Nanofibrillar cellulose for encapsulation and release of pharmaceuticals

The main role of excipients is to ensure the safety and efficacy of the whole pharmaceutical formulation throughout its shelf-life and administration. Formulation design and development as well as material testing are the key components for successful drug delivery. This is becoming increasingly complicated as new active pharmaceutical ingredients typically have poor solubility and/or bioavailability. Due to this, there is an ever increasing need to explore new excipients and material combinations as innovative formulation solutions are required. Furthermore, modified release formulations are needed to control the release rates and to adjust the desired therapeutic effects, raising even more demand for effective formulations. The main aim of this thesis was to evaluate the performance of plant based materials nanofibrillar cellulose (NFC) and anionic carboxylated nanofibrillar cellulose (ANFC) as pharmaceutical excipients for modified release formulations and bioadhesive films. These materials are widely available from renewable sources; biocompatible with relatively low toxicity combined with high mechanical strength and large surface area available for encapsulation. NFC and ANFC, together with HFBII protein, were used as emulsion stabilizers for encapsulation and release of poorly water-soluble drugs. The synergistic stabilization mechanism achieved with these biopolymers improved emulsions stability with extremely low concentrations. In another study, ANFC hydrogels were evaluated as matrix reservoirs for diffusion controlled drug release. Their rheological and drug release properties were shown to be preserved after freeze-drying and reconstruction. The ANFC hydrogels controlled the release kinetics of small molecular weight drugs moderately, whereas significant control was obtained in the case of large proteins. In a comparative study, three new grades of microcrystalline cellulose (MCC) hydrogels were evaluated for diffusion controlled drug release. MCC matrices efficiently controlled the release of both large and small compounds, indicating great potential for drug release applications in a similar manner to the ANFC hydrogels. Bioadhesive NFC and ANFC based films were prepared by incorporating bioadhesive polymers mucin, pectin and chitosan into the film structure. The bioadhesive properties of the films combined with good mechanical and hydration properties, together with low toxicity makes them a feasible option for buccal drug delivery applications. In conclusion, NFC and ANFC were shown to be versatile excipients applicable for several types of dosage forms. In the future, it is seen that these materials may be used systematically as functional excipients for modified release dosage form.Apuaineiden tärkein tehtävä on varmistaa farmaseuttisen formulaation turvallisuus ja tehokkuus säilytyksestä annosteluun asti. Formulaation suunnittelu ja kehittäminen sekä materiaalien testaus ovat keskeisiä tekijöitä onnistuneessa lääkkeen annostelussa. Uudet farmaseuttiset yhdisteet ovat kuitenkin tyypillisesti hyvin niukkaliukoisia ja/tai niiden biologinen hyötyosuus on huono, mikä hankaloittaa formulointia. Tästä syystä uusia apuaineita ja materiaaliyhdisteitä on tutkittava, jotta löydettäisiin innovatiivisia ratkaisuja formulointiongelmiin. Lisäksi formulaatioilla voidaan säädellä vapautumisnopeutta ja terapeuttisia vaikutuksia, joka entisestään lisää tehokkaiden formulaatioiden kysyntää. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida kasviperäisten materiaalien, nanofibrilloidun selluloosan (NFC) ja anionisen karboksyloidun nanofibrilloidun selluloosan (ANFC) suorituskykyä farmaseuttisina apuaineina säätövalmisteissa ja bioadhesiivisissa kalvoissa. Nämä materiaalit ovat bioyhteensopivia, helposti saatavilla uusiutuvista luonnonlähteistä ja niiden mekaaninen lujuus sekä pinta-ala ovat suuret. Lisäksi NFC ja ANFC eivät ole toksisia, joten niitä voidaan hyödyntää lääkeaineiden kapseloinnissa. HFBII proteiinia käytettiin NFC:n ja ANFC:n kanssa emulsio-stabilisaattoreina niukkaliukoisten lääkeaineiden kapseloinnissa ja vapauttamisessa. Näiden biopolymeerien synergistinen vaikutus tehosti emulsioiden stabiilisuutta jo erittäin alhaisilla pitoisuuksilla. Toisessa tutkimuksessa, ANFC:n vaikutusta arvioitiin lääkeaineiden varastoitumista ja diffundoitumista hydrogeelimatriisissa. ANFC hydrogeeli sääteli pienten molekyylien vapautumiskinetiikkaa kohtuullisesti, kun taas suurten proteiinien vapautumista merkittävästi. Lisäksi kylmäkuivattujen hydrogeelien reologiset ominaisuudet voitiin säilyttää uudelleen hydratoimisen jälkeen. Kolmannessa tutkimuksessa verrattiin kolmea uutta eri mikrokiteistä selluloosalaatua (MCC) ja niiden kykyä säädellä lääkeaineiden vapautumista. MCC matriisien todettiin säätelevän tehokkaasti sekä pienien että suurien molekyylien vapautumista. Näiden tutkimusten perusteella sekä ANFC että uudet MCC:t ovat potentiaalisia materiaaleja säätövalmisteiden formuloinnissa. Lisäksi tässä työssä valmistettiin bioadhesiivisia NFC ja ANFC kalvoja, yhdistämällä niihin bioadhesiivisia polymeerejä (pektiini, musiini ja kitosaani). Bioadhesiivisten kalvojen mekaaniset ominaisuudet, bioyhteensopivuus, bioadhesiivisuus ja hydrataatio-ominaisuudet mahdollistavat niiden käytön bukkaalisina lääkevalmisteina. NFC ja ANFC toimivat erittäin monipuolisina apuaineina useille eri lääkemuodoille. Tulevaisuudessa näitä materiaalija voidaan käyttää systemaattisesti funktionaalisina apuaineina säätövalmisteissa

