Everyday physical activity in natural settings and subjective well-being : Direct connections and psychological mediators

Luontoympäristöjen läheisyys voi vähentää stressiä ja kannustaa liikkumaan. Nämä tekijät puolestaan ovat yhteydessä pidempiaikaiseen hyvinvointiin. Ympäristöpsykologian tutkimuksessa luontoympäristöille ’altistumisen’ hyvinvointiyhteyksiä on selitetty niin sanotulla elpymisellä, jota on lähestytty kahdesta teoreettisesta viitekehyksestä. Toinen näistä painottaa tarkkaavuuden elpymistä ja toinen psykofyysistä stressin vähenemistä. Valtaosa erilaisille ympäristöille altistumista ja hyvinvointia käsittelevästä tutkimuksesta on keskittynyt (luonto)ympäristöjen saavutettavuuteen ja sellaisiin fyysisiin ominaisuuksiin, jotka tukevat elpymistä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt yksilöiden psykologiset tekijät kuten motiivit, huomion suuntautuminen ja vuorovaikutus ympäristön kanssa. Lisäksi valtaosa tutkimuksesta, joka vertailee liikkumisen hyvinvointivaikutuksia rakennetuissa ja luontoympäristöissä, on kokeellisia. Vaikka niiden tulokset viittaavat siihen, että luontoympäristö tuo pienen lisäarvon liikunnan tunnettuihin hyvinvointivaikutuksiin, ei tiedetä pätevätkö samat tulokset jokapäiväisessä elämässä, jolloin sekä liikuntamuoto että sen harrastuspaikka on itse valittu. Tämä väitöskirja osallistuu aiheen tutkimukseen tarkastelemalla jokapäiväisten luontokäyntien suhdetta mielialaan, elpymiseen ja hyvinvointiin, ja psykologisia tekijöitä jotka selittävät näitä suhteita. Osatutkimukset 1-3 ovat korrelatiivisia ja perustuvat suomalaisiin kyselyaineistoihin. Osatutkimus 4 tiivistää kahden kenttäkokeen tulokset, joissa osallistujat kävelivät joko metsässä tai kaupunkipuistossa. Kaikissa tutkimuksissa menetelminä käytetään rakenneyhtälömallinnusta, joissa samassa mallissa voidaan tarkastella useampia selittäviä tekijöitä, riippuvia muuttujia ja mediaattoreita (soveltuvin osin). Ensimmäisessä osatutkimuksessa luontoympäristöissä liikkumisen useus selitti parempaa emotionaalista hyvinvointia sekä koettua terveyttä, vaikka useita tunnettuja hyvinvointia ja liikuntaa selittäviä tekijöitä oli vakioitu. Rakennetussa ulkoympäristöissä liikkumisen useus oli yhteydessä parempaan koettuun terveyteen muttei emotionaaliseen hyvinvointiin. Sisäliikunnalla ei vastaavia yhteyksiä ollut. Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin viimeisintä liikuntakertaa joko luonto-, sisä- tai rakennetussa ulkoympäristössä. Elpyminen oli keskimäärin hieman suurempaa luontoliikunnan jälkeen, mutta jotkin osa-alueet kuten kokemus itsevarmuudesta oli suurempaa sisäliikunnan jälkeen. Elpymiskokemukset eivät kuitenkaan selittäneet sitä, miksi luontoliikunnalla on yhteys pidempiaikaiseen emotionaaliseen hyvinvointiin. Kolmas osatutkimus tarkasteli pelkästään luontokäyntejä. Motiivit ja huomion kohteet viimeisimmällä luontokäynnillä selittivät merkittävää osaa käynnin jälkeisestä elpymisestä ja hyvinvoinnista. Mitä suurempi tarve vähentää stressiä, sitä suurempaa oli koettu elpyminen ja hyvinvointi käynnin jälkeen, kun taas toive olla yksin oli yhteydessä matalampaan elpymiseen ja hyvinvointiin. Huomion kohdistus omiin tunteisiin/ajatuksiin, ympäristöön sekä toimintaan (muttei toisiin ihmisiin) olivat kaikki yhteydessä korkeampaan elpymiseen ja hyvinvointiin. Neljännessä osatutkimuksessa havaittiin, että 4-6 kilometrin kävely luonnossa lisäsi elpymistä ja positiivista mielialaa yhtä lailla riippumatta siitä, tekivätkö osallistujat elpymis- tai muita psykologisia harjoitteita kävelyn aikana vai eivät. Sillä, millaisia harjoitteita teki, oli kuitenkin pieni yhteys tarkkaavuuden ylläpitoon. Kokonaisuudessaan tulokset täydentävät ja tukevat kokeellisia tutkimustuloksia, joissa hyvin monenlaisten luontoaltistusten on löydetty parantavan mielialaa ja lisäävän elpymistä. Tuloksissa mielialan ja hyvinvoinnin kannalta näyttäytyivät tärkeinä myös psykologiset tekijät kuten motiivit, huomion kohdistus ja vuorovaikutus ympäristön kanssa, joita on tutkittu vähemmän. Tulokset ovat alustavia ja ne kannustavat selvittämään tarkemmin psykologisten tekijöiden yhteyttä elpymiskokemuksiin.Physical activity in natural environments may alleviate stress and enhance mood, both of which are closely connected to longer-term human well-being. From the psychological point of view, these so called ‘restorative effects’ of contact with natural outdoor environments have been explained by two theories emphasising either attention restoration or psycho-physiological stress reduction. Most of the research on visits to different types of environments and human well-being, however, has focused on accessibility and environmental qualities conducive to restoration. Less attention has been paid to psychological aspects such as motives, attentional focus, and engagement with the environment. Furthermore, most research comparing the beneficial effects of physical activity in natural and built environments has been conducted in experimental settings. The applicability of the results of such studies, claiming greater benefit from physical activity in natural outdoor settings than indoors or in built environment, has not been established in everyday life when the activity and its setting can be freely chosen. This thesis contributes to these discussions by analysing associations between everyday visits to natural settings and mood, restoration, and subjective well-being outcomes, and their psychological mediators. Studies 1-3 are correlational and they are based on Finnish survey datasets, whereas Study 4 summarises two field experiments in a mixed/coniferous forest and an urban park. Analytical methods are different variations of structural equation modelling, comprising several explanatory variables, outcomes, and mediators (when applicable). The results from Study 1 showed that more frequent physical activity in natural settings was connected to better emotional well-being and better general health, even when controlling for a number of known confounders. More frequent physical activity in built outdoor settings was, likewise, associated with better general health but not with emotional well-being. Physical activity indoors showed no connections to these outcomes. Study 2, comparing single bouts of physical activity in natural, indoor, and built outdoor settings, found that restorativeness was rated slightly greater in natural settings, while indoor physical activity was associated with better evaluations of selfconfidence. However, recalled restoration did not explain the positive association between the weekly frequency of physical activity in natural settings and emotional well-being. Regarding visits to natural settings in particular, in Study 3, recalled motives prior to and attentional focus during the most recent visit to nature explained substantial shares of post-visit restoration and emotional well-being. The motive to reduce stress was connected to greater and the motive to be alone was connected to lower postvisit restoration and emotional well-being. In terms of attentional focus during the visit, focusing on the environment and one’s own thoughts and activities, but not on other people, correlated with greater restoration and better emotional well-being. In the two field experiments conducted for Study 4, walking 4–6 kilometres in natural settings resulted in greater restoration and more positive mood, regardless of whether participants conducted psychological tasks during the walk or not. However, there were some differences in changes in sustained attention but these were mostly between the different types of tasks during the walk. Overall, these results complement and corroborate experimental studies showing enhancement of mood and restoration following various types of nature visits. They also highlight the important role of psychological aspects such as motivation, attentional focus, and engagement with the environment, which have received less attention in applied research. Future investigations in these topics are encouraged

