 1.208 [1.136-1.283], 1.543 [1.352-1.761] and 1.149 [1.116-1.175], respectively). Conclusions In this nationwide retrospective cohort study, MHCs were not associated with the incidence of first-ever IS in patients with AF.Peer reviewe

Tracing Grog and Pots to Reveal Neolithic Corded Ware Culture Contacts in the Baltic Sea Region (SEM-EDS, PIXE)

The Neolithic Corded Ware Culture (CWC) complex spread across the Baltic Sea region ca. 2900/2800-2300/2000 BCE. Whether this cultural adaptation was driven by migration or diffusion remains widely debated. To gather evidence for contact and movement in the CWC material culture, grog-tempered CWC pots from 24 archaeological sites in southern Baltoscandia (Estonia and the southern regions of Finland and Sweden) were sampled for geochemical and micro-structural analyses. Scanning electron microscopy with energy dispersive spectrometry (SEM-EDS) and particle-induced X-ray emission (PIXE) were used for geochemical discrimination of the ceramic fabrics to identify regional CWC pottery manufacturing traditions and ceramic exchange. Major and minor element concentrations in the ceramic body matrices of 163 individual vessels and grog temper (crushed pottery) present in the ceramic fabrics were measured by SEM-EDS. Furthermore, the high-sensitivity PIXE technique was applied for group confirmation. The combined pot and grog matrix data reveal eight geochemical clusters. At least five geochemical groups appeared to be associated with specific find locations and regional manufacturing traditions. The results indicated complex inter-site and cross-Baltic Sea pottery exchange patterns, which became more defined through the grog data, i.e., the previous generations of pots. The CWC pottery exhibited high technological standards at these latitudes, which, together with the identified exchange patterns and the existing evidence of mobility based on human remains elsewhere in the CWC complex, is indicative of the relocation of skilled potters, possibly through exogamy. An analytical protocol for the geochemical discrimination of grog-tempered pottery, and its challenges and possibilities, is presented. (C) 2018 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Eteisvärinäpotilaan liitännäissairaudet rekisteritiedon perusteella

Lähtökohdat : Eteisvärinä on merkittävä aivoinfarktin riskitekijä, ja eteisvärinäpotilaan aivoinfarktiriskiin vaikuttavat muun muassa potilaan ikä, sukupuoli ja liitännäissairaudet. Aivoinfarktin riski arvioidaan CHA 2 DS 2 -VASc-pisteytyksen avulla, ja ≥ 2 pistettä saaneella potilaalla riski on suuri. Liitännäissairauksien asianmukainen kirjaaminen potilastietojärjestelmiin sekä terveydenhuollon rekistereihin on tärkeää. Menetelmät : Eteisvärinän aivoinfarktiriskiin vaikuttavien liitännäissairauksien esiintyvyydet ­kerättiin valtakunnallisista terveydenhuollon rekistereistä vuosina 2012–2018 uuden ­eteisvärinädiagnoosin saaneista potilaista (n = 168 356). Tulokset : Verenpainetaudin, hyperkolesterolemian ja diabeteksen suurimmat esiintyvyydet löytyivät lääkeostorekisterin perusteella. Sydämen vajaatoiminta-, valtimosairaus- sekä ­iskeeminen aivohalvaus- ja ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA) -diagnooseja tunnistettiin selvästi eniten erikoissairaanhoidon hoitoilmoitusrekisteritiedoista. CHA 2 DS 2 -VASc-arvo ≥ 2 oli miehistä 74,8 %:lla ja naisista 87,1 %:lla. Päätelmät : Kattava analyysi eteisvärinäpotilaiden liitännäissairauksista edellyttää tietojen ­laajamittaista yhdistämistä useista rekisterilähteistä.publishedVersionPeer reviewe

Mental health conditions and risk of first-ever ischaemic stroke and death in patients with incident atrial fibrillation: A nationwide cohort study