Bettina Kreuzer: Panathenäische Preisamphoren und rotfigurige Keramik aus dem Heraion von Samos. Samos 23. Dr. Ludwig Reichert Verlag, Wiesbaden 2017. [Book review]

Non peer reviewe

Arvoperusteinen myyntimateriaali

Opinnäytetyö on toteutettu lukuvuoden 2015–2016 aikana. Työ on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka tavoitteena on valmistaa toimeksiantajalle myyntiesitys ja –tarjous. Tavoitteena on luoda toimeksiantajan arvolupaukseen pohjautuva myyntimateriaali, joka korostaa asiakkaille tärkeimpiä hyötyjä sekä uudistaa, yhtenäistää ja tehostaa myyntiä. Toimeksiantaja toimii kielikoulutusalalla. Myyntimateriaalin luomiseksi aineistoa on kerätty havainnoimalla sekä yhteisöllistä kehittämismenetelmää käyttäen. Havainnointia on tehty toimeksiantajalle työskenneltäessä, jolloin on tutustuttu toimeksiantajan tuotteisiin ja asiakkaisiin sekä myyntitiimiin ja sen toimintatapoihin. Havainnointia on tehty myös myyntimateriaalin valmistuksen aikana, jolloin on tutustuttu toimeksiantajan verkkosivuihin ja käytettyihin myynti- ja markkinointimateriaaleihin. Yhteisöllisenä kehittämismenetelmänä on aivoriihi, jonka avulla on määritelty arvolupaus sekä myyntiesityksen sisältö yhdessä myyntitiimin kanssa. Työpajoista saadut tulokset ja materiaali liittyvät kyseiseen tilanteeseen ja siksi tuloksia voidaan soveltaa vain opinnäytetyön toimeksiantajalle. Myyntimateriaalin luomisen jälkeen myyjien on tutustuttava tuotettuun materiaaliin tarkasti ja rakennettava oma myyntiesityksensä visuaalisen esitysrungon ympärille. Tuotettua materiaalia voidaan muokata edelleen myyntitiimille ja asiakkaille paremmin sopivaksi ja päivittää tilanteiden, tuotteiden, palveluiden, asiakaskunnan tai yrityksen brändin muuttuessa. Kun myyjät ovat sisäistäneet uuden myyntityylin ja ottaneet myyntimateriaalin käyttöön, voidaan tutkia tuotetun materiaalin vaikutuksia myyntituloksiin, myyjien motivaatioon sekä asiakastyytyväisyyteen. Tuotos voidaan myös esitellä toimeksiantajan muissa kohdemaissa, joissa myyntitiimeille voidaan rakentaa vastaavaa materiaalia. Tuotos on merkityksellinen niin toimeksiantajalle kuin myynnin ja markkinoinnin alallekin, sillä se on tarpeellinen myynnin ja myyntiajattelun uudistamiseksi. Tuotos ottaa kantaa myyjän rooliin ja merkitykseen, auttaa miettimään myyntiä uudesta näkökulmasta ja antaa neuvoja myynnin kehittämiseksi. Parhaimmillaan se tehostaa myyntiä ja parantaa myyntituloksia