The relationship between perceived health and physical activity indoors, outdoors in built environments, and outdoors in nature

BACKGROUND: A body of evidence shows that both physical activity and exposure to nature are connected to improved general and mental health. Experimental studies have consistently found short term positive effects of physical activity in nature compared with built environments. This study explores whether these benefits are also evident in everyday life, perceived over repeated contact with nature. The topic is important from the perspectives of city planning, individual well-being, and public health. METHODS: National survey data (n = 2,070) from Finland was analysed using structural regression analyses. Perceived general health, emotional well-being, and sleep quality were regressed on the weekly frequency of physical activity indoors, outdoors in built environments, and in nature. Socioeconomic factors and other plausible confounders were controlled for. RESULTS: Emotional well-being showed the most consistent positive connection to physical activity in nature, whereas general health was positively associated with physical activity in both built and natural outdoor settings. Better sleep quality was weakly connected to frequent physical activity in nature, but the connection was outweighed by other factors. CONCLUSION: The results indicate that nature provides an added value to the known benefits of physical activity. Repeated exercise in nature is, in particular, connected to better emotional well-being

Special Issue : Place, Space, and Mental Health

publishedVersionNon peer reviewe

Still not that bad for the grey city : A field study on the restorative effects of built open urban places

Attention Restoration Theory (ART) and Stress Recovery Theory (SRT) highlight the restorative properties of natural or green environments. However, the study of the psychological benefits obtained through contact with built open urban places, such as squares or streets, has received far less attention. In this paper we present a within-subjects pretest-posttest quasi-experimental field study that assessed the restoration experience of a sample of university students (N = 34) visiting two squares in a European city. Statistical analyses revealed that participants' attentional performance improved and negative affect (depression and stress) decreased after spending 20 min in the squares. There was no increase in positive affect. Nature orientedness was significantly related to some of the pretest-posttest changes, leading to lower fatigue and attentional restoration in one square. The results suggest that built open urban settings can provide some restorative benefits.acceptedVersionPeer reviewe

Energy, Environment and Livelihoods in the Lao PDR : Results from a 2011 Household Survey

This report presents the main results of a household survey collected in 2011. The data was originally collected for FFRC project Interlinkages between energy and livelihoods - Data, training and Scenarios for sustainable energy planning in Laos (INES), funded by the Energy and Environment Partnership (EEP) with the Mekong Region, financed by the Ministry for Foreign Affairs of Finland and the Nordic Development Fund. The demographic profile of the households was surveyed first. The actual questions were related to the following topics: (1) household assets, (2) livelihood activities, (3) income and liabilities, (4) food security and (5) survival strategies, (6) energy use; and (7) environment. This publication is also organized according to these research themes. While the section exploring residential energy use was fairly extensive and utilized throughout the project, the other themes received less attention. The main reason for compiling this e-book was to disseminate all the key results from the survey, especially those with little publicity so far. Similar, recent household level data from Laos is not currently available from any other sources, as far as we know. Thus, this e-Book report provides unique results on the Laotian society and economy based on the household survey findings