BackgroundAtrial fibrillation (AF) patients with mental health conditions (MHCs) have higher incidence of ischaemic stroke (IS) than patients without MHC, but whether this results from direct impact of MHCs or relates to higher prevalence of comorbidities and differences in the use of oral anticoagulant (OAC) therapy is unclear. We assessed the hypothesis that MHCs independently increase the risk of IS in patients with incident AF.MethodsThe nationwide FinACAF cohort covered all 203,154 patients diagnosed with incident AF without previous IS or transient ischaemic attack in Finland during 2007–2018. MHCs of interest were depression, bipolar disorder, anxiety disorder, schizophrenia and any MHC. The outcomes were first-ever IS and all-cause death.ResultsThe patients' (mean age 73.0 ± 13.5 years, 49.0% female) mean follow-up time was 4.3 (SD 3.3) years and 16,272 (8.0%) experienced first-ever IS and 63,420 (31.2%) died during follow-up. After propensity score matching and adjusting for OAC use, no MHC group was associated with increased IS risk (adjusted SHRs (95% CI): depression 0.961 (0.857–1.077), bipolar disorder 1.398 (0.947–2.006), anxiety disorder 0.878 (0.718–1.034), schizophrenia 0.803 (0.594–1.085) and any MHC 1.033 (0.985–1.085)). Lower rate of OAC use partly explained the observed higher crude IS incidence in patients with any MHC. Depression, schizophrenia and any MHC were associated with higher all-cause mortality (adjusted HRs [95% CI]: 1.208 [1.136–1.283], 1.543 [1.352–1.761] and 1.149 [1.116–1.175], respectively).ConclusionsIn this nationwide retrospective cohort study, MHCs were not associated with the incidence of first-ever IS in patients with AF.</p

The Changing Landscape for Stroke\ua0Prevention in AF: Findings From the GLORIA-AF Registry Phase 2

Background GLORIA-AF (Global Registry on Long-Term Oral Antithrombotic Treatment in Patients with Atrial Fibrillation) is a prospective, global registry program describing antithrombotic treatment patterns in patients with newly diagnosed nonvalvular atrial fibrillation at risk of stroke. Phase 2 began when dabigatran, the first non\u2013vitamin K antagonist oral anticoagulant (NOAC), became available. Objectives This study sought to describe phase 2 baseline data and compare these with the pre-NOAC era collected during phase&nbsp;1. Methods During phase 2, 15,641 consenting patients were enrolled (November 2011 to December 2014); 15,092 were eligible. This pre-specified cross-sectional analysis describes eligible patients\u2019 baseline characteristics. Atrial fibrillation&nbsp;disease characteristics, medical outcomes, and concomitant diseases and medications were collected. Data were analyzed using descriptive statistics. Results Of the total patients, 45.5% were female; median age was 71 (interquartile range: 64, 78) years. Patients were from Europe (47.1%), North America (22.5%), Asia (20.3%), Latin America (6.0%), and the Middle East/Africa (4.0%). Most had high stroke risk (CHA2DS2-VASc [Congestive heart failure, Hypertension, Age&nbsp; 6575 years, Diabetes mellitus, previous Stroke, Vascular disease, Age 65 to 74 years, Sex category] score&nbsp; 652; 86.1%); 13.9% had moderate risk (CHA2DS2-VASc&nbsp;= 1). Overall, 79.9% received oral anticoagulants, of whom 47.6% received NOAC and 32.3% vitamin K antagonists (VKA); 12.1% received antiplatelet agents; 7.8% received no antithrombotic treatment. For comparison, the proportion of phase 1 patients (of N&nbsp;= 1,063 all eligible) prescribed VKA was 32.8%, acetylsalicylic acid 41.7%, and no therapy 20.2%. In Europe in phase 2, treatment with NOAC was more common than VKA (52.3% and 37.8%, respectively); 6.0% of patients received antiplatelet treatment; and 3.8% received no antithrombotic treatment. In North America, 52.1%, 26.2%, and 14.0% of patients received NOAC, VKA, and antiplatelet drugs, respectively; 7.5% received no antithrombotic treatment. NOAC use was less common in Asia (27.7%), where 27.5% of patients received VKA, 25.0% antiplatelet drugs, and 19.8% no antithrombotic treatment. Conclusions The baseline data from GLORIA-AF phase 2 demonstrate that in newly diagnosed nonvalvular atrial fibrillation patients, NOAC have been highly adopted into practice, becoming more frequently prescribed than VKA in&nbsp;Europe and North America. Worldwide, however, a large proportion of patients remain undertreated, particularly in&nbsp;Asia&nbsp;and North America. (Global Registry on Long-Term Oral Antithrombotic Treatment in Patients With Atrial Fibrillation [GLORIA-AF]; NCT01468701