Keskiaikaa yleistajuisesti ja tutkimukseen perustuen

Arvosteltu teos: Pimeä aika : kymmenen myyttiä keskiajasta / Jaakko Tahkokallio. [Helsinki] : Gaudeamus, [2019]

Ovatko näkymät kauniit vai kauniita? Adjektiivipredikatiivi ja predikatiiviadverbiaali äidinkielisillä suomenpuhujilla sekä S2-oppijoilla

Tässä tutkielmassa tarkastellaan adjektiivipredikatiivin sijavalintaa ja essiivisijaisen predikatiiviadverbiaalin mahdollisuutta natiiveilla suomenpuhujilla sekä unkarilaisilla ja kiinalaisilla S2-opiskelijoilla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka B1–B2-tason S2-opiskelijat hallitsevat suomen adjektiivipredikatiivin sijavalinnan sekä essiivisijaisen predikatiiviadverbiaalin käytön. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sijavalinnan ja essiivin käytön variaatiota äidinkielisillä vastaajilla. Tutkielman aineisto on kerätty kyselylomakkeella kiinalaisilta ja unkarilaisilta S2-opiskelijoilta sekä suomalaisilta ammattiopisto- ja yliopisto-opiskelijoilta vuosina 2010–2013. Kahta lähdekieleltään erilaista S2-opiskelijaryhmää vertaamalla on voitu tarkastella, onko lähdekielellä vaikutusta predikatiivin sijavaihtelun tai essiivin käytön oppimisessa. Kyselylomakkeiden vastauksia tarkastelemalla on ollut tavoitteena selvittää, minkä tyyppisten subjektien ja adjektiivien kanssa on horjuntaa ja vaikuttaako lauseen kielteisyys predikatiivin sijavalintaan S2-vastaajilla. Tarkastelua on tehty kvantitatiivisin menetelmin tarkastelemalla vastausten jakaumia sekä pisteyttämällä S2-opiskelijoiden vastaukset. Kvantitatiivisten menetelmien avulla on saatu vertailtavaa numerotietoa, jonka pohjalta on voitu tarkastella tapaustyyppejä kvalitatiivisesti. Tutkimuksen perusteella on selkeästi nähtävissä, että S2-opiskelijat valitsevat herkästi kielteisiin lauseisiin adjektiivipredikatiivin sijaksi partitiivin, vaikka subjekti vaatisikin nominatiivimuotoista predikatiivia. Lähdekielellä ei tutkimuksen perusteella näytä olevan suurta vaikutusta predikatiivin sijavalinnan eikä essiivimuotoisen predikatiiviadverbiaalin käytön hallintaan. Eri subjekti- ja adjektiivityyppien välillä on jonkin verran eroa osaamisessa. Äidinkielisten vastauksissa näkyi variaatiota sekä predikatiivin sijavalinnassa että essiivin käytössä, joissain tapauksissa yllättävän paljonkin. Asiasanat:adjektiivipredikatiivi, sijavalinta, predikatiiviadverbiaali, essiivi, S

