Varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksia oman persoonallisuuden vaikuttamisesta työhön

Tiivistelmä. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkittiin varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksia oman persoonallisuutensa vaikuttavuudesta varhaiskasvatuksen opettajan työhön. Tutkielma toteutettiin vuosina 2021–2023. Tutkielman tutkimuskysymys oli: Miten varhaiskasvatuksen opettajat kertovat persoonallisuuden vaikuttavan työhön? Tutkielman aihetta lähestyttiin persoonallisuuden ja varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvan näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, miten persoonallisuus vaikuttaa varhaiskasvatuksen opettajan työhön. Kokivatko haastatteluun osallistuneet varhaiskasvatuksen opettajat persoonallisuutensa vaikuttavan siihen, kuinka he tekevät työtänsä ja tulkitsevat esimerkiksi varhaiskasvatuksensuunnitelman perusteita ja varhaiskasvatuslakia? Lisäksi tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksista, kuinka he kuvailivat itseänsä varhaiskasvatuksen opettajana ja mitä he ajattelivat siitä, saako persoonallisuus näkyä heidän työssään. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa keväällä 2022. Laadullinen narratiivinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella löydettiin, että varhaiskasvatuksen opettajat kokivat persoonallisuutensa vaikuttavan vääjäämättä jollain tapaa siihen, miten he toteuttivat työtään. Persoonallisuuden koettiin vaikuttavan esimerkiksi varhaiskasvatusta ohjaavien lakien ja asiakirjojen muodossa, joiden tulkitsemiseen vaikuttivat omat persoonalliset lähtökohdat, ajatukset ja vahvuudet. Persoonallisuudesta koettiin olevan hyötyä varhaiskasvatuksen opettajan työssä ja työnteko koettiin melko vaikeaksi, jos omaa persoonallisuuttaan ei saisi näyttää. Ajatus persoonallisuuden liiallisesta piilottamisesta nähtiin työhyvinvointikysymyksenä. Kertomuksista selviää kunnioitus varhaiskasvatusta ohjaavia lakeja ja asiakirjoja kohtaan. Kunnioitus näyttäytyi esimerkiksi sillä, että mitään varhaiskasvatuksen osa-aluetta ei kerrottu jätetyn täysin pois varhaiskasvatuksen opettajien suunnittelemasta ja toteuttamasta toiminnasta. Katsomuskasvatus koettiin kertomusten perusteella yhteisesti haastavaksi toteuttaa varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielman luotettavuutta edistettiin kuvaamalla läpinäkyvästi tutkielman eri vaiheita

Musiikki autismikirjon lapsen tukena varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Niin varhaiskasvatuksen kentällä kuin mediassa saattaa kohdata autismikirjon henkilöitä, joille musiikki on yksi ilmaisun keino tai suuri mielenkiinnon kohde. Kandidaatintutkielmamme käsittelee autismikirjon lasta ja musiikin tukikeinoja varhaiskasvatuksessa. Tutkielman avulla tuomme esille autismikirjon lapsen vahvuuksia sekä haasteita käyttäytymisen, vuorovaikutuksen ja kommunikaation näkökulmista. Näiden samojen osa-alueiden valossa kartoitamme musiikillisia tukikeinoja varhaiskasvatuksen piirissä. Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa oppimisen alueisiin kuuluva musiikki on osa monipuolista pedagogista toimintaa, johon jokaisella lapsella on oikeus. Autismikirjo on neurobiologinen kehityshäiriö ja se vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen älylliseen, sosiaaliseen sekä toiminnalliseen kehitykseen. Autismikirjo toimii yläkäsitteenä monille oireyhtymille. Tuella pyritään helpottamaan autismikirjon henkilön kehityspolkua. Tärkeää on nähdä jokainen henkilö omana yksilönä vahvuuksineen ja haasteineen. Tutkielmassamme näemme tärkeänä opettajan roolin tuen tarjoajana. Tutkimusmenetelmämme on kuvaileva, integroiva kirjallisuuskatsaus, joka mahdollistaa lähdekirjallisuuden monipuolisen tarkastelun. Olemme käyttäneet tutkielmassamme kotimaista sekä kansainvälistä lähdekirjallisuutta. Kirjallisuuden ja tutkimusten perusteella merkittävinä tekijöinä nähdään varhaiskasvatuksen opettajan mahdollistamat musiikilliset elämykset sekä vuorovaikutukselliset tilanteet autismikirjon lapsille. Erilaisilla musiikillisilla keinoilla voidaan tukea vuorovaikutustaitoja ja kommunikointikykyä