The Hinterland of a City : Rural settlement and land use in the Petra region from the Nabataean-Roman to the Early Islamic period

This aim of this study is to examine the changes in settlement and land use in the hinterland of the ancient city of Petra, southern Jordan, in the light of archaeological, environmental and ancient textual sources, between ca. 300 BC early 7th century AD. Central questions are how changing social and economic situations and environmental conditions influenced rural settlement patterns and land use. The initial establishment of rural settlement in the Petra region took place during the last two centuries BC, followed by a considerable expansion of settlement and agriculture in the 1st 2nd centuries AD. The emergence of permanent settlement and agriculture is seen as the result of the gradual transformation of Nabataean society through the wealth generated by trade and contacts with sedentary peoples. The intensification of agriculture is generally contemporary with the urban expansion of Petra in the last decades BC early decades AD, and can be linked to the peak of the economic and political influence of the Nabataeans in the Near East. The rural settlement in the hinterland of Petra began to contract by the 3rd century, with continued decrease of settlements and relocation of population within the region through the 4th century. The settlement pattern that emerged in the 5th century was that of nucleated agricultural villages and towns. At the same time new farming settlements were established in the eastern desert margin of the region, while the western periphery of Wadi Araba was gradually emptied of settlement. The 6th century witnessed a continued agricultural expansion towards the eastern desert margin, but most of these new settlements were already abandoned in the 7th century. It is concluded that the climatic change did not have a significant role in the relocation of settlement, since the expansion of farming settlements towards the environmentally marginal areas took place during a period of increased aridity. It is suggested instead that there are two phenomena partially overlapping in time: first, a concentration of landed properties, starting in the 2nd century, and second, a change to a more mobile strategy of land use in the 3rd century. The latter is considered to be related to the decrease of urban population and wealth in Petra as a result of the empire-wide economic and political disturbances, and the subsequent changes in the international trade routes as well as the political reorganization of the Eastern provinces. These changes resulted in the reorientation of the economy of Petra towards agricultural production and localisation, as well as the emergence of a landowning elite in Petra and its neighbouring towns, reflected also in the distribution of rural settlement from the 5th century onwards. The process is comparable to that in other parts of the Byzantine Empire.Tutkimus käsittelee maaseudun asutuksen ja maankäytön muutoksia Petran muinaiskaupungin vaikutusalueella Etelä-Jordaniassa n. 300 eKr. 630 jKr. Tarkastelen, kuinka muuttuvat ympäristöolot sekä vallitsevat taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet vaikuttivat maaseudun asutukseen ja maankäyttöön. Tutkimusaineiston muodostavat arkeologiset tutkimukset, ympäristöaineistot sekä historialliset lähteet. ----- Petran maaseudun asuttaminen alkoi 200-luvulla eKr. Pysyvän asutuksen ja maanviljelyn alku Petran alueella liittyi alkujaan nomadisen nabatealaisen yhteiskunnan muutokseen, jonka voidaan katsoa olleen seurausta karavaanikaupan tuomasta vaurastumisesta ja yhteyksistä sedentaaristen väestöjen kanssa. Tätä seurasi nopea asutuksen kasvu ja maanviljelyn tehostuminen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Nämä ilmiöt ovat samanaikaisia Petran urbanisaation ja väestönkasvun kanssa aikana, jolloin myös nabatealaisten taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta Lähi-idän alueella olivat huipussaan. 200-luvulle jKr. tultaessa maaseudun asutus alkoi harveta, ja sama kehitys jatkui läpi 300-luvun. 400-luvulla asutus alkoi keskittyä kyliin ja pieniin kaupunkeihin ja sen painopiste siirtyi Petran alueen itäosaan, kun taas Wadi Araban puoleiset läntiset osat autioituivat. Maanviljelyn ekspansio kohti itää ja aavikkoaluetta jatkui läpi 500-luvun. 600-luvulla suurin osa 500-luvun uusista asutuksista oli kuitenkin jälleen hylätty ja asutus painottui entistä selvemmin kyliin ja pikkukaupunkeihin. Koska maanviljelyn ekspansio ympäristöltään marginaalisille alueille tapahtui samanaikaisesti ilmaston kuivumisen kanssa, vaikuttaa siltä, että ilmastonmuutos ei ollut merkittävä tekijä asutuksen sijoittumisen kannalta. Sen sijaan esitän että 200-luvulla havaittavan asutuksen harvenemisen taustalla on kaksi ilmiötä: toisaalta jo aiemmin alkanut maanomistuksen keskittyminen, ja toisaalta siirtymä liikkuvampaan maankäyttöön. Jälkimmäinen ilmiö on liitettävissä Petran kaupungin vaurauden ja väkiluvun alenemiseen seurauksena Rooman valtakunnan laajuisista taloudellis-poliittisista ongelmista, jotka johtivat kauppareittien pysyviin muutoksiin sekä valtakunnan jakoon v. 324. Näiden muutosten seurauksena Petran alueen talous lokalisoitui ja sen painopiste siirtyi kaupasta maanviljelyyn, jolloin Petraan ja sen lähikaupunkeihin syntyi historiallisista lähteistä todennettu suurmaanomistajien luokka. 400-luvulta eteenpäin maaseudun asutus heijastaakin lähinnä maanomistuksen keskittymistä. Vastaavia kehityskulkuja tunnetaan myös muista Bysantin keisarikunnan provinsseista myöhäisantiikin aikana