Röntgenhoitajien työhyvinvointi

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Tampereen, Kuopion ja Oulun yliopistollisissa sairaaloissa sädehoitoyksiköissä työskentelevien röntgenhoitajien kokemuksia työhyvinvoinnistaan. Tavoitteena oli nostaa esille mahdollisia ongelmakohtia työhyvinvoinnissa ja esittää myös työhyvinvointia edistäviä tekijöitä. Tutkimus oli määrällinen tutkimus. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, johon röntgenhoitajat saivat kirjoittaa myös vapaita kommentteja ja näin täsmentää vastauksiaan. Aihe rajattiin kuuteen osa-alueeseen: työntekijän fyysinen ja henkinen hyvinvointi, työn mielekkyys, työympäristö, työn osaaminen, työyhteisö sekä joh-taminen. Tutkimus toteutettiin Tampereen, Kuopion ja Oulun yliopistollisissa sairaaloissa kahden viikon aikana syyskuussa 2013. Lomakkeet lähetettiin sairaaloihin yhteyshenkilöille, jotka jakoivat ne sädehoitoyksiköiden rönt-genhoitajille täytettäväksi. Yhteyshenkilöt keräsivät vastauspaperit yhteen ja lähettivät ne meille analysoitaviksi. Vastaajia oli yhteensä 67 ja vastausprosentti oli kaikista sairaaloista 79 %. Tampereen yliopistollisen sairaalan vas-tausprosentti oli 77 %, Kuopion yliopistollisen sairaalan 75 % ja Oulun yliopistollisen sairaalan 85 %. Vastaukset analysoitiin Excelillä laskemalla kuinka monta vastaajaa oli vastannut samalla tavalla. Vastaukset analysoitiin erikseen kaikista sairaaloista yhteensä sekä jokaisesta sairaalasta erikseen. Kyselylomakkeessa olevat vapaat kommentit koottiin yhteen ja niistä etsittiin yhtäläisyyksiä. Tämän jälkeen kommentit käytiin tarkemmin läpi ja ne kirjattiin ylös tuloksiin, jokaisen sairaalan kohdalle. Tuloksissa ilmeni, että työ on fyysisesti raskasta ja että tuki- ja liikuntaelinvaivoja esiintyy paljon. Röntgenhoitajilla oli keskimäärin hyvät elintavat. Työ koettiin merkitykselliseksi, kiinnostavaksi ja riittävän haasteelliseksi, kuitenkin palkkaukseen oltiin tyytymättömiä. Ainakin puolet röntgenhoitajista kärsi sisäilma-, ilmanvaihto- ja/tai meluongel-mista. Osa röntgenhoitajista koki, että heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä sekä, että heiltä ei kysytä mielipidettä muutoksia tehdessä. Työyksiköissä vallitsee hyvä työilmapiiri ja asioista keskustellaan avoimesti, kui-tenkin työpaikkakiusaamista esiintyy. Viestinnässä muiden osastojen kanssa koettiin olevan ongelmia. Johtajuuteen oltiin yleisesti tyytyväisiä, vaikkakin esimiehien johtamistavoissa ja heidän ongelmakohtiin puuttumisessa koettiin olevan ongelmia. Ensimmäisenä jatkotutkimusaiheena sama kyselytutkimus voitaisiin suorittaa samoissa sädehoitoyksiköissä uudelleen, jolloin työhyvinvoinnin kehitystä voidaan seurata. Toisena jatkotutkimusaiheena samaa kyselylomakkeella voitaisiin tutkia muiden sairaaloiden ja yksiköiden työhyvinvoinnin tilaa ja tuloksia voitaisiin vertailla. Kolmantena jatkotutkimusaiheena tutkimuksen voisi suorittaa eri modaliteeteissa työskenteleville röntgenhoitajille. Tutkimustu-loksissa ilmenneiden ongelmakohtien täsmentäminen voisi olla neljäs