Procjena cito-/genotoksičnosti irinotekana u V79-stanicama primjenom komet-testa, mikronukleus-testa i testa kromosomskih aberacija

Irinotecan is a topoisomerase I interactive agent, widely used in the treatment of metastatic colorectal cancer. The genotoxic effects of the maximum single dose (18 μg mL-1), recommended monotherapy dose (9 μg mL-1), and recommended combined therapy dose (4.5 μg mL-1) of irinotecan were studied on V79 cells using the comet assay, chromosome aberration assay, and micronucleus test. The cells were treated with irinotecan for 2 h or 24 h. The statistical signifi cance of the results was determined using the one-way ANOVA test and a nonparametric Mann Whitney U test. The comet assay did not show dose-dependent or time-dependent effects. The chromosome aberration analysis showed large DNA rearrangements, i.e., chromosome exchanges. Although the exposed cultures showed a signifi cant increase in micronucleated cells in respect to control, no dose-dependent relation was established among the treated cultures. Timedependent effect was also not observed.Irinotekan je citotoksični lijek koji inhibira enzim DNA-topoizomerazu I. U širokoj je primjeni u terapiji metastatskog karcinoma kolona i rektuma. U uvjetima in vitro primjenom komet-testa, analize kromosomskih aberacija i mikronukleus-testa na V79-stanicama istražili smo genotoksični učinak maksimalne pojedinačne doze (18 μg mL-1), preporučene monoterapijske doze (9 μg mL-1) i preporučene doze irinotekana za kombiniranu terapiju (4,5 μg mL-1). Kulture stanica bile su tretirane irinotekanom 2 h i 24 h. Statistička značajnost određivana je jednosmjernim ANOVA-testom i neparametrijskim Mann Whitneyevim U-testom. Komet-testom nije utvrđen učinak koncentracije i/ili vremena izloženosti. Analiza kromosomskih aberacija pokazala je prisutnost izmjena kromatida, tj. porast broja triradijusa i tetraradijusa. Iako je u kulturama stanica izloženi irinotekanu opažen značajan porast broja mikronukleusa u odnosu na kontrolu, nije uočena ovisnost o dozi lijeka ni o vremenu izloženosti u opisanim eksperimentalnim uvjetima. Dobiveni rezultati upućuju na genotoksičnost irinotekana za V79-stanice. Nijednom od primijenjenih metoda nije utvrđena ovisnost učinka irinotekana o vremenu ili dozi

Family-level sampling of mitochondrial genomes in coleoptera: compositional heterogeneity and phylogenetics

