Terapeuttien näkemyksiä pitkäkestoisista avokuntoutuksista ja niiden perusteista

Tässä kyselytutkimuksessa tarkastellaan fysio-, toiminta-, puhe-, musiikkiterapeuttien ja neuropsykologien näkemyksiä pitkistä terapioista. Aineisto edustaa syyskuussa 2016 tehtyyn internetkyselyyn vastanneita henkilöitä, jotka oman ilmoituksensa mukaan tekevät avokuntoutusta ja hoitavat pitkäkestoista (yli 5 vuotta) kuntoutusta saaneita henkilöitä (N = 113). Vastaajista 88 % työskenteli Kelan palveluntuottajana, joten tulokset kertovat pääosin heidän käsityksistä pitkäkestoisesta avokuntoutuksesta. Suurin osa vastanneista terapeuteista (83 %) koki pitkäkestoiset terapiat tarpeellisiksi. Eniten niitä oli perusteltu kuntoutustarpeen ja kuntoutuksen vaikuttavuuden näkökulmasta. Lisäksi toimintakyky, elämänlaatu, saavutettujen asioiden siirtyminen kuntoutujan arkeen, kehitykselliset näkökulmat lasten ja nuorten kuntoutuksessa sekä kuntoutujan hidas tai kausittain vähäinen edistyminen olivat usein mainittuja perusteluita jatkaa avokuntoutusta useita vuosia. Eduksi koettiin kuntoutujan ja perheen hyvin tunteminen. Pitkäkestoinen avokuntoutus antaa myös työrauhan, jolloin hidas eteneminen tuo pysyvämmät taidot ja on aikaa kuntoutumiseen hitaasti kuntoutuvilla. Pitkien terapioiden keskeisimmiksi haitoiksi koettiin liiallinen tuttuus ja kuntoutujan motivaation ja sitoutumisen hiipuminen. Terapian päättämistä oli perusteltu useimmiten sillä, että kuntoutujan ei koeta hyötyvän terapiasta, mikä osoittaa terapeuttien kriittisyyttä pitkäkestoisten terapioiden jatkamisen suhteen. Terapeuteista kaksi kolmasosaa ilmoitti, että he olivat päätyneet suosittelemaan avokuntoutuksen päättämistä, vaikka kuntoutuja tai omaiset olisivat toivoneet jatkoa. Useimmiten terapeutit olivat perustelleet terapioiden jatkumista kuntoutuspalautteissa kuvaamalla kuntoutujan toimintakyvyn rajoitteita sekä niiden aiheuttamia arjen haasteita haastatteluun tai havainnointiin perustuen. Alle puolet vastaajista oli usein perustellut terapian jatkoa osoittamalla toimintakyvyn muutoksen tai ylläpysymisen standardoidulla arviointimenetelmällä ja vajaa kaksi kolmasosaa Goal Attainment Scale -menetelmällä (GAS) laadituilla konkreettisilla ja mitattavilla tavoitteilla. Terapeutit esittivät runsaasti pitkäkestoisen avokuntoutuksen kehittämisajatuksia. Eniten he toivoivat moniammatillisen ja kuntoutuksen suunnittelusta vastaavan tahon kanssa tehtävän yhteistyön tiivistämistä ja monin tavoin suurempaa vapautta terapian toteuttamiseen kuntoutujan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuloksia voidaan hyödyntää terapiakäytäntöjen ja kuntoutustyöntekijöiden koulutuksen, Kelan kuntoutuksen standardien ja palveluntuottajien yhteistyön kehittämisessä sekä kuntoutukseen liittyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa

Assessment of physical functioning in ambulatory persons with multiple sclerosis : Aspects of reliability, responsiveness, and clinical usefulness in the ICF framework

8,00 euro

Suositus MS-tautia sairastavan henkilön liikkumisen ja uupumuksen arviointiin

TOIMIA-suositusTämä suositus korvaa 24.1.2011 julkaistusta suosituksesta ”Kantanen M, Paltamaa J, Peurala S. Suositus aivoverenkiertohäiriö (AVH)- ja MS -kuntoutujan liikkumisen ja osallistumisen arviointiin” MS-tautia sairastavan henkilön toimintakyvyn arviointiin kohdistuvan osuuden.Päivitys 10.4.201