jatkotutkimusaihe. Viimeisenä jatkotutkimus-aiheena voisi olla se, että kyselytutkimukseen osallistuisi myös osastonhoitaja, jolloin tuloksiin saataisi myös hänen näkökantansa.The purpose of the study was to examine the radiotherapy radiographers’ well-being at work. The aim was to high-light potential problems in occupational well-being and also factors contributing to well-being. The study was mainly a quantitative research, but there was also an opportunity to leave comments and thus clarify responses. The subject was limited to six areas: the worker's physical and mental well-being, job satisfaction, job skills, workplace, environment and management. The study was carried out at Kuopio University Hospital, University Hospital of Oulu and Tampere University Hospital for two weeks in September 2013. The question forms were sent to the hospital contacts, who distributed the forms to radiographers. The contacts collected the answer papers and sent them to us for further analysis. There were a total of 67 respondents and the response rate for all hospitals was 79%. Tampere University Hospi-tal’s response rate was 77 %, Kuopio University Hospital’s, 75%, and the Oulu University Hospital’s 85%. The re-sponses were analyzed using Excel-program to count how many respondents had answered the same way. The responses were analyzed separately for all hospitals in total and for each hospital separately. The questionnaire’s free comments were compiled and similarities were searched from them. Comments were further reviewed. Com-ments were used to clarify responses of respondents, and through them it was possible to obtain more information about certain results. The results showed that the work is physically demanding and there was a lot of support and musculoskeletal problems. The workers had on average good living habits. The work was seen as an important, interesting and challenging enough, but the respondents were dissatisfied with their salary. At least half of the radiographers suffer from bad indoor air quality, ventilation and / or noise problems. Some of the nurses felt that they have no influence over their affairs in work place. Some of them also felt that they are not asked when changes are made. Working atmospheres were good and matters were discussed, but some work related bullying occurs. There are some problems with communications with other departments. The respondents were generally pleased with their management, though management’s approach to leading and solving problems was not always the best in their opinion. Further study could be carried out in the same units again so that development of well-being there can be moni-tored. The form could also be used in other units and/or hospital, and the results could be compared. The results may be supplemented by doing a survey on the department managers so that their point of view can also be in-cluded. It is possible also to conduct further more exact study for example about indoor air problems that the departments have