Ihmistoiminta ja ympäristömuutos Jabal Harunin alueella Jordaniassa

The research is related to the Finnish Jabal Harun Project (FJHP), which is part of the research unit directed by Professor Jaakko Frösén. The project consists of two interrelated parts: the excavation of a Byzantine monastery/pilgrimage centre on Jabal Harun, and a multiperiod archaeological survey of the surrounding landscape. It is generally held that the Near Eastern landscape has been modified by millennia of human habitation and activity. Past climatic changes and human activities could be expected to have significantly changed also the landscape of the Jabal Harun area. Therefore it was considered that a study of erosion in the Jabal Harun area could shed light on the environmental and human history of the area. It was hoped that it would be possible to connect the results of the sedimentological studies either to wider climatic changes in the Near East, or to archaeologically observable periods of human activity and land use. As evidence of some archaeological periods is completely missing from the Jabal Harun area, it was also of interest whether catastrophic erosion or unfavourable environmental change, caused either by natural forces or by human agency, could explain the gaps in the archaeological record. Changes in climate and/or land-use were expected to be reflected in the sedimentary record. The field research, carried out as part of the FJHP survey fieldwork, included the mapping of wadi terraces and cleaning of sediment profiles which were recorded and sampled for laboratory analyses of facies and lithology. To obtain a chronology for the sedimentation and erosion phases also OSL (optically stimulated luminescence) dating samples were collected. The results were compared to the record of the Near Eastern palaeoclimate, and to data from geoarchaeological studies in central and southern Jordan. The picture of the environmental development was then compared to the human history in the area, based on archaeological evidence from the FJHP survey and the published archaeological research in the Petra region, and the question of the relationship between human activity and environmental change was critically discussed. Using the palaeoclimatic data and the results from geoarchaeological studies it was possible to outline the environmental development in the Jabal Harun area from the Pleistocene to the present.It is appears that there was a phase of accumulation of sediment before the Middle Palaeolithic period, possibly related to tectonic movement. This phase was later followed by erosion, tentatively suggested to have taken place during the Upper Palaeolithic. A period of wadi aggradation probably occurred during the Late Glacial and continued until the end of the Pleistocene, followed by significant channel degradation, attributed to increased rainfall during the Early Holocene. It seems that during the later Holocene channel incision has been dominant in the Jabal Harûn area although there have been also small-scale channel aggradation phases, two of which were OSL-dated to around 4000-3000 BP and 2400-2000 BP. As there is no evidence of tectonic movements in the Jabal Harun area after the early Pleistocene, it is suggested that climate change and human activity have been the major causes of environmental change in the area. At a brief glance it seems that many of the changes in the settlement and land use in the Jabal Harun area can be explained by climatic and environmental conditions. However, the responses of human societies to environmental change are dependent on many factors. Therefore an evaluation of the significance of environmental, cultural, socio-economic and political factors is needed to decide whether certain phenomena are environmentally induced. Comparison with the wider Petra region is also needed to judge whether the phenomena are characteristic of the Jabal Harun area only, or can they be connected to social, political and economic development over a wider area.Tutkielma liittyy Finnish Jabal Harun Projectiin (FJHP), joka on osa professori Jaakko Frösénin