Mitochondrial genomes are readily sequenced with recent technology and thus evolutionary lineages can be sampled more densely. This permits better phylogenetic estimates and assessment of potential biases resulting from heterogeneity in nucleotide composition and rate of change. We gathered 245 mitochondrial sequences for the Coleoptera representing all 4 suborders, 15 superfamilies of Polyphaga, and altogether 97 families, including 159 newly sequenced full or partial mitogenomes. Compositional heterogeneity greatly affected 3rd codon positions, and to a lesser extent the 1st and 2nd positions, even after RY coding. Heterogeneity also affected the encoded protein sequence, in particular in the nad2, nad4, nad5 and nad6 genes. Credible tree topologies were obtained with the nhPhyML (‘non-homogeneous’) algorithm implementing a model for branch-specific equilibrium frequencies. Likelihood searches using RAxML were improved by data partitioning by gene and codon position. Finally, the PhyloBayes software, which allows different substitution processes for amino acid replacement at various sites, produced a tree that best matched known higher-level taxa and defined basal relationships in Coleoptera. After rooting with Neuropterida outgroups, suborder relationships were resolved as (Polyphaga (Myxophaga (Archostemata + Adephaga))). The infraorder relationships in Polyphaga were (Scirtiformia (Elateriformia (Staphyliniformia + Scarabaeiformia (Bostrichiformia (Cucujiformia)))). Polyphagan superfamilies were recovered as monophyla except Staphylinoidea (paraphyletic for Scarabaeiformia) and Cucujoidea, which can no longer be considered a valid taxon. The study shows that, whilst compositional heterogeneity is not universal, it cannot be eliminated for some mitochondrial genes, but dense taxon sampling and the use of appropriate Bayesian analyses can still produce robust phylogenetic trees

Multi-Omics Integration in a Twin Cohort and Predictive Modeling of Blood Pressure Values

Abnormal blood pressure is strongly associated with risk of high-prevalence diseases, making the study of blood pressure a major public health challenge. Although biological mechanisms underlying hypertension at the single omic level have been discovered, multi-omics integrative analyses using continuous variations in blood pressure values remain limited. We used a multi-omics regression-based method, called sparse multi-block partial least square, for integrative, explanatory, and predictive interests in study of systolic and diastolic blood pressure values. Various datasets were obtained from the Finnish Twin Cohort for up to 444 twins. Blocks of omics-including transcriptomic, methylation, metabolomic-data as well as polygenic risk scores and clinical data were integrated into the modeling and supported by cross-validation. The predictive contribution of each omics block when predicting blood pressure values was investigated using external participants from the Young Finns Study. In addition to revealing interesting inter-omics associations, we found that each block of omics heterogeneously improved the predictions of blood pressure values once the multi-omics data were integrated. The modeling revealed a plurality of clinical, transcriptomic, and metabolomic factors consistent with the literature and that play a leading role in explaining unit variations in blood pressure. These findings demonstrate (1) the robustness of our integrative method to harness results obtained by single omics discriminant analyses, and (2) the added value of predictive and exploratory gains of a multi-omics approach in studies of complex phenotypes such as blood pressure.Peer reviewe

Long non-coding RNAs: spatial amplifiers that control nuclear structure and gene expression

Over the past decade, it has become clear that mammalian genomes encode thousands of long non-coding RNAs (lncRNAs), many of which are now implicated in diverse biological processes. Recent work studying the molecular mechanisms of several key examples — including Xist, which orchestrates X chromosome inactivation — has provided new insights into how lncRNAs can control cellular functions by acting in the nucleus. Here we discuss emerging mechanistic insights into how lncRNAs can regulate gene expression by coordinating regulatory proteins, localizing to target loci and shaping three-dimensional (3D) nuclear organization. We explore these principles to highlight biological challenges in gene regulation, in which lncRNAs are well-suited to perform roles that cannot be carried out by DNA elements or protein regulators alone, such as acting as spatial amplifiers of regulatory signals in the nucleus

The disruption of proteostasis in neurodegenerative diseases

Cells count on surveillance systems to monitor and protect the cellular proteome which, besides being highly heterogeneous, is constantly being challenged by intrinsic and environmental factors. In this context, the proteostasis network (PN) is essential to achieve a stable and functional proteome. Disruption of the PN is associated with aging and can lead to and/or potentiate the occurrence of many neurodegenerative diseases (ND). This not only emphasizes the importance of the PN in health span and aging but also how its modulation can be a potential target for intervention and treatment of human diseases.info:eu-repo/semantics/publishedVersio

Chromatin modifier developmental pluripotency associated factor 4 (DPPA4) is a candidate gene for alcohol-induced developmental disorders

Peer reviewe

Data mining applied to linkage disequilibrium mapping

Peer reviewe