Casein-poly(acrylic acid) nanoparticles as controlled delivery vehicles

Casein based formulations are promising materials for controlled drug release. Caseins are the major milk proteins, and their biocompatibility, low toxicity and natural metabolism in physiological systems make caseins extremely suitable materials for pharmaceutical formulations. Polyelectrolyte complex nanoparticles can be prepared under very mild conditions, and they are stable in the gastrointestinal tract, which makes them suitable carrier materials for oral delivery and controlled release of peptide and protein drugs. Aim of this work was to synthesize casein-poly(acrylic acid) polyelectrolyte complex nanoparticles in different mass ratios, and to study the release profile of a model compound rhodamine 6G from these nanoparticles. The casein shell of the nanoparticles was crosslinked with two different crosslinkers, because the objective was to study the effect of surface modification on size of nanoparticles as well as on the release profile of the model compound. The goal was to achieve controlled release of the model compound by modifying the thickness and the density of the casein shell structure. Size and size distribution of nanoparticles was studied by dynamic light scattering. Surface charge was studied by electrophoretic mobility measurements. Morphology was characterized with electron microscopy, and the effect of the casein shell thickness on the release of rhodamine 6G was studied with dialysis method. The synthesized nanoparticles had spherical morphology, but the size distribution was wide. The release of rhodamine 6G was slower from the nanoparticles when compared to the release of reference free rhodamine 6G, but the effect of casein shell thickness on the release of loaded rhodamine 6G remained partially unclear. However, it seems possible to achieve controlled release of encapsulated compounds from casein-poly(acrylic acid) nanoparticles with optimal surface modification in the future.Kaseiineihin perustuvat formulaatiot ovat lupaavia materiaaleja lääkeaineiden säädeltyyn vapauttamiseen. Kaseiinit ovat maidon pääproteiineja, ja niiden bioyhteensopivuus, alhainen toksisuus ja luonnollinen metabolia fysiologisissa systeemeissä tekevät kaseiineista erittäin sopivia materiaaleja farmaseuttisiin formulaatioihin. Polyelektrolyytti kompleksi nanopartikkeleita voidaan valmistaa hyvin miedoissa olosuhteissa ja ne ovat stabiileja ruoansulatuskanavassa, jonka vuoksi ne sopivat oraaliseen annosteluun kantajamateriaaleiksi peptidi ja proteiini lääkkeiden säädeltyyn vapautukseen. Työn tarkoituksena oli syntetisoida kaseiini-polyakryylihappo polyelektrolyytti kompleksi nanopartikkeleita eri massasuhteilla, ja tutkia malliaineena toimivan rodamiini 6G:n vapautumisprofiilia näistä nanopartikkeleista. Nanopartikkelien kaseiinikuori ristisilloitettiin kahdella erilaisella ristisilloittajalla, koska haluttiin tutkia pinnan muokkauksen vaikutusta nanopartikkelien kokoon ja malliaineen vapautumisprofiiliin. Tavoitteena oli saavuttaa malliaineen säädelty vapautuminen muokkaamalla kaseiinikuoren paksuutta ja tiiviyttä. Nanopartikkelien kokoa ja kokojakaumaa tutkittiin dynaamisella valonsironnalla. Pinnan varausta tutkittiin nanopartikkelien elektroforeettisen liikkuvuuden mittauksella. Morfologiaa tutkittiin elektronimikroskopialla, ja kaseiinikuoren paksuuden vaikutusta rodamiini 6G:n vapautumiseen tutkittiin dialyysimetodilla. Syntetisoidut nanopartikkelit olivat muodoltaan pyöreitä, mutta kokojakauma oli suuri. Rodamiini 6G:n vapautuminen nanopartikkeleista oli hitaampaa kuin referenssinä käytetyn vapaan rodamiini 6G:n vapautuminen, mutta kaseiinikuoren paksuuden vaikutus nanopartikkeleihin ladatun rodamiini 6G:n vapautumiseen jäi osittain epäselväksi. Optimaalisella pinnan muokkauksella lienee kuitenkin mahdollista saavuttaa säädelty vapautumisprofiili kaseiini-polyakryylihappo nanopartikkeleihin ladatuille yhdisteille tulevaisuudessa

Tukholman noitavainojen suomalainen uhri

Arvio teoksesta: Marko Lamberg: Noitaäiti. Malin Matsintyttären tarina. SKS 2019. 329 s. ISBN 978-951-858-028-0

Technological Determinism Revised and Reconsidered

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.I argue that technological determinism is one of the most important philosophical theories of technology and thus should be studied in length. Traditionally technological determinism is conceived as a doctrine included by technological autonomy or vice versa. However, we should make a distinction between these two claims about technology; I defend a specific version of technological determinism but reject technological autonomy. The question of technological determinism is whether technology is one of the prime movers of society or not. To get a clear picture of the concept of technological impact, we should look into a general philosophical discussion of determinism. The traditional metaphor of determinism has been a Laplacean determinism which sees the world as great clockwork which makes it possible to predict any future state from the sufficient knowledge of present state. This makes free will impossible. However, we may take a compatibilist view on determinism, and maintain that things are both caused and still humans have free will. In relation to technological determinism this means that there is no contradiction in saying that technology changes culture, but we may still have some powers to influence technology. Our idea of technology also affects our understanding of technological determinism. That is why I explicate Jacques Ellul’s theory of characterologies of technology and criticize them by using Andrew Feenberg’s theory of instrumentalisation. Thus I hope to reach a coherent view of essential features of technology which I shall call modified technological essentialism. Traditional understanding of technological determinism has overemphasized the role of instrumental rationality as a threat to traditional human values. Although technology may diminish some old values it necessarily creates new ones. This is why the characterisation of technology is so important for our understanding of technological determinism; the question whether technology is neutral or value-laden determines our understanding of technology’s impact on society. From this viewpoint technological voluntarism, belief that technology is essentially neutral collection of instruments to whatever ends we may pursue, is the directly opposite view on technological determinism