johtamaa Ancient and Medieval Greek Documents, Archives and Libraries -huippuyksikköä. FJHP koostuu kahdesta toisiinsa liittyvästä osasta: bysanttilaisen luostarin/pyhiinvaelluskeskuksen kaivauksista Jabal Harunilla sekä vuoren ympäristön arkeologisesta inventoinnista. Lähi-idän ympäristön katsotaan yleisesti ottaen olevan vuosituhantisen ihmistoiminnan muokkaama. Ilmastonmuutosten ja ihmisen toiminnan voidaan olettaa merkittävästi muokanneen myös Jabal Harunin alueen maisemaa menneisyydessä. Eroosion tutkimisen katsottiin voivan antaa tietoa ilmaston ja ihmisen aiheuttamista ympäristön muutoksista alueella. Odotuksena oli että Jabal Harunin alueella tehtyjen sedimentologisten tutkimusten tulokset olisi mahdollista liittää joko laajempiin ilmastonmuutoksiin Lähi-idän alueella tai arkeologisesti havaittavissa oleviin ihmistoiminnan jaksoihin. Koska eräiden arkeologisten jaksojen ajalta ei Jabal Harunin alueella ole löytynyt jäänteitä ihmistoiminnasta, tavoitteena oli myös selvittää, voisivatko joko luonnonilmiöiden tai ihmisen toiminnallaan aiheuttama katastrofaalinen eroosio tai muu epäsuotuisa ympäristön muutos selittää alueen arkeologisessa aineistossa havaitut aukot. Oletuksena oli, että muutokset ilmastossa ja/tai maankäytössä heijastuisivat alueen sedimentologiaan. Tutkimuksen kenttätyövaihe käsitti waditerassien kartoittamisen ja sedimenttiprofiilien puhdistuksen ja dokumentoinnin sekä näytteenoton laboratoriossa suoritettuja fasies- ja litologisia analyyseja varten. Jotta sedimentaatio- ja eroosiovaiheille olisi mahdollista saada luotettava ajoitus, näytteitä otettiin myös OSL-ajoitusta (optisesti stimuloitu luminesenssi) varten. Tuloksia verrattiin tietoihin Lähi-idän muinaisilmastosta sekä Etelä- ja Keski-Jordanian alueella tehtyjen geoarkeologisten tutkimusten tuloksiin. Näin saatua kuvaa Jabal Harunin alueen ympäristön kehityksestä verrattiin sitten alueen arkeologiseen aineistoon, joka pohjautui FJHP:n kenttätöiden lisäksi Petran alueelta julkaistuihin arkeologisiin tutkimuksiin, ja kysymyksiä ihmistoiminnan ja ympäristönmuutoksen yhteydestä tarkasteltiin näiden tietojen valossa. Paleoilmastotutkimusten sekä geoarkeologisten tutkimusten tulosten pohjalta on mahdollista linjata Jabal Harunin alueen ympäristön kehitystä Pleistoseenikaudelta nykyaikaan saakka. Varhaisin havaittu sedimentaatiovaihe ajoittui aikaan ennen keski-paleoliittista kautta ja liittyi mahdollisesti tektonisiin liikuntoihin. Tätä vaihetta seurasi eroosiovaihe, mahdollisesti myöhäis-paleolitikumin aikana. Seuraava sedimentaatiovaihe liittyi wadien aggradaatioon, ja luultavimmin ajoittuu myöhäis-glasiaaliin - Pleistoseenikauden loppuun. Tätä vaihetta seurasi huomattava uomien degradaatio, joka liittyi todennäköisesti varhais-holoseenin lisääntyneisiin sademääriin. Tutkimusten perusteella vaikutti siltä, että myöhemmän holoseenin aikana Jabal Harunin alueella on tapahtunut pääasiassa uomien syventymistä, mutta myös pienimittakaavaisia aggradaatio-vaiheita on havaittavissa. Kaksi näistä sedimentaatiovaiheista voitiin ajoittaa OSL:n avulla aikaan n. 4000-3000 BP ja 2400-2000 BP. Koska Jabal Harunin alueella ei ole todisteita tektonisista liikunnoista varhaisen pleistoseenikauden jälkeen, ilmastonmuutosta ja ihmisen toimintaa voidaan pitää todennäköisinä syinä alueen ympäristössä tapahtuneeseen muutokseen. Pikaisen tarkastelun valossa vaikuttaa siltä, että monet alueen asutuksessa ja maankäytössä tapahtuneet muutokset ovat selitettävissä ilmastollisilla ja ympäristötekijöillä. Ihmisyhteisöjen reaktiot ympäristönmuutokseen riippuvat kuitenkin useista tekijöistä, joita ovat mm. teknologian taso, taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset tekijät. Tämän vuoksi on tarpeen tarkastella myös näitä muuttujia ennen kuin tietyt asutuksen ja maankäytön ilmiöt voidaan katsoa nimenomaisesti ympäristönmuutoksesta johtuviksi. Laajempi vertailu Petran alueen yleiseen tilanteeseen on tarpeen myös sen ratkaisemiseksi, ovatko arkeologisessa aineistossa havaitut ilmiöt tyypillisiä vain Jabal Harunin alueelle, vai onko samansuuntaisia ilmiöitä havaittavissa laajemmalla alueella