Asiakaslähtöinen Toimintakykyni-sovellus : Kehittäminen ja käytettävyystutkimus

Tausta: Asiakkaan toimintakyvyn arviointi on tärkeä, toistuva ja aikaa vievä vaihe asiakkaan hakeutuessa sote-palveluihin. Asiakkaat kokevat asioidensa toistamisen useampaan kertaan turhauttavaksi. Kelan kehittämisrahaston rahoittamassa THL:n, Invalidiliiton ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeessa kehitettiin asiakkaille prototyyppi toimintakyvyn itsearviointia helpottavasta sovelluksesta ja testattiin sen käytettävyyttä. Sovelluksen työnimi oli mobiili ICanFunction (mICF, suomeksi Toimintakykyni). Menetelmät: Asiakkaan käyttöliittymää kehitettiin erikseen aikuisten (n = 47) ja lasten (n = 11) palvelumuotoilutyöpajoissa. Useista lähteistä koottu arkikielinen sisältö sillattiin ICF-luokkiin. Sisällön ylläpitoa ja sovelluksessa näyttämistä varten luotiin FunctionMapper-metatietokanta THL:n Termieditoriin. Standardoidut fyysisen toimintakyvyn PROMIS-mittari aikuisille ja liikkumisen PROMIS-mittari lapsille käännettiin suomeksi ja aikuisten mittari liitettiin sovellukseen. Koodaus toteutettiin standardien pohjalta ja kehitysversion 0.0.12 sai ladattua Playkaupasta tai Appstoresta omiin mobiililaitteisiin. Lapset (n = 11) sekä nuoret ja aikuiset (n = 19) käyttivät sitä noin viikon ajan, jonka jälkeen heidän kokemuksiaan sovelluksen käytettävyydestä kerättiin haastatteluilla. Lyhytkasvuisten henkilöiden (n = 13) toimintakyky-tietoa verrattiin LYHTY-tutkimuksen toimintakykyaineistoon. Tulokset: Sovelluksen avulla käyttäjä voi valita tärkeäksi kokemiaan aiheita ja kuvailla valitsemiaan toimintakykyyn tai ympäristötekijöihin liittyviä asioita asteikolla, sanallisesti tai valokuvilla. Käyttäjä sai täyttämistään tiedoista yhteenvedon, jota hän voi näyttää ammattilaiselle. Aikuiset ja nuoret kokivat Toimintakykyni-sovelluksen hyväksyttäväksi. He käyttäisivät sitä hakemusten teossa tai sote-palveluihin mennessään, jos se olisi liitetty niihin. Se koettiin helppokäyttöiseksi, mutta käyttömukavuus paranisi sovelluksen navigointia ja virheitä korjaamalla. He toivoivat sovellukseen alkuopastusta, visuaalisempaa yhteenvetoa ja mahdollisuutta seurata omassa tilanteessaan tapahtuvia muutoksia. Omaa arkitilannettaan he eivät voineet jakaa ammattilaisille, koska se koettiin keskeneräiseksi ja irralliseksi palveluista. Lapset käyttivät sovellusta innostuneesti. He pitivät sitä todella hyvänä välineenä saada oma äänensä kuuluviin. Johtopäätökset: Lopputuloksena syntyi Toimintakykyni-sovelluksen prototyyppi, joka mahdollisti asiakkaalle yksilöllisen ja monipuolisen sekä samalla rakenteisen toimintakykytiedon kuvaamisen. Aikuiset, nuoret ja lapset hyväksyivät sen ja pitivät sitä hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä. He pystyivät kuvaamaan sovelluksen avulla elämäntilannettaan yksilöllisesti, mutta sovelluksen käsitteitä tulisi kehittää lisää. Asiakkaat käyttäisivät sovellusta erityisesti, jos se liitettäisiin moniin palveluihin. Jatkossa pitää varmistaa, että asiakkaiden kehitysehdotukset otetaan huomioon ja että sovelluksesta kehitetään yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin. Asiakkaiden raportoima tieto tulisi ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa ja seurannassa, jotta asiakkaat saisivat sovelluksen käytöstä täyden hyödyn

Asiakaslähtöinen Toimintakykyni-sovellus. Kehittäminen ja käytettävyystutkimus

62 s.Tausta: Asiakkaan toimintakyvyn arviointi on tärkeä, toistuva ja aikaa vievä vaihe asiakkaan hakeutuessa sote-palveluihin. Asiakkaat kokevat asioidensa toistamisen useampaan kertaan turhauttavaksi. Kelan kehittämisrahaston rahoittamassa THL:n, Invalidiliiton ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeessa kehitettiin asiakkaille prototyyppi toimintakyvyn itsearviointia helpottavasta sovelluksesta ja testattiin sen käytettävyyttä. Sovelluksen työnimi oli mobiili ICanFunction (mICF, suomeksi Toimintakykyni). Menetelmät: Asiakkaan käyttöliittymää kehitettiin erikseen aikuisten (n = 47) ja lasten (n = 11) palvelumuotoilutyöpajoissa. Useista lähteistä koottu arkikielinen sisältö sillattiin ICF-luokkiin. Sisällön ylläpitoa ja sovelluksessa näyttämistä varten luotiin FunctionMapper-metatietokanta THL:n Termieditoriin. Standardoidut fyysisen toimintakyvyn PROMIS-mittari aikuisille ja liikkumisen PROMIS-mittari lapsille käännettiin suomeksi ja aikuisten mittari liitettiin sovellukseen. Koodaus toteutettiin standardien pohjalta ja kehitysversion 0.0.12 sai ladattua Playkaupasta tai Appstoresta omiin mobiililaitteisiin. Lapset (n = 11) sekä nuoret ja aikuiset (n = 19) käyttivät sitä noin viikon ajan, jonka jälkeen heidän kokemuksiaan sovelluksen käytettävyydestä kerättiin haastatteluilla. Lyhytkasvuisten henkilöiden (n = 13) toimintakyky-tietoa verrattiin LYHTY-tutkimuksen toimintakykyaineistoon. Tulokset: Sovelluksen avulla käyttäjä voi valita tärkeäksi kokemiaan aiheita ja kuvailla valitsemiaan toimintakykyyn tai ympäristötekijöihin liittyviä asioita asteikolla, sanallisesti tai valokuvilla. Käyttäjä sai täyttämistään tiedoista yhteenvedon, jota hän voi näyttää ammattilaiselle. Aikuiset ja nuoret kokivat Toimintakykyni-sovelluksen hyväksyttäväksi. He käyttäisivät sitä hakemusten teossa tai sote-palveluihin mennessään, jos se olisi liitetty niihin. Se koettiin helppokäyttöiseksi, mutta käyttömukavuus paranisi sovelluksen navigointia ja virheitä korjaamalla. He toivoivat sovellukseen alkuopastusta, visuaalisempaa yhteenvetoa ja mahdollisuutta seurata omassa tilanteessaan tapahtuvia muutoksia. Omaa arkitilannettaan he eivät voineet jakaa ammattilaisille, koska se koettiin keskeneräiseksi ja irralliseksi palveluista. Lapset käyttivät sovellusta innostuneesti. He pitivät sitä todella hyvänä välineenä saada oma äänensä kuuluviin. Johtopäätökset: Lopputuloksena syntyi Toimintakykyni-sovelluksen prototyyppi, joka mahdollisti asiakkaalle yksilöllisen ja monipuolisen sekä samalla rakenteisen toimintakykytiedon kuvaamisen. Aikuiset, nuoret ja lapset hyväksyivät sen ja pitivät sitä hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä. He pystyivät kuvaamaan sovelluksen avulla elämäntilannettaan yksilöllisesti, mutta sovelluksen käsitteitä tulisi kehittää lisää. Asiakkaat käyttäisivät sovellusta erityisesti, jos se liitettäisiin moniin palveluihin. Jatkossa pitää varmistaa, että asiakkaiden kehitysehdotukset otetaan huomioon ja että sovelluksesta kehitetään yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin. Asiakkaiden raportoima tieto tulisi ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa ja seurannassa, jotta asiakkaat saisivat sovelluksen käytöstä täyden hyödyn

Suositus osallistumisen yleisluonteisista arviointimenetelmistä aikuisilla

TOIMIA-suositu

Pitkät yhtäjaksoiset yksilöterapiat : Terapioiden merkitys kuntoutujan ja kuntoutuksen eri toimijoiden näkökulmista

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuntoutumisen merkityksiä pitkään yhtäjaksoisesti avomuotoista yksilöterapiaa saaneille kuntoutujille ja kuntoutuksen toteutumista kuntoutujan, palveluntuottajan ja hoitavan tahon näkökulmasta. Tutkimus on osa Kelan Pitkät yhtäjaksoiset yksilöterapiat -tutkimusta. Tutkimuksen kohderyhmä olivat vuoden 2015 Kelan kuntoutustietojen mukaan avomuotoista fysio-, musiikki-, puhe- ja toimintaterapiaa sekä neuropsykologista kuntoutusta yhtäjaksoisesti yli 5 vuotta saaneet kuntoutujat. Tutkimukseen osallistui 30 kuntoutujaa (8–64 vuotta), 30 terapeuttia ja 6 lääkäriä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin. Haastattelujen lisäksi laadullisen sisällönanalyysin aineistona olivat kuntoutussuunnitelmat, -palautteet ja -päätökset. Kaikki haastatellut kokivat avokuntoutuksen hyödylliseksi, terapian jatkumiselle löytyi perusteita ja kaikki olivat edistyneet tai heidän toimintakykynsä oli pysynyt ennallaan viimeisimmänkin terapiavuoden aikana. Pitkään jatkuneen avokuntoutuksen merkitys haastatelluille kuntoutujille rakentuu laaja-alaisista hyödyistä kuntoutujan arkeen, osallistumiseen ja elämänlaatuun. Aineistossa toistuu hyvin toimivan kuntoutuksen moninainen hyöty myös yhteiskunnalle. Tämän tutkimuksen perusteella pitkiä yhtäjaksoisia yksilöterapioita tulisi kehittää hyödyntämällä toimintakyvyn arviointimenetelmiä, näyttöön perustuvaa toimintaa ja suosituksia sekä kuntoutuspalautteiden kirjaamista niin, että palautteissa tulisi selkeämmin esille niin kuntoutujan toimintakyvyn, tavoitteiden kuin terapian toteutuksenkin muutokset. Haastattelut tehtiin keväällä 2016, jolloin uusi laki Kelan vaativasta kuntoutuksesta oli juuri tullut voimaan. Tutkimusaineisto kuvaa vanhan lain ja Kelan standardien mukaan toteutettua pitkää vaikeavammaisten avokuntoutusta, eikä tuloksista voi tehdä johtopäätöksiä uuden vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lain mukaisesta tai määrittämästä kuntoutuksen toteutuksesta.peerReviewedVertaisarvioit

ICF tulee osaksi tietojärjestelmiä

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Sen käyttöönotto on koettu sekä tärkeäksi että turhauttavaksi. Yksi ongelma on liittynyt sen kirkastamiseen, miten ICF-luokitusta käytetään ja mitä hyötyä siitä on. Tämä on voinut johtaa toiseen ongelmaan. ICF ei yksin pysty ratkaisemaan kaikkia kuntoutusprosessiin liittyviä haasteita, kuten Heidi Anttila ja Jaana Paltamaa toteavat. Kirjoittajat avaavat ICF:ään liittyviä päivityksiä ja uudistuksia keskittymällä tietojärjestelmiin, asiakastilanteisiin ja tiedonjakamiseen. Esimerkiksi toimintakykykäsitteiden luokitus julkaistaan tänä vuonna THL:n koodistopalvelimella. WHO:n käytännön esimerkkejä sisältävä ICF-opas puolestaan julkaistaan myös suomeksi. Toimintakykytiedon rakenteistaminen on haaste. Kirjoittajat kuvaavat, miten jatkossa tietojärjestelmien taustalle tarvitaan niin sanottu oma tietomalli. Se kertoisi, miten eri ammattilaisten ja asiakkaiden toimintakykyhavainnot kirjataan rakenteisesti ja miten samalla hyödynnetään toimintakykymittareita. Vapaa teksti syventäisi rakenteista tietoa. Aiempaa selkeämpää ohjeistusta kaivataan – eikä vain ICF-luokitukseen liittyvien tavoitteiden vuoksi. Myös luokitusta työstäessään ammattilaisen pitää voida kokea tekevänsä merkityksellistä työtä. Sen tulee paitsi kertoa riittävästi myös hyödyttää muita kuntoutustahoja ja asiakasta itseään. Rakenteisen kirjaamisen aikakaudella on tärkeää muistaa myös vaikeasti mitattavat ilmiöt ja niiden asettamat vaatimukset. Yksi esimerkki tästä on krooninen kipu

Effectiveness of Technology-Based Distance Physical Rehabilitation Interventions for Improving Physical Functioning in Stroke : A Systematic Review and Meta-analysis of Randomized Controlled Trials

Objective: To study the effectiveness of technology-based distance physical rehabilitation interventions on physical functioning in stroke. Data Sources: A systematic literature search was conducted in 6 databases from January 2000 to May 2018. Study Selection: Inclusion criteria applied the patient, intervention, comparison, outcome, study design framework as follows: (P) stroke; (I) technology-based distance physical rehabilitation interventions; (C) any comparison without the use of technology; (0) physical functioning; (S) randomized controlled trials (RCTs). The search identified in total 693 studies, and the screening of 162 full-text studies revealed 13 eligible studies. Data Extraction: The studies were screened using the Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-analysis guidelines and assessed for methodological quality and quality of evidence. Meta-analysis was performed if applicable. Data Synthesis: A total of 13 studies were included, and online video monitoring was the most used technology. Seven outcomes of physical functioning were identified-activities of daily living (ADL), upper extremity functioning, lower extremity functioning, balance, walking, physical activity, and participation. A meta-analysis of 6 RCTs indicated that technology-based distance physical rehabilitation had a similar effect on ADL (standard mean difference 0.06; 95% confidence interval: -0.22 to 0.35, P=.67) compared to the combination of traditional treatments (usual care, similar and other treatment). Similar results were obtained for other outcomes, except inconsistent findings were noted for walking. Methodological quality of the studies and quality of evidence were considered low. Conclusions: The findings suggest that the effectiveness of technology-based distance physical rehabilitation interventions on physical functioning might be similar compared to traditional treatments in stroke. Further research should be performed to confirm the effectiveness of technology-based distance physical rehabilitation interventions for improving physical functioning of persons with stroke. (C) 2018 by the American Congress of Rehabilitation MedicinePeer reviewe

Keski-Suomen kotikuntoutuskokeilun tulokset ja suositukset - Kukoistava kotihoito -hankkeen osaraportti

Kukoistava kotihoito -hanke (2016-2018) rahoitettiin hallituksen "Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaiken ikäisten omaishoitoa" (I&O)-kärkihankkeesta. Kukoistava kotihoito -hankkeessa kehitettiin useita kotihoidon toimintamalleja. Hankkeen yksi kehittämiskokonaisuus oli kuntoutuksen ja ennaltaehkäisevän toiminnan kehittäminen. Tässä raportissa kuvataan ikääntyneiden arki- ja kotikuntoutuksen perusteita, haasteita ja kehittämiskohteita sekä Kukoistava kotihoito -hankkeessa keväällä 2018 toteutetun tutkimuksen tuloksia suosituksineen. Tutkimuksen tavoitteena oli saada kokonaiskuva Keski-Suomen maakunnan eri kunnissa kokeiluissa olleista kuntouttavien arviointijaksojen prosesseista. Tutkimuksessa kartoitettiin kuntakohtaisesti kuukauden ajalta (a) uusien kotihoitoasiakkaiden yhteydenotot ja sen jälkeinen (b) palveluohjaus arviointeineen, (c) ohjautuminen kuntouttaville arviointijaksoille, (d) käynnistyneiden arviointijaksojen tavoitteet ja sisällöt menetelmineen sekä (e) arviointijaksojen jälkeiset jatkotoimenpiteet ja asiakkaiden palvelutarpeet. Tulosten mukaan kunnat olivat hyvin eri vaiheissa kuntouttavien arviointijaksojen käynnistämisessä ja toteuttamisessa. Tutkimukseen osallistuneissa kunnissa ja kotihoitoyksiköissä oli nähtävissä samoja, kaikille yhteisiä haasteita, kuten uuden asiakkaan asiakasohjauksen toimivuus, miten ja millä kriteereillä asiakkaat ohjattiin kuntouttaville arviointijaksoille, miten yhteistyö onnistui kotihoidon henkilöstön ja kuntoutushenkilöstön välillä ja ennen kaikkea, mitä oli asiakaslähtöinen, tavoitteellinen kuntoutusjakso sisältöineen, menetelmineen ja työnjakoineen. Aikaisempien tutkimusten tulosten pohjalta asiakkaan itsensä määrittämät tavoitteet ohjaavat onnistunutta ja vaikuttavaa kotikuntoutusta, jossa myös asiakkaan oma rooli ja läheisten tehtävät ovat määritelty, ja jota kotihoitohenkilöstö ja erityistyöntekijät ohjaavat ja sovitusti toteuttavat. Yhteisenä tavoitteena on ikääntyneen asiakkaan arjen hallinnan ja merkityksellisen kotona tekemisen ja elämisen edistäminen