Perehdytys itsemääräämisoikeudesta kehitysvammaisten pienryhmäkodin työntekijöille

Opinnäytetyön aihe tuli työnantajan pyynnöstä saada Jäkälän yksikön henkilökunnalle perehdytysmateriaali itsemääräämisoikeudesta. Tämä tarkentui itseopiskeltavaan ja pe-rehdyttävään tietopakettiin, jonka jokainen henkilökunnasta voisi käydä itsenäisesti läpi. Opinnäytetyö toteutettiin perehdytyksen ja itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Opinnäytetyössä mukailtiin lineaarista mallia, joka on yksinkertainen ja etenee tavoitteen määrittelyn ja suunnittelun jälkeen toteutukseen, päättämiseen ja arviointiin. Lähteiden laatuun kiinnitettiin erityistä huomiota, sillä lopputuloksena oli perehdytys vammaistyön työntekijöille. Perehdytysmateriaali sisältää Oljamikodin arvot, ammattietiikkaa ja vam-maistyön arvoja, Itsemääräämisoikeutta ja autonomiaa käsitteenä, tuettua päätöksente-koa ja relationaalista autonomiaa sekä itsemääräämisoikeutta ihmisoikeutena. Opinnäy-tetyön tarkoituksena on luoda perehdytysmateriaali itsemääräämisoikeudesta ja tavoit-teena on lisätä henkilöstön tietoutta itsemääräämisoikeudesta. Hyvin laajasta ja monialaisesta materiaalista valmistui tiivis itseopiskeltava tietopaketti. Toimeksiantajan palaute materiaalista oli positiivinen. Perehdytys on toimeksiantajan mukaan hyvin tiivistetty mutta käsittelee aihetta laajemmin kuin oli osattu odottaa ja on visuaalisesti